Miksi minut aina jätetään? Luonnostaan ikisinkku?
Onko täällä ketään muuta, joka aina saa lyhyen korren parisuhteilussa?
Olen 27 ja kaikki parisuhteeni ovat päättyneet minulle yllätyksenä. Eivät ikinä riitaisesti, mutta miehet ovat aina kertoneet että suhde ei tule jatkumaan, ettei heillä ole tunteita minua kohtaan enää, tai että eivät haluakkaan olla parisuhteessa.
Olen mielestäni aivan tavallinen nainen. Ulkoisesti en mikään malli/kaunotar, mutta en rumakaan. En ole yli- tai alipainoinen, vaalean ruskeat pitkät terveet hiukset ja siniset silmät. Perus nätti ja elän terveellisesti satunnaisien herkkujen kanssa. Eli en nipota ulkonäöstäni, mutta huolehdin siitä. Tyyliltäni olen siisti ja naisellinen(hameita, mekkoja korkokenkiä), mutta pystyn olemaan miehen edessä collage housuissa ja hupparissa.
Luonteeltanikin olen kiltti, kohtelias ja huomaavainen, mutten silti mikään tossun alla oleva "nainen keittiössä". Olen töissä, enkö siis oleta miehen maksavan elämistäni. Haluaisin joskus lapsia, mutta ne eivät ole nyt ensimmäisenä mielessä. Haluaisin nähdä maailmaa ja nauttia ensin parisuhteesta kahdestaan miehen kanssa. Minulla on mielenkiinnon kohteita, jotka ovat minulle rakkaita, eli olen kiinnostunut asioista, enkä "tyhjäpää". Kiinnostun myös helposti uusista asioista, ja olenvalmis kokeilemaan kaikkea uutta.
Kaikki erot ovat tulleet aivan puskista. Olen aina kuvitellut, että meillä on mennyt hyvin. Olemme olleet kiinnostuneita samoista asioista, kumpikaan ei ole ollut mustasukkainen, olemme tulleet toistemme kavereiden kanssa toimeen ja jakaneet samat arvot ja unelmat, sekä "etenemis nopeuden" suhteessa. Olemma tykänneet viettää aikaa keskenämme, keskustelun aiheita on aina ollut, mutta hiljaakin ollaan voitu istua. Seksi on aina ollut hyvää, en makaa lahnana vaan olen valmis kokeilemaan uusia asioita. En ikinä ole kieltänyt miestä tekemästä jotakin tai lähtemästä jonnekkin. En nipottanut, en komentanut. Enkä myöskään ole alistunut, eli minusta olemme aina olleet tasavertainen pari. En ole yhdessäkään suhteessa riidellyt paljoa. Tietenkin pieniä riitoja nyt on ollut, mutta nekin on heti selvitetty, (ovat oikeastaan olleet vain tiuskimista pitkän päivän jälkeen.)
Olen tukenut poikaystävääni, kuunnellut, lohduttanut, nauranut tämän kanssa, kunnioittanut ja rakastanut. Silti minut aina jätetään. Enkä edes ole huomannut mitään eroa edeltävää tunnetta/tunnelmaa. (Olen joskus huomannut ystävieni olevan eroamassa, siitä kuinka ovat käyttäytyneet poikaystäviään kohtaan). Aina olen vain tullut kotia, ja mies on ilmoittanut lähtevänsä. Tai olen ollut miehen luona ja mies on kertonut, että tämä oli tässä. En ole myöskään ollut läheisriippuvainen, vaan antanut miehelle tilaa, jos tämä on niin halunnut.
Mikä vikana? Eikö minua vain ole tarkoitettu seurustelemaan? En edes ole löytänyt miehistä mitään yhdistävää tekijää, miksi olisivat minut jättäneet. Suhteet ovat kestäneet muutamasta kuukaudesta vuosiin. Enkä ole rynnännyt suhteesta toiseeseen myöskään. Vika on todennäköisesti minussa, mutta en vain keksi mikä se on. Ideoita mammat? Miksi miehet jättävät minut? Olenko ainoa, joka aina jätetään ilman selvää syytä, vai onko täällä muitakin?
Kommentit (59)
Lyhyesti sanottuna olet liian tylsä.
Sama. En tosin ole kovin monessa suhteessa ehtinyt olla, mutta noin siinä käy. En todellakaan ymmärrä. En myöskään ole mikään neiti keskiverto (kirjoituksestasi voi saada sinusta sellaisen kuvan, mutta tuskin olet, ei tänne vain voi kirjoittaa mitään liian yksityiskohtaista selostusta itsestään jos haluaa anonyyminä pysyä), en ole tylsä.
Silti jotain aina kuitenkin puuttuu, vaikka aluksi mieskin olisi aivan ihastunut ja melkein ehtii jo rakastuakin. Surullista.
N25
Olin tulossa sanomaan samaa kuin viestin nro 2 kirjoittaja. Kuulostat kirjoittamasi perusteella tylsältä seinäruusulta, jossa ei ole tarttumapintaa. Mutta älä lannistu, löydät kyllä vielä sopivan miehen.
Tervetuloa kerhoon. Itse olen 32v mies ja minutkin on aina jätetty.
Olet tylsä ihminen.Ei jaksanut edes tuota sun viestiä lukea.On vaikea kuvitella,että sun kanssa olisi hyvä olla.Esittelet itsesi kuin olisit joku "tuote".Missä tunteva,rakastava ihminen,joka haluaa olla toisen lähellä?
Varmaan raha ja muut naiset ratkaisseet. Oot havitellut liian tasokkaita miehiä ja ne ovat sitten tulleet siihen tulokseen että saavat paremmankin.
Monet parikymppiset miehet eivät vielä sitoudu loppuiäkseen. Vaikka olisikin yksi nainen kainalossa, niin silti saatetaan vilkuilla muita ja katsella tulisiko joku vielä parempi kumppani vastaan. Naiset tekevät kylläkin ihan samaa...
Ehkä sinä olet loppujen lopuksi ollut ainoa, joka on aidosti halunnut sitoutua ja olet ollut kunnolla rakastunut? Ehkä miehet eivät sittenkään ole olleet niin ihastuneita/rakastuneita kuin olet luullut?
Ei sinussa välttämättä ole mitään vikaa. Ehkä olet vain altis ihastumaan ja rakastumaan?
Löydät kyllä vielä hyvän suhteen, älä vain kyynisty!
Miehet ajattelevat, että tätäkö tämä on loppuelämä, ahdistuvat ja lähtevät. Et ole kohdannut luonteellesi ja itsellesi sopivaa miestä, kuulostaa, että miehet ovat lähteneet kokeilemaan suhdetta kun mahdollisuus on tullut. Ehkä se syvä ihastuminen on heidän puoleltaan puuttunut. Menetkö nopeasti suhteeseen, ehkä kannattaisi tapailla vähän pidempään?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna olet liian tylsä.
Ja kuten 4&6 sanoivat.
En koe olevanin tylsä(tai no mistä minä tiedä varmasti).Netissä on vaikea kirjoittaa itsestään oikeaa kuvaa, antamatta itserakasta vaikutelmaa.
Mutta siis tykkään kokeilla kaikkea uutta, olen sponttaani ja hieman "hullu". Olen jossain suhteessa lähtenyt keskellä yötä miehen kanssa piknikille, oli siis molempien idea. Tykkään käydä ulkona, tavata uusia ihmisiä ja matkustella, hullutella ja etsiä uusia kokemuksia. En tykkää aina samanlaisesta arjesta " 6 ylös, töihin, 5 kotiin, illallinen, telkkua, seksiä, nukkumaan" vaan arjen sopiva erilaisuus ja vaihtelevuus on ihanaa.
Ja vaikka olisinkin tylsä, eikö tylsä nainen voi löytää tylsää miestä ja saada parisuhdetta?
Ehkä olet liian kiltti ja mukautuvainen? Sellaiset ihmiset käyvät ennen pitkää tylsiksi.
Kannattaa pitää omista arvoista ja mielipiteistä kiinni, eikä liikaa miellyttää muita.
Ehkä persoonallisuudestasi on vaikeaa päästä jyvälle ja siksi suhteet eivät kestä?
Siis mikä ap:sta tekee ikisinkun jos poikaystäviä on ollut jo useita?? Eikös ikisinkun määritelmä ole nimessä: ikuisesti SINKKU, ei parisuhteesta toiseen loikkiva?
Jos sinulla on ollut suhde (yksikin), et ole ikisinkku.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan raha ja muut naiset ratkaisseet. Oot havitellut liian tasokkaita miehiä ja ne ovat sitten tulleet siihen tulokseen että saavat paremmankin.
Viimeisin joka minut jätti, oli juuri valmistunut ja työtön. Eli en juokse tasokkaiden/rahakkaiden miesten perässä.
-Ap (myös viesti 11)
Et vaikuta mun korviin tylsältä vaan juuri loistavalta parilta! Ainoo joka vois sanoo sua tylsäksi on turhasta draamasta kostuvat. Sanoisin että harvinaisen potentiaalinen kumppani.
-M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna olet liian tylsä.
Ja kuten 4&6 sanoivat.
En koe olevanin tylsä(tai no mistä minä tiedä varmasti).Netissä on vaikea kirjoittaa itsestään oikeaa kuvaa, antamatta itserakasta vaikutelmaa.
Mutta siis tykkään kokeilla kaikkea uutta, olen sponttaani ja hieman "hullu". Olen jossain suhteessa lähtenyt keskellä yötä miehen kanssa piknikille, oli siis molempien idea. Tykkään käydä ulkona, tavata uusia ihmisiä ja matkustella, hullutella ja etsiä uusia kokemuksia. En tykkää aina samanlaisesta arjesta " 6 ylös, töihin, 5 kotiin, illallinen, telkkua, seksiä, nukkumaan" vaan arjen sopiva erilaisuus ja vaihtelevuus on ihanaa.
Ja vaikka olisinkin tylsä, eikö tylsä nainen voi löytää tylsää miestä ja saada parisuhdetta?
Vois saada helpostikin, kunhan ei sitten eti mitään top 10% miestä, vaan avoimesti ottaa vastaan mitä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet liian kiltti ja mukautuvainen? Sellaiset ihmiset käyvät ennen pitkää tylsiksi.
Kannattaa pitää omista arvoista ja mielipiteistä kiinni, eikä liikaa miellyttää muita.
Ehkä persoonallisuudestasi on vaikeaa päästä jyvälle ja siksi suhteet eivät kestä?
Pidän omista arvoista kiinni, ja kuten sanoin miehet, joiden kanssa olen seurustellut ovat jakaneet samat arvot. Mielipiteitäkin on, ja niistä olen kiinni pitänyt ja monet hyvätväitteöyt ja keskustelutkin on aikaan saatu.
-Ap
Mä olen ihmetellyt tota samaa! No, mulla siis oli nuorena poikaystäviä ja avokkikin. Se sitten jätti mut kun lapset oli tehty. " Sen oikean" löysin vasta 3-kymppisenä.
Mutta siis olen seuraillut näiden mun nuorten työtoverien miesongelmia. Mulla on useita nuoria, kauniita, mukavia, fiksuja, persoonallisia naispuolisia työkavereita. Tuntuu siltä että mitä mukavampi, hauskempi ja nätimpi tyttö, sitä varmemmin se joko jätetään tai sitten ei edes ehdokkaita ilmaannu kuvioon.
Ja samaan aikaan kaupoissa ja kaduilla tulee vastaan pariskuntia, joista naispuolinen joko raivoaa, huutaa, säksättää tai muuten kiukuttelee mieskumppanilleen. Usein nämä naiset ovat myös reilusti ylipainoisia, suttuisia yms. samaan aikaan kun mieskumppani näyttää ihan hauskalta. Mä en tosiaan ymmärrä mihin piirteisiin nää nykyajan nuoret miehet ihastuvat - huonotapaisiin kiukuttelijoihinko?
Vierailija kirjoitti:
Ja samaan aikaan kaupoissa ja kaduilla tulee vastaan pariskuntia, joista naispuolinen joko raivoaa, huutaa, säksättää tai muuten kiukuttelee mieskumppanilleen. Usein nämä naiset ovat myös reilusti ylipainoisia, suttuisia yms. samaan aikaan kun mieskumppani näyttää ihan hauskalta. Mä en tosiaan ymmärrä mihin piirteisiin nää nykyajan nuoret miehet ihastuvat - huonotapaisiin kiukuttelijoihinko?
Miehet pelkäävät nykyään seksuaalisen ahdistelijan leimaa, joten he eivät uskalla lähestyä naisia. Tämä pätee etenkin hyvien perheiden miehiin, joilla on käytöstavat hallussa ja muiden tunteiden huomioon ottaminen ihan arkipäivää. Uskaliaimpia miesten lähestyjiä naisista taasen ovat nuo naiset, joista kerroit. Tilanne on siinä valossa kohtalaisen helppokin ymmärtää. Naiset siis pariutuvat pleijereiden kanssa ja miehet noiden... mitä ikinä lienevätkään.
Railakas perseseksi. Ilmeisesti sitä eivät miehet saa kanssasi