Miksi minut aina jätetään? Luonnostaan ikisinkku?
Onko täällä ketään muuta, joka aina saa lyhyen korren parisuhteilussa?
Olen 27 ja kaikki parisuhteeni ovat päättyneet minulle yllätyksenä. Eivät ikinä riitaisesti, mutta miehet ovat aina kertoneet että suhde ei tule jatkumaan, ettei heillä ole tunteita minua kohtaan enää, tai että eivät haluakkaan olla parisuhteessa.
Olen mielestäni aivan tavallinen nainen. Ulkoisesti en mikään malli/kaunotar, mutta en rumakaan. En ole yli- tai alipainoinen, vaalean ruskeat pitkät terveet hiukset ja siniset silmät. Perus nätti ja elän terveellisesti satunnaisien herkkujen kanssa. Eli en nipota ulkonäöstäni, mutta huolehdin siitä. Tyyliltäni olen siisti ja naisellinen(hameita, mekkoja korkokenkiä), mutta pystyn olemaan miehen edessä collage housuissa ja hupparissa.
Luonteeltanikin olen kiltti, kohtelias ja huomaavainen, mutten silti mikään tossun alla oleva "nainen keittiössä". Olen töissä, enkö siis oleta miehen maksavan elämistäni. Haluaisin joskus lapsia, mutta ne eivät ole nyt ensimmäisenä mielessä. Haluaisin nähdä maailmaa ja nauttia ensin parisuhteesta kahdestaan miehen kanssa. Minulla on mielenkiinnon kohteita, jotka ovat minulle rakkaita, eli olen kiinnostunut asioista, enkä "tyhjäpää". Kiinnostun myös helposti uusista asioista, ja olenvalmis kokeilemaan kaikkea uutta.
Kaikki erot ovat tulleet aivan puskista. Olen aina kuvitellut, että meillä on mennyt hyvin. Olemme olleet kiinnostuneita samoista asioista, kumpikaan ei ole ollut mustasukkainen, olemme tulleet toistemme kavereiden kanssa toimeen ja jakaneet samat arvot ja unelmat, sekä "etenemis nopeuden" suhteessa. Olemma tykänneet viettää aikaa keskenämme, keskustelun aiheita on aina ollut, mutta hiljaakin ollaan voitu istua. Seksi on aina ollut hyvää, en makaa lahnana vaan olen valmis kokeilemaan uusia asioita. En ikinä ole kieltänyt miestä tekemästä jotakin tai lähtemästä jonnekkin. En nipottanut, en komentanut. Enkä myöskään ole alistunut, eli minusta olemme aina olleet tasavertainen pari. En ole yhdessäkään suhteessa riidellyt paljoa. Tietenkin pieniä riitoja nyt on ollut, mutta nekin on heti selvitetty, (ovat oikeastaan olleet vain tiuskimista pitkän päivän jälkeen.)
Olen tukenut poikaystävääni, kuunnellut, lohduttanut, nauranut tämän kanssa, kunnioittanut ja rakastanut. Silti minut aina jätetään. Enkä edes ole huomannut mitään eroa edeltävää tunnetta/tunnelmaa. (Olen joskus huomannut ystävieni olevan eroamassa, siitä kuinka ovat käyttäytyneet poikaystäviään kohtaan). Aina olen vain tullut kotia, ja mies on ilmoittanut lähtevänsä. Tai olen ollut miehen luona ja mies on kertonut, että tämä oli tässä. En ole myöskään ollut läheisriippuvainen, vaan antanut miehelle tilaa, jos tämä on niin halunnut.
Mikä vikana? Eikö minua vain ole tarkoitettu seurustelemaan? En edes ole löytänyt miehistä mitään yhdistävää tekijää, miksi olisivat minut jättäneet. Suhteet ovat kestäneet muutamasta kuukaudesta vuosiin. Enkä ole rynnännyt suhteesta toiseeseen myöskään. Vika on todennäköisesti minussa, mutta en vain keksi mikä se on. Ideoita mammat? Miksi miehet jättävät minut? Olenko ainoa, joka aina jätetään ilman selvää syytä, vai onko täällä muitakin?
Kommentit (59)
mulla kaikki kaatuu siihen, että ollaan liian seksuaalisia tai mies paljastuu ulkomaalaiseksi,esim.turkkilaiseksi ja sit just kaikenmaailman mohammedit vaan ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samaan aikaan kaupoissa ja kaduilla tulee vastaan pariskuntia, joista naispuolinen joko raivoaa, huutaa, säksättää tai muuten kiukuttelee mieskumppanilleen. Usein nämä naiset ovat myös reilusti ylipainoisia, suttuisia yms. samaan aikaan kun mieskumppani näyttää ihan hauskalta. Mä en tosiaan ymmärrä mihin piirteisiin nää nykyajan nuoret miehet ihastuvat - huonotapaisiin kiukuttelijoihinko?
Miehet pelkäävät nykyään seksuaalisen ahdistelijan leimaa, joten he eivät uskalla lähestyä naisia. Tämä pätee etenkin hyvien perheiden miehiin, joilla on käytöstavat hallussa ja muiden tunteiden huomioon ottaminen ihan arkipäivää. Uskaliaimpia miesten lähestyjiä naisista taasen ovat nuo naiset, joista kerroit. Tilanne on siinä valossa kohtalaisen helppokin ymmärtää. Naiset siis pariutuvat pleijereiden kanssa ja miehet noiden... mitä ikinä lienevätkään.
Mies voi kehittää sosiaalisia taitojaan, jos ainoa tapa kommunikoida naisen kanssa, jonka keksii, on käydä heti kroppaan kiinni.
No kaikki ei voi miellyttää. Ja miksi pitäiskään. Luonto on julma. Se syö heikot.
Vierailija kirjoitti:
No kaikki ei voi miellyttää. Ja miksi pitäiskään. Luonto on julma. Se syö heikot.
Ei tarvitsekkaan. Mietin vain pitääkö luovutta miehistä, ostaa kasa kissoja paljon punaviiniä ja ben&jerryjä loppu elämän varasto:D
-Ap
Sähän kirjoittelit tänne samasta aiheesta aikaisemminkin. (tuo yöpiknik ja muutenkin koko aihe, siitä tunnisti).
Kysymys 1.
Mikä olisi sun paras arvaus? Jos jotain olisi PAKKO sanoa?
Kysymys 2.
Onko miehet ikinä sanoneet mitään, kun olet kysynyt syitä?
Nämä "miksi minut jätetään/miksi en pääse parisuhteeseen" -ketjut on ihan turhia. Voi olla että teissä epäonnisissa on piirteitä jotka karkottaa mies/naisystävät pois, mutta ei me niitä voida arvata kirjoitustenne perusteella. Kysykää joltain ylirehelliseltä kaveriltanne asiaa, ja tulkaa sitten tänne itkemään ;)
Vierailija kirjoitti:
Sähän kirjoittelit tänne samasta aiheesta aikaisemminkin. (tuo yöpiknik ja muutenkin koko aihe, siitä tunnisti).
Kysymys 1.
Mikä olisi sun paras arvaus? Jos jotain olisi PAKKO sanoa?
Kysymys 2.
Onko miehet ikinä sanoneet mitään, kun olet kysynyt syitä?
Hmmm, en kyllä ole ennen tänne tästä kirjoittanut. En siis ole yksin ja kaipa yöpikninki sitten on "oikea juttu"
1) Ai miksi miehet jättävät? En todellakaan osaa sanoa. Itsestäni kaikki on aina ollut todella hyvin? Voiko liian hyvin oleminen olla sitten syy jättää? En ole täydellinen, että en sanoisi että täydellisyyden takia. Mutta, että menee liian hyvin?
2) viimeksi sanottiin: ei oo ennään tunteita. Sitä ennen: parisuhde ei ookkaan mun juttu. Sitä ennen : tää ei vaan toimi. Sitä ennen klassikko: Vika ei oo sussa, vaan mussa. Sä saat ja ansaitset parempaa.
-Ap
Omassa tuttavapiirissä on ollut kanssa hämmentävän paljon tuollaisia eroja! Moni tuttu nainen on pohtinut ääneen aivan samaa ihmeissään. Miehiltä kysyttäessä syytä vastaus on yleensä tyyliä "olihan se ihan kiva mutta joku mätti" Ehkä syynä ei ole se että toinen osapuoli on tylsä vaan se että on "liian helppo". Miehet tuntuvat alitajuisesti käsittävän esim mustasukkaisuuden rakkauden osoituksena ja jos kaikki käy ja mistään ei koskaan naputeta voi toinen ajatella että toinen ei halua niin sanotusti pitää kiinni kynsin hampain ja kokea arvottomuutta vaikka muuten välittämistä osoitetaankin
Olen 28 vuotias mies ja käynnyt vähän samoin kuin ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt tota samaa! No, mulla siis oli nuorena poikaystäviä ja avokkikin. Se sitten jätti mut kun lapset oli tehty. " Sen oikean" löysin vasta 3-kymppisenä.
Mutta siis olen seuraillut näiden mun nuorten työtoverien miesongelmia. Mulla on useita nuoria, kauniita, mukavia, fiksuja, persoonallisia naispuolisia työkavereita. Tuntuu siltä että mitä mukavampi, hauskempi ja nätimpi tyttö, sitä varmemmin se joko jätetään tai sitten ei edes ehdokkaita ilmaannu kuvioon.
Ja samaan aikaan kaupoissa ja kaduilla tulee vastaan pariskuntia, joista naispuolinen joko raivoaa, huutaa, säksättää tai muuten kiukuttelee mieskumppanilleen. Usein nämä naiset ovat myös reilusti ylipainoisia, suttuisia yms. samaan aikaan kun mieskumppani näyttää ihan hauskalta. Mä en tosiaan ymmärrä mihin piirteisiin nää nykyajan nuoret miehet ihastuvat - huonotapaisiin kiukuttelijoihinko?
tämä.
Kuulostat hyvin itsenäiseltä ja "täydelliseltä", ehkä miehelle tuli tunne ettet häntä tarvitse mihinkään? Onko hänellä ollut mahdollisuutta olla se vahvempi, se joka lohduttaa ja huolehtii toisesta?
Joskus pieni mustasukkaisuus ja riitely voi olla myös hyvästä.
Ei sussa ole mitään vikaa, kelpaisit mulle 99% varmuudella. Ongelmana vain se, että oot ottanut jännämiehiä
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä on ollut kanssa hämmentävän paljon tuollaisia eroja! Moni tuttu nainen on pohtinut ääneen aivan samaa ihmeissään. Miehiltä kysyttäessä syytä vastaus on yleensä tyyliä "olihan se ihan kiva mutta joku mätti" Ehkä syynä ei ole se että toinen osapuoli on tylsä vaan se että on "liian helppo". Miehet tuntuvat alitajuisesti käsittävän esim mustasukkaisuuden rakkauden osoituksena ja jos kaikki käy ja mistään ei koskaan naputeta voi toinen ajatella että toinen ei halua niin sanotusti pitää kiinni kynsin hampain ja kokea arvottomuutta vaikka muuten välittämistä osoitetaankin
Totta
Ap, kuulostat multa. Viestistäsi on jo aikaa, että ehkä olet jo pysyvämmässä suhteessa. Itse olen 26-vuotias ja en yleensä pääse tapailua pidemmälle, kun mies sanoo, ettei suhteesta tule mitään: ei tunnu oikealta, en ole se "oikea" tai ihastus on hävinnyt. Alussa miehet ovat käyttäytyneet hyvin ihastuneesti ja jopa yleensä ihan loppuun saakka. Tieto halusta lopettaa suhde tulee yhtäkkiä yllätyksenä minulle. En ymmärrä, että mikä minussa on vialla vai valitsenko vääränlaisia miehiä. Miehet ovat kyllä olleet keskenään hyvin erilaisia ja eri ikäisiä. Minun on siksi vaikea luottaa enää miesten tunteisiin ja minusta tulee varovainen. Tämä ei ainakaan helpota pariutumista. Ovatko miehet vain tarkempia kumppanin valinnassa? Itse taas osaan kertoa jo hyvin alkuun, jos jutusta ei tule mitään, ja siksi tapailu loppuu heti alkuun, jos koen, että tyyppi ei innosta. Kestääkö siis miehillä kauan siihen, että ymmärtävät ihastuksensa ja toiveensa kumppanin suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna olet liian tylsä.
Mulla sama tarina kuin ap:lla enkä todellakaan ole tylsä, päinvastoin! Tarjoan itselleni seikkailuja ja elämyksiä ihan joka päivä! Kyllä siihen mukaan mahtuisi mieskin, mutta eipä noita ole pysynyt.
Sä kuulostat ihanalta. 🙂 Ei, sinussa ei ole mitään vikaa. Jos löydät aidosti parisuhteeseen haluavan miehen, kerro mullekin. Niitä on nimittäin hirvittävän vähän ja naisia on ikävä kyllä viilattu linssiin ja pahasti. Jos aikoo pitää elämänsä hyvässä kunnossa ja itsensä myös, kannattaa kääntää katseensa pois miehistä ja keskittyä omiin juttuihinsa.
Minulla oli nuorempana paljon enemmän miehiä, vaikka olin välillä aivan kamala. Sitten menin itseeni ja muutuin mukavammaksi. No, eipä ole enää yhtä paljon miehiä. :D Välillä kyllä tuntuu, että miehet rakastavat bitchejä. Itse tietenkin valittavat, että naiset rakastuvat renttuihin. :)
Jos nainen on liian samanlainen kuin mies niin silloin yleensä mies kokee naisen tylsäksi ja suhteet kariutuu.
Väittäisin siis että ap on ollut "liian" samanlainen kuin ne miehet kenen kanssa hän on treffaillut tai ollut parisuhteessa, puuttuu siis se kipinä.
noitien, hupakoiden, ämmien, tyrkkyjen?