Miksi minut aina jätetään? Luonnostaan ikisinkku?

Tyyliltäni olen siisti ja naisellinen(hameita, mekkoja korkokenkiä), mutta pystyn olemaan miehen edessä collage housuissa ja hupparissa.

-Eli laittaudut muita varten, mutta mieshellesi saa luvan kelvata lökövaatteet.

mutten silti mikään tossun alla oleva "nainen keittiössä"

-Et siis kokkaa miehelle, etkä ole ymmärtänyt, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.

No, piru lukee raamattua jne. 

Miehet tykkää räiskyvistä ja räväköistä naisista, jopa vähän tasapainottomista. Fiksu ja mukava nainen on kivaa juttuseuraa, mutta jännitys puuttuu. Iloisuus on ehdoton vaatimus. Isot rinnat ja pitkät hiukset plussaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä "miksi minut jätetään/miksi en pääse parisuhteeseen" -ketjut on ihan turhia. Voi olla että teissä epäonnisissa on piirteitä jotka karkottaa mies/naisystävät pois, mutta ei me niitä voida arvata kirjoitustenne perusteella. Kysykää joltain ylirehelliseltä kaveriltanne asiaa, ja tulkaa sitten tänne itkemään ;)

Onko ylirehellisiä naisia edes olemassa? Minä en ole ikinä tavannut. 

Joskohan ihmisistä on tullut ylivaativaisia parinvalinnassaan, ylimenevän hedonistisia ja toisaalta kyynisiä näihin asioihin uskonsa menettäneitä. Miehistä ja naisista.

Sun pitää vähän kiukutella ja draamailla, niin ei käy tylsäksi.

Minä olen mies ja vähän sama ongelma. Tuntuu, että minut on helppo heittää roskiin heti jos kaikki ei mene täydellisesti niin kuin nainen on kuvitellut. Eli ei siis ole mitään isoja kriisejä mistä ero olisi selvästi odotettavissa, vaan piniä arkisia asioita joista olen kuvitellut, että ihmiset keskustelevat ja selvittävät ne. Sitten taas joidenkin hullujen narsisti-exien kanssa on kyllä yritetty ja taisteltu vuosikausia ennen kuin tilanne on mennyt niin hulluksi että on ollut pakko erota lopullisesti. Miksi minä en ansaitse mitään yrittämistä tai ongelmien ratkaisemista, vaan pitäisi olla suoraan paketista täydellinen? Ei kai kukaan ole?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli nuorempana paljon enemmän miehiä, vaikka olin välillä aivan kamala. Sitten menin itseeni ja muutuin mukavammaksi. No, eipä ole enää yhtä paljon miehiä. :D Välillä kyllä tuntuu, että miehet rakastavat bitchejä. Itse tietenkin valittavat, että naiset rakastuvat renttuihin. :)

syy boldattuna. Tietenkin voi kuvitella että miehet tylkkää mulkuista ja hankalista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan raha ja muut naiset ratkaisseet. Oot havitellut liian tasokkaita miehiä ja ne ovat sitten tulleet siihen tulokseen että saavat paremmankin.

Viimeisin joka minut jätti, oli juuri valmistunut ja työtön. Eli en juokse tasokkaiden/rahakkaiden miesten perässä.

-Ap (myös viesti 11)

Luulen myös, että miehesi ovat ajatelleet saavansa paremman ja siirtyneet eteenpäin.

M32

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää räiskyvistä ja räväköistä naisista, jopa vähän tasapainottomista. Fiksu ja mukava nainen on kivaa juttuseuraa, mutta jännitys puuttuu. Iloisuus on ehdoton vaatimus. Isot rinnat ja pitkät hiukset plussaa. 

Eli miehet haluaa jännänaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt tota samaa! No, mulla siis oli nuorena poikaystäviä ja avokkikin. Se sitten jätti mut kun lapset oli tehty. " Sen oikean" löysin vasta 3-kymppisenä.

Mutta siis olen seuraillut näiden mun nuorten työtoverien miesongelmia. Mulla on useita nuoria, kauniita, mukavia, fiksuja, persoonallisia naispuolisia työkavereita. Tuntuu siltä että mitä mukavampi, hauskempi ja nätimpi tyttö, sitä varmemmin se joko jätetään tai sitten ei edes ehdokkaita ilmaannu kuvioon.

Ja samaan aikaan kaupoissa ja kaduilla tulee vastaan pariskuntia, joista naispuolinen joko raivoaa, huutaa, säksättää tai muuten kiukuttelee mieskumppanilleen. Usein nämä naiset ovat myös reilusti ylipainoisia, suttuisia yms. samaan aikaan kun mieskumppani näyttää ihan hauskalta. Mä en tosiaan ymmärrä mihin piirteisiin nää nykyajan nuoret miehet ihastuvat - huonotapaisiin kiukuttelijoihinko?

Mitä ilmeisimmin siinä tapahtuu jokin vastareaktio, että kun toinen on mukava niin ei kiinnosta ja, kun vaan kiukutellaan, niin mies sitten jotenkin oudosti vain pysyy ja pysyy. Minä olen hieman tahtomattani muuttunut ikäväksi tyypiksi suhteessa ja kun olen lopulta ollut valmis eroamaan, niin mies ei sitten millään haluaisi lopettaa. Kun tapailen miellyttävää miestä ja meillä sujuu kivasti, niin mies selvästi kyllästyy. En oikein enää välitä parisuhteista, kun aina menee ketuillee. N39

Kuten viestiketjussa on jo aikaisemmin todettu, sinun pitäisi kysellä asiaa ystäviltäsi eikä täältä palstalta. Meidän on vaikea arvioida syytä kun emme tunne sinua ollenkaan. Mutta heitän tähän omia ajatuksia 25v parisuhdekokemuksilla jos vaikka keksisit niistä jotain ideaa tai näkemystä aiheeseen.

Ensimmäisenä pitää sanoa että tapailuvaihe vaatii intohimo ja haluttavuutta. Pitkissä parisuhteissa kun rakkautta on tullut, voidaan olla tylsiä ja intohimoa ei tarvita ihan samassa määrin. Mutta haluttavuutta pitää kummankin tuntea myös pitkässä parisuhteessa.

Taas jos mietitään millaiset partnerit oikeasti vetää puoleensa, ne ovat hiukan vastakohtia toisilleen. Kuka haluaisi asua itsensä kanssa? Joku voi olla täysin eri mieltä minun kanssa, varsinkin sen takia kun helposti ihastutaan henkilöön joka on lähes identtinen itsensä kanssa. Mutta partnerin pitää tuoda jotain parisuhteeseen jos olette identtisiä kaikelta osin, niin uusi partneri ei tuo mitään uutta suhteeseen. Ystävien kanssa identtisyys on sitova ominaisuus koska siellä vahvistetaan omia mietteitä ja voimaannuttaan. Jos partnerit ovat olleet samanlaisia keskenään helposti ero lauseeseen saattaa sisältyä lauseke että haluaa olla ystävä. Omalta kohdalta olen ollut ns. paha poika (verrattuna kumppaniin) kun minulla oli ensimmäinen pitkä suhde. Seuraavassa pitkässä suhteessa olin taas ns. kiltti poika. Lyhyessä suhteessa taas olimme aivan liian samankaltaiset (ja ystävyys toimisi hänen kanssa parhaiten ja toistaiseksi voimme vielä sanoa toisiamme ystäviksi).

Kolmas kommentti liittyy taas tulevaisuuden haaveisiin. Jos tulevaisuuden haaveet eivät kohtaa niin se voi olla suurikin syy keskeyttää parisuhde vaikka suhde toimisi. Esim.

Jos toinen ainoastaan haaveilee ulkomaille muuttoa

Jos toinen ainoastaan haaveilee omakotitalosta

Jos toisen perheen perustamiselle on aivan eri aikataulu

Jos toisella on lemmikki haaveita (ja toinen on allerginen tai omaa fobian kyseiselle lemmikki vaihtoehdolle)

Näkemys erot opiskeluiden lopettamisesta ja töihin siirtymisestä

Myös mahdollinen tulevaisuuden kokeiluhalukkuus (vaikka esimerkiksi avoinsuhde)

Edellä mainitut asiat saattavat olla asioita joita toinen ei halua sanoa parisuhteen eron syyksi. Nimittäin edellä mainitut saattavat aiheuttaa toisessa parisuhteen puolustus reaktion, varsinkin jos toinen on jo rakastunut. Jolloin rakastunut osapuoli saattaisi valehdella, ettei halutakkaan kyseisiä asioita tai että on valmis niihin. Myös tietenkin nuo syyt saattaa kuulostaa todella oudoilta kuulian korvassa jos parisuhde on ollut erittäin toimiva.

Sitten vielä extra. Parisuhteessa ja varsinkin samassa taloudessa asuessa, jos toinen joutuu yksinään huolehtimaan kotitöistä. Ja vielä jos tulevaisuudessa erehdytte sellaisen kumppanin kanssa yhteen joka asuu vähänkään vanhemmassa omakotitalossa, tuo kotitöihin osallistuminen on erittäin tärkeä asia. Alkuperäinen omakotitalossa asuja joutuu kuitenkin tekemään myös talonylläpito töitä joka vie yllättävän paljon voimia. Jos kumppani vain vetää kokoajan "lonkkaa" tai ei osallistu itsenäisesti noihin tehtäviin nopeasti ovea tullaan näyttämään. (Tai ainakin minä tulisin näyttämään seuraaville kumppaniehdokkaille.)

ps. Arvomaailmalla ei ole ihan samanlaista vaikutusta nuorempana kuin elämää kokeneena. Kuitenkin arvomaailmat muokkautuvat vielä "nuorena aikuisena" ja usein miten arvomaailma vielä muuttuu pitkissä suhteissa samankaltaisiksi kumppanien välillä. Vanhempana arvomaailma ei enää muutu samalla tavalla joten, kumppanien etsinnässä ainakin minä painotan arvomaailmaan. Ainakin niin että ne kohtaavat tärkeimmissä asioissa, tietenkään en tässäkään halua täysin itseni kaltaista kumppania.

Kuulostaa että vika on ollut noissa miehissä, eivät halunneet sitoutua vielä

Ja kieltämättä eka ajatus mikä tuli oli että ehkä pitivät sua tylsänä, mutta sekään ei oo sun vika. Väärä mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkää räiskyvistä ja räväköistä naisista, jopa vähän tasapainottomista. Fiksu ja mukava nainen on kivaa juttuseuraa, mutta jännitys puuttuu. Iloisuus on ehdoton vaatimus. Isot rinnat ja pitkät hiukset plussaa. 

Eli miehet haluaa jännänaisia.

Taitaa molemmilla sukupuolilla olla vähän sitä, että jos on hyvän ja haluttavan näköinen, ei tarvitse olla mukava vaan kaikki hoituu melko suoraviivaisesti kun tarjoajia löytyy joka asiaan. Sitten taas kun ei ole fyysisesti kovin viehättävä, niin väkisinkin kehittyy luonne paremmaksi, koska muuten sinussa ei olisi mitään puoleensavetävää.

Miehet eivät siis varsinaisesti rakasta naisessa tasapainottomuutta tai tuittuamista, mutta olemme aika persoja sen kauneuden perään ja sen vuoksi siedetään aika paljon. En epäile etteikö naisilla olisi samaa ilmiötä.

Minun silmääni pisti tuo termi ikisinkku. Miten voit olla ikisinkku, jos sinulla on (ollut) suhteita ja olet vieläpä alle kolmekymppinen? Eikö ikisinkku ole sellainen, joka ei ole koskaan ollut suhteessa eikä todennäköisesti tule olemaan?

Keskustelu on aloitettu melkein 4 vuotta sitten, joten AP tuskin enää vastailee kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu on aloitettu melkein 4 vuotta sitten, joten AP tuskin enää vastailee kysymyksiin.

Sinähän olit tarkkasilmäinen, eipä tullut katseltua. huoh. Vähän harmittaa että uhrasin aikaa näkemyksiin (onneksi vain vähän ;)).

up

muita vinkkejä?