Lue keskustelun säännöt.
Mies käy aina työpäivänsä aikana ulkona syömässä :(
30.01.2016 |
Me emme ole mieheni kanssa sopineet, että rahamme olisivat täysin yhteisiä, mutta periaatteessa maksamme kaiken puoliksi. Ainoastaan mieheni työpäivän aikainen ruokailu on täysin epäreilua. Hän käy aina lounastauolla syömässä jossakin hampurilaisravintolassa tai pitseriassa samalla kun me lasten kanssa kotona syödään jo toista päivää samaa makaroonilaatikkoa. Tänään olin tehnyt miehelleni eväät töihin, mutta silti löysin hänen taskustaan Hesburgerin kuitin, jonka mukaan hän oli syönyt mega-aterian isoilla ranskalaisilla ja limulla. Mitä ihmettä voisin tehdä? Ja turha ehdottaa, että alkaisin itsekin käydä: eihän meillä ole varaa siihen, että me joka päivä lasten kanssa lähdetään ulos syömään :'(
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää syökö kotona vanhaa makaroonilaatikkoa.vähän mielikuvitusta peliin!
Eilinen makaroonilaatikko ei ole mitään "vanhaa". Sitäpaitsi tekisitkö itse nelikuisen vauvan kanssa joka päivä jotain avokadopastaa? En usko. -aloittaja
Jotain avokadopastaa?? Avocadopasta valmistuu helkkarin paljon nopeammin kuin makaronilastikko, eikä tule kalliiksi. Juuri erinomainen arkiruoka. Oikeesti kannattaa suosia kasviksia ruuanlaitossa seb ikuisen jauhelihan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten menot maksetaan puoliksi, jos toisella ei juurikaan tuloja?
Meillä rahat on yhteisiä. Ja molemmat voi käydä missä tahansa syömässä lounaan. Voi myös ostaa mitä haluaa.
Minimi on kyllä lounas. Niin köyhäksi ei voida tulla, että pitäisi toisen syömisiä vahtia
Olin itsekin kotona hetken lasten kanssa. Ei käynyt mielessä kadehtia toisen työpaikkalounasta. Haloo
Mieheni sanoi, että heillä eväitä syö kaikkein kovapalkkaisimmat. Nuukailu on taidetta
Vierailija kirjoitti:
Miten menot maksetaan puoliksi, jos toisella ei juurikaan tuloja?
Meillä rahat on yhteisiä. Ja molemmat voi käydä missä tahansa syömässä lounaan. Voi myös ostaa mitä haluaa.
Minimi on kyllä lounas. Niin köyhäksi ei voida tulla, että pitäisi toisen syömisiä vahtia
Olin itsekin kotona hetken lasten kanssa. Ei käynyt mielessä kadehtia toisen työpaikkalounasta. HalooMieheni sanoi, että heillä eväitä syö kaikkein kovapalkkaisimmat. Nuukailu on taidetta
Köyhät ovat usein köhiä juuri siksi että eivät hallitse rahankäyttöä ja elävät yli varojensa.
Mun vaimo tyytyväinen kun käyn syömässä jossain kunnolla ( en käy hössössä) vaan kunnon ruokaa kun mahdollisuus. Kyllästynyt eväisiin vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten menot maksetaan puoliksi, jos toisella ei juurikaan tuloja?
Meillä rahat on yhteisiä. Ja molemmat voi käydä missä tahansa syömässä lounaan. Voi myös ostaa mitä haluaa.
Minimi on kyllä lounas. Niin köyhäksi ei voida tulla, että pitäisi toisen syömisiä vahtia
Olin itsekin kotona hetken lasten kanssa. Ei käynyt mielessä kadehtia toisen työpaikkalounasta. HalooMieheni sanoi, että heillä eväitä syö kaikkein kovapalkkaisimmat. Nuukailu on taidetta
Köyhät ovat usein köhiä juuri siksi että eivät hallitse rahankäyttöä ja elävät yli varojensa.
Kun käyvät syömässä lounaan työpaikalla
Juu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vielä vanhempainvapaalla ja laskeskelin että ehkä noin kerran viikkoon syön lounaan kotona, muutoin ulkona/ravintolassa. Ja on onnistunut vauvan 0-9kk kanssa ihan hyvin. Ok, lapsia on yksi niin helppoa se vielä on.
Ja kyllä, en näe mitään hehkua siinä että syön yksin kotona eilistä makaroonilaatikkoa. Tai nyhjäisin muutenkaan kotona, pää hajoaa jos ei pääse ihmisten ilmoille maks 2 päivän jälkeen.
Eikä mun mies valita siitä mitä syön lounaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten menot maksetaan puoliksi, jos toisella ei juurikaan tuloja?
Meillä rahat on yhteisiä. Ja molemmat voi käydä missä tahansa syömässä lounaan. Voi myös ostaa mitä haluaa.
Minimi on kyllä lounas. Niin köyhäksi ei voida tulla, että pitäisi toisen syömisiä vahtia
Olin itsekin kotona hetken lasten kanssa. Ei käynyt mielessä kadehtia toisen työpaikkalounasta. HalooMieheni sanoi, että heillä eväitä syö kaikkein kovapalkkaisimmat. Nuukailu on taidetta
Köyhät ovat usein köhiä juuri siksi että eivät hallitse rahankäyttöä ja elävät yli varojensa.
Nuukat elää kurjemmin kuin köyhät
Ei keskituloisen taloutta lounaan syöminen heilauta. Saati hyvätuloisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kotiäitinä aikanaan 4 vuotta (yhteinen päätös). Hoidin lapset, pyykit, siivosin, tein ruuan, ostin ruuat kaappiin, hoidin kaikki neuvola- ja lääkärikäynnit ja kaikki yövalvomiset. Meillä oli yhteiset rahat ( tästä päätettiin yhdessä!), mies tienasi palkan ja minä toin äitiysrahan ja lapsilisät, mutta elin äärimmäisen säästeliäästi. Ruokaa meni 300e/kk, koska ostin tarjouksia, imetin ja tein vauvan soseet, tein isoja satseja ja hyödynsin kausituotteita. Käytin lapsilla kestovaippoja, korjasin vaatteita, ostin kirppareilta vaatteet, marjastin jne. Mies omavaltaisesti otti ylitöitä ja työmatkoja, vaikka rahaa oli ilman niitäkin tarpeeksi ja enemmän. Mähän olin kotona niin oli valmiiksi lastenhoitaja, niin miksi multa olisi kysynyt. :DDD
Sitten alkoi mieheni kyttäys jos ostin joskus itselleni esim. monivitamiineja apteekista tai uuden ripsivärin. "Musta noi on aika turhia" Hän alkoi salaa tilailla kalliita juttuja itselleen "mä tienaan palkan, mä päätän" Hän alkoi valittaa kun muiden vaimot on töissä ja mä vaan laiskottelen. Ja kotiäitiys ei ole lasten hyvinvoinnille niin tärkeää kun ajattelen, että kyllä se tarhakin hoitaa lapset yhtä hyvin jne.
Mulla paloi käpyi ja siirryin työelämään. Nyt saa mies osallistua 50-50 neuvolakäynteihin, jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä enemmän kotitöitä, viedä myös tarhaan, hoitaa tarha-asioita (nimeämiset, varusteet), tehdä ruokaa ja ei voi milloin vain jäädä ylitöihin, koska minullakin välillä pidempi päivä ja lapset pitää hakea tarhasta. Kummasti on ukko alkanut kiittämään kun uhrasin 4 v omasta elämästäni, eläkkeestäni ja cv:ssä aukko, että voisin olla lasten kanssa kotona ja sitä kautta se olisi koko perheelle helpompaa. Nyt mies on puolikuollut kun joutuu pyykkejä pesenään ja joutuu "mankumaan" vapaata töistä kun lapsella oli viikon mahatauti ja en minä voi koko aikaa ottaa vapaaksi.
Arvostakaa kotiäiti/isipuolisoitanne!!!
Kannattaisi varmaan jotenkin pyrkiä laskemaan, paljonko miehellä menee kuukaudessa tuohon lounasteluun, sopisitte että hän käy syömässä ulkona, mutta merkkaatte joka päivä ylös paljonko ulkona syömisiin meni rahaa. Kertyy melkoinen summa jo kuukaudessa, saati vuodessa, ehkä se avaisi miehenkin silmiä! Ei todellakaan ole reilua, että vaikka mies käykin töissä, hän elää "yltäkylläisemmin" mitä muu perhe, kyllä sen kotiruuan pitää kelvata miehellekin, ravintolassa ja hampurilaisella voi käydä sitten koko perheelläkin, ja nostaa sen arkiruuan laatua, kun mies ei törsää satasia kuukaudessa lounasruokiinsa. Tuo ei ole reilua sinua ja lapsia kohtaan, saisitte kaikille parempaa ruokaa, kun mieskin osallistuisi enemmän kotiruokien hankintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kotiäitinä aikanaan 4 vuotta (yhteinen päätös). Hoidin lapset, pyykit, siivosin, tein ruuan, ostin ruuat kaappiin, hoidin kaikki neuvola- ja lääkärikäynnit ja kaikki yövalvomiset. Meillä oli yhteiset rahat ( tästä päätettiin yhdessä!), mies tienasi palkan ja minä toin äitiysrahan ja lapsilisät, mutta elin äärimmäisen säästeliäästi. Ruokaa meni 300e/kk, koska ostin tarjouksia, imetin ja tein vauvan soseet, tein isoja satseja ja hyödynsin kausituotteita. Käytin lapsilla kestovaippoja, korjasin vaatteita, ostin kirppareilta vaatteet, marjastin jne. Mies omavaltaisesti otti ylitöitä ja työmatkoja, vaikka rahaa oli ilman niitäkin tarpeeksi ja enemmän. Mähän olin kotona niin oli valmiiksi lastenhoitaja, niin miksi multa olisi kysynyt. :DDD
Sitten alkoi mieheni kyttäys jos ostin joskus itselleni esim. monivitamiineja apteekista tai uuden ripsivärin. "Musta noi on aika turhia" Hän alkoi salaa tilailla kalliita juttuja itselleen "mä tienaan palkan, mä päätän" Hän alkoi valittaa kun muiden vaimot on töissä ja mä vaan laiskottelen. Ja kotiäitiys ei ole lasten hyvinvoinnille niin tärkeää kun ajattelen, että kyllä se tarhakin hoitaa lapset yhtä hyvin jne.
Mulla paloi käpyi ja siirryin työelämään. Nyt saa mies osallistua 50-50 neuvolakäynteihin, jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä enemmän kotitöitä, viedä myös tarhaan, hoitaa tarha-asioita (nimeämiset, varusteet), tehdä ruokaa ja ei voi milloin vain jäädä ylitöihin, koska minullakin välillä pidempi päivä ja lapset pitää hakea tarhasta. Kummasti on ukko alkanut kiittämään kun uhrasin 4 v omasta elämästäni, eläkkeestäni ja cv:ssä aukko, että voisin olla lasten kanssa kotona ja sitä kautta se olisi koko perheelle helpompaa. Nyt mies on puolikuollut kun joutuu pyykkejä pesenään ja joutuu "mankumaan" vapaata töistä kun lapsella oli viikon mahatauti ja en minä voi koko aikaa ottaa vapaaksi.
Arvostakaa kotiäiti/isipuolisoitanne!!!
Sori, mutta en usko tuota loppuosaa. Yksikään mies ei kiittele erikseen uhrauksista jälkikäteen. Vai kiittelitkö sinä siitä, että "uhrasit neljä vuotta köyhyydessä meitä elättäen?"? Lisäksi puolet normaalin perheen kotitöistä töiden jälkeen ei ole ylivoimainen ponnistus kenellekään. Miehessäsi on joko jotain vikaa (pyykin pesu, puolikuollut?) tai sitten sinä liioittelet, koska olet edelleen siellä kotona ja haluat nostaa häntääsi itse.
Meillä mies käy kanssa työpäivän aikana luonaalla. Mutta saa ruokarahaa kympin päivä työnantajalta. Eli ei mene ns. omista rahoista.
Onko miehelläsi vastaavaa etua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, mä oon taas sanonu ruumiillista työtä tekevälle miehelleni, että kävis syömässä jossain lounaspaikassa, eikä kuittais ruokaa jollain kolmioleivällä ja limsalla..
En jaksanut lukea koko ketjua.. Mut mitä sitten jos käy syömässä? Kuluttaaki se sun ukkos niin paljon ruokaa kun syö? Jos kuluttaa niin eikö sen pidä silloin syödä. Jos se on paskamaha niin sitten toi on aika turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kotiäitinä aikanaan 4 vuotta (yhteinen päätös). Hoidin lapset, pyykit, siivosin, tein ruuan, ostin ruuat kaappiin, hoidin kaikki neuvola- ja lääkärikäynnit ja kaikki yövalvomiset. Meillä oli yhteiset rahat ( tästä päätettiin yhdessä!), mies tienasi palkan ja minä toin äitiysrahan ja lapsilisät, mutta elin äärimmäisen säästeliäästi. Ruokaa meni 300e/kk, koska ostin tarjouksia, imetin ja tein vauvan soseet, tein isoja satseja ja hyödynsin kausituotteita. Käytin lapsilla kestovaippoja, korjasin vaatteita, ostin kirppareilta vaatteet, marjastin jne. Mies omavaltaisesti otti ylitöitä ja työmatkoja, vaikka rahaa oli ilman niitäkin tarpeeksi ja enemmän. Mähän olin kotona niin oli valmiiksi lastenhoitaja, niin miksi multa olisi kysynyt. :DDD
Sitten alkoi mieheni kyttäys jos ostin joskus itselleni esim. monivitamiineja apteekista tai uuden ripsivärin. "Musta noi on aika turhia" Hän alkoi salaa tilailla kalliita juttuja itselleen "mä tienaan palkan, mä päätän" Hän alkoi valittaa kun muiden vaimot on töissä ja mä vaan laiskottelen. Ja kotiäitiys ei ole lasten hyvinvoinnille niin tärkeää kun ajattelen, että kyllä se tarhakin hoitaa lapset yhtä hyvin jne.
Mulla paloi käpyi ja siirryin työelämään. Nyt saa mies osallistua 50-50 neuvolakäynteihin, jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä enemmän kotitöitä, viedä myös tarhaan, hoitaa tarha-asioita (nimeämiset, varusteet), tehdä ruokaa ja ei voi milloin vain jäädä ylitöihin, koska minullakin välillä pidempi päivä ja lapset pitää hakea tarhasta. Kummasti on ukko alkanut kiittämään kun uhrasin 4 v omasta elämästäni, eläkkeestäni ja cv:ssä aukko, että voisin olla lasten kanssa kotona ja sitä kautta se olisi koko perheelle helpompaa. Nyt mies on puolikuollut kun joutuu pyykkejä pesenään ja joutuu "mankumaan" vapaata töistä kun lapsella oli viikon mahatauti ja en minä voi koko aikaa ottaa vapaaksi.
Arvostakaa kotiäiti/isipuolisoitanne!!!Sori, mutta en usko tuota loppuosaa. Yksikään mies ei kiittele erikseen uhrauksista jälkikäteen. Vai kiittelitkö sinä siitä, että "uhrasit neljä vuotta köyhyydessä meitä elättäen?"? Lisäksi puolet normaalin perheen kotitöistä töiden jälkeen ei ole ylivoimainen ponnistus kenellekään. Miehessäsi on joko jotain vikaa (pyykin pesu, puolikuollut?) tai sitten sinä liioittelet, koska olet edelleen siellä kotona ja haluat nostaa häntääsi itse.
Lol. Et lukenut koko tekstiä tai sitten haluat vähätellä kotiäitien panostusta yleisesti perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Työporukan kanssa lounastaminen on tutkitusti tärkeä osa työhyvinvointia. Jos muut menevät muualle syömään ja ap:n ukko jää itsekseen lämmittämään makaronilaatikkoa taukohuoneeseen, hän putoaa yhteisön ulkopuolelle.
Ja höpön löpö ! Työoaikoilla on tuhansia ihmisiä jotka lämmittävät eväitään mikroissa eivätkä putoa tai saa traumoja yhtään mistään. Ja eväiden syöminen on kyllä hemmetin paljon halvempaa kuin pizzojen ym. syöminen päivittäin. Ja kyllä mieskin hyvin kestää sen, että syö eväitä ja käy silloin tällöin ulkona syömässä. Ihme vastauksia taas ap:lle annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies käy kanssa työpäivän aikana luonaalla. Mutta saa ruokarahaa kympin päivä työnantajalta. Eli ei mene ns. omista rahoista.
Onko miehelläsi vastaavaa etua?
Jos ap:n miehellä olisi tuollainen etu, niin luuletko, että ap olisi tätä aloitusta tehnyt?
Työpaikoilla on erilaisia työpaikkakulttuureita. Olen ollut työpaikoissa, jossa olisi ollut ihan helkkarin vaikeata jättäytyä työporukasta ulkopuolelle ja jäädä järsimään omia eväitä kun muut lähtivät lounaalle. Käytännössä kaikki tärkeä tieto vaihtui ruokatunnin aikana.
Ja olen ollut työpaikassa, jossa jokainen haukkasi jotain työpöytänsä ääressä yksinään.
Tämä ihan vain näkökulmana siihen, että syöminen työpaikan aikana saattaa olla muukin asia, kuin tietyn kalorimäärän tankkaaminen. Siinä voi olla tosi oleellinen työyhteisöön kuulumisen merkitys myös.
Ällöttävää. Kuulostaa siltä että taitaa koko perheen ruokailut olla vähän rempallaan. Molemmat varmaan lihavia ja kärsiiköhän lapsetkin jostain ravintoaineiden puutteesta.
Töissäkäyvällä on varmasti varaa käydä syömässä
Itse en missään tapauksessa alkaisi tässä köyhäilemään. Eikä mieheni
Kotona jaksan lämmittää eilistä tai tehdä jotain nopeaa.
Jos työmatka on suuntaansa 15-45 min, ei maksa vaivaa ajankäytöllisesti eikä kustannuksellisesti. Ja vaatii lisäksi liukuvan työajan ja on pois perheen iltavapaasta.