Tyttäreni poikaystävä ei ole mielestäni tyttöni arvoinen.
17-vuotias tyttäreni opiskelee lukiossa ja suuntaa ammattikorkeakouluun. Suvussamme kaikki ovat opiskelleet hyvin ja hyvässä ammatissa. Tyttäreni poikaystävä taas opiskelee amiksessa kiinteistönhuoltajaksi!?
Mielestäni tytär voisi etsiä jonkun paljon paremman hyvin kolutetun pojan.
En tosiaan haluaisi olla pinnallinen, mutta minua suoraan sanoen pelottaa, että tämän pojan takia tyttärenikin halut opiskeluun katoavat ja jättää jopa kesken opinnot.
Myöskin tämä poika on sen oloinen, että on juuri sellainen jonka painostuksen toimesta tytär on jo 2-5 vuoden päästä raskaana eikä sekään ole mikään hyväjuttu. Pitäisi ensin opiskella ammattiin, saada työ, kunnon asunto ja olla henkisesti valmis mitä alle 26v ei ole. Mielestäni olisi hyvä ikä 30v raskaudelle.
Viestistäni saa minusta ehkä tylyn ja pinnallisen kuvan, mutta tätä ihan oikeasti pelkään. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias tyttäreni opiskelee lukiossa ja suuntaa ammattikorkeakouluun. Suvussamme kaikki ovat opiskelleet hyvin ja hyvässä ammatissa. Tyttäreni poikaystävä taas opiskelee amiksessa kiinteistönhuoltajaksi!?
Mielestäni tytär voisi etsiä jonkun paljon paremman hyvin kolutetun pojan.
En tosiaan haluaisi olla pinnallinen, mutta minua suoraan sanoen pelottaa, että tämän pojan takia tyttärenikin halut opiskeluun katoavat ja jättää jopa kesken opinnot.
Myöskin tämä poika on sen oloinen, että on juuri sellainen jonka painostuksen toimesta tytär on jo 2-5 vuoden päästä raskaana eikä sekään ole mikään hyväjuttu. Pitäisi ensin opiskella ammattiin, saada työ, kunnon asunto ja olla henkisesti valmis mitä alle 26v ei ole. Mielestäni olisi hyvä ikä 30v raskaudelle.
Viestistäni saa minusta ehkä tylyn ja pinnallisen kuvan, mutta tätä ihan oikeasti pelkään. Mitä ihmettä teen?
Kirjoitustaidostasi päätellen teidän suvussa pidetään esikoulua hyvänä koulutuksen tasona. Se on hyväjuttu.
Olimme tyttöystäväni, tulevan vaimoni kanssa seurustelleet jo pari vuotta tytön lähtiessä Helsinkiin opiskelemaan. Olin vieressä kun anoppi neuvoi tytärtään etsimään itselleen kaupungista kunnon miehen. Ei saanut välejämme katkeamaan enkä tiedä minkälaisia neuvoja hän avioliittomme aikana tyttärelleen minun poissaollessani antoi. Joka tapauksessa jouduin vähän väliä muistuttamaan vaimoani siitä, että hän on naimisissa minun kanssani, ei äitinsä.
Jos tyttäresi suuntautuu johonkin sosiaali- ja terveysalaan, niin kerronpa ihan omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta, että eipä ole huikeaa luksuselämää tiedossa ;) mutta siis tykkään työstäni sairaanhoitajana ja arvostan, mutta ei se ole kyllä mikään työ, joka nostaisi jonkun toisen yläpuolelle! Mieheni on duunari, sähkömies ja saa kuussa käteen miltei puolet enemmän, kuin minä.
Älä vaan mene sekaantumaan tyttäresi miesvalintoihin.
Olet erilainen ihminen etkä ymmärrä mitä tyttäresi tarvitsee.
Poikakaverit sitä paitsi vaihtuvat tuossa iässä melko varmasti vielä pariin kertaan joten ihan sama mikä se nyt on jos ihmissuhde on kuitenkin lämmin ja siitä jää hyvät muistot.
Mitä enemmän yrität asiaan vaikuttaa sitä varmemmin pilaat tyttäresi elämän ja tulevat parisuhteet.
Tää on oltava joku vitsi, vai että ammattikorkeakouluun ja toinen amiksen penkillä. Kamalat uravalinnat nuorilla. Nii-in onhan ne omat kullannuput tietenkin täydellisiä. ja lukio tie huipulle.
Käytännössä lukio/amk ei takaa mitään. Ja se kiinteistönhoito voi johtaa yrittäjyyteen, mikä taas voi olla hyvää hommaa. No mitä tulee henkisiin avuihin, en luottaisi niiin hirveesti, että se oma nuppu olis jotenkin sivistynyt ja hyväkäytöksinen. Ts.koulutus tai raha ei tee ihmisestä hienoa tai sivistynyttä, tietoa se voi tuoda, muttei se ole synonyymi sivistyneelle käytökselle.
Provo taas, lopettakaa jo. :)
Mutta jos olisi tosi, niin itseppä olet tyttäresi kasvattanut!
Nou hätä, harvemmin noin nuorena aloitetut suhteet kestää paria vuotta kauempaa... Eikä sitä seuraavakaan poikaystävä ole välttämättä se lopullinen.
Riko joskus provojesi rakenne, voitaisiin joskus mennä lankaan :)