Huippulahjakkaiden vanhemille ja opettajille kysymyksiä. Huippulahjakkaan itsensä vastaukset käyvät myös
Tässä ensiksi tilanteen selostus (yksityiskohtia vaihdettu): Opetan kuudesluokkalaista tyttöä, jolle lähes kaikki kuudennen luokan sisällöt ovat liian helppoja ja suurimman osan hän osaa jo valmiiksi. Tyttö oppii kaiken kerrasta ja turhautuu tunneilla. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja taitava kaikessa mihin ryhtyy. Hän voisi hyvin selvitä nykyisillä aivoillaan lukion ensimmäisistä kursseista! Yliopistossa tarvittavat opiskelutaidot jäävät tällä menolla oppimatta, koska hänen ei ole tähän mennessä tarvinnut nähdä oppimisen etteen vaivaa. Tyttö on alkanut tekemisen puutteessa haastamaan opettajia tunneilla. Parin opettajan kanssa on jo kunnon konflikti päällä. Tarpeeksi vaativia lisätehtäviä ei koululla ole annettavaksi vaan kaikki pitäisi räätälöidä erikseen.
Koulussamme ei ole tälläisiin tilanteisiin mitään vakiintunutta käytäntöä. Haluaisinkin nyt tietää, miten ylöspäin eriyttäminen on toteutettu muualla. Seiskaluokan kirjojen antaminen ei muuta tilannetta mitenkään. Ne hän saa suoritettua vaikka viikossa. Miten teillä on hoidettu tilanteet, joissa lapsen pitäisi hypätä monta luokkaa ylemmälle tasolle? Millaisesta tuesta ja erityisesti millaisista tehtävistä huippulahjakas hyötyisi?
Pahoittelen tekstin kirjotusvirheitä. Sylissä kiehnäävä kissa vaikeuttaa keskittymistä :)
Kommentit (76)
Luulisin, että hän on eniten kiinnostunut luonnontieteistä. Todellista kiinnostusta on kuitenkin vaikea tietää, koska hänestä kaikki kouluaineet ovat tylsiä. Ei niissä hänelle ole mitään haasteita ja uutta pariin vuoteen ollutkaan.
Eikö tyttö voisi suorittaa nettilukiossa lukion luonnontieteiden kursseja, jos häntä kiinnostavat luonnontieteet? Kyllä näissä aineissa riittää yliopistokursseja sitten suoritettavaksi lukiossa, joten ei tarvitse pelätä, mitä tyttö tekee lukiossa.
annat hänelle lisätehtävän. Viikko yksi: annat kiinan kieliopin käteen ja sanot: tämä opeteltava täydellisellä aksentiilla ensi viikolle. Viikko kaksi. latinan kielioppi. Opeteltava taivutukset ja täydellinen muinaislatinan roomanaikainen ääntämys. viikko kolme: swahilin kielen kielioppi: opeteltava seutraavalle viikolle: viikko neljä: Einsteinin suhteellisuusteoria osattava selittää ymmärtäen: viikko viisi: balettikoulu käytävä läpi ja läpäistävä Oopperan baletin pääsykokeet. Viikko kuusi: läpäistävä Rion MM kisojen satasen karsintaraja, aikaa viikkoViikko seitsämän: haitarin soittotaito opeteltava ja teorioineen läpäistäv 3/3 tutkinto omin avuin. Kylä haasteita löytyy. Vanhemmat on päästäneet lapsen liian vähällä, siksi ei osaa muuta kun kirjaviisautta. Muut haasteet: Oscar ohjauksesta, Nobel rauhasta; Pulizer kirjallisuudesta...jne. ei tarvitse ylemmille luokille siirtää, tekemistä kyllä löytyy.
Eikö tyttö voisi vaan nauttia elämästä? En ymmärrä koulualisäätuputtamista. Koululla on pitkälle vain välinearvo - varsinkin perusopetuksessa ja toisen asteen opinnoissa. Harrastuksia ja elämän tarkkailua lisää, yhteiseen hyvään jakamista!
Siis itsekin mitatusti hyvin lahjakas, nainen ja ammatikseen opettaja ( josta moitittu,kun kuulema haaskaan lahjani. Itse olen eri mieltä).
Vierailija kirjoitti:
Eikö tyttö voisi vaan nauttia elämästä? En ymmärrä koulualisäätuputtamista.
Mitä elämästä nauttimista se on, jos joutuu monta tuntia päivässä istua kuuntelemassa, kun opettaja selittää hi-taas-ti ja pe-rus-teel-li-ses-ti viidenteen kertaan jotain yksinkertaista asiaa, jonka osasit täysin jo ennen kuin opettaja selitti sen ensimmäistäkään kertaa? Minä olen kärsinyt tästä aivan tarpeeksi kouluaikanani, vaikka en ollut lähelläkään ap:n kuvaamaan tytön tasoa. Koulussa oli todella tylsää.
Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa sitten oli opintojen alku TKK:lla, kun ensimmäistä kertaa elämässään ei ymmärtänytkään asioita ensimmäiseltä kuulemisella eikä ollut mitään hajua eikä kokemusta siitä, että voi oikeasti oppia jotain, jota ei ymmärrä heti.
Olisikohan noilla luonto-liitoilla tai muilla lapsille kursseja? Kävisivät metsäretkillä opettelemassa asioita jne. Siihen sitten kirjallisuutta lisäksi.
Harrastuksia minäkin kannatan, on monia aktiviteetteja, joissa ei haasteet lopu. Esimerkiksi ratsastus, vaikka itse olisi huippulahjakas, se toinen osapuoli muuttuu jatkuvasti. Aina on haasteellisempia ja vaikeampia hevosia. Ammattilaisillekin tulee hevosia, joiden kanssa he eivät pärjää, vaikka ovat 30 vuotta istuneet eri hevosten selässä. Tulee vastaan tilanteita, joita ei vaan voi opetella kirjoista.
Tai jos olisi joku ötökkäfarmi? Ei mikään lastenversio, vaan ihan tietoa ja taitoa vaativia "ekosysteemejä".
Kun itse sain lapsena akvaarion lahjaksi, tuli kahlattua aika paljon tietoa eri kasvi- ja kalalajeista, akvaario itsessään on ekosysteemi, jonka pitäisi toimia ihan itsenäisesti ja tietoa pitää olla ihan bakteereista lähtien nitriitti- ja nitraattipitoisuuksiin vedessä, kasvien vaatimaan valon/ravinteiden määrään sekä eri kalalajien yhteensopivuuteen.
Tästä taas päästään astetta vaikeammalle tasolle, kun hommataan koralliriutta-akvaario. Siinä kun on alustana elävä kivi sekä bakteereista kotiloihin, pieneläviin ja erityisen herkkiin kalalajeihin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Riutta-akvaario
Jos lapsi on pitkäpinnainen ja kätevä käsistään, ehkä siinä yläasteen ja lukion kieppeillä voisi kokeilla vaikkapa Kelloseppäkoulua. Kellojen pienen pienen mekaniikan lisäksi, tarjolla on mikromekaanikkojen koulutusväylä. Heidän tekemäänsä tekniikkaa käytetään esimerkiksi avaruusluotaimissa, tekevät myös ensimmäiset versiot esimerkiksi piirilevyistä, käsin. Millin tuhannesosissa mennään ja pienempäänkin. Esimerkiksi Nasalla on töissä näitä koulun käyneitä.
Aika mielenkiintoinen keskusteluketju pitkästä aikaa. Aloittajalle: jos tyttäresi on yhtään musikaalinen, niin hanki hänelle jokin instrumentti ja sen opettaja. Musiikissa saa taatusti edetä oman lahjakkkuutensa ja kykynsä mukaisesti nopeasti ja pitkälle, eikä kukaan kritisoi siihen käytettyä aikaa tai jonkin tason ylittämistä. Toinen samanlainen vaihtoehto on tietysti urheilu.
Herra 57
Kyseessä ei todellakaan ole tytär vaan kuudesluokkalainen oppilas. En pysty vaikuttamaan hänen harrastuksiinsa juuri mitenkään. Ne ovat vanhempien heiniä.
Korkeintaan voin tehdä näiden viestien parhaista ehdotuksista koosteen huoltajille.
En jaksanut lukea koko ketjua.
Mutta tuleva ops painottaa ilmiö-pohjaista oppimista. Siinähän on mahdollisuus eriyttää luonnollisesti, tälle lahjakkaalle vähän korkeammat tavoitteet tai sitten ohjaa muita luokkatovereita oppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huippulahjakkaita ihmisiä on olemassa, ja itse uskon että jos emme olisi niin järkyttävän kiinni opetussuunnitelmissa ja turhan jauhamisessa, monien tavalliseltakin vaikuttavien ihmisten sisältä voitaisiin kaivaa esiin huikeita asioita.
Toki tämä edellyttäisi opettajiltakin melkoisesti älynlahjoja, joten turha toivo. Eikä tämän tarkoituksena ole siis mollata opettajia, vaan ihan tilastollisesti on täysin mahdotonta että kaikki opettajat olisivat huippuälykkäitä.
Kyse ei ole opettajan älystä vaan koulun resursseista! Koetapa siinä tyhjästä nyhjästä, varsinkin kun nykyään on vaikea saada riittävästi koulunkäyntiavustajia ja aika menee erityisoppilaisiin ja wilman täyttämiseen. Minusta on myös aivan ymmärrettävää, että panostetaan enemmän niihin erityistapauksiin, lahjakas kun yleensä löytää tavalla tai toisella keinonsa pärjätä. Mutta kyllä me opettajat yritetään myös lahjakkaita kannustaa ja heittää heille haasteita jotka pakottavat ajattelemaan ja ylittämään itsensä.
Sanoisin lahjakkaiden vanhemmille että yrittäkää löytää lapselle joku motivoiva harrastus, sellainen jossa hän voi kehittää itseään aivan täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Minut pelasti harrastukset, joihin uppouduin. Toimin myös mm.luokan ja oppilaskunnan pj:nä energiaa purkaakseni.
Kyllä myös häiriköin paljon. Olin alaluokilla jatkuvasti jälki-istunnossa. Kerroin opettajalle, että teen valituksen virkavirheestä kun poisti minut ekaluokalla luokasta.
Tein ekakerran "läksyjä" kirjoittaessani väikkäriä. Lääkikseen pääsin ekalla, ja läpäisisi sen jotakuinkin tentteihin lukematta (koska en ollut koskaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen, en ole tästä ylpeä).Nyt olen huolissani lapsestani, joka oppi 3v iässä lukemaan, nyt 5v iässä hallitsee sujuvasti kerto -ja jakolaskut. Tykkää mm.rubikin kuution teosta ja binääriluvuista.
Olen kuitenkin kuvitellut, että nykyajan koulu on erilainen kuin omana aikanani. Ettei lahjakkaita lapsia leimattaisi haastaviksi vaan heille annettaisiin haasteita ja tekemistä ikuisen hiljaa olon sijasta.
Tietty erillisyyden tunne on kyllä leimannut elämääni.
Kuulostat ihan matematiikan opettajaltani. Onko lapsesi tyttö? :D
T. Yläkoulussa opiskeleva keskivertolapsi
shakkikerho. kyllä siinä jyvät erotetaan akanoista, kun mennään mm-mestareita vastaan kilpailemaan. ja lapsia on ollut näissäkin kisoissa mestareina! siinäpä haastetta!
Tosiaan, harrastukset eivät ole opettajan vastuulla, mutta suosittelisin erittäin lämpimästi soittoharrastusta, jos mitenkään saadaan järjestymään. Soittamisessa lahjakkuudesta on iloa, mutta yhtään edistymistä ei tapahdu ilman keskittynyttä harjoittelua. Näin huippulahjakaskin saa joka päivä kokemusta työnteon ja menestyksen välisestä yhteydestä.
Kouluopetus hämärtää lahjakkaalta lapselta tuon työnteon yhteyden oppimiseen oikeastaan kokonaan, koska koulussa on pakko istua, ja siinä istuessa väkisin kuulee opetusta, ja oppi tarttuu päähän ihan itsestään kellon viisaria seuratessa. Lapsi ei tajua käyttäneensä koko vuoden arkipäivät oppimiseen, kun on omasta mielestään vain istuskellut pulpetissa ja vältellyt hommia.
En oikeastaan ymmärrä, miksi tyttö ei voisi suorittaa matematiikassa jo ylempien vuosikurssien asioita. Yläasteella voisi suorittaa lukion kurssit, ja kyllä niitä yliopistokursseja sitten riittää suoritettavaksi lukioajaksi. Mutta ainakin ne vanhat 9. luokan valtakunnallisen matematiikkakilpailun tehtävät voisivat tässä vaiheessa antaa tytölle mukavaa haastetta.