Lue keskustelun säännöt.
Huippulahjakkaiden vanhemille ja opettajille kysymyksiä. Huippulahjakkaan itsensä vastaukset käyvät myös
30.01.2016 |
Tässä ensiksi tilanteen selostus (yksityiskohtia vaihdettu): Opetan kuudesluokkalaista tyttöä, jolle lähes kaikki kuudennen luokan sisällöt ovat liian helppoja ja suurimman osan hän osaa jo valmiiksi. Tyttö oppii kaiken kerrasta ja turhautuu tunneilla. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja taitava kaikessa mihin ryhtyy. Hän voisi hyvin selvitä nykyisillä aivoillaan lukion ensimmäisistä kursseista! Yliopistossa tarvittavat opiskelutaidot jäävät tällä menolla oppimatta, koska hänen ei ole tähän mennessä tarvinnut nähdä oppimisen etteen vaivaa. Tyttö on alkanut tekemisen puutteessa haastamaan opettajia tunneilla. Parin opettajan kanssa on jo kunnon konflikti päällä. Tarpeeksi vaativia lisätehtäviä ei koululla ole annettavaksi vaan kaikki pitäisi räätälöidä erikseen.
Koulussamme ei ole tälläisiin tilanteisiin mitään vakiintunutta käytäntöä. Haluaisinkin nyt tietää, miten ylöspäin eriyttäminen on toteutettu muualla. Seiskaluokan kirjojen antaminen ei muuta tilannetta mitenkään. Ne hän saa suoritettua vaikka viikossa. Miten teillä on hoidettu tilanteet, joissa lapsen pitäisi hypätä monta luokkaa ylemmälle tasolle? Millaisesta tuesta ja erityisesti millaisista tehtävistä huippulahjakas hyötyisi?
Pahoittelen tekstin kirjotusvirheitä. Sylissä kiehnäävä kissa vaikeuttaa keskittymistä :)
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Siksi lahjakkaiden kannattaa mennä lukioon jonne on vaikea päästä. Kaltaistensa joukkoon. Ja voi se tyttö luokan tai pari hypätä yli. Pääsee eteenpäin nopeammin.
Korkean keskiarvon lukiot ovat täynnä ns. kympin tyttöjä.
Peruslahjakkaita toki kaikki, mutta suurin osa vain tämän lisäksi hyvin motivoituneita työmyyriä. Eritysilahjakkuutta ei vaadi yksikään lukio Suomessa, mitä tulee ns. akateemiseen lahjakkuuteen.
Taidelukiot vähän asia erikseen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut pelasti harrastukset, joihin uppouduin. Toimin myös mm.luokan ja oppilaskunnan pj:nä energiaa purkaakseni.
Kyllä myös häiriköin paljon. Olin alaluokilla jatkuvasti jälki-istunnossa. Kerroin opettajalle, että teen valituksen virkavirheestä kun poisti minut ekaluokalla luokasta.
Tein ekakerran "läksyjä" kirjoittaessani väikkäriä. Lääkikseen pääsin ekalla, ja läpäisisi sen jotakuinkin tentteihin lukematta (koska en ollut koskaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen, en ole tästä ylpeä).Nyt olen huolissani lapsestani, joka oppi 3v iässä lukemaan, nyt 5v iässä hallitsee sujuvasti kerto -ja jakolaskut. Tykkää mm.rubikin kuution teosta ja binääriluvuista.
Olen kuitenkin kuvitellut, että nykyajan koulu on erilainen kuin omana aikanani. Ettei lahjakkaita lapsia leimattaisi haastaviksi vaan heille annettaisiin haasteita ja tekemistä ikuisen hiljaa olon sijasta.
Tietty erillisyyden tunne on kyllä leimannut elämääni.
Minutkin "pelastivat" harrastukset. Koskaan en ole oikeastaan koulussa lukenut ja pärjännyt hyvin. Toisaalta en koskaan koulussa häiriköinnyt vaan olin enemmän tiimipelaaja. Autoin muita jos oli hankalaa, pidin hyvää ilmapiiriä yllä. Sosiaalisesti ollut aina linkki erilaisten ryhmien välillä. Työssänikin jaan osaamistani muille.
Kyllä huippulahjakkaita ihmisiä on olemassa, ja itse uskon että jos emme olisi niin järkyttävän kiinni opetussuunnitelmissa ja turhan jauhamisessa, monien tavalliseltakin vaikuttavien ihmisten sisältä voitaisiin kaivaa esiin huikeita asioita.
Toki tämä edellyttäisi opettajiltakin melkoisesti älynlahjoja, joten turha toivo. Eikä tämän tarkoituksena ole siis mollata opettajia, vaan ihan tilastollisesti on täysin mahdotonta että kaikki opettajat olisivat huippuälykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee helvetin pitkä ketju, täällä mammapalstalla kun suurin osa kirjoittajista on huippuälykkäitä yksilöitä huippuälykkäine lapsineen.
Ihan yhtä pitkä kuin erityisvaikeuksistakin kärsivien lasten ongelmia puivat ketjut.
Mikä siinä niin hiertää, että yhtä lailla kuin on vähemmän lahjakkaita, on enemmän lahjakkaita. Kiellätkö tämän? Vai ajatteletko, että kaikki oppivat asioita täysin samalla tavalla ja tahdilla?
Sinähän voit pysyä poissa tästä ketjusta, varmasti löytyy listasta muita aiheita, jotka koskettavat sinun elämääsi paremmin.
Rauhoitu, tämä nyt oli vain huumoria :D Totta kai aina on oikeasti todella älykkäitä ihmisiä, mutta näin entisenä opena näki paljon enemmän näitä "meidän justiina on liian älykäs osallistumaan koulun retkille" jne jne. Samaa ilmiötä olen huomannut tällä palstalla. ;) Mutta onhan aihe tärkeä, yritin vain olla vitsikäs! Taisi olla liian vähä-älyistä huumoria!
Outo juttu?
Kaksikymmentä vuotta opettajauraa takana ja koskaan en ole törmännyt raportoimaasi ilmiöön. Kukaan ei ole perustellut lapsensa retkeltä poisjäämistä hänen ylivertaisella älyllään.
Oletko tutustunut Pekka Peuran opetusmalliin? Siinä lahjakkaat laitetaan opettamaan muita ja kyllä: samalla he sisäistävät asian paljon syvemmällä tasolla kun vain "sain tehtävän suoritettua". Eli win/win tilanne hitaille ja nopeille oppilaille.
Jos kyse on oikeasti huippulahjakkaasta, niin ota asia esille oppilashuoltoryhmässä (millä nimellä se teillä kulkeekaa) ja miettikää eriyttämistä tosissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvistä kommenteista. Muutamat ehdotukset (avoin yliopisto jne.) olisivat muuten hyviä, mutta eivät onnistu täällä maaseudulla. Samoin harrastusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Muutamat kommentoijat ovat mielestäni löytäneet ytimen: kaikki on niin helppoa, ettei mikään kiinnosta.
Rehtorin mielestä kuutosluokka mennään perusryhmässä muiden mukana. Yläkoulun tehtäväksi jäisivät mahdolliset radikaalimmat ratkaisut.
Opetuksen eriyttäminen on silloin minun tehtäväni. Olisin kiitollinen mahdollisimman konkreettisista ehdotuksista.
Koulumenestys ei ole sama kuin huippulahjakkuus. Akateeminen ura ei merkitsehuippulahjakkuutta. Jos jonkun tenava on huippulahjakas, pistäkää se lukemaan klassikoita. Ja taideharrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät pienen palaverin koulupsykologin, vanhempien ja tytön kanssa ja mietitte mitä se TYTTÖ haluaa.
Maaseudullakin luulis olevan netti koulussa? Verkkokursseja löytyy pilvin pimein aiheesta kun aiheesta. ja kai tytöllä nyt joku ala on mitä ei hallitse täysin? Esim. kymmensormijärjestelmää voit pistää sen treenaamaan aina tehtävien jälkeen.
Minusta olisi syytä pitää se palaveri yläkoulun kanssa jo nyt. Tyttöhän vois loppukevään aikana suorittaa kaikki seiskan kurssit, jolloin voi siirtyä suoraan kasille ensi vuonna. Ota yhteyttä yläkoulun erityisopettajaan. Ja erityisopettajan työhönhän se ylöspäin eriyttäminenkin on. Mutta kysy nyt ensin tytöltä, ei se välttämättä halua hypätä luokka-astetta yli ja jättää kavereitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista. Muutamat ehdotukset (avoin yliopisto jne.) olisivat muuten hyviä, mutta eivät onnistu täällä maaseudulla.
Yliopistojen verkkokurssit onnistuvat mainiosti myös maaseudulla. Esimerkiksi yllä mainittu HY:n Java-mooc ei vaadi läsnäoloa yhtään missään, Aalto-yliopiston Scala-moocissa on tentti (jos haluaa kurssista Aalto-yliopiston suoritusmerkinnän), mutta sen voi tehdä omassa koulussaan oman opettajan valvonnassa. Tietokoneen oppilas toki tarvitsee käyttöönsä.
Olin samanlainen lapsena vaikka olinkin jo hypannyt yhden luokan yli. Ekaluokasta lukion loppuun koulu meni lapi aivan rallatellen, minulla ei ollut tarvetta varsinaiselle opiskelulle, kotilaksyille tai vastaaville. Tein kaikki vaadittavat tehtavat ja panostin sitten omiin kiinnostuksenkohteiseeni vapaa-ajalla.
Koulussa minulle ei tarjottu vuosittain kuin surkea lisatehtavavihko, jossa ei ollut edes haastetta. Kotona luin aina kolme vuotta (kaksi luokkaa) vanhemman veljeni kirjoja, joten aineiden asiasisallot olivat aina tutut kun oma ryhma paasi samaan asti. Seiskaluokalta lahdin matikka/tiedepainotteiselle erikoisluokalle, jossa kavimme lapi matikan nopeutettuna ja haastavampana. Matikkakilpailut, matikkaolympialaisvalmennukset, jne. Kivaa oli, mutta mielestani koulu ei ollut vielakaan yhta kiinnostavaa kuin omat harrastukseni. Kavin avoimen yliopiston kursseja matikassa ja tietojenkasittelyssa, opiskelin japania ja erasta pienta eurooppalaista kielta. Jatkoin noita koko lukion lapi.
Lukiossa suoritin jonkun 90 kurssia pitkilla tiedeaineilla ja kaiken maailman kiinnostavilla kursseilla. Vapaa-ajalla valmistauduin yliopistoon ja opiskelin tuon eurooppalaisen kielen hyvalle tasolle. Kirjoitusten jalkeen kavin tekemassa B2/C1-tason kokeen tuosta kielesta etta pystyin hakemaan maahan yliopistoon.
Lakkiaiskesana muutin pois Suomesta ja aloitin sitten teknilliset opinnot tuolla itseopiskellulla kielella. Paasin lahjakkaiden opiskelijoiden ohjelmaan, ja voi etta, ensimmaista kertaa tuntui etta lahjakkuuttani tuettiin virallisesti! Ohjelmassa sain varkkailla omia projektejani rahoituksen kanssa, tutkia, kokeilla ja tehda yhteistyota yritysten kanssa. Tuota kautta paasin myos oman alan toihin isoon yritykseen, nyt olenkin jo maisteriopiskelija. Vieraalla kielella opiskelu ei ollut mielestani niin haastavaa, mutta nyt puhun kolmea kielta (suomi, englanti, kotimaani kieli) taysin sujuvasti kouluruotsin ja -saksan lisaksi. Nyt olen aloitellut kiinan opiskelua.
Pointtinani on, lapselle voisi olla hyva loytaa omat kiinnostuksenkohteensa vaikka sitten kouluaineiden ulkopuolelta. Lahjakas yksilo voi kanavoida energiansa moneen kohteeseen, ja harrastuksista voi kasvaa vaikka koko elamansuunta. Minulla ei ainakaan koulutyo karsinyt ollenkaan pikku projekteista huolimatta, pain vastoin. Kasvoin tallaiseksi ikiliikkujaksi jolla on miljoona rautaa tulessa. Uusimpana valtauksena jarjestotoiminta ja uudet urheilulajini. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lahjakkaalla tytöllä luokan yli hyppääminen ei välttämättä ratkaise mitään. Mitä sitten, jos hän hyppää 7. luokan yli suoraan 8. luokalle, mutta oppii sen 8:nnenkin luokan asiat muutamassa viikossa? Ongelmana ei nyt selvästikään ole se, että hän olisi luokkakavereitaan selvästi kehityksessä edellä, vaan se, että hän oppii kaiken 10 kertaa nopeammin kuin muut. Tällöin luokan yli hyppääminen auttaa vain pariksi kuukaudeksi.
Paljon parempi ratkaisu on minusta se, että tytölle annetaan lisää haasteita sillä, että hän opiskelee jotain sellaista, mitä koulussa ei normaalisti opiskella, esim. yliopistojen verkkokursseja.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin nelivuotias on välillä hoidossa minulla.
Olisko kyseessä tällainen huippulahjakkuus? Lukee sujuvasti, kirjoittaa kaksoiskonsonantitkin virheettömsti. Laskee vaivatta kaksinumeroisia lukuja yhteen. Tekee visaisia, fiksuja kysymyksiä jatkuvasti.. Pohdiskelee paljon ns. eksistentiaalisia kysymyksiä. mitä oikein värit ovat jne.
Vanhempansa eivät ole koskaan sanoneet sanaakaan lapsensa taidoista. Lukeminenkin tuli aivan yllätyksenä, kun koiranruokapakettia vilkuillessaan totesi, että se on vehnätön tuote. Luki sitten koko tuoteselosteen läpi, että minäkin varmistun vehnättömyydestä ;)
Joku on opettanut tyttöä tai on ollut paljon yksikseen. Osasiko leikkiä? Nuo eksistentiaaliset kysymykset ovat ihan tavallisia jokaiselle lapselle:) mutta tuo virheetön kirjoitustaito kielii jostain. Ajan käyttämisestä harjoitteluun tai oppimiskyvystä. Voisitko avata lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat lapsen kotikouluun ja teette vuodessa peruskoulun pois. Sitten hyvään lukioon muiden hyvien keskelle. Matikka jne kerhoihin mikä nyt kiinnostaa.
Miksi kotikouluun? Eikö silloin sosiaaliset suhteet ja taidot kärsi? Koulussa opitaan myös mm. ryhmässä toimimista ym. ja nämä jäävät silloin pois.
Se muiden auttaminen oli mielestäni hyvä ehdotus. Ja voithan kopioida vaikka 8-luokan matikkaa. Antaa tytölle luettavaksi pohtivia kirjoja ja kirjoittaa niistä aine. Voi lukea kirjaa tunnilla kun on tehnyt tehtävät.
En suosittele hyppäämistä 2 vuotta vanhempien joukkoon. Tyttö on varmasti muuten yhtä lapsellinen kuin ikätoverinsa. Voisi olla vahingollista mennä ensikännejä miettivä ja instaa päivittävien teinien keskelle.
Itse olen huippulahjakas ja voin sanoa että kouluista ei ole ollut hyötyä. Kävin SYK:in ja en oppinut siellä mitään. Opin lukemaan ennen peruskoulua, ehkä n. kolmen vanhana. Olen hankkinut laajemman sivistyspohjan kuin koskaan olisin voinut kouluissa hankkia. Eli siinä mielessä koulut ja tittelit ovat turhia. Tähän tietysti joku lääketieteen maisteri tulee mussuttamaan jotain, mutta näinhän se on.
Voisitko kertoa, miten olisit viihtynyt koulussa paremmin? Opettaja kun ei voi antaa vapautusta oppivelvollisuudesta...
Matikassa on pulmatehtäviä pilvin pimein. Jokainen voi niitä pohtia oman tasonsa mukaisesti ja vastaus on sitten aina se mihin taso riittää. Noista myös näkee hyvin millä tasolla se ajattelu on. Äikän tunneilla hän voi lukea vaativampia kirjoja, kirjoittaa noista aineistotyyppisiä aineita, kirjoittaa muuten vaan pohtimista vaativia aineita. Hissassa voi esim antaa aina tunnilla tehtäväksi seuraavan tunnin aiheeseen tutustumisen ja siitä pienen esityksen tekemisen toisille oppilaille. Lähestymistapa voi olla esim pohtia miksi ja mitä siitä seurasi -tyyppinen. Mantsassa ja bilsassa hän voi netistä etsiä lisää tietoa aiheesta aina tunneilla. Laita millä vaan tunnilla tekemään sähköisiä esityksiä, etsimään netistä tai vaikka koodaamaan lapsille sopivilla jutuilla ja opetat häntä ottamaan selvää, oppimaan ja ajattelemaan. Hän voi siis tehdä omia projekteja liittyen samoihin aiheisiin kuin mitä muillakin on ja opetella hyvät tvt-taidot sivussa. Onko teillä käytössä joku sähköinen oppimisympäristö? Hän voisi tehdä sinne materiaalia ja oppia samalla itsekin paljon uutta.
Olen itse ollut tuommoinen jonka ei tarvinnut juuri lukea läksyjä kun tieto tarttui itsestään tai vilkaisemalla. Opin nuorena lukemaan ja laskemaan (3 v) ja pitkästyin tunneilla. Sain lisätehtäviä, projekteja ja harrastuksia jotka sitten onneksi suuntasivat energiaani johonkin rakentavaan.
Myös minulle yritettiin tarjota tuota toisten auttamista. Se että oppii itse helposti ei ole todellakaan mikään varsinainen pätevöityminen siihen että voisi auttaa toisia joille oppiminen on hankalampaa. Ihmettelen että kenellekään tuommoinen tulee ikinä edes mieleen. Miten minä olisin voinut 8- tai 14-vuotiaanakaan auttaa hitaammin matematiikkaa ymmärtävää ystävääni, kun itselle asian tajuaminen ei tuottanut mitään vaikeutta? Itse asiassa vain olin tuiki hämmästynyt miksei toinen voinut ymmärtää päivänselvää asiaa...
Joten apuopettajaksi vastuuttaminen ei ole oikea ratkaisu. Lisäksi se johtaa ikävyyksiin luokan sosiaalisissa suhteissa, joissa muutenkin voi olla työlästä pärjäillä kympin tyttönä...
Rauhoitu, tämä nyt oli vain huumoria :D Totta kai aina on oikeasti todella älykkäitä ihmisiä, mutta näin entisenä opena näki paljon enemmän näitä "meidän justiina on liian älykäs osallistumaan koulun retkille" jne jne. Samaa ilmiötä olen huomannut tällä palstalla. ;) Mutta onhan aihe tärkeä, yritin vain olla vitsikäs! Taisi olla liian vähä-älyistä huumoria!