Lue keskustelun säännöt.
Huippulahjakkaiden vanhemille ja opettajille kysymyksiä. Huippulahjakkaan itsensä vastaukset käyvät myös
30.01.2016 |
Tässä ensiksi tilanteen selostus (yksityiskohtia vaihdettu): Opetan kuudesluokkalaista tyttöä, jolle lähes kaikki kuudennen luokan sisällöt ovat liian helppoja ja suurimman osan hän osaa jo valmiiksi. Tyttö oppii kaiken kerrasta ja turhautuu tunneilla. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja taitava kaikessa mihin ryhtyy. Hän voisi hyvin selvitä nykyisillä aivoillaan lukion ensimmäisistä kursseista! Yliopistossa tarvittavat opiskelutaidot jäävät tällä menolla oppimatta, koska hänen ei ole tähän mennessä tarvinnut nähdä oppimisen etteen vaivaa. Tyttö on alkanut tekemisen puutteessa haastamaan opettajia tunneilla. Parin opettajan kanssa on jo kunnon konflikti päällä. Tarpeeksi vaativia lisätehtäviä ei koululla ole annettavaksi vaan kaikki pitäisi räätälöidä erikseen.
Koulussamme ei ole tälläisiin tilanteisiin mitään vakiintunutta käytäntöä. Haluaisinkin nyt tietää, miten ylöspäin eriyttäminen on toteutettu muualla. Seiskaluokan kirjojen antaminen ei muuta tilannetta mitenkään. Ne hän saa suoritettua vaikka viikossa. Miten teillä on hoidettu tilanteet, joissa lapsen pitäisi hypätä monta luokkaa ylemmälle tasolle? Millaisesta tuesta ja erityisesti millaisista tehtävistä huippulahjakas hyötyisi?
Pahoittelen tekstin kirjotusvirheitä. Sylissä kiehnäävä kissa vaikeuttaa keskittymistä :)
Kommentit (76)
Älä lisää tehtävien määrää vaan laatua. Laadulla en tarkoita vähän vaikeampia tehtäviä, vaan täysin eri näkökulmaa asioihin.
Eli esim. matikassa voi pohdiskella nollan olemusta, erilaisia järjestelmiä, hierarkiota ja hoksata sääntöjen ristiriitoja ja yhdenmukaisuuksia.
Syvennä siis filosofiselle tasolle oppimista. Kielissä voi etsiä sanojen yhteisiä pohjia -- esim. saksan verstehen versus förstå ruotsissa. Tämä siis vain esimerkkinä. Hänellähän ei välttämättä ole niin saksaa kuin ruotsiakaan.
Innosta omaperäiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen ! Unohda mekaaniset tehtävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko hän jättää jonkun luokan väliin, mennä suoraan seitsemännelle tai kahdeksannelle luokalle? Oppilaalle voi tehdä myös vuosiluokkiin sitoutumattoman opiskelun, eli suorittaa peruskoulun omaan tahtiinsa ja lähtee sitten lukioon.
Hänelle voisi tarjota myös haastetta käydä jotakin kursseja avoimessa yliopistossa vapaa-ajalla.
Varsinainen pedagogi siellä ääneessä. Juurihan aloittaja sanoi, että tiedollinen aines ei juuri tuo muutosta oli kyseessä seiska tai kasi.
Ei lapsi sovi avoimeen yliopistoon muilta ominaisuuksiltaan, vaikka pystyisikin opiskelemaan vaaditusti sisällöt. Lapsen on parempi olla vertaisryhmässä ja "tavallinen", mieluummin kuin jokin omituinen friikki-nero aikuisporukassa.
Miten normaalit lukioaiset suhtautuisvat johonkin 13-vuotiaaseen luokallaan?
Minut pelasti harrastukset, joihin uppouduin. Toimin myös mm.luokan ja oppilaskunnan pj:nä energiaa purkaakseni.
Kyllä myös häiriköin paljon. Olin alaluokilla jatkuvasti jälki-istunnossa. Kerroin opettajalle, että teen valituksen virkavirheestä kun poisti minut ekaluokalla luokasta.
Tein ekakerran "läksyjä" kirjoittaessani väikkäriä. Lääkikseen pääsin ekalla, ja läpäisisi sen jotakuinkin tentteihin lukematta (koska en ollut koskaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen, en ole tästä ylpeä).
Nyt olen huolissani lapsestani, joka oppi 3v iässä lukemaan, nyt 5v iässä hallitsee sujuvasti kerto -ja jakolaskut. Tykkää mm.rubikin kuution teosta ja binääriluvuista.
Olen kuitenkin kuvitellut, että nykyajan koulu on erilainen kuin omana aikanani. Ettei lahjakkaita lapsia leimattaisi haastaviksi vaan heille annettaisiin haasteita ja tekemistä ikuisen hiljaa olon sijasta.
Tietty erillisyyden tunne on kyllä leimannut elämääni.
Vanhempia, jotka pitävät lapsiaan huippulahjakkaina, on aika paljon. Mikä on kotikuntanne?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia, jotka pitävät lapsiaan huippulahjakkaina, on aika paljon. Mikä on kotikuntanne?
Tämä on kyynistä puhetta. Toki on olemassa huippulahjakkaita lapsia ja heillä erityistarpeensa koulussa. On olemassa vanhempia, jotka kuvittelevat lapsestaan "liikoja", mutta on paljon myös vanhempia, jotka ovat aivan realistisia lapsensa suhteen. Tunnistavat ja tunnustavat tämän erityislahjakkuuden.
Olen viestin 2 kirjoittaja ja oma poikani on ollut tässä tilanteessa. Koululla keskustelimme asiasta moneenkin otteeseen. Ratkaisuna oli juuri mainitsemani asiat. Poika oli koko kouluajan ikäryhmässään saaden erityisopetusta resurssien antaessa myöten. Tällöin 90-luvulla vielä pystyttiin panostamaan myös näin päin. Käsittääkseni nykyään voimavarat menevät vain oppimisvaikeuksista kärsiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko hän jättää jonkun luokan väliin, mennä suoraan seitsemännelle tai kahdeksannelle luokalle? Oppilaalle voi tehdä myös vuosiluokkiin sitoutumattoman opiskelun, eli suorittaa peruskoulun omaan tahtiinsa ja lähtee sitten lukioon.
Hänelle voisi tarjota myös haastetta käydä jotakin kursseja avoimessa yliopistossa vapaa-ajalla.
Varsinainen pedagogi siellä ääneessä. Juurihan aloittaja sanoi, että tiedollinen aines ei juuri tuo muutosta oli kyseessä seiska tai kasi.
Ei lapsi sovi avoimeen yliopistoon muilta ominaisuuksiltaan, vaikka pystyisikin opiskelemaan vaaditusti sisällöt. Lapsen on parempi olla vertaisryhmässä ja "tavallinen", mieluummin kuin jokin omituinen friikki-nero aikuisporukassa.
Miten normaalit lukioaiset suhtautuisvat johonkin 13-vuotiaaseen luokallaan?
Miksi suhtaudut pilkaten toisiin ihmisiin? On kohteliasta pyrkiä pysymään asiallisena.
Ei kukaan mene ehdotuksessa 13-vuotiaana lukioon, vaan kyse oli ideasta seitsemännelle siirtymisestä tai vaihtoehtoisesti oppiaineittain vuosiluokkiin sitoutumattomasta opiskelusta. Ylöspäin pitää eriyttää silloin, kun siihen on tarve. Lahjakkuutta pitää tukea. Etkö tiennyt, että avoin yliopisto järjestää lapsillekin toimintaa? Uusia näkökulmia ajatteluun.
Tästä tulee helvetin pitkä ketju, täällä mammapalstalla kun suurin osa kirjoittajista on huippuälykkäitä yksilöitä huippuälykkäine lapsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pitäisikö siltä oppilaalta itseltään vaikka kysyä, mitä hän tykkäisi tehdä? Minusta kyllä ainakin tuli varsin laiska, kun en koskaan joutunut ponnistelemaan, joten vastaus voi olla "ei mitään".
Ihan rehellisesti, en osaa sanoa. En tiedä, täytänkö virallisesti huippulahjakkaan määritelmää (mikä se edes on), mutta tähän mennessä olen pitkästynyt kuoliaaksi peruskoulussa, ammattikoulussa, ammattikorkeassa ja avoimessa yliopistossa. Mikään ei motivoi, koska kaikki on niin typerää. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin taipuvainen esim. ydinfysiikkaan, mutta kun en ole.
Tehtävien vaikeuttaminen ei luultavasti auta, koska vaikeustason nostaminen ei tee niistä merkityksellisiä. Tehtävien tekeminen niiden itsensä vuoksi ei motivoi. Niiden tulee olla vain välineitä jonkin suuremman tavoitteen saavuttamiseksi. Vastaaja 2 on oikeilla jäljillä.
Minua yritettiin siirtää alakoulusta pari luokkaa ylöspäin. Olen oppinut lukemaan ja kirjoittamaan omin nokkineni jo 3-vuotiaana, ja tein vanhempien serkkujeni matematiikankirjoja alle kouluikäisenä, joten alaluokat menivät minullakin häiriköidessä ja häseltäessä. Vanhempani eivät suostuneet luokkien yli loikkaamiseen, syystä että olin (ja olen edelleen) pienikokoinen ja hento; ajattelivat, että en kestä pitkiä koulumatkoja. Oppikouluun meiltä oli 17 km matka, ja lukioon 50 km matka. Sen sijaan minulle alettiin antaa pitkästymisen välttämiseksi vanhoista matematiikan kirjoista lisätehtäviä tunneille, jotta minullakin olisi jotain tekemistä..
Minua ei siis eriytetty ikäryhmästäni ylöspäin. En tiedä oliko asia hyvä vai huono, ehkä vanhempani olivat oikeassa siinä että eivät moiseen suostuneet. Sosiaalisesti pärjääminen vanhempien oppilaiden joukossa ei ehkä olisi ollut helppoa. Erityisluokkia ei tuolloin ollut, ainakaan siellä maalaiskouluissa. Pärjäsin hyvin koko kouluiän ja lukionkin, lääkiksessä sitten vasta iski vastaan todellisuus että tentteihin pitää myös lukea...
Itseäni harmittaa vain se, että selkeästi kielten oppimiselle itselläni herkin kausi olisi ollut siinä 6 - 13-vuotiaana, ja se jäi hyödyntämättä. Englannista syntyi todella vahva pohja ja ruotsia opin tv:n lastenohjelmista, mutta olisihan siinä samalla mennyt pari muutakin kieltä. Myöhemmässä iässä kielten omaksuminen on vaatinut pänttäämistä (saksa, espanja; nykyään viisikymppisenä en näytä oppivan enää mitään uutta kieltä). Laiskakin ehkä minusta tuli, kun ei koulun eteen tarvinnut juuri ponnistella (ennen kuin sitten lääkiksessä). Enkä taida olla kovin kunnianhimoinenkaan - mutta se ei itseäni haittaa, Pärjäilen, olen tyytyväinen. Se riittänee.
Aloituksen ongelmaan siis neuvoni on, että vältä ylöspäin eriyttämistä. Vaikka tyttö kuinka olisi huippulahjakas, hänen sosiaaliset taitonsa ja tunne-elämän kehityksensä eivät välttämättä ylitä ikätasoa millään lailla. Jos häntä joku asia innostaa ja kiinnostaa, esim. joku projekti, voisi sellaiseen häntä kannustaa. (Omat äidinkielen opettajani innostivat minua kirjallisuuden pariin ja antoivat lisätehtävinä kirjoittaa tutkielmia tai esityksiä tietyistä kirjoista). Opettajien haastamisesta ei pidä tehdä liian suurta numeroa, kaiketi opettajan nahka nyt jotain sentään kestää. Toki jos se on kovin ilmeistä huonoa käytöstä, voisi ottaa kuraattorin mukaan opettajan ja tytön keskusteluun, ja pohtia mistä tämä tarve syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee helvetin pitkä ketju, täällä mammapalstalla kun suurin osa kirjoittajista on huippuälykkäitä yksilöitä huippuälykkäine lapsineen.
Ihan yhtä pitkä kuin erityisvaikeuksistakin kärsivien lasten ongelmia puivat ketjut.
Mikä siinä niin hiertää, että yhtä lailla kuin on vähemmän lahjakkaita, on enemmän lahjakkaita. Kiellätkö tämän? Vai ajatteletko, että kaikki oppivat asioita täysin samalla tavalla ja tahdilla?
Sinähän voit pysyä poissa tästä ketjusta, varmasti löytyy listasta muita aiheita, jotka koskettavat sinun elämääsi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee helvetin pitkä ketju, täällä mammapalstalla kun suurin osa kirjoittajista on huippuälykkäitä yksilöitä huippuälykkäine lapsineen.
Totta, mammat ja lapsensa ovat kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita joilla kaikki maailman kielet on äidinkielen tasoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ala-asteella onnistunut eriyttäminen ylöspäin. Lapsemme opettaja kertoi tämän meille, oli pyytänyt rehtorilta mahdollisuutta saada tyttärellemme matematiikassa hänen tasoistaan opetusta. Resursseja ei kuulemma ole.
Otat lapsen kotikouluun ja teette vuodessa peruskoulun pois. Sitten hyvään lukioon muiden hyvien keskelle. Matikka jne kerhoihin mikä nyt kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen toiminnan peruspilareita ovat tahto, tunne ja äly. Nämä yhdessä tuottavat käytettävissä olevan kapasiteetin tietoine ja taitoineen.
Yksi lapsistani täyttää viimeisen kohdan enemmän kuin tarpeeksi. Kuuluu näihin aloittajan kuvailemiin tapauksiin.
Kuitenkin tällä hetkellä hän on päihdeongelmainen, huolta ja murhetta lähipiirilleen aiheuttava nuori aikuinen. Kaksi muuta "tavallisempaa" lastamme ovat tasapainoisia opiskelijoita.
Tämä ei varsinaisesti osu keskustelun ytimeen, mutta haluan aina muistuttaa, että erityisessä lahjakkuudessa on kovat riskinsä. Siksi en iloitsisi enää kovasti 3-vuotiaana lukevasta ja runoja rustailevasta pienokaisestani. Silloin kouhkasin liikaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee helvetin pitkä ketju, täällä mammapalstalla kun suurin osa kirjoittajista on huippuälykkäitä yksilöitä huippuälykkäine lapsineen.
Totta, mammat ja lapsensa ovat kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita joilla kaikki maailman kielet on äidinkielen tasoisia.
Kertoo paljon teistä ja piireistänne, jos maailmankuvaanne ei mahdu erityislahjakkuus. Tuollainen vähättelevä halveksunta viestii vain, että teidän täytyy itseänne kohottaakseen alentaa muita.
Tässä muutamia ideoita:
1. Etsikää sopiva verkkokurssi, jolla tyttö voi haastaa itsensä. Suosittelen kovasti Helsingin yliopiston Java-ohjelmointi-kurssia (se siis suoritetaan täysin verkon kautta), ks. mooc.fi. Kurssi ei ole taatusti tytölle mahdoton, sillä oma lapseni suoritti sen 7. luokalla, eikä hän ole lahjakkuudeltaan lähelläkään sitä, mitä kuvaat tuosta tytöstä. Kurssista on kaksi versiota, joissa toisessa on tiukat aikarajat. En tiedä, ehtiikö sille enää tänä keväänä, mutta joka tapauksessa voitte valita ainakin aikarajattoman version, jota voi suorittaa vapaasti toukokuun loppuun. Myös Aalto-yliopisto tarjoaa ohjelmointikurssin Scala-kielellä (mooc.aalto.fi), mutta se alkaa seuraavan kerran ensi syyskuussa.
2. Courserasta löytyy suuri määrä verkkokursseja, jotka ovat englanniksi. Tyttö voisi ottaa esim. jonkin matematiikan yliopistokurssin, jolloin englannin kieli toisi sopivaa lisähaastetta. Yliopistossa matematiikan opiskelu aloitetaan tavallaan alusta toisesta näkökulmasta kuin koulussa, joten ajatus ei ole mitenkään mahdoton, vaikka tytöllä ei olekaan kaikkea koulumatematiikkaa hallussaan. Pitää toki katsoa, että kysymyksessä on sellainen kurssi, joka ei edellytä aikaisempia yliopistomatematiikan kursseja taustalle.
3. Peruskoulun 9. luokan matematiikkakilpailujen tehtävät sopisivat varmaan hyvin tytölle haastavammiksi lisätehtäviksi. Tehtävistä suurin osa on todennäköisesti tehtävissä 6. luokan tiedoilla, ja näin lahjakas tyttö pystyy varmasti hankkimaan loppuihin tarvittavat tiedot itsenäisesti, jos hän saa käyttöönsä yläkoulun matematiikan kirjat.
Naapurin nelivuotias on välillä hoidossa minulla.
Olisko kyseessä tällainen huippulahjakkuus? Lukee sujuvasti, kirjoittaa kaksoiskonsonantitkin virheettömsti. Laskee vaivatta kaksinumeroisia lukuja yhteen. Tekee visaisia, fiksuja kysymyksiä jatkuvasti.. Pohdiskelee paljon ns. eksistentiaalisia kysymyksiä. mitä oikein värit ovat jne.
Vanhempansa eivät ole koskaan sanoneet sanaakaan lapsensa taidoista. Lukeminenkin tuli aivan yllätyksenä, kun koiranruokapakettia vilkuillessaan totesi, että se on vehnätön tuote. Luki sitten koko tuoteselosteen läpi, että minäkin varmistun vehnättömyydestä ;)
Vierailija kirjoitti:
Minut pelasti harrastukset, joihin uppouduin. Toimin myös mm.luokan ja oppilaskunnan pj:nä energiaa purkaakseni.
Kyllä myös häiriköin paljon. Olin alaluokilla jatkuvasti jälki-istunnossa. Kerroin opettajalle, että teen valituksen virkavirheestä kun poisti minut ekaluokalla luokasta.
Tein ekakerran "läksyjä" kirjoittaessani väikkäriä. Lääkikseen pääsin ekalla, ja läpäisisi sen jotakuinkin tentteihin lukematta (koska en ollut koskaan oppinut tekemään töitä opintojen eteen, en ole tästä ylpeä).Nyt olen huolissani lapsestani, joka oppi 3v iässä lukemaan, nyt 5v iässä hallitsee sujuvasti kerto -ja jakolaskut. Tykkää mm.rubikin kuution teosta ja binääriluvuista.
Olen kuitenkin kuvitellut, että nykyajan koulu on erilainen kuin omana aikanani. Ettei lahjakkaita lapsia leimattaisi haastaviksi vaan heille annettaisiin haasteita ja tekemistä ikuisen hiljaa olon sijasta.
Tietty erillisyyden tunne on kyllä leimannut elämääni.
Tämä kuulostaa niin tutulta. Olin lukuaineissa täyden kympin oppilas läpi koko peruskoulun ja lukion. Samalla olin erittäin turhautunut lapsi, joka olisi kaivannut haasteita ja mielekkyyttä kouluun sillä kaikki oli lapsellisen helppoa. Mitään tällaista ei tarjottu, vaikka kouluaikoinani elettiin jo 90-lukua, olin muiden mukana tavallisesti ja turhauduin. Harrastuksiin uppouduin sitten täysillä ja ne olivat oikea elämäni sisältö - muistan sen onnen tunteen, kun kukaan ei rajoittanut ajattelua koulun laahaavaan ja yksinkertaistavaan pakkopaitaan.
Itse opin opiskelemaan yliopisto-opintojeni loppupäässä, aikaisemmin ko. taidoille ei ollut tarvetta.
Edelleen näin aikuisena olen kyllä vähän kriittinen suomalaista koulua kohtaan. On hyvä, että mennään hitaimman ehdoilla, mutta kyllä siitä lahjakkaat oppilaat oikeasti myös kärsivät. Heidän asiansa esille ottaminen katsotaan sitten elitismiksi, jota vastaan pitää sanoa vaikka periaatteestakin.
Siksi lahjakkaiden kannattaa mennä lukioon jonne on vaikea päästä. Kaltaistensa joukkoon. Ja voi se tyttö luokan tai pari hypätä yli. Pääsee eteenpäin nopeammin.
Voisiko hän jättää jonkun luokan väliin, mennä suoraan seitsemännelle tai kahdeksannelle luokalle? Oppilaalle voi tehdä myös vuosiluokkiin sitoutumattoman opiskelun, eli suorittaa peruskoulun omaan tahtiinsa ja lähtee sitten lukioon.
Hänelle voisi tarjota myös haastetta käydä jotakin kursseja avoimessa yliopistossa vapaa-ajalla.