Lue keskustelun säännöt.
Huippulahjakkaiden vanhemille ja opettajille kysymyksiä. Huippulahjakkaan itsensä vastaukset käyvät myös
30.01.2016 |
Tässä ensiksi tilanteen selostus (yksityiskohtia vaihdettu): Opetan kuudesluokkalaista tyttöä, jolle lähes kaikki kuudennen luokan sisällöt ovat liian helppoja ja suurimman osan hän osaa jo valmiiksi. Tyttö oppii kaiken kerrasta ja turhautuu tunneilla. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja taitava kaikessa mihin ryhtyy. Hän voisi hyvin selvitä nykyisillä aivoillaan lukion ensimmäisistä kursseista! Yliopistossa tarvittavat opiskelutaidot jäävät tällä menolla oppimatta, koska hänen ei ole tähän mennessä tarvinnut nähdä oppimisen etteen vaivaa. Tyttö on alkanut tekemisen puutteessa haastamaan opettajia tunneilla. Parin opettajan kanssa on jo kunnon konflikti päällä. Tarpeeksi vaativia lisätehtäviä ei koululla ole annettavaksi vaan kaikki pitäisi räätälöidä erikseen.
Koulussamme ei ole tälläisiin tilanteisiin mitään vakiintunutta käytäntöä. Haluaisinkin nyt tietää, miten ylöspäin eriyttäminen on toteutettu muualla. Seiskaluokan kirjojen antaminen ei muuta tilannetta mitenkään. Ne hän saa suoritettua vaikka viikossa. Miten teillä on hoidettu tilanteet, joissa lapsen pitäisi hypätä monta luokkaa ylemmälle tasolle? Millaisesta tuesta ja erityisesti millaisista tehtävistä huippulahjakas hyötyisi?
Pahoittelen tekstin kirjotusvirheitä. Sylissä kiehnäävä kissa vaikeuttaa keskittymistä :)
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huippulahjakas ja voin sanoa että kouluista ei ole ollut hyötyä. Kävin SYK:in ja en oppinut siellä mitään. Opin lukemaan ennen peruskoulua, ehkä n. kolmen vanhana. Olen hankkinut laajemman sivistyspohjan kuin koskaan olisin voinut kouluissa hankkia. Eli siinä mielessä koulut ja tittelit ovat turhia. Tähän tietysti joku lääketieteen maisteri tulee mussuttamaan jotain, mutta näinhän se on.
Kuullostat katkeralta. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän koulussa tehtäviä riittää. Aina jos sai pakolliset tehtävät suoritettua, lisää oli tarjolla ja edellisiä haasteellisempia... Luulisi lapsille piisaavan ja leikkien kiinnostavan. Jäähän leikkimiseen enemmän aikaa jos saa nopeammin suoritettua tehtävät. Mutta jos lapsi todella hinkuaa vain tehtäviä ja suorittamista, niin voisi joitakin luokkia hyppiä yli? Jotain luovaa tekemistä voi tarjota. On kivampi luoda omaa ja uutta kuin toistaa muiden vanhoja juttuja. Siinä voi olla vaikka tulevaisuuden tutkija, keksijä tai taiteilija.
Kuulostaa siltä, että tytöllä voi olla kuitenkin lahjakkuusprofiilissa puutteita. Hänellä on tietyt alueet kovin vahvoja, mutta tuo konfliktihakuisuus opettajien kanssa sitten kertoo taas heikkouksista. Ja mites kaverisuhteet? Osaako toimia toisten kanssa? Onko sosiaalisesti taitava?
Olen tyttäreni kaveria tässä seurannut (ovat kutosella myös) ja on tosi fiksu. Ehkei nyt kertomasi neron kaltainen ihan, mutta fiksumpi selvästi kuin omani tai muut kaverit. Fiksuudella tarkoitan siis koulumenestystä. Mutta lapsella on samalla sosiaalisia ongelmia. Tyttäreni on ainoita kavereita, kun tuon fiksun tytön äiti joskus kakkosella otti mun kanssa puheeksi tyttärensä eristäytyneisyyden. On aina kotona, lukee enimmäkseen, kavereita käy vain heillä (ei halua mennä mihinkään) ja välillä ei jaksa olla kavereiden kanssa (uupuu sosiaalisista tilanteista). Lisäksi on tosi passiivinen kaverisuhteissa. On aina maha kipeä, kun on koulussa koe, esiintymistä tai mitä vaan, minkä kokee hankalaksi. Olen monesti miettinyt, että vaikka lapsi on fiksu, niin hänelle voi noista asioista tulla todella iso rajoite elämässä pärjäämiselle. Niin paljon on kuitenkin kiinni aktiivisuudesta, sosiaalisista verkostoista, sosiaalisuudesta ja rohkeudesta. Lahjakkuus ei riitä, moni lahjatonkin menee pitkälle, kun vaan on muuten sopiva. Voisin luetella samantein kymmeniä esimerkkejä täydellisistä puupäistä, jotka on tuolla isoina johtajina, jotkut jopa valtakunnantason nimiä, mutta kun oli se muu käytös, kunnianhimo ja sosiaalisuus paikallaan, niin pienemmilläkin älynlahjoilla pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huippulahjakas ja voin sanoa että kouluista ei ole ollut hyötyä. Kävin SYK:in ja en oppinut siellä mitään. Opin lukemaan ennen peruskoulua, ehkä n. kolmen vanhana. Olen hankkinut laajemman sivistyspohjan kuin koskaan olisin voinut kouluissa hankkia. Eli siinä mielessä koulut ja tittelit ovat turhia. Tähän tietysti joku lääketieteen maisteri tulee mussuttamaan jotain, mutta näinhän se on.
Kuullostat katkeralta. Miksi?
Siksi koska koen että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Miksi en olisi katkera? Mikään kynnysmatto en ole.
Käyttäisin tuota toisten opettamista hyvin rajoitetusti. Minä olin juuri sellainen nopeasti oppiva tyttö, jonka opettaja laittoi opettamaan muita (en tosin lähellekään ap:n kuvauksen kaltainen). Yritin kyllä auttaa ystävällisesti ja parhaani mukaan, mutta joka tapauksessa siitä, jota eniten autoin, tuli pahin koulukiusaajani koko lopun peruskoulun ajan. Luulen, että tuo minun autettavakseni joutuminen lisäsi kiusaajan katkeruutta minua kohtaan. Ja täytyy näin jälkikäteen sanoa, että en minä läheskään aina osannut opastaa toista löytämään itse oikeita ratkaisuja. Helposti se meni siihen, että autettava arvasi ratkaisuja ja minä sanoin sitten, kun meni oikein. Ei alakouluikäiseltä voi edellyttää pedagogista taitavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi syytä pitää se palaveri yläkoulun kanssa jo nyt. Tyttöhän vois loppukevään aikana suorittaa kaikki seiskan kurssit, jolloin voi siirtyä suoraan kasille ensi vuonna. Ota yhteyttä yläkoulun erityisopettajaan. Ja erityisopettajan työhönhän se ylöspäin eriyttäminenkin on. Mutta kysy nyt ensin tytöltä, ei se välttämättä halua hypätä luokka-astetta yli ja jättää kavereitaan.
Alakoululainen ei kuulu yläkoulun e-opelle, herranen aika! Miksi hänen pitäisi auttaa kutosta hyppäämään kasille? Onks pimatsu opiskellut ruotsia?
Jos lapsi itse haluaa, niin yläkouluun kannattaa panostaa hakemalla vaikka vähän pitemmälle matikka-fyke painotteiselle luokalle. Tämän lisäksi kasilla ehdottomasti joku kieli valinnaiseksi, koska teillä ei varmaan maaseudulla ole ollut A2-kielen mahdollisuutta. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakoululainen ei kuulu yläkoulun e-opelle, herranen aika! Miksi hänen pitäisi auttaa kutosta hyppäämään kasille? Onks pimatsu opiskellut ruotsia?
Minä kyllä epäilen, että ap on juuri se erityisope (ellei ap sitten ole opettajaksi naamioitunut tytön vanhempi). 7. luokan ruotsin opiskelu itsekseen tuottaisi kuvatulle tytölle tuskin mitään vaikeuksia. Ruotsin taso on suomalaisissa yläkouluissa nykyisin niin heikko, että lähes kuka tahansa täysijärkinen pystyy opiskelemaan yhden vuoden ruotsin kurssin asiat parissa viikossa. Mutta kuten edellä on perusteltu, luokan yli hyppääminen tuskin ratkaisee ongelmia, jos ap:n kuvaus tytöstä pitää paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huippulahjakas ja voin sanoa että kouluista ei ole ollut hyötyä. Kävin SYK:in ja en oppinut siellä mitään. Opin lukemaan ennen peruskoulua, ehkä n. kolmen vanhana. Olen hankkinut laajemman sivistyspohjan kuin koskaan olisin voinut kouluissa hankkia. Eli siinä mielessä koulut ja tittelit ovat turhia. Tähän tietysti joku lääketieteen maisteri tulee mussuttamaan jotain, mutta näinhän se on.
Kuullostat katkeralta. Miksi?
Siksi koska koen että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Miksi en olisi katkera? Mikään kynnysmatto en ole.
Hyvä ettet ole kynnysmatto. Miten sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?
Olen itse ammatiltani ope, ja olisin kiinnostunut ymmärtämään tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö tarvitsee isommat ympyrät. Kaupunkiinolis teillä muutto. Ehkä Cambridgeen?
Lasun paikka, kun tuollaista superlahjakkuutta säilötään Suomen pimeällä ja taantumuksellisella, koulutuskielteisellä kepumaaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa vaan opetella sietämään kärsimystä ja sopeutumaan. Kuitenkin ihmisistä n. 99% on idiootteja, joiden kanssa pitää pystyä kommunikoimaan ja joita pitää sietää. Ei superlahjakkaalla ole mitään velvoitteita, vaikka monet ihmiset kuvittelee että superlahjakkaan pitäisi omistaa elämänsä yhteiskunnan palvelemiseen. Antaa lapsen tehdä mitä itse tykkää pääasia että on onnellinen. Näitä on kyllä nähty missä vanhemmat lähtee lapsilla toteuttamaan epäonnistuneita unelmiaan, eikä lapsesta tule onnellista. Jos koulussa haluaa menestyä, niin pitää muistaa että ahkeruus on paljon tärkeämpää kuin älykkyys.
Ap tässä.
Harmi, että osa vastaajista on lukenut aloituksen huonosti eikä kommentteja ollenkaan. Pulmavihkoja tms. ei meillä enää ole, koska tyttö on tehnyt kaikki koulustamme löytyvät jo viimeistään tokaluokkalaisena. Apuopettajuutta en näkisi hyvänä vaihtoehtona, koska hänelläkin on oikeus oppia jotain uutta. Yläkoulun materiaalien tarjoaminen siirtää ongelmaa yläkouluun. Mitä nuori tekee yläkoulussa, jos hän on opiskellut sisällöt jo alakoulussa.
Yritän seuraavaksi suunnitella hänelle jonkin itsenäisesti tehtävän projektin jossa yhdistyvät kaikki reaaliaineet. Toivottavasti hänellä riittää motivaatio sen tekemiseen.
Otan mielellään vieläkin vastaan kommentteja ja ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minua kovasti kiinnostaisi se, miksi ehdotukseni HY:n ohjelmointikurssista (joka siis suoritetaan täysin verkossa) ei kelvannut.
Kannattaa tutustua tuohon P.Peuran malliin ennen tyrmäämistä, kyse ei ole vain "apuopettajana" toimimisesta, vaan ihan kokonaan uudesta ajattelutavasta.
http://maot.fi/oppimisymparisto/yksilollisen-oppimisen-opetusmalli/
Oman lapseni ihan tavallisella yläasteella saa suorittaa jo heti 7. luokasta lähtien lukion matematiikan kursseja.
Tyttö ei ole yhtään kiinnostunut ohjelmoinnista :(
AP
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ei ole yhtään kiinnostunut ohjelmoinnista :(
AP
Sepä valitettavaa. Onkohan tytöllä mitään käsitystä siitä, mitä ohjelmoinnin avulla voi tehdä? Käykää edes kerran katsomassa sivua alice.org.
Käsittääkseni ei mitenkään erityisen paljon ollut yksikseen. On päiväkodissa, hoidan siis vain vapaa-ajan menoissa. Sisaruksia ei hänellä ole. Vanhempia en oikeastaan edes tunne. Ihan tosiaan naapurustosta vain tuli tällainen ehdotus. Eläkeläinen olen siis, jo 68-vuotias.
En oikein osaa sanoa leikkimisestä, kun ollaan vain kahdestaan näiden hoitoajanjaksojen aikana. Minulla on kyllä koira, johon tyttö suhtautuu lempeästi ja ihan kaikin tavoin normaalisti. Käydään kävelyllä koiran kanssa ja jutellaan muiden ihmisten kanssa, mutta varsinaisia lapsien välisiä kohtaamisia ei ole.
Eli vaikea avata nyt enemmän. Esitä joitain täsmäkysymyksiä, niin siitä sitten. Tietysti ehdottomasti pidän tämän lapsen ei-tunnistettavana, joten ihan vain näihin kehityskulkuihin liittyviä yleisiä kysymyksiä voin ottaa vastaan.