Sairaanhoitajan työhön kyllästynyt heti alkuun

Vaihda alaa. Hoitoala on alipalkattu ja -arvostettu jossa vaan ajat ittes piippuun. Tai jatka opintoja.

Minulla on myös noin vuosi takana sairaanhoitajana. On ollut tosi rankka vuosi. Mitään erillistä perehdytystä ei oikein ole ollut, töihin vaan suoraan ja työ kuulemma opettaa tekijäänsä. Olen sellaisessa työssä että voin hyvin pienellä virheellä aiheuttaa potilaalle suuren vahingon tai kuoleman... Koko ajan pelottaa osaako tehdä työni ja tämähän ei saa näkyä potilaalle. Itse yritän suhtautua niin että tilanne helpottaa kun työn oppii kunnolla, olen kyllä vieläkin täysin poikki työpäivien jälkeen...

Tervetuloa höynäytettyjen joukkoon. Olet nuori vaihda alaa! Pahemmaksi menee kun tulee ikää ja sitä kokemusta, sitten syytetään sua perehdyttämisen puutteesta.

On todella surullista, että työhön ei perehdytetä. Kyse työstä, jota ei noin vain aleta tekemään, vaan tarvitsee aikaa ja rauhaa perehdytykseen. Itse otin varman päälle ja halusin ensin kuukaudeksi kelan rahalla harjoitteluun ja siitä jatkoin sitten samassa tehtävässä työelämään. Aivan järkyttävää, jos noin vain olisi pitänyt alkaa töihin.

Tein tuon virheen. Aloittelevana hoitsuna vastuuvuorossa kahdestaan OPISKELIJAN kanssa, kun muita ei ollut..

Olen jatkanut opiskeluja, mutta huono itsetunto (joka alunperin ajoi minulle sopimattomiin sh-opintoihin) riivaa ja rajoittaa elämääni. Häpeän hoitoalan opintoja ja työkokemusta, enkä mielellään puhu niistä. Ikäänkuin kiellän tuon elämänvaiheen kokonaan. Ehkä sain traumojakin, kun pahoinpideltiin töissä.

Itse olen ollut n 7 vuotta hoitoalan hommissa ja tuttuja tunteita.. Kauhea kiire ja riittämätön määrä henkilökuntaa. Ja monesti vuorossa saa itse olla se ainut sairaanhoitaja, joka saa suurimmat vastuut ja muut ovat lähihoitajia. Onneksi olen nyt raskaana, joten mammalomaa odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Tein tuon virheen. Aloittelevana hoitsuna vastuuvuorossa kahdestaan OPISKELIJAN kanssa, kun muita ei ollut..

Olen jatkanut opiskeluja, mutta huono itsetunto (joka alunperin ajoi minulle sopimattomiin sh-opintoihin) riivaa ja rajoittaa elämääni. Häpeän hoitoalan opintoja ja työkokemusta, enkä mielellään puhu niistä. Ikäänkuin kiellän tuon elämänvaiheen kokonaan. Ehkä sain traumojakin, kun pahoinpideltiin töissä.

Miksi et ole ylpeä elämänkokemuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tuon virheen. Aloittelevana hoitsuna vastuuvuorossa kahdestaan OPISKELIJAN kanssa, kun muita ei ollut..

Olen jatkanut opiskeluja, mutta huono itsetunto (joka alunperin ajoi minulle sopimattomiin sh-opintoihin) riivaa ja rajoittaa elämääni. Häpeän hoitoalan opintoja ja työkokemusta, enkä mielellään puhu niistä. Ikäänkuin kiellän tuon elämänvaiheen kokonaan. Ehkä sain traumojakin, kun pahoinpideltiin töissä.

Miksi et ole ylpeä elämänkokemuksesta?

Elämän kova koulu..

Onko mahdollista vaihtaa paikkaa? Itse olen tarkoituksella valinnut työpaikat joko esh:n puolelta tai yksityisiltä vastaanotoilta joissa työntekijöitä arvostetaan eikä ole vain pelinappuloita. Vältän(/välttäkää) viimeiseen asti perusterveydenhuollon vuodeosastoja ja yksityisiä palveluasumispaikkoja. Nostan kyllä hattua niille ketkä jaksaa useita vuosikymmeniä painaa noita hommia.

Toinen vaihtoehto on lisäkouluttautuminen. Kiinnostaako hallinnon hommat? Tai jokin erikoisala? Sairaanhoitajia näkyy myös esim.osastonsihteereinä tai labrassa näytteenottajina. Kiire se on sielläkin, mutta se on erilaista (kenenkään perushoidosta ei tarvitse tinkiä)

Mille alalle sitä oikein vaihtaisi? Mikä melkein vain nappaisi mutta ei sellainen missä voi vahingossa aiheuttaa toisen kuoleman pikku erehdyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tuon virheen. Aloittelevana hoitsuna vastuuvuorossa kahdestaan OPISKELIJAN kanssa, kun muita ei ollut..

Olen jatkanut opiskeluja, mutta huono itsetunto (joka alunperin ajoi minulle sopimattomiin sh-opintoihin) riivaa ja rajoittaa elämääni. Häpeän hoitoalan opintoja ja työkokemusta, enkä mielellään puhu niistä. Ikäänkuin kiellän tuon elämänvaiheen kokonaan. Ehkä sain traumojakin, kun pahoinpideltiin töissä.

Miksi et ole ylpeä elämänkokemuksesta?

Elämän kova koulu..

Niitä koululaisia riittää. Kuulostaa henkilöltä, joka kuvittelee suuria mutta todelliset lahjat riittää vain perseiden pesuun ja nyrkkeilysäkkinä oloon.

Hei, potilas täällä.

Arvostan hoitajia ihan mielettömästi, en siksi että luulisin homman olevan kutsumustyötä, vaan siksi että lyhyenkin aikaa hoitotyötä tehnyt ihminen on oikeasti ollut hyödyksi muille. En oleta että toimintanne olisi virheetöntä, ihmisten toiminta kun ei vaan ole.

Yksittäinen hoitaja ei ole vastuussa työoloistaan. Esimerkiksi ammattiliitot ja työnantajat voisivat ihannemaailmassa tehdä yhteistyötä tässä asiassa, mutta ehkei onnistu ainakaan tässä poliirtisessa ilmapiirissä :/

Eli kiitos vaan minun puolestani, ja toivottavasti ette kanna syyllisyyttä asioista joista ette ole itse vastuussa.

Joku heitti yksityisen vaihtoehdon, jossa työntekijöitä arvostetaan eikä pidetä pelinappuloina...

Pas*apuhetta sanon minä. Yksityisellä sairaanhoitajan ainoa tehtävä ja arvo on, että hän tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille. Siihen maailmaan ei yksittäisen ihmisen eikä kokonaisen ammattikunnankaan arvostus mahdu. Potilaista, anteeksi, asiakkaista viis, niiden tarkoitus on olla myös lypsylehmiä. Tämä asia on tullut selväksi mm. erään Terveystalon hallintoylilääkärin suusta.

Eikä se työnteko yhtään sen ruusuisempaa julkisellakaan ole.

Aloittajaa kehoittaisin vaihtamaan alaa pikimmiten.

terv. ex-esh

Vierailija kirjoitti:

On todella surullista, että työhön ei perehdytetä. Kyse työstä, jota ei noin vain aleta tekemään, vaan tarvitsee aikaa ja rauhaa perehdytykseen. Itse otin varman päälle ja halusin ensin kuukaudeksi kelan rahalla harjoitteluun ja siitä jatkoin sitten samassa tehtävässä työelämään. Aivan järkyttävää, jos noin vain olisi pitänyt alkaa töihin.

oliko kyse peruspäiväraha +€/ päivä harjoittelusta? nykyään jos on koulutus niin ei pääse harjoitteluun, sitten pääsee ehkä jos on ollut jo vuosia työttömänä. Itse olisin myös halunnut harjoitteluun ennen työtä mutta en päässyt kun systeemit muuttunut joidenkin vuosien takaisista :/

Kohta ex sh kirjoitti:

Onko muita paikalla? Olen ollut kohta vuoden töissä mutta jo ihan piipussa. Huono perehdytys,suhteessa kokemukseen liian suuri vastuu alue, ei ehdi perehtyä asiakkaiden taustoihin ollenkaan, pelkkää juoksemista pää kolmantena jalkansa. Resurssit ei kun kirii ja tulevaisuus ei ainakaan valoisemmalta näytä. Esimiesten kanssa olen keskustellut, mutta asialle ei tule muutosta. Ovat ainakin ymmärtävinään

En ollit noinkaan kauan hoitsuna. En kai oikeesti vaan ollutkaan empaattinen, vaikka niin uskoin, tai sitten olin liikaakin.

Nyt mulla on ongelma millä täyttäisin päiväni. Olen siis opettaja. Mitään tuntien valmisteluja ei ole ensimmäisen vuoden jälkeen tarvinnut tehdä ja nykyään niistä valmisteluista mitään iloa olisikaan kun aika menee tässä monikulttuurissa.

En usko että kouluja enää käytetään opetukseen ovat vain paikka, jossa lapset on päivisin. Englantia osaavat ennen ensimmäistä englannin tuntia.

Onneksi on pitkät lomat ja lyhyet päivät, silti mietin hoitsuksi lähtemistä vaikka Dubaihin.

Vierailija kirjoitti:

Joku heitti yksityisen vaihtoehdon, jossa työntekijöitä arvostetaan eikä pidetä pelinappuloina...

Pas*apuhetta sanon minä. Yksityisellä sairaanhoitajan ainoa tehtävä ja arvo on, että hän tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille. Siihen maailmaan ei yksittäisen ihmisen eikä kokonaisen ammattikunnankaan arvostus mahdu. Potilaista, anteeksi, asiakkaista viis, niiden tarkoitus on olla myös lypsylehmiä. Tämä asia on tullut selväksi mm. erään Terveystalon hallintoylilääkärin suusta.

Eikä se työnteko yhtään sen ruusuisempaa julkisellakaan ole.

Aloittajaa kehoittaisin vaihtamaan alaa pikimmiten.

terv. ex-esh

Amen! Allekirjoitan täysin. Yksityisellä puolella olet vain pakollinen kuluerä, jonka tarkoituksena on tehdä rahaa talolle mahdollisimman pienellä palkalla ja mahdollisimman suurella työpanoksella. Lääkärit ovat jumalia ja koska ovat ammatinharjoittajia suurin osa, ei heitä koske mitään säännöt. Käyttäytyminen on myös sen mukaista. Olen erittäin onnellinen vaihdettuani takaisin julkiselle puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Joku heitti yksityisen vaihtoehdon, jossa työntekijöitä arvostetaan eikä pidetä pelinappuloina...

Pas*apuhetta sanon minä. Yksityisellä sairaanhoitajan ainoa tehtävä ja arvo on, että hän tuottaa mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille. Siihen maailmaan ei yksittäisen ihmisen eikä kokonaisen ammattikunnankaan arvostus mahdu. Potilaista, anteeksi, asiakkaista viis, niiden tarkoitus on olla myös lypsylehmiä. Tämä asia on tullut selväksi mm. erään Terveystalon hallintoylilääkärin suusta.

Eikä se työnteko yhtään sen ruusuisempaa julkisellakaan ole.

Aloittajaa kehoittaisin vaihtamaan alaa pikimmiten.

terv. ex-esh

Tjaa, terveystalosta ei kokemusta mutta noin työpaikkana yks.vastaanotto on ollut 1000x mukavampi ja rauhallisempi kuin terkkarin vuodeosasto. Kyseessä kuitenkin huomattavasti pienempi paikka, isoissa ketjuissa voi olla omat ongelmansa. Tietysti yrityksen tarkoitus on tuottaa maksimaalinen määrä tuottoa mutta myös asiakastyytyväisyyteen pitää panostaa ihan erilailla>helpottaa myös työntekijää kun resurssit ja henkilöstön määrä on järkevä.

No kannattaa hakeutua alalle jossa saa käyttää päätään eikä vain jalkoja.

En kyllä muista että hoitajan työssä olisi ollut mitenkään kiire. Paljolti istuskelua kansliassa juoruilemassa ja äkkiä sitten tehtiin pakolliset työt ja äkkiä takaisin istumaan.

Mutta en olisi jaksanut enää vaan vaihdoin alalle johon kaikki ei pääse ja asiatiedon hallinnan vaatimus on paljon suurempaa.

Minä olen vasta valmistumassa, jo töissä, enkä pidä tätä pahana kun vertaan tätä aiemman alani töihin ja ylipäänsä töihin joita olen tehnyt. Työ on aina työtä, ei siitä muuten maksettaisi, ja usein se on huonosti suunniteltua, henkilöstöä on liian vähän ja puolet näistäkin on jotenkin luonnevikaisia niin että niiden kanssa oleminen pelkästään käy työstä. Ja työntekijä on AINA työnantajalle pelkkä kuluerä. Työnantajan näkökulmasta yksi työntekijä = yksi ongelma. :D

En pidä tätä pahana. Tällä tavalla tää diili vaan menee. Minusta tämä on tavallaan helppoa; minuun ei sitouduta enkä minä sitoudu työnantajaan. Myyn hänelle minuutilleen sen ajan mitä ollaan sovittu, se siitä.  Jos työnantaja tarvitsee enemmän,hän voi ostaa enemmän.

En odota, että työyhteisö tai asemani töissä tai työnantaja tulisi koskaan olemaan minulle se työn mielekkyyden lähde. Näen oman tulevaisuuteni sijaisena eri paikoissa, en koskaan vakituisena, mikä on hyvä vaihtoehto. Ei tartu se työyhteisön tunkkaisuus ja pienet ympyrät niin helposti kun saa välillä käydä haukkaamassa happea muissakin paikoissa.

Olen tosi pahoillani ap että et ole saanut sitä perehdytystä minkä olisit ansainnut. Kannattaa katsella muitakin paikkoja ennen kuin lyö hanskat tiskiin. Varmasti löytyy paikka jossa viihdyt paremmin.

Missä muussa duunissa sellainen keskinkertainen nainen tienaa saman kuin sairaanhoitajana? Ei niitä valtion höpöhöpö-viestintämanageri tason suojatyöpaikkoja kuitenkaan kaikille riitä. Yksityiselle voi mennä siivoamaan tai kaupankassalle... Tai sihteeriksi jos hyvin käy. Olkaa hyvillään, että on tuollainen "varma" työpaikka kuten sairaanhoitaja olemassa, johon menemistä pidetään täysin normaalina. Miehillä se "varma" työpaikka on joku raksa-apulainen, missä hajottaa itsensä fyysisesti ja henkisesti kymmenessä vuodessa.