Lue keskustelun säännöt.
Iloittiin mieheni kanssa raskaudesta..... nyt halaun sittenkin abortin :(
29.01.2016 |
Tilanne on siis se, että minulle ilmaantui raskausoireet lähes välittömästi, jo ennen 2 viikkoa olin varma raskaudestani. Ensin olin ajatuksen suhteen ihan OK, mieheni oli todella iloinen. Lopulta oltiin molemmat todella onnellisia kun testi näytti kahta viivaa. Sen jälkeen olen kuitenkin käynyt mielessäni läpi asiaa, ja aina vaan enemmän ja enemmän kallistunut aborttiin. Nyt olen aivan 100% varma, että haluan sittenkin abortin, en käsitä miten voin kertoa tämän miehelleni. Olen varautunut eroonkin, en usko meidän kuitenkaan eroavan, mutta jos, niin ei voi mitään.. minun on silti pakko tehdä tämä, olo on niin ikävä :( olen rv 8.
Kommentit (30)
Kuka 26-vuotias nainen on urheilulajinsa huipulla? Veikkauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka 26-vuotias nainen on urheilulajinsa huipulla? Veikkauksia?
Hmm.. miksei voisi olla? :D Itse olin juoksussa huippukunnossa 27-vuotiaana, juoksin maratoonin.
En itseni lukuunottaen tunne/tiedä yhtäkään äitiä, joka ei olisi epäröinyt lapsensa hankkimista vielä siinäkin vaiheessa, kun pulla on ollut uunissa. Nuo tunteet on täysin normaaleja ja ymmärräthän, että mielesi on saattanut muuttua raskaushormoonienkin takia.
Suosittelisin sinun kuitenkin puhuvan miehesi kanssa asiasta.. Mutta älä heti möläytä, että haluat abortin Kerro siis miehellesi, että olet alkanut kokemaan epävarmuutta lapsen saannin suhteen.
Kerro miehellesi mitä tunnet. Jos oikeasti koet ettet halua lasta, niin tee se abortti. Kamalaa kun syntyy ei haluttuja- lapsia ja lasten ''hoito'' on sitten myös sen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa harrastaa bikini-fitnessiä ja työkin lienee fitnessin parissa, sehän on nyt ''nousussa''?
Noh, jos koet tämän bikinifitnessin tärkeämmäksi niin suosittelen tosiaankin aborttia. :D
En kuitenkaan tuomitse, jokainen tehkööt omat valintansa.
Pakko sanoa että kuulostat itsekeskeiseltä. "Mulla itselläni kun on elämässä kaikki ihanasti niin en haluakaan lastani sitä ihanuutta riskeeraamaan..." Onko sulla mitään hyvää syytä miksi et kykenis äidiksi? Jos koet ettet itse pysty antamaan lapselle kokemusta että on toivottu lapsi niin harkitsisit vaikka adoptioon antamista. Tiedätkö miten moni katuu ja suree aborttia jälkeenpäin? Et voi etukäteen tietää millaisia tunteita joutuisit ehkä läpikäymään tehtyäsi jotain niin peruuttamatonta ja mielestäni tunnekylmää. Välitä siitä ihmisen alusta, joka kasvaa sisälläsi! Luulisi neuvolasta saavan keskusteluapua noihin tunteisiisi. Ne voivat olla väliaikaisia. Toivoisin että harkitsisit tarkkaan ja ehdottomasti puhuisit miehesi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu myös ammattilaiselle. Itse kadun.
Minäkin tulin suunnittelemattomasti raskaaksi. Juuri tuossa kohtaa raskautta tai noilla viikoilla tuli olo, että en todellakaan halua olla raskaana. Myöhemmin asia ei koskaan enää edes käynyt mielessä. Varmasti jotain rimakauhua. Kannattaa miettiä, et mitä olisin ajatellut 2kk sitten järkevänä ihmisenä kun nyt hormonit heittää häränpyllyä.
Juu ei noilla fiiliksillä kannata lasta pitää.