Mitä nuoret söi 80-luvulla ennenkuin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia?

Grilleistä sai kuumia koiria, tosin ne oli harvinaista herkkua. Ennen oli tosiaan herkkuja vähemmän tarjolla, eikä sen takia oltu läheskään niin sairaan lihavia kuin on nuoret tänä päivänä. 

Ekan hampurilaisen taisin syödä joskus vuonna1970, pizzan 1980. Ja pikkukaupungissa asun. Nuorena syötiin omatekoisia ranskanperunoita ja popcornia, kaakaota juotiin paljon. Mieltymys makeaan ja rasvaisen liittyy ihmisen evoluutioon ja selviämiseen mutta evoluutio ei ole koskaan päätöksessä niin kauan kun ihmisiä on. Se mikä aiemmin koitui pelastukseksi näyttää nykyään koituvan tuhoksi. Sitä sanotaan luonnon kiertokuluksi.

Oikeaa ruokaa. Perunoita ja läskisoosia.

Vierailija kirjoitti:

Grilleistä sai kuumia koiria, tosin ne oli harvinaista herkkua. Ennen oli tosiaan herkkuja vähemmän tarjolla, eikä sen takia oltu läheskään niin sairaan lihavia kuin on nuoret tänä päivänä. 

Ei syöty herkkuja, ei.

Yksi suklaapatukka tai vastaava kerran viikossa karkkipäivänä.

Tämän seurauksena minussa esimerkiksi ei ollut tippaakaan läskiä vielä yli 20-vuotiaanakaan.

Tämän mässyttäjä-sukupolven vanhuus tulee olemaan todella sairaalloinen.

Vierailija kirjoitti:

Snackyllä syötiin. Parhaat hampurilaiset ever!

Sama täällä,nyt on vain yksi snacky espoossa,jonne joskus ajelen,ei ole tosin yhtä herkkua,tosin voi olla,että aika kultasi muistot.

80-luvulla lapset söivät mitä annettiin.

Jopa Rovaniemellä sai hampurilaisia nakkikioskilta jo 1970-luvulla, on voinut saada aiemminkin. Pastaa syötiin makaroonina ja spagettina. Ensimmäiset pizzeriat tulivat 1980-luvun alussa. Pitakebabiakin saatiin jo noin vuonna 1984.

Yö hultsikalla kahvi ja sämpylä tai lihis

Ei silloin ollut kaikilla kokoajan nälkä muutoinkaan

Vierailija kirjoitti:

Grilleiltä sai lihapiirakoita, ranskalaisia, makkaraperunoita jne. Kotona syötiin semmoista tavallista liha- ja perunapohjaista ruokaa. Joskus kun oikein eksoottiseksi äiti ryhtyi, oli riisiä ja kanaa (siis kanaa, ei broileria). 

Ja niissä oli ihan eri tavalla makua. Montako kunnollista grillikioskiaa Suomessa nykyään on? Varmaan alle 20.

Olin nuori 1970-luvulla. Söin hampurilaisia, pastaa ja pizzaa tein ihan itse. 1980-luvulla oli jo pizzerioita ja pikaruokapaikkoja pienilläkin paikkakunnilla. Tacoja, tortilloja, pitaleipiä ja muita eksoottisempia ei juuri ollut.

Onko pizza, pasta ja hampurilaiset nykynuorten mielestä herkkuja?

Noiden vuosikymmenien herkkuna muista Valion baarin pirtelöt, joita ei muualta saanut.

Samaa ruokaahan se oli kuin nykyäänkin. Mutta muistan kuinka lapsena tehtiin itse hampurilaisia ja snagarisämpylöitä. Leipägrilliin nakit ja sämpylät kuumenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jopa Rovaniemellä sai hampurilaisia nakkikioskilta jo 1970-luvulla, on voinut saada aiemminkin. Pastaa syötiin makaroonina ja spagettina. Ensimmäiset pizzeriat tulivat 1980-luvun alussa. Pitakebabiakin saatiin jo noin vuonna 1984.

"ropsilainen" paloaseman kioskilta oli suosikkini. Lihis "kaikella"

Grilliltä porilaista, makkispekkis, lihis kahdella nakilla, hampurilainen munalla, peremez... Kaikki mausteet, sinappi, ketsuppi, sipuli ja kurkkusalaatti. Paikaillisessa ravintolassa käytiin pitsalla. Lähimmässä kaupungissa mäkkärissä. 80-luvun lopulla grilliltä haettiin myös kebabbia. Että ei se nyt niin ankeeta ollut, se tarjonta. Asuin 5000 asukkaan kylässä. 

Äitisi kertoma kuulostaa 40-60-luvun maalaiselämältä. 

Kun katsot mustavalkoista uuno Turhapuro elokuvaa. Hän käy nakkikioskilla. Nakkikioskeista tuli värifilmien ohella grillikioskeja. Vaikka itse asuimme 80 km päästä lähimmästä kaupungista. Kävimme siellä pitseriassa. Tätini oli töissä toisessa. Ja kotona teimme uunipeltipitsaa.

Kasarilla ei oltu köyhiä. Ennen lamaa elettiin kulutushysteriaa ja pankit kaatoivat helppoa rahaa ihmisten syliin.

Ja sitten tuli ysäri ja lama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Grilleistä sai kuumia koiria, tosin ne oli harvinaista herkkua. Ennen oli tosiaan herkkuja vähemmän tarjolla, eikä sen takia oltu läheskään niin sairaan lihavia kuin on nuoret tänä päivänä. 

Ei syöty herkkuja, ei.

Yksi suklaapatukka tai vastaava kerran viikossa karkkipäivänä.

Tämän seurauksena minussa esimerkiksi ei ollut tippaakaan läskiä vielä yli 20-vuotiaanakaan.

Tämän mässyttäjä-sukupolven vanhuus tulee olemaan todella sairaalloinen.

 

Että kun ilman on jäänyt niin ei tee mieli? "Logiikkaa" tuokin kai.

Soosipernoota, lättyjä, ruvispuurua, voileipää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä söin jo 70-luvulla pitsaa, pastaa ja hampurilaisia. Ja omalla puutarhapalstalla kasvatettuja porkkanoita, mansikoita, perunaa, sipulia, salaattia, tilliä, punaviinimarjoja. Nimim: syntyperäinen stadilainen

Kyllä. Helsingissä oli 70-luvun alkupuolella ainakin Wimpy ja Carrols hampurilaispaikkoja, ja hyvin pian oli hampurilaisia tarjolla kokolailla kaikilla huoltareilla ym. kahvioissa. Italialaistyyppinen Ravintola Mamma Rosa avautui vuonna 1980, jossa sai, ja saa edelleen, herkutella Suomen parhailla pizzoilla ja monenlaisella pastalla ja makaronilla. Italia-teeman ravintoloita oli kylllä 70-luvullakin, ja "roiskeläppiä" (valmispizzoja) oli ainakin kaupoissa 80-luvun alussa, jos ei 70-luvullakin.

Grilliruokaa. Meidän kylässä oli pieni grilli, josta haettiin syötävää, kun oltiin ulkona viikonloppuisin. 

Ruisleipää margariinilla, lauantaimakkaralla ja edamjuustolla.

Kaakaota ja ranskanleipää.

Teetä ja näkkileipää.

Perunaa ja makaronia - makkaraa tai jauhelihaa

Mannapuuroa, kaurapuuroa sokerilla ja margariinisilmällä.

Lettuja sokerilla, itseleivottuja pullia.

Kotileipomuksista karjalanpiirakoita, uunirieskaa, mokkapaloja, wienereitä, murotaikinasta kuivakakkuja, marjapiirakkaa tai pikkuleipiä, teeleipiä, kääretorttua, pullapitkoa tai voisilmäpullia.