Lue keskustelun säännöt.
Mitä nuoret söi 80-luvulla ennenkuin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia?
27.01.2016 |
Ajattelin tulla kysymään täältä, jos täällä sattuis oleen ketään ketä muistaa 80-luvun. Mä ja mun sisko mietittiin tätä Ja kysyttiin meidän äidiltä mut se sanoi ettei silloin ollut paljon mitään herkkuja kun kaikki oli köyhiä ja kasvatti melkein kaiken ruuan itse. Mut mitä te muut söitte esim kaupungeissa kerta siel ei voinut viljellä?
Kommentit (505)
Ekat pitseriat tuli 60- luvun lopussa. Hampurilaispaikkojakin oli jo kuuskytluvulla. Makaroonia on syöty jo isomummon aikoina. Taisi kiinalaiset keksiä ton pastan jo muutaman tuhat vuotta sitten. Tietysti jossain vittulanperälandella ei vieläkään harrasteta näitä ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä oikein mitään uutta ole keksitty sitten 80-luvun.
Paitsi susi.
80-luvulla syötiin hampurilaisia, joko grilliltä tai jossain Carrolsilla, käytiin pizzeriassa pizzalla. Kotona ”uutta” herkkua oli itse paistetut vohvelit. Pirtelöä tehtiin kotonakin.
Muuten syötiin kotiruokaa, jopa spagettia ja jauhelihakastiketta (nyk. pasta bolognese)
Minä söin lihapiirakan kahdella nakilla.
Vierailija kirjoitti:
Hah hah haa:) Kyllä 80-luvulla (jo ihan alussa, ja jopa Jyväskylässä) oli pizzerioita, käytiin niissä kun rahaa saatiin. Pastaakin oli, tosin sitä kutsuttiin silloin makaroniksi. Myös hampurilaisia sai, ainakin itse tekemällä tai nakkarilta.
Minustakin Suomessa puhuttiin aiemmin makaroniruuista mikä tarkoitti mm. lihamakaronilaatikkoa, spaghetti bolognesea, lasagnea, makaronivelliä ja muita vastaavia ruokalajeja. Pizzeroita oli kyllä olemassa jo 1980-luvulla. Rosson ja Martinan ravintoloissa myytiin ainakin pizzoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä söin 80-luvulla pitsaa, kebabia, hampurilaisia, pastaa ja kävin myös erittäin usein syömässä kiinalaista ruokaa. Koko vuosikymmen meni bailatessa, opiskellessa, matkustellessa ja hanttihommia välillä tehden. Nukkuminen oli vähissä, ruoka sekalaista ja ei niin terveellistä, yöllä usein snagarin kautta. Mutta olin hoikka kuin pajunvitsa. Pelasin squashia, kävin punttisalilla ja keilasin. Sunnuntaisin tehtiin krapulassa pitkiä kävelylenkkejä pitkin stadia.
Ja velkaa mulla ei ollut muuten yhtään silloin. Kustansin kaiken itse hanttihommilla: asunnon (mm. Vallilassa, Töölössä, Kalliossa), ruuat, vaatteet (piti muuten aina olla viimeisen päälle), matkat ja harrastukset.
Nyt ei rahat riitä mihinkään, vaikka moni asia entiseen verrattuna on lähestulkoon ilmainen - tarkoitan että nyt netistä löytää paljon sellaista, mistä ennen joutui maksamaan. Esimerkiksi: jos halusit tutusta jonkun klassisen säveltäjän tuotantoon tai Beatlesiin, sinun piti huhuilla joku tyyppi, jolla oli levyt ja pyytää saada kuunnella - tai sitten itse ostaa kyseiset levyt. Nyt tuotannon voi kuunnella läpi netissä ja ostaa sitten jo huvittaa.
Meillä kotona alettin tekemään peltipitsaa 80-luvulla, jolloin olin lapsi/teini, toisinaan oli myös ranskalaisia ja nakkeja. Kavereiden kanssa käytiin hampurilaisilla, jos keskustaan mentiin, tai PizzaHutissa, tuli stadiin ehkä 1987?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kävin jo -70-luvulla nakkikioskilta ostamassa hampurilaisia. Sitten alkoi tulla vähitellen pizzerioitakin, 80-luvulla niitä oli ainakin isommissa kaupungeissa.
Sitten tehtiin ihan kotipizzaa. Ja lämpimiä leipiä.
Mä kävin kyllä jo 70-luvulla grillikioskeilla syömässä tosi hyviä hampurilaisia ja sama meno jatkui 80-luvulla ja aina silloin tällöin syön vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perunoita ja ruskeaa kastiketta joka siis tehdään vehnäjauhoista pannulla ruskistaen. Joskus sekaan makkarapaloja.
Lihapiirakkaa grillivaunulla. Niitä oli silloin joka nurkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saariosten roiskeläppää alettiin tehdä vuonna 1981 ja niitä, lihiksiä, kotona tehtyä pizzaa, lämppäreitä jne syötiin ihan normisti. Carrols ja Snacky olivat ekoja hamppariketjuja ja teitenkin hyvä snagareita/grillejä oli jokaisessa kylässä. Makkaraperunat ja porilaiset olivat jo 60-luvulla kovaa kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah hah haa:) Kyllä 80-luvulla (jo ihan alussa, ja jopa Jyväskylässä) oli pizzerioita, käytiin niissä kun rahaa saatiin. Pastaakin oli, tosin sitä kutsuttiin silloin makaroniksi. Myös hampurilaisia sai, ainakin itse tekemällä tai nakkarilta.
Hmm, onkohan meidän perhe ollut jotenkin tosi vanhanaikainen. Olin teini 1980-luvulla, ja muistan etten missään pizzerioissa käynyt ikinä silloin. Ja pastasta tosiaan ei meillä ollut kuin sitä ihan makaronia makaronilaatikossa. Hampurilaisia tosiaan sai nakkikioskeilta kyllä.
Minä itse asiassa kävin ekaa kertaa missään ravintolassa (snägäreitä lukuun ottamatta) syömässä vasta yliopisto-opiskelijana. Vanhempani olivat köyhistä maalaistaloista, vaikkeivat itse varsinaisesti köyhiä, ja heistä semmoinen ulkona syöminen oli rikkaiden turhanaikaista snobbailua ja järjetöntä rahan tuhlausta.
Ihan tavallinen perhe oltiin 70-luvun lopulla ja haettiin Daveys-pizzaravintolasta perhepizza kotiin, kun asuttiin vieressä.
Sen sai kotiin ohuella alumiinipellillä, jonka palauttamalla sai 10 mk takaisin.
Hampurilaisia söin jo 60-luvun lopulla.
Pastaa olen valkistanut 60-luvulta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla syötiin pääasiassa ihan tavallista kotiruokaa ja vain harvakseltaan oli herkkuja, kuten äidin kotona tekemää pitsaa, tai kaupan pitsaa, koulussakin oli joskus pitsaa tarjolla. Karkkia sai ehkä muutaman kerran kuukaudessa, limsoja vielä harvemmin, jäätelöä kesäisin silloin tällöin.
Olin tosin lapsi 80-luvulla, enkä saanut mitään vakituista viikkorahaa tms., joten olin vanhempien armoilla mitä sain.
Lämpimiä voileipiä sekä juustoista uunimakkaraa.
Ai hitsi miten nostalginen ketju. Tuli melkein mieleen että olisipa olemassa joku kasariretroravintola tyyliin amerikkalainen 50s diner.
Retroravintolan ruokalistalla olisi vaikka lämpimät voileivät, lehtipihvi ja ananasrengas, makkaraperunat, tilliliha, lihapiirakka tai muita klassikkoja. Juomalistalla muumilimu, smurffilimu, vähän aneeminen jäätelöön tehty maitopirtelö, tietysti iso lasi maitoa ja keltainen jaffa. Jälkiruokalistalla uunipannukakku ja mansikkahillo, jäätelökakku ja hedelmärahka. Ja kermavaahto-hillokakku.
Onko missään päin Suomea olemassa tällaista ravintolaa? Eli konseptina juurikin kaikki epätrendikäs ja tuhnuisia nostalgiamuistoja herättävä. Paikka, jonne voisi mennä fiilistelemään vanhoja makuja ja iloisempia aikoja.
Makaronimättöä.
Pyttipannua.
Hotdoggeja.
Grillimakkaraa ketsupilla ja sinapilla.
Lihapiirakkaa.
Tonnikala-makaronisalaattia.
Sämpylöitä, voita ja juustoa. Kaakaota.
Vaniljakiisseliä ja marjakiisseliä.
Suklaakiisseliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi en olisi kyll halunnu lähtee poikakaverin kanssa johonkin snagarille lihikselle! Onnex nyt on mäccä ja hese. Ja saa cokista kaupoista!
Mun mutsi oli sit oikeessa et kaikki oli tosi köyhiä =(
Minkäs ikäinen se äiti on? Cokista on ollut iät ja ajat,myös nakkikioskeja.
Cokis tuli Suomeen 1952 olympialaisiin.
Hampurilaisia on ollut jo kivikaudesta asti. Ne on vain saaneet matkan varrella uusia nimiä Mega, Tupla, mitä näitä nyt on. Silloin ne oli vain hampurilaisia.
Tjaa, äitini oli niin huono ruuanlaittaja ja lisäksi juoppo (usein krapulassa eikä siksikään mikään kyökin hengetär) että söin lapsena tosi huonosti. Toisaalta se opetti omatoimisuuteen kun puolisalassa tein itselleni voileipiä ja söin niitä.
Se oli aina juhlaa kun pääsi joskus, ei joka viikko, grillille syömään lihapiirakan kahdella nakilla. Toinen oli sukujuhlat, joita silloin vielä järjestettiin, ja siellä oli hyvää ja oikein valmistettua ruokaa, ei mitään kännissä/krapulassa huitaistua moskaa.
Pitsoja inhosin pitkään juuri siksi että ensimmäiset pitsat joita "sain" olivat tietenkin näitä äitini taidonnäytteitä. Vasta kun sisareni tuli siihen ikään että alkoi laittaa ruokaa, sain oikeaa kotipitsaa, jota myös valmistan itselleni nykyään.
Äitini osasi lähinnä paistaa lettuja joita sitten syötiinkin niin usein etteivät letut ole koskaan aikuisiällä houkuttaneet minua.