Lue keskustelun säännöt.
Kuinka te olette muuttuneet tultuanne vanhemmaksi?
26.01.2016 |
Mä en ole pystynyt enää lukemaan sotakirjallisuutta tai katsomaan toimintaleffoja ym sen jälkeen, kun sain lapsia.
Ennen ne eivät koskettaneet niin paljoa, (jonkun verran kyllä) koska ajattelin jotenkin, että ne "eivät ole totta".
Ja, että sodastakin on jo niin kauan..
Kommentit (23)
Kyllä mäkin olen tullut herkemmäksi ahdistaville asioille, julmuudelle ja väkivallalle. Pitää jättää tietyt kirjat lukematta ja elokuvat katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen kuin ennen. Tuon seurauksena meinaan olla masentuneempi. Olen myös järkevämpi
Minulla ei ole enää niin vahva tarve olla oikeassa ja sanoa viimeistä sanaa. Osaan olla tilanteissa rauhallinen ja hissukseen.
Allekirjoitan nuo kaikki, paitsi tuon masentuneisuuden.
Oikeastaan mulle kävi päinvastoin masennuksien kanssa. :) (Jos pientä kaamosväsymystä silloin tällöin ei lasketa.)
A.p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen herkempi elokuville ja kirjoille, en pysty itkemättä katsomaan mitään missä tapahtuu jotakin kamalaa. Olen myös laihtunut 10 kiloa siitä mitä painoin ennen raskautta, lasten myötä ruokavalioni ja elämäntapani muutenkin muuttuivat terveellisimmiksi.
En lue enää kirjoja, sillä en voi koukahtaa enää lukemaan läpi yön. En pysty lopettamaan vasn ahmin aina koko kirjan kerralla. Huonommatkin kirjat.
Musta on tullut ruma. Olin nuorena oikeestaan hyvinkin nätti ja tietoinenkin siitä. Nyt on naama kuin petolinnun perä ja vartalo arpia täynnä. Ei ole helppoa hyväksyä.
Tietynlaista marttyyriutta olen myös huomannut itsessäni vanhemmiten. Olen kuin äitini...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut liian kyyniseksi. Typeränä kuvittelin että saisin töitä valmistumiseni jälkeen. En innostu bilettämisestä ja viihdyn lähinnä kotona. Olen lopettanut politiikan seuraamisen koska se on yhtä pelleilyä ja eduskunta täynnä typeryksiä. Olen myös masentunut ehkä hieman työttömyyden johdosta.
Saan paremmin perus-kotijutut hoidetuksi. Pyykit, ruoanlaiton jne. Oon siis jotenkin enemmän organized. Rytmi näköjään auttaa äitiäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut kärttyinen, keskittymiskyvytön hermoraunio. En sovi äidiksi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En lue enää kirjoja, sillä en voi koukahtaa enää lukemaan läpi yön. En pysty lopettamaan vasn ahmin aina koko kirjan kerralla. Huonommatkin kirjat.
Musta on tullut ruma. Olin nuorena oikeestaan hyvinkin nätti ja tietoinenkin siitä. Nyt on naama kuin petolinnun perä ja vartalo arpia täynnä. Ei ole helppoa hyväksyä.Tietynlaista marttyyriutta olen myös huomannut itsessäni vanhemmiten. Olen kuin äitini...
Ole ylpeä raidoistasi! :)
A.p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon muuttunut kyynisemmäksi. En enää juokse seksin ja miesten perässä. Nautin yksinolosta. En enää haihattele olevani joskus suuri taiteilija tai tekeväni jotain merkitsevää. Oon ihan mielelläni "näkymätön" duunari. Oon masentuneempi ja saamattomampi sekä mukavuuden haluisempi. Oon aika tylsä kai, mutta se ei haittaa tai harmita mua. Oon mikä oon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut kärttyinen, keskittymiskyvytön hermoraunio. En sovi äidiksi ollenkaan.
Sun täytyy nyt vähän tsempata! ;) Hyvä äiti olet varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En naura enää niin paljon, olen ilottomampi ja masentuneempi ja joskus jopa katkerampi. Olen nykyisin aina väsynyt ja tuntuu, että omaa elämää ei ole. Ennen koin olevani vapaa kuin taivaan lintu, sain tehdä mitä halusin milloin halusin. Se sopi itselleni hyvin. Nyt olen kahlehdittu hoitamaan ja elättämään lapsiani. Toki heitä rakastan yli kaiken, mutta ei oikeastaan kulu päivääkään, etten ajattelisi mitä kaikkea tänään tekisin jos lapsia ei olisi.
En myöskään lue enää niin paljon, harrasta niin paljoa tai matkustele niin paljoa kuin ennen. Väsyneenä olen myös kulahtaneemman näköinen enkä panosta enää niin paljoa itseeni. Osittain johtuu siitä, että rahat menevät lapsiin. Ja tosiaan tuo on totta omallakin kohdallani, että vaikeampi katsoa elokuvia missä tapahtuu jotain pahaa etenkin lapsille.
Positiivisia asioita on ainakin se, että olen kasvanut ihmisenä. Toisaalta olen myös joutunut vastaan sen ajatuksen kanssa, että en ihan ollutkaan niin hyvä ihminen kuin kuvittelin. Parisuhde on välillä uinut syvissä vesissä, mutta ollaan selvitty ja nyt rakastetaan toisiamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on ollut ihana huomata, miten lapset syventävät parisuhdetta.
Minusta on tullut tasaisempi enkä ole enää niin herkkä kuin nuorempana. En vaivu enää synkkyyteen ja olen sinnikkäämpi. Minulla on roimasti parempi itsetunto ja olen rennompi.
Olen empaattisempi kuin nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Olen empaattisempi kuin nuorempana.
Mäkin olen! :) Olen jopa monesti ihmetellyt kuinka itsekäs olen nuorena ollut.
Olin ennen lapsia pikkumaisempi.