Vauva.fi

Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Lue keskustelun säännöt.

Hassua kun odotetaan että miehen pitää olla mies

Vierailija
26.01.2016 |

Tietääkseni miehet ja naiset saavat suunnilleen samat lähtökohdat elämään. Jos itsetuntoasi lytätään riittävästi lapsena, on aivan sama oletko tyttö ja poika, kasvat jokatapauksessa häpeämään itseäsi ja alistuvaiseksi nössöksi. Naisille tämä tuntuu kuitenkin olevan sallitumpaa. Naiset valittavat jos mies ei olekaan se itsevarma uros joka uskaltaa aina avata suunsa ja pitää itsensä tai perheensä puolia. Muuten on nyhverö, kuten tuossa eräässä toisessa ketjussakin haukutaan. Nainen taas saa nössöillä about niin paljon kuin haluaa ilman että ketään kiinnostaa. Sehän voi olla suorastaan herttaista.

Turha valittaa jos otatte miehen, joka ei täytä tosimiesvaatimusta. Ei se sen miehen vika ole. Ei hän ole teille mitään velkaa. Paskamaisinta on jos nainen kostaa miehelle sen, että on itse tehnyt huonon valinnan. Jos mä ottaisin jonkun ujon, perääntyvän nössykän tyttöystäväksi ja sitten valittaisin että kun mulla on tollanen tyttöystävä joka aina tarvitsee suojelijaa kun ei itse vaan osaa sanoa vastaan kellekään, niin saisinko sympatiaa keneltäkään? Johan mulle naurettaisiin, että onko mut väkisin paritettu tuolle naiselle vai miksi otin naisen josta en pidä :D

Vastaa
Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (61)

Vierailija
61/61 |
27.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille. 

Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.

No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.

Se  siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.

Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.

Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.

No eikö huonoitsetuntoinen sitten voi tehdä noin? Mulla on hyvä itsetunto ja kiinnostukseni psykologiseen arvottamiseen on tasan nolla. Mutta en jaksaisi sellaisen ihmisen seurassa, jonka elämä pyörii psykologisen arvottamisen ympärillä.

Jokainen voi kulkea elämä edellä.

Mitä tämä elämä edellä kulkeminen on? :D Sitäkö ettei yhtään mieti millainen on itse ja olisiko jotain kehitettävää, tekee vaan asioita välittämättä oikein mistään??

Sitä joko miettii vaan tai sitten avautuu elämälle. Itseä ei pidä ajatella liikaa, itseään voi toki rukata haluamaansa suuntaan.

Niin että antaa tilaa mahdollisuuksille? Mites se huono itsetunto tähän nyt taas liittyy?

Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun etusivu | Aihe vapaa
Tietoa tekstimuodoista

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme kahdeksan