Lue keskustelun säännöt.
Hassua kun odotetaan että miehen pitää olla mies
26.01.2016 |
Tietääkseni miehet ja naiset saavat suunnilleen samat lähtökohdat elämään. Jos itsetuntoasi lytätään riittävästi lapsena, on aivan sama oletko tyttö ja poika, kasvat jokatapauksessa häpeämään itseäsi ja alistuvaiseksi nössöksi. Naisille tämä tuntuu kuitenkin olevan sallitumpaa. Naiset valittavat jos mies ei olekaan se itsevarma uros joka uskaltaa aina avata suunsa ja pitää itsensä tai perheensä puolia. Muuten on nyhverö, kuten tuossa eräässä toisessa ketjussakin haukutaan. Nainen taas saa nössöillä about niin paljon kuin haluaa ilman että ketään kiinnostaa. Sehän voi olla suorastaan herttaista.
Turha valittaa jos otatte miehen, joka ei täytä tosimiesvaatimusta. Ei se sen miehen vika ole. Ei hän ole teille mitään velkaa. Paskamaisinta on jos nainen kostaa miehelle sen, että on itse tehnyt huonon valinnan. Jos mä ottaisin jonkun ujon, perääntyvän nössykän tyttöystäväksi ja sitten valittaisin että kun mulla on tollanen tyttöystävä joka aina tarvitsee suojelijaa kun ei itse vaan osaa sanoa vastaan kellekään, niin saisinko sympatiaa keneltäkään? Johan mulle naurettaisiin, että onko mut väkisin paritettu tuolle naiselle vai miksi otin naisen josta en pidä :D
Kommentit (61)
Se on sitä biologiaa, ei sitä vastaan paljon voi tapella. Jos ihmiset ovat kymmeniä tuhansia vuosia, tai satoja tuhansia vuosia ollut tietynlaisissa rooleissa, ja heidän kroppansa ja aivonsa ovat kehittyneet siihen, niin miksi se pitäisi tässä nyt muutamassa vuosikymmenessä pystyä muuttumaan? Miehet ovat fyysisesti isompia, lihaksikkaampia ja heillä on metsästykseen liittyviä ominaisuuksia joita naisilla ei ole, naisilla on taas omat ominaisuutensa ja taitonsa, ne on niin koska ne taidot eläimelle kehittyy mitä se tarvii. Miehiä kiinnostaa naisessa pehmeät muodot ja hoivaava luonne, ja naisia miehissä lihaksikas kroppa ja perhettä suojeleva luonne, se on evoluution syy, ei meidän täällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Voidaan sitten varmaan sanoa niin, että ei se huono itsetunto haittaa, jos ei se siinä suhteessa näy mitenkään. Eihän silloin ole mitään ongelmaa.
Monet näkevät siinä ongelman, kun joku pudottaa kaksi kertaa peräkkäin haarukan lattialle. :) Itsetuntoa ja näennäistä pätevyyttä korostetaan niin paljon, että ihmisten välinen luontainen, terve kommunikaatio on siitä kärsinyt jo merkittävästi.
Öhh...miten se sitten ilmenee? Alkaa itkemään, kun haarukka tippuu lattialle toisen kerran?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalla te miehet uikutatte, kun ette saa olla miehiä.
Ovatko miehet kollektiivisesti vastuussa toistensa teoista? Onko jotenkin häpeällistä "uikuttaa" vai pitäiskö huonot asiat vain "kestää kuin mies"? Huomaatko, olet osa ongelmaa. Sinä provosoinnillasi pidät yllä mielikuvaa siitä, että ongelmistaan puhuva mies on "uikuttaja". Miksi teet niin?
Vuodatuksesi tuskin estää sinua panemasta naisia kollektiiviseen vastuuseen koko sukupuolensa edesottamuksista.
Paljon hassumpaa on että odotetaan naisen olevan mies. Nainen+mies+se ainut aikuinen perheessä kun "mies" jatkaa loputtomiin pojan rooliaan. Hienoa...
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä biologiaa, ei sitä vastaan paljon voi tapella. Jos ihmiset ovat kymmeniä tuhansia vuosia, tai satoja tuhansia vuosia ollut tietynlaisissa rooleissa, ja heidän kroppansa ja aivonsa ovat kehittyneet siihen, niin miksi se pitäisi tässä nyt muutamassa vuosikymmenessä pystyä muuttumaan? Miehet ovat fyysisesti isompia, lihaksikkaampia ja heillä on metsästykseen liittyviä ominaisuuksia joita naisilla ei ole, naisilla on taas omat ominaisuutensa ja taitonsa, ne on niin koska ne taidot eläimelle kehittyy mitä se tarvii. Miehiä kiinnostaa naisessa pehmeät muodot ja hoivaava luonne, ja naisia miehissä lihaksikas kroppa ja perhettä suojeleva luonne, se on evoluution syy, ei meidän täällä palstalla.
Ihmiset ovat muutamassa kymmenessä vuodessa kehittäneet infran ja kaupungit. Ei siis tarvitse enää samoja juttuja kuin aiemmin, mutta jää roikkumaan esi-isiensä juttuihib helposti (epäterve kunnioitus). Naisten keskimääräinen lihasvoima on pienempi, mutta yhtälailla naisissa on taistelija ja dominanttiluonteita. Osa ihmisiä on luonnossa alistuvia, eikä heitä voi muuttaa edes psykedeeleillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalla te miehet uikutatte, kun ette saa olla miehiä.
Ovatko miehet kollektiivisesti vastuussa toistensa teoista? Onko jotenkin häpeällistä "uikuttaa" vai pitäiskö huonot asiat vain "kestää kuin mies"? Huomaatko, olet osa ongelmaa. Sinä provosoinnillasi pidät yllä mielikuvaa siitä, että ongelmistaan puhuva mies on "uikuttaja". Miksi teet niin?
Vuodatuksesi tuskin estää sinua panemasta naisia kollektiiviseen vastuuseen koko sukupuolensa edesottamuksista.
Taisit ihan pikkuisen laittaa sanoja suuhuni, huomasitko? Oliko sinulla jotain kommentoitavaa itse viestini sisällöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No jos huono itsetunto on ongelma myös muille, niin miksi ihmeessä joku haluaisi ottaa itselleen ylimääräisiä ongelmia? Minusta nämä kirjoituksesi ovat hyvin ristiriitaisia, kun yhtäältä olet sitä mieltä, että huono itsetunto ei pitäisi olla ongelma ihmissuhteissa ja toisaalta taas sanot, että jo haarukan tiputtaminen kaksi kertaa on ongelma sellaiselle, jolla on huono itsetunto. Onko se huono itsetunto ongelma vai ei ja jos on, niin kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.
No eikö huonoitsetuntoinen sitten voi tehdä noin? Mulla on hyvä itsetunto ja kiinnostukseni psykologiseen arvottamiseen on tasan nolla. Mutta en jaksaisi sellaisen ihmisen seurassa, jonka elämä pyörii psykologisen arvottamisen ympärillä.
Mies, joka ei osaa kirjoittaa auttavaa sonettia, ei ole mies ensinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua oikeesti pistää usein ärsyttämään seinäkukkanaiset, joilta ei löydy yhtään munaa pitää puoliaan. Just sellasten luusereiden takia naisia ei arvosteta. Hankkisivat pallit jostain, silleen henkisellä tasolla. Vässykkämiehet ärsyttää itse asiassa mua jopa vähemmän, miehillä on arvostus kohdallaan, joten on enempi varaa olla yksilö ja herkempi, jos siltä tuntuu. Naisten pitäs todistaa, että meistä on hoitamaan asiat ihan samalla tapaa kuin miehistäkin, jos jotain tasa-arvoa halutaan. Varmana ei saada samaa palkkatasoa yms., jos heittäydytään joka käänteessä heikoiksi paskoiksi ja piileskellään miesten selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä biologiaa, ei sitä vastaan paljon voi tapella. Jos ihmiset ovat kymmeniä tuhansia vuosia, tai satoja tuhansia vuosia ollut tietynlaisissa rooleissa, ja heidän kroppansa ja aivonsa ovat kehittyneet siihen, niin miksi se pitäisi tässä nyt muutamassa vuosikymmenessä pystyä muuttumaan? Miehet ovat fyysisesti isompia, lihaksikkaampia ja heillä on metsästykseen liittyviä ominaisuuksia joita naisilla ei ole, naisilla on taas omat ominaisuutensa ja taitonsa, ne on niin koska ne taidot eläimelle kehittyy mitä se tarvii. Miehiä kiinnostaa naisessa pehmeät muodot ja hoivaava luonne, ja naisia miehissä lihaksikas kroppa ja perhettä suojeleva luonne, se on evoluution syy, ei meidän täällä palstalla.
Ihmiset ovat muutamassa kymmenessä vuodessa kehittäneet infran ja kaupungit. Ei siis tarvitse enää samoja juttuja kuin aiemmin, mutta jää roikkumaan esi-isiensä juttuihib helposti (epäterve kunnioitus). Naisten keskimääräinen lihasvoima on pienempi, mutta yhtälailla naisissa on taistelija ja dominanttiluonteita. Osa ihmisiä on luonnossa alistuvia, eikä heitä voi muuttaa edes psykedeeleillä.
Meinaatko että evoluutio toimii muutamassa kymmenessä vuodessa, parissa sukupolvessa??? Kuka on väittänyt etteikö naiset olisi lapsiaan suojelleet kivikaudella yhtälailla kuin miehet?
Joo, kyllä, ihmisiä on erilaisia. Yleensäkin sukupuolten sisällä on enemmän eroja kuin välillä, mutta kuitenkin miehet ja naiset ovat erilaisia sekä kropaltaan että aivoiltaan, hormonitoiminta on ihan erilaista, sille me ei vaan voida mitään.
Laakson Lilja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä biologiaa, ei sitä vastaan paljon voi tapella. Jos ihmiset ovat kymmeniä tuhansia vuosia, tai satoja tuhansia vuosia ollut tietynlaisissa rooleissa, ja heidän kroppansa ja aivonsa ovat kehittyneet siihen, niin miksi se pitäisi tässä nyt muutamassa vuosikymmenessä pystyä muuttumaan? Miehet ovat fyysisesti isompia, lihaksikkaampia ja heillä on metsästykseen liittyviä ominaisuuksia joita naisilla ei ole, naisilla on taas omat ominaisuutensa ja taitonsa, ne on niin koska ne taidot eläimelle kehittyy mitä se tarvii. Miehiä kiinnostaa naisessa pehmeät muodot ja hoivaava luonne, ja naisia miehissä lihaksikas kroppa ja perhettä suojeleva luonne, se on evoluution syy, ei meidän täällä palstalla.
Ihmiset ovat muutamassa kymmenessä vuodessa kehittäneet infran ja kaupungit. Ei siis tarvitse enää samoja juttuja kuin aiemmin, mutta jää roikkumaan esi-isiensä juttuihib helposti (epäterve kunnioitus). Naisten keskimääräinen lihasvoima on pienempi, mutta yhtälailla naisissa on taistelija ja dominanttiluonteita. Osa ihmisiä on luonnossa alistuvia, eikä heitä voi muuttaa edes psykedeeleillä.
Meinaatko että evoluutio toimii muutamassa kymmenessä vuodessa, parissa sukupolvessa??? Kuka on väittänyt etteikö naiset olisi lapsiaan suojelleet kivikaudella yhtälailla kuin miehet?
Joo, kyllä, ihmisiä on erilaisia. Yleensäkin sukupuolten sisällä on enemmän eroja kuin välillä, mutta kuitenkin miehet ja naiset ovat erilaisia sekä kropaltaan että aivoiltaan, hormonitoiminta on ihan erilaista, sille me ei vaan voida mitään.
Hormonitoimintojenhan kuuluu poiketa, eikä sitä ainakaan minusta pidä yrittää muuttaa, mutta tämäpä ei itsessään pohjaakaan sukupuolitoiminnan potentiaalista resurssia.
Niin serotoniinit, endorfiinit, käsitys elämästä, kasvatustekijät, kuten monet henkilökohtaisemmat kehityspinnat generoivat sukupuolimalleja, niinkuin vaikkapa sitä miten sukupuolet kokevat itsensä ja toisensa tai miten korkeatasoista (hetero)seksuaalinen vaihto tulee olemaan.
Samoinkaan ei naisten ja miesten fyysinen keskimääräinen massaero ongelma ole. Jos naiset olisivat lihaksistoiltaan kookkaampia, se vähentäisi varmaan sukupuolten seksuaalista harmoniaa ja varmaankin myös vaikeuttaisi naisten tietynlaista perusnöyryyttä miehiä kohtaan. Kovaa karismaa tavoittelevien naisten on kuitenkin mahdollista saada vaikkapa liikunnallisten aktiviteettien (erityisesti paini, nyrkkeily ja kamppailulajit) kannalta merkittävää lisänäkyvyyttä ja hohtoa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.
No eikö huonoitsetuntoinen sitten voi tehdä noin? Mulla on hyvä itsetunto ja kiinnostukseni psykologiseen arvottamiseen on tasan nolla. Mutta en jaksaisi sellaisen ihmisen seurassa, jonka elämä pyörii psykologisen arvottamisen ympärillä.
Jokainen voi kulkea elämä edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.
No eikö huonoitsetuntoinen sitten voi tehdä noin? Mulla on hyvä itsetunto ja kiinnostukseni psykologiseen arvottamiseen on tasan nolla. Mutta en jaksaisi sellaisen ihmisen seurassa, jonka elämä pyörii psykologisen arvottamisen ympärillä.
Jokainen voi kulkea elämä edellä.
Mitä tämä elämä edellä kulkeminen on? :D Sitäkö ettei yhtään mieti millainen on itse ja olisiko jotain kehitettävää, tekee vaan asioita välittämättä oikein mistään??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto on ongelma vain silloin, kun ihminen tekee siitä ongelman itselleen ja muille.
Tämä on yhtä totta kuin väittää, että masennus on ongelma vain silloin, kun siitä tekee ongelman itselleen.
No mutta yksi täällä ketjussa väittää, että huono itsetunto ei näy (pari- ja/tai seksi)suhteessa. Ja sitten väittää, että kuitenkin siitä tehdään ongelma. Eli kyllä se näkyy.
Se siison ongelma, jos se haittaa ihmistä itseään tai hänen läheisiään, ja siksi sitä kannattaa kehittää parempaan suuntaan. Olivatpa ne syyt alun perin sitten miten traagisia tahansa.
Eikä ole mitenkään kohtuuton vaatimus, että haluaa kumppanin, jolla on hyvä itsetunto. Valittajaa, ruikuttajaa, vänkääjää, masentelijaa, jatkuvasti negatiivista, liiallisen huomionkipeää, kaikesta loukkaantujaa, kaiken itseensä kääntävää ihmistä (piirteitä, joita huono itsetunto monesti aiheuttaa) ei pidemmän päälle jaksa kukaan katsella. Yleensä ei se ihminen itsekään noista piirteistään pidä, joten terapia on suositeltavaa jos eivät muut keinot auta.
Kyllä itsetunto-ongelmia/heikkouksia löytyy jokaisesta, jos kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisiin. Enkä ole sanonut, etteikö niitä voisi joskus olla liikaakin. Mutta toinen vaihtoehto on keskittyä elämiseen, eikä ns. psykologiseen arvottamiseen. Eli mennä niinsanotusti elämä edellä.
No eikö huonoitsetuntoinen sitten voi tehdä noin? Mulla on hyvä itsetunto ja kiinnostukseni psykologiseen arvottamiseen on tasan nolla. Mutta en jaksaisi sellaisen ihmisen seurassa, jonka elämä pyörii psykologisen arvottamisen ympärillä.
Jokainen voi kulkea elämä edellä.
Mitä tämä elämä edellä kulkeminen on? :D Sitäkö ettei yhtään mieti millainen on itse ja olisiko jotain kehitettävää, tekee vaan asioita välittämättä oikein mistään??
Sitä joko miettii vaan tai sitten avautuu elämälle. Itseä ei pidä ajatella liikaa, itseään voi toki rukata haluamaansa suuntaan.
Mitä helvettiä? Pudottelevatko haarukoita vain huonoitsetuntoiset? Töppäilevätkö vain huonoitsetuntoiset? Silloinhan se näkyy toiminnassa. Vai onko kyseessä reagointi siihen töppäilyyn? Myös silloin se näkyy toiminnassa.