Lue keskustelun säännöt.
Hassua kun odotetaan että miehen pitää olla mies
26.01.2016 |
Tietääkseni miehet ja naiset saavat suunnilleen samat lähtökohdat elämään. Jos itsetuntoasi lytätään riittävästi lapsena, on aivan sama oletko tyttö ja poika, kasvat jokatapauksessa häpeämään itseäsi ja alistuvaiseksi nössöksi. Naisille tämä tuntuu kuitenkin olevan sallitumpaa. Naiset valittavat jos mies ei olekaan se itsevarma uros joka uskaltaa aina avata suunsa ja pitää itsensä tai perheensä puolia. Muuten on nyhverö, kuten tuossa eräässä toisessa ketjussakin haukutaan. Nainen taas saa nössöillä about niin paljon kuin haluaa ilman että ketään kiinnostaa. Sehän voi olla suorastaan herttaista.
Turha valittaa jos otatte miehen, joka ei täytä tosimiesvaatimusta. Ei se sen miehen vika ole. Ei hän ole teille mitään velkaa. Paskamaisinta on jos nainen kostaa miehelle sen, että on itse tehnyt huonon valinnan. Jos mä ottaisin jonkun ujon, perääntyvän nössykän tyttöystäväksi ja sitten valittaisin että kun mulla on tollanen tyttöystävä joka aina tarvitsee suojelijaa kun ei itse vaan osaa sanoa vastaan kellekään, niin saisinko sympatiaa keneltäkään? Johan mulle naurettaisiin, että onko mut väkisin paritettu tuolle naiselle vai miksi otin naisen josta en pidä :D
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies ole mies, niin sitten on oikeus haukkua, koska eihän hän pystyy täyttämään naisen tarpeita.
Mies määritellään kapea-alaisesti, eli miehekkyyden perusteella. Pitäisi ennemmin puhua ihan vaan mieheydestä ja naiseudesta. Kun ei ole liiemmin edes käyty keskustelua edes siitä haluaako jokainen mies olla ns superalfa, monet luulevat niin. Itse en haluaisi olla superalfa, koska eläisin jonkun toisen saappaissa. Ymmärrän kyllä hyvin alfamiehiä, jotka ovat ylpeitä siitä mitä ovat. Heillä on oikeus siihen. Mutta myös muilla tulisi olla oikeus omaan itseensä. Naiset, jotka alenkatsovat ei-alfoja (heitä on kulttuurissamme hyvin paljon, ikävä kyllä) ja pyrkivät kouluttamaan toisenlaisiksi syyllistyvät usein tietämättään melkoiseen sortotoimintaan. Mutta pitää heitäkin tietyllä lailla ymmärtää, koska ovat kulttuurin tuotteita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako nössö siis samaa kuin huonolla itsetunnolla varustettu mies? Jos näin on, niin en sellaista miestä ottaisi. En kyllä naistakaan. Olen nuorena kerran haksahtanut huonoitsetuntoiseen nuoreen mieheen, ja voi että häntä sai koko ajan olla silittelemässä myötäkarvaan ja kehumassa, että ihan normaalit arjen asiat sujuivat. Kaiken kukkuraksi purki vielä sitä omaa huonoa itsetuntoaan minuun - minun olisi pitänyt olla laihempia ja laittautua enemmän ja passata enemmän ja tehdä sitä ja tätä, jotta hänen "statuksensa" muiden silmissä olisi noussut. Itsepä valitsin, mutta olin nuori ja kokematon, itsekin epävarma. Onneksi tämä poikaystävä yllättäen jätti minut. Ilmestyi kyllä 10 vuoden jälkeen itkemään, että minun jättämisensä oli hänen elämänsä suurin virhe. Ei ole muuten ikinä seurustellut kuukautta pidempään, missähän vika?
Seuraavaksi otinkin ihanan, ujon miehen, jolla kuitenkaan ei ollut tarvetta pönkittää itsetuntoaan toisia mollaamalla. Kai häntä voi nössöksi sanoa, jos mittari on että ei-nössö on sellainen kovaääninen suojelijatyyppi, joka on valmis puolustamaan naista nyrkit tanassa (yök!). Tämä mieheni on kuitenkin aivan mahtava tyyppi, ujouskin on karissut vuosien varrella (minulla sama juttu), kun iän myötä tulee itsevarmuutta ja uskon itseen. Sitäkin voi työstää.
Ei minustakaan ei-nössö automaattisesti tarkoita jotain aggressiivista rähinöitsijää. Kyllä ujo voi olla eikä se tarkoita nössöyttä. Nössöys on ehkä enemmänkin selkärangatonta alistumista kaikkeen, mutta sitten jälkeenpäin muiden mollaamista ja virheiden etsimistä muista sen sijaan että itse tekisi omasta elämästään parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan sama, pitääkö joku minua oikein miesten miehenä vai nössönä. Jos ei seura kelpaa, siinä ei ole mikään pakko olla. M25
Vaikutat tämän viestin perusteella vähemmän nössöltä kuin nuo muut kommentoijat.
Omilla jaloillaan seisova, muiden mielipiteistä huolimatta itseään arvostava mieshän nimenomaan on vahva ja hänellä on hyvä itsetunto. Mutta kun kaikki miehet eivät ole vahvoja - osa on kasvanut monien naisten tavoin perheessä, jossa hänelle ei ole muodostunut hyvää kuvaa itsestään eikä hän ole koskaan oppinut käsittelemään ongelmiaan rakentavasti. Kuitenkin jokainen haluaisi tulla hyväksytyksi omana itsenään. Naiselle ulkonäköpaineet ovat kovempia, mutta lapsuudessa/nuoruudessa maahan poljettu itsetunto on miehelle kovempi paikka, koska yhteiskunnan rooliodotukset ovat sellaiset, että nössö mies (huono itsetunto) on hylkiö, ja toisaalta ongelmansa myöntävä mies on heikko. Moni mies ajautuu pakenemaan näitä ongelmia pulloon.
Itsetuntoa voi kohottaa. Niin moni nainenkin tekee. Vaatii tietysti kovaa työtä, usein vuosien ajan. Harmittavasti monia miehiä kasvatetaan siihen, että itsestä ja omasta hyvinvoinnista ei tarvitse ottaa vastuuta, ja harmittavan usein ne ovat niitä samoja miehiä, joiden itsetuntoa on poljettu maahan lapsesta asti. Vaatii aika paljon voimia nousta sieltä. Miehetkin ovat herkkiä. Välillä ihmettelen, miten huono itsetunto joissakin asioissa ihan muuten mukavilla tutuilla miehillä saattaa olla, eivät näe omia hyviä puoliaan. Ei auta, vaikka vaimo/ystävät/kaverit muuta sanoisivat. Välillä tekisi mieli ravistella mokomia, ja huutaa että herää! Ota vastuu omasta onnesta ja tee asialle jotain, kun selvästi olet onneton! Mutta eipä siitä hyötyä ole...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan sama, pitääkö joku minua oikein miesten miehenä vai nössönä. Jos ei seura kelpaa, siinä ei ole mikään pakko olla. M25
Vaikutat tämän viestin perusteella vähemmän nössöltä kuin nuo muut kommentoijat.
Omilla jaloillaan seisova, muiden mielipiteistä huolimatta itseään arvostava mieshän nimenomaan on vahva ja hänellä on hyvä itsetunto. Mutta kun kaikki miehet eivät ole vahvoja - osa on kasvanut monien naisten tavoin perheessä, jossa hänelle ei ole muodostunut hyvää kuvaa itsestään eikä hän ole koskaan oppinut käsittelemään ongelmiaan rakentavasti. Kuitenkin jokainen haluaisi tulla hyväksytyksi omana itsenään. Naiselle ulkonäköpaineet ovat kovempia, mutta lapsuudessa/nuoruudessa maahan poljettu itsetunto on miehelle kovempi paikka, koska yhteiskunnan rooliodotukset ovat sellaiset, että nössö mies (huono itsetunto) on hylkiö, ja toisaalta ongelmansa myöntävä mies on heikko. Moni mies ajautuu pakenemaan näitä ongelmia pulloon.
Jostain syystä vedän puoleeni juuri kuvailemasi kaltaisia miehiä. Suhteet kuitenkin kariutuvat, koska huomaan aina lopulta olevani miehelle terapeutti ja äiti. Juu, olen ammatiltani sairaanhoitaja ja ehkä siksi minulle on helppo puhua ja avautua, mutta romantiikka ja kipinä suhteesta katoaa hyvin nopeasti, jos suhde muuttuu parisuhteen sijasta ammatilliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mies ole mies, niin sitten on oikeus haukkua, koska eihän hän pystyy täyttämään naisen tarpeita.
Mies määritellään kapea-alaisesti, eli miehekkyyden perusteella. Pitäisi ennemmin puhua ihan vaan mieheydestä ja naiseudesta. Kun ei ole liiemmin edes käyty keskustelua edes siitä haluaako jokainen mies olla ns superalfa, monet luulevat niin. Itse en haluaisi olla superalfa, koska eläisin jonkun toisen saappaissa. Ymmärrän kyllä hyvin alfamiehiä, jotka ovat ylpeitä siitä mitä ovat. Heillä on oikeus siihen. Mutta myös muilla tulisi olla oikeus omaan itseensä. Naiset, jotka alenkatsovat ei-alfoja (heitä on kulttuurissamme hyvin paljon, ikävä kyllä) ja pyrkivät kouluttamaan toisenlaisiksi syyllistyvät usein tietämättään melkoiseen sortotoimintaan. Mutta pitää heitäkin tietyllä lailla ymmärtää, koska ovat kulttuurin tuotteita. :)
Unohda nuo alfa-läpinät. Se juttu meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan sama, pitääkö joku minua oikein miesten miehenä vai nössönä. Jos ei seura kelpaa, siinä ei ole mikään pakko olla. M25
Vaikutat tämän viestin perusteella vähemmän nössöltä kuin nuo muut kommentoijat.
Omilla jaloillaan seisova, muiden mielipiteistä huolimatta itseään arvostava mieshän nimenomaan on vahva ja hänellä on hyvä itsetunto. Mutta kun kaikki miehet eivät ole vahvoja - osa on kasvanut monien naisten tavoin perheessä, jossa hänelle ei ole muodostunut hyvää kuvaa itsestään eikä hän ole koskaan oppinut käsittelemään ongelmiaan rakentavasti. Kuitenkin jokainen haluaisi tulla hyväksytyksi omana itsenään. Naiselle ulkonäköpaineet ovat kovempia, mutta lapsuudessa/nuoruudessa maahan poljettu itsetunto on miehelle kovempi paikka, koska yhteiskunnan rooliodotukset ovat sellaiset, että nössö mies (huono itsetunto) on hylkiö, ja toisaalta ongelmansa myöntävä mies on heikko. Moni mies ajautuu pakenemaan näitä ongelmia pulloon.
Itsetuntoa voi kohottaa. Niin moni nainenkin tekee. Vaatii tietysti kovaa työtä, usein vuosien ajan. Harmittavasti monia miehiä kasvatetaan siihen, että itsestä ja omasta hyvinvoinnista ei tarvitse ottaa vastuuta, ja harmittavan usein ne ovat niitä samoja miehiä, joiden itsetuntoa on poljettu maahan lapsesta asti. Vaatii aika paljon voimia nousta sieltä. Miehetkin ovat herkkiä. Välillä ihmettelen, miten huono itsetunto joissakin asioissa ihan muuten mukavilla tutuilla miehillä saattaa olla, eivät näe omia hyviä puoliaan. Ei auta, vaikka vaimo/ystävät/kaverit muuta sanoisivat. Välillä tekisi mieli ravistella mokomia, ja huutaa että herää! Ota vastuu omasta onnesta ja tee asialle jotain, kun selvästi olet onneton! Mutta eipä siitä hyötyä ole...
Huono itsetunto on ikävä asia. Osa miehistä pystyy asialle jotain tekemään, mutta naisista ehkä vielä suurempikin osuus. Ero miesten ja naisten välillä johtuu sukupuolirooleista. Heikkoitsetuntoisen miehen on vaikeampi myöntää ongelmiaan ja alkaa työstämään niitä, koska hän on oppinut, että ongelmien myöntäminen on heikkoutta, ja siitä seuraa lisää häpeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Voidaan sitten varmaan sanoa niin, että ei se huono itsetunto haittaa, jos ei se siinä suhteessa näy mitenkään. Eihän silloin ole mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Minulla on naisena kaunotar, joka suojelee minua.
Hänen nimensä on Lucy Liu, miekka aseena, akrobatia puolustuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Minusta miehet ja naiset voisivat paljon helpommin muodostaa suhteita, jos odotuksena ei olisi, että suhteesta syntyy seksi- tai parisuhde. Naisena olen aina pettynyt, jos mukava ja mielenkiintoinen mies haluaakin jotain enemmän kuin vain kaveruutta.
Ja toisaalla te miehet uikutatte, kun ette saa olla miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Voidaan sitten varmaan sanoa niin, että ei se huono itsetunto haittaa, jos ei se siinä suhteessa näy mitenkään. Eihän silloin ole mitään ongelmaa.
Monet näkevät siinä ongelman, kun joku pudottaa kaksi kertaa peräkkäin haarukan lattialle. :) Itsetuntoa ja näennäistä pätevyyttä korostetaan niin paljon, että ihmisten välinen luontainen, terve kommunikaatio on siitä kärsinyt jo merkittävästi.
En ole nössönainen, enkä huoli kumppanikseni nössöä. Minulle tämä ei ole sukupuolikysymys. Rasittaa naiset jotka esittää heikompaa, tyhmempää jne ollakseen viehättäviä. Toimiihan se tietty niihin miehiin, jotka haluaat kokea olevansa alfauroita ja machoja.
Jos nyt sattuu olemaan ns. nössö, kannattaa etsiä itselle sopiva kumppani. En kuitenkaan suosittele nössöyteen jumittamista. Pehmeä ja lempeäkin persoona voi opetella seisomaan omilla jaloillaan selkä suorana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä ketjussa on sanottu, niin surkea itsetunto on kyllä turn-off. Syitä huonolle itsetunnolle on varmasti paljon, en todellakaan ajattele että kyseessä olisi vain joku vässykkä joka ei nyt vain ole kyennyt ottamaan itseään niskasta kiinni, mutta jos oikeasti vielä aikuisiälläkin koko ajan vetoaa kaikessa siihen huonoon itsetuntoonsa, niin saisi jo mennä terapeutille, koska todennäköisesti kyseessä on mielenterveyden häiriö. Itsekin olen siitä kärsinyt, lapsena kiusattiin, paljon epäonnistumisia, aina lytättiin jne. Sitten hakeuduin terapiaan ja olen purkanut noita tuntoja muillakin keinoin. Kyllähän se vituttaa, että kiusaajat ovat luultavasti päässeet paljon helpommalla, mutta enpä silti aio antaa huonojen kokemusten määrittää koko elämääni.
Se on sitten miesten ihan oma juttu, jos eivät välitä siitä, että tyttöystävällä on surkea itsetunto. Ei se tarkoita sitä, ettei naistenkaan pitäisi välittää.
Koko itsetuntoasiaa ei tarvitse vatvoa kun suhde keskittyy alustapitäen toimintaan ja seksuaalisiin ulottuvuuksiin. Jos suhde alkaa rakentua siltä pohjalta, että testataan toisen itsetuntoa ja sosiaalista pätevyyttä, miehekkyyttä tms. niin jotain on pielessä. Toki olet oikeassa siinä, että pakonomainen, narsistinen valittaminen on mielenterveysongelma.
Jos se huono itsetunto ei näy toiminnassa, seksuaalisuudessa tai keskustelussa (parisuhde on minulle ja monille muillekin paljon muutakin kuin toimintaa ja seksuaalisuutta, seksisuhteet ovat sitten vain noita), niin sitten se ei olekaan niin dominoiva piirre.
"Toiminta ja seksuaalisuus "on hyvin laaja käsite. En ole itse puhunut pari/seksisuhteista, koska koen vieraana tuollaisen jaoittelun. Käytännössä itsetunto kysymystä ei kannata miettiä kovin paljon, ellei kyse ole jostain oikeasti vakavasta ongelmasta. Miehet ja naiset voisivat paljon helpommim muodostaa suhteita, elleivät miettisi alvariinsa jotain toissijaisia juttuja kuten miten joku meinasi kompastua rullaportaissa tai pumppasi auton kaadua kahdeksankympin alueella.
Voidaan sitten varmaan sanoa niin, että ei se huono itsetunto haittaa, jos ei se siinä suhteessa näy mitenkään. Eihän silloin ole mitään ongelmaa.
Monet näkevät siinä ongelman, kun joku pudottaa kaksi kertaa peräkkäin haarukan lattialle. :) Itsetuntoa ja näennäistä pätevyyttä korostetaan niin paljon, että ihmisten välinen luontainen, terve kommunikaatio on siitä kärsinyt jo merkittävästi.
Heh, mulle tuo on kyllä ihan totinen ongelma, mutta tiputtelu johtuu vain nivelreumastani ja olen jo aika sinut sairauteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalla te miehet uikutatte, kun ette saa olla miehiä.
Ovatko miehet kollektiivisesti vastuussa toistensa teoista? Onko jotenkin häpeällistä "uikuttaa" vai pitäiskö huonot asiat vain "kestää kuin mies"? Huomaatko, olet osa ongelmaa. Sinä provosoinnillasi pidät yllä mielikuvaa siitä, että ongelmistaan puhuva mies on "uikuttaja". Miksi teet niin?
Tarkoittaako nössö siis samaa kuin huonolla itsetunnolla varustettu mies? Jos näin on, niin en sellaista miestä ottaisi. En kyllä naistakaan. Olen nuorena kerran haksahtanut huonoitsetuntoiseen nuoreen mieheen, ja voi että häntä sai koko ajan olla silittelemässä myötäkarvaan ja kehumassa, että ihan normaalit arjen asiat sujuivat. Kaiken kukkuraksi purki vielä sitä omaa huonoa itsetuntoaan minuun - minun olisi pitänyt olla laihempia ja laittautua enemmän ja passata enemmän ja tehdä sitä ja tätä, jotta hänen "statuksensa" muiden silmissä olisi noussut. Itsepä valitsin, mutta olin nuori ja kokematon, itsekin epävarma. Onneksi tämä poikaystävä yllättäen jätti minut. Ilmestyi kyllä 10 vuoden jälkeen itkemään, että minun jättämisensä oli hänen elämänsä suurin virhe. Ei ole muuten ikinä seurustellut kuukautta pidempään, missähän vika?
Seuraavaksi otinkin ihanan, ujon miehen, jolla kuitenkaan ei ollut tarvetta pönkittää itsetuntoaan toisia mollaamalla. Kai häntä voi nössöksi sanoa, jos mittari on että ei-nössö on sellainen kovaääninen suojelijatyyppi, joka on valmis puolustamaan naista nyrkit tanassa (yök!). Tämä mieheni on kuitenkin aivan mahtava tyyppi, ujouskin on karissut vuosien varrella (minulla sama juttu), kun iän myötä tulee itsevarmuutta ja uskon itseen. Sitäkin voi työstää.