Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan nipo, mutta jotenkin ärsyttää vielä kun käytiin anoppilassa viikonloppuna...
26.01.2016 |
Kävimme siellä sunnuntaina hakemassa lapset kotiin, ihanat isovanhemmat aina välillä hakevat lapset (kaksoset 4v.) heille viikonlopunviettoon.
Kävimme matkalla hakemassa lihaa, kilon pala naudan ulkofilettä. Ajatuksena aikuisille 200g pihvit, lapsille 100g lehtipihvit. Aikuisille salaattia ja lapsille sit viel ranskalaisia.
Laitoin matkalla viestiä miehen siskolle, kysyin otanko heillekin kun ovat aika usein samaan aikaan käymässä.
Vastaus oli että ei kiitos, tulevat kahville myöhemmin mutta syövät kotona.
Olin hiukan yllättynyt kun olivatkin sitten jo mummolassa kun tulimme, ja sit alkoi katsomaan että onpa hyvännäköistä lihaa, vähän kyl nyt harmittaa kun he meinas vain lämmittää nakkikeittoa. (Asuvat viiden minuutin kävelymatkan päässä.)
Mieheni alkoi tehdä valkosipulivoita, mainitsi että se on lasten herkkua lehtipihvien kanssa.
Menimme ulos leikkimään lasten kanssa, ja kun tulimme sisään käly oli jo aloittanut ruuanlaiton!
"Niin ku sanoit et teette lehtipihvit niin ajattelin vähän auttaa ja.onhan tossa nyt niitä niin paljon että meillekin riittää hyvin".
Oli siis leikannut ja nuijinut niitä valmiiksi.
Anoppi vaan totesi että ehkä sit riittää, on heillä jotain silliä jääkaapissa ja salaattia varmaan on tarpeeksi, voi sitä sitten leipää ottaa lisäksi jos siltä tuntuu.
Enhän minä siinä sitten voinut sanoa enää että kuulkaas, menkää kotiinne siitä syömään sitä keittoa!
Appiukko sit lähti hakemaan lisää ranskalaisia vielä...
Eihän se nyt ollut kuin yksi ateria, joka ei mennyt niin kuin piti mutta silti harmitti, ja harmittaa.
Miksei voinut vain sanoa että kyllä kiitos, ottakaa meillekin!?
Kommentit (73)
Tämä sama tapahtuu miehen suvussa harva se kerta kun tavataan. Porukkaa lappaa aina sisään niin, että mikään varautuminen ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Mutta sitten kaivellaan pakastimenpohjia ja jatketaan salaatteja ja syödään vähemmän.
Mutta en nyt moralisoi ap:ta, varmaan muakin alkuvuosina ärsytti, tai lähinnä vähän nolotti kun omilla ruuanlaittokerroilla ruuat ei jatkettuina olleet niin hyviä kuin oli ollut tarkoitus. Mutta vuosien mittaan ärsytys on lakannut kun tykkään oikeasti miehen suvusta ja on sitä mukavampaa mitä enemmän heitä on koolla. Tärkeintä on yhdessäolo ja jokainen on lämpimästi tervetullut pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toi tosi tökeröä käytöstä teidän sukulaisilta. Toiset ihmiset vaan on sellaisia, et ne ottaa aina ohjat käsiinsä ja jyrää kaikki muut. Veikkaan että ap tosi kiltti ihminen, joka helposti myös jyrättävissä. Ehkä ens kerralla kannattaa vaan sanoa (ystävällisesti mutta napakasti) suoraan mitä ajattelee, koska tuo ei tule tohon jäämään.
Kälysi on soutaa-ja-huopaa -tyyppiä. Sellaisen kanssa ei voi tehdä mitään suunnitelmia, koska ne ei ikinä pidä. Mun äitini on samanlainen. Hänen kanssaan pitää aina varautua kaikkiin vaihtoehtoihin. En tiedä mikä siinä käytösmallissa on taustalla, jonkinlainen lapsenomainen itsekkyys ja narsismi kai. "Hauskinta" on, että tällainen ihminen ei opi mistään, hän vain loukkaantuu sanomisesta ja tekee seuraavalla kerralla saman tempun. Eli ei ole aitoa kiinnostusta muiden huomioimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuon tarinan siirtäisi vaikka Espanjaan, niin se olisi aivan sairaan nipo. Ruokaa tarjoillaan kaikille ja syödään sen verran kuin sitä on.
Espanjassa ei ole tapana kieltäytyä hyvästä ateriasta, se olisi loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis määräätkö sinä, kuka saa anoppilassa syödä ruokaa?
Meillä kaltaisesi miniä lentäisi aika äkkiä pois keittiöstä! Jos haluaa syödä pihvinsä, niin menee kotiin ne syömään ja keskustelee lounasvaihtoehdoista minun (anopin) kanssa eikä oleta, että saa päättää, kuka ruokaa saa ja kuka ei.
Sitäkään en ymmärrä, että miksi kesken ruuanlaiton lähdetään lasten kanssa ulos sen sijaan että olisi tehty sitä ruokaa. Mies aloittaa maustevoin teon lapsille (haloo - rasva ei ole lapsille tarpeen), mutta ei sitten viitsi hoitaa ruuanlaittoa loppuun. Käly jätetään yksin sisälle ja sitten moititaan, kun tämä tekee niitä etukäteen puhuttuja lehtipihvejä. Kamalaa - anoppilassa ei saa miniän ostama lihakaan olla rauhassa!
Saahan mielensä pahoittaa vaikka mistä! Näköjään vaikka siitä, että anopin keittiö ei ole miniän hallinnassa.
Lasten aivot tarvitsevat nimenomaan rasvaa kehittyäkseen kunnolla. Elimistö ei toimi ilman rasvaa.
Sinustako ranskalaisissa ja lehtipihvissä ei ole tarpeeksi rasvaa, lisää pitää antaa vielä voin muodossa? Ei ihme, että suomalaislapset on läskejä, jos rasvaksi tulkitaan vain ruuan lisukkeeksi laitettu rasva, ei ruuanvalmistuksessa käytetty rasva,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en ole missään tekemisissä miniän kanssa. Ei tarvitse kuunnella sitä itkua, että miniän itselleen ostamat, mutta keittiööni välivarastomat ruuat menisi jonkun muun lautaselle.
Onkohan ap niitä miniöitä, jotka vie anopille synttärilahjaksi kakun ja poislähtiessä pakkaa sen mukaansa viedäkseen seuraavana päivänä loput töihin?
Pystyn samaistumaan tosi hyvin! Itseäni ärsytti viimeksi kun olitkin menossa anoppilaan niin hain itselleni ja anopilleni cupcakeja (molemmille kaksi pientä) sillä meillä on tapana juoda jälkkäri teet yhdessä ja appi ja mieheni eivät pidä makeasta. Miehen veli oli tuonut lapsensa sinne hoitoon niin anoppi päätti antaa heille molemmille sitten omansa ja meille yhdet. Yhdestä pienestä cupcakesta tulee ainakin itselleni vain paha mieli niin ärsytti kyllä sillänhetkellä aika paljon varsinkin kun heidän lähellä ei ole leipomoa. Niitä ei olisi edes tarvinnut näyttää lapsille sillä kyllä heille riittää karkit :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole missään tekemisissä miniän kanssa. Ei tarvitse kuunnella sitä itkua, että miniän itselleen ostamat, mutta keittiööni välivarastomat ruuat menisi jonkun muun lautaselle.
Onkohan ap niitä miniöitä, jotka vie anopille synttärilahjaksi kakun ja poislähtiessä pakkaa sen mukaansa viedäkseen seuraavana päivänä loput töihin?
Oletko ap:n käly kun noin vihaisesti yrität esittää että ap tässä on toiminut väärin?
Eihän miniä ostanut itselleen, vaan kaikille. Näin ollen jopa anopille ja appiukolle jäi vähemmän. Mistä tiedät ettei heitä ärsyttänyt?
Kyllä mua ainaki vituttas! Lehtipihvejä syödään aika usein, mut kunnon medium pihvi on harvinaista herkkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kokonaan, liika pitkä aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan tosi hyvin! Itseäni ärsytti viimeksi kun olitkin menossa anoppilaan niin hain itselleni ja anopilleni cupcakeja (molemmille kaksi pientä) sillä meillä on tapana juoda jälkkäri teet yhdessä ja appi ja mieheni eivät pidä makeasta. Miehen veli oli tuonut lapsensa sinne hoitoon niin anoppi päätti antaa heille molemmille sitten omansa ja meille yhdet. Yhdestä pienestä cupcakesta tulee ainakin itselleni vain paha mieli niin ärsytti kyllä sillänhetkellä aika paljon varsinkin kun heidän lähellä ei ole leipomoa. Niitä ei olisi edes tarvinnut näyttää lapsille sillä kyllä heille riittää karkit :(
Toden totta tällainen toisen tarjoileman herkun jakaminen heti lapsille "kun eihän me aikuiset nyt mitään tarvita" on ärsyttävää ja myös epäkohteliasta tarjottavan tuojaa kohtaan. Ei kaikkien tarvitse aina saada just samoja syömisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko ihmiset syö ihan normaalisti 200 g:n pihvejä? Ja 100 g lapsellekin kuulostaa aika isolta määrältä, ellei sitten kyseessä ole urheileva teini.
Ymmärrän. Olisin sanonut että seuraavalla kerralla kun kysytään ostetaanko teillekkin niin silloin pitää vastata kyllä tai ei ja myös tarkoittaa sitä.
Tuollaiset ihmiset ovat todella rasittavia. Ajatuksiako pitäisi osata lukea?