Miksi kukaan hankkii enää lapsia?
- parisuhde menee hyvin usein pilalle, kun aika menee vauvaan eikä parisuhteeseen
- rahaa menee aivan älyttömästi
- kova vastuu ja jatkuva huoli lapsesta
- raskausajan jäätävä lihominen ja teurastus synnytys
- lapsesta voi tulla kamala luonnevikainen hullu, joka pahimmillaan pilaa vanhempiensakin elämän
- lapsen kanssa elämä on jatkuvaa taistelua: ensin taistellaan vauva-aika läpi, sitten seuraa kamala leikki-ikä, sitten murrosiästä puhumattakaan jne... lapsi saattaa helposti roikkua vanhemmissaan yli parikymppiseksi asti.
- ja unohtamatta tietenkään maailman nykytilannetta.. tulevaisuus näyttää TODELLA epävakaalta.. meillä menee ihan hyvin vielä, mutta miten lastemme tulevaisuus? suomenkin tilanne menee kokoajan alaspäin, samoin koko muunkin Euroopan.. syntyvyys on selvästi laskussa, ihmiset ovat oikeasti tajunneet tämän.
Viime vuonna syntyi vähiten lapsia aikoihin.
Keskustelua aiheesta?
Kommentit (44)
Onko vielä joku, joka jaksaa vastailla näihin "vela"-provoihin? Jos ei, aloittaja varmasti löytää haulla hirveän viehättävää "keskustelua" aiheesta.
Lapsia hankkivat ihmiset ovat itsekkäitä minä minä- ihmisiä. Pitää vääntää se oma lapsi koska ''mun verta ja lihaa!!!'' eikä voida esim. adoptoida. Muutenkin moni hällä väliä miettii oikeasti sitä lastenhoitoa, ajatellaan vaan ''pitäähän mun ja mun ihanan poicciksen nyt yhdistää voimamme ja hankkia rakkauden hedelmä!!'' Ei ajatella yhtään maapalloa ja sitä millaseen maailmaan se lapsi joutuu. Maapallo on aivan hajalla tästä väenpaljoudesta, ei tänne SOVI NÄIN PALJON IHMISIÄ. Ei riitä ruoka, ei työt, ei yhtikäs mikään! Moni lapseton olisi ehkä hankkinut lapsen, mutta järkisyistä päätti kuitenkin toisin.
Ja joku vielä kehtaa sanoa lapsettomia itsekkäiksi. Huh!
Tätä maailmaa pyörittää uranaiset ja luonnonsuojelijat.
Yrittävät vielä jollain tavalla saada tämän maapallon kondikseen, kun toiset ne vaan sikiää sikiämisen ilosta vuositolkulla ja elää muiden hankkimilla rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
- parisuhde menee hyvin usein pilalle, kun aika menee vauvaan eikä parisuhteeseen
- rahaa menee aivan älyttömästi
- kova vastuu ja jatkuva huoli lapsesta
- raskausajan jäätävä lihominen ja teurastus synnytys
- lapsesta voi tulla kamala luonnevikainen hullu, joka pahimmillaan pilaa vanhempiensakin elämän
- lapsen kanssa elämä on jatkuvaa taistelua: ensin taistellaan vauva-aika läpi, sitten seuraa kamala leikki-ikä, sitten murrosiästä puhumattakaan jne... lapsi saattaa helposti roikkua vanhemmissaan yli parikymppiseksi asti.
- ja unohtamatta tietenkään maailman nykytilannetta.. tulevaisuus näyttää TODELLA epävakaalta.. meillä menee ihan hyvin vielä, mutta miten lastemme tulevaisuus? suomenkin tilanne menee kokoajan alaspäin, samoin koko muunkin Euroopan.. syntyvyys on selvästi laskussa, ihmiset ovat oikeasti tajunneet tämän.
Viime vuonna syntyi vähiten lapsia aikoihin.Keskustelua aiheesta?
- meillä parisuhde parani siitä, että olemme perhe, emmekä mikään dink-pari
- rahaa menee aika lailla, laskin joskus, että kahden lapsemme kustannukset ovat aikuiseksi asti laskettuna noin 150 tonnia, josta summasta siis on jo vähennetty lapsilisät. Mutta ei se nyt vuotta kohden iso summa ole, rahaa menee muutenkin kaikenlaiseen. Kyse on priorisoinnista!
- raskauskilot ovat minulla lähteneet molemmilla kerroilla muutamassa viikossa. Eka synnytys oli vaikea, mutta kummasti se unohtuu. Kokemus se on, ja kokonaisuudessaan elämäni parhaita silti! Tätä ei lapseton voi koskaan ymmärtää täysin.
- vastuu on kova, mutta ei sitä huolta nyt jatkuvasti kanna. Ajoittain toki. Mutta tiedätkö, ihmisen huolestuneisuus on aika vakio. Jos et huolehti lapsista, huolehdit jostain triviaalimmasta asiasta. Minä en sitten huolehdi ulkonäöstäni tai siitä, mitä kaverit puhuu tms. joutavasta juuri lainkaan.
- luonnevikaisuus ei ole synnynnäinen juttu, vaan kasvatuskysymys. Kun en kasvata luonnevikaista, ei lapsista sellaisia tule. Simple as that. Empatiataitoja voi opettaa.
- minä jopa toivon, että lapset jäävät läheisiksi loppuiäkseen. Katsos, kun suhde lapsiin on hyvä ja rakastava, heitä ei koe riipaksi, vaan iloksi ja elämän rikastukseksi. Tätäkään - lapsen ja äidin välisen rakkauden syvyyttä ja yhteenkuuluvuutta lapseton ei ikinä täysin ymmärrä.
- Sillä ei ole hitonkaan merkitystä tulevaisuudelle globaalissa mielessä, hankinko lapsia vai en. He ratkovat aikanaan itse niitä ongelmia, joita maailmassa silloin on. Syntyvyys on täällä Euroopassa ja Suomessa jo nyt liian vähäistä, eikä lasten tekemättä jättäminen asiaa auta, vaan pahentaa sitä. Mikä logiikka siis tuossa viimeisessä kommentissasi olikaan, saisit vähän täsmentää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkivat ihmiset ovat itsekkäitä minä minä- ihmisiä. Pitää vääntää se oma lapsi koska ''mun verta ja lihaa!!!'' eikä voida esim. adoptoida. Muutenkin moni hällä väliä miettii oikeasti sitä lastenhoitoa, ajatellaan vaan ''pitäähän mun ja mun ihanan poicciksen nyt yhdistää voimamme ja hankkia rakkauden hedelmä!!'' Ei ajatella yhtään maapalloa ja sitä millaseen maailmaan se lapsi joutuu. Maapallo on aivan hajalla tästä väenpaljoudesta, ei tänne SOVI NÄIN PALJON IHMISIÄ. Ei riitä ruoka, ei työt, ei yhtikäs mikään! Moni lapseton olisi ehkä hankkinut lapsen, mutta järkisyistä päätti kuitenkin toisin.
Ja joku vielä kehtaa sanoa lapsettomia itsekkäiksi. Huh!
Oho, aika kovaa yritystä, mutta jotenkin nyt jää väkisin yrittämisen maku suuhun. Sanoisin, että hieman liikaa ristiriitaa on siinä, että korostetaan, miten kamalan rasittavaa lasten hankkiminen on, mutta samalla korostetaan itsekkyyttä. Se ei ihan toimi. Pitää valita joko-tai, muuten ei oikein mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkivat ihmiset ovat itsekkäitä minä minä- ihmisiä. Pitää vääntää se oma lapsi koska ''mun verta ja lihaa!!!'' eikä voida esim. adoptoida. Muutenkin moni hällä väliä miettii oikeasti sitä lastenhoitoa, ajatellaan vaan ''pitäähän mun ja mun ihanan poicciksen nyt yhdistää voimamme ja hankkia rakkauden hedelmä!!'' Ei ajatella yhtään maapalloa ja sitä millaseen maailmaan se lapsi joutuu. Maapallo on aivan hajalla tästä väenpaljoudesta, ei tänne SOVI NÄIN PALJON IHMISIÄ. Ei riitä ruoka, ei työt, ei yhtikäs mikään! Moni lapseton olisi ehkä hankkinut lapsen, mutta järkisyistä päätti kuitenkin toisin.
Ja joku vielä kehtaa sanoa lapsettomia itsekkäiksi. Huh!
Mä koen että olen tosi epäitsekäs, kahden lapsen äitinä, kun olen luopunut vapaudestani, vapaa-ajan käytöstäni, kropastani, säästöistäni, hyvin nukutuista öistäni, matkailusta... Paljon iloakin noista kahdesta tytöstäni saan ja rakastan heitä niin hirvittävän paljon, mutta kyllä on rehellisesti myönnettävä että välillä mietin kuinka kiva ois joskus viikonloppunakin olla vaan ja NUKKUA. Tai lähteä miehen kanssa ulos syömään? :) Tai lähteä ex tempore viikoksi etelään... Lastenhoitoapua ei saada mistään eli nämä tulee toteutumaa sitten ehkä 15 vuoden päästä? :)
Onhan noita lapsettomia julkkiksiakin roolimalleiksi.... Jennifer Aniston, Cameron Diaz, Mette Mannonen, Rita Niemi (?), Jenni Vartiainen jne... löytyyhän niitä. Hyvän näkösiä muuten jokainen!
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita lapsettomia julkkiksiakin roolimalleiksi.... Jennifer Aniston, Cameron Diaz, Mette Mannonen, Rita Niemi (?), Jenni Vartiainen jne... löytyyhän niitä. Hyvän näkösiä muuten jokainen!
Paukut kovenee: nyt on roolimallitkin hakusessa! Mitähän seuraavaksi AV:n velarintamalla?
Parisuhteen kunto riippuu siitä, millainen pohja suhteella on ennen lasta. Esim. 30v pariskunta, joilla seurustelua takana 10v, ehkä jopa avioliitto, sekä taloudellisesti asiat hyvin jne, heille lapsi on varmasti vaan entistä ''täydentävämpi'' asia. Yleensä tälläiset pitkät vahvat suhteet ja nimenomaan lähempänä 30v kestävät hyvin lapsen/lapsia.
Sen sijaan epävakaalla pohjalla olevat nuorten parikymppisten suhteet harvemmin kestävät lapsielämää.. Yleensä nämä parin vuoden suhteet ennen vauvan hankintaa päättyvät eroon...
Eli siis, kannattaa yleensä hankkia lapsi ennemmin lähempänä 30v kuin 20v, jos haluaa pitää myös parisuhteen. Riippuu toki paljon myös parisuhteesta, esim. 25v jos on seurustellut saman ihmisen kanssa vaikka 15veestä asti niin kaipa tälläinen suhde on jo toimiva.
Myöskin raskauskilot riippuvat paljon myös itsestä. Synnytyksestä ei voi sanoa mitään, tuuripeliä.
Muissa asioissa ap olen kanssasi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkivat ihmiset ovat itsekkäitä minä minä- ihmisiä. Pitää vääntää se oma lapsi koska ''mun verta ja lihaa!!!'' eikä voida esim. adoptoida. Muutenkin moni hällä väliä miettii oikeasti sitä lastenhoitoa, ajatellaan vaan ''pitäähän mun ja mun ihanan poicciksen nyt yhdistää voimamme ja hankkia rakkauden hedelmä!!'' Ei ajatella yhtään maapalloa ja sitä millaseen maailmaan se lapsi joutuu. Maapallo on aivan hajalla tästä väenpaljoudesta, ei tänne SOVI NÄIN PALJON IHMISIÄ. Ei riitä ruoka, ei työt, ei yhtikäs mikään! Moni lapseton olisi ehkä hankkinut lapsen, mutta järkisyistä päätti kuitenkin toisin.
Ja joku vielä kehtaa sanoa lapsettomia itsekkäiksi. Huh!
Mä koen että olen tosi epäitsekäs, kahden lapsen äitinä, kun olen luopunut vapaudestani, vapaa-ajan käytöstäni, kropastani, säästöistäni, hyvin nukutuista öistäni, matkailusta... Paljon iloakin noista kahdesta tytöstäni saan ja rakastan heitä niin hirvittävän paljon, mutta kyllä on rehellisesti myönnettävä että välillä mietin kuinka kiva ois joskus viikonloppunakin olla vaan ja NUKKUA. Tai lähteä miehen kanssa ulos syömään? :) Tai lähteä ex tempore viikoksi etelään... Lastenhoitoapua ei saada mistään eli nämä tulee toteutumaa sitten ehkä 15 vuoden päästä? :)
Sä olet nimenomaan itsekäs, koska huolehdit sun jälkikasvusta, yrität varmistaa omien geenien selviytymisen.
Epäitsekkyyttä ei ole omien geenien tunkeminen maailmaan väkisin, et ymmärrä mitä epäitsekkyys/altruismi on, jos luulet sen olevan lisääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkivat ihmiset ovat itsekkäitä minä minä- ihmisiä. Pitää vääntää se oma lapsi koska ''mun verta ja lihaa!!!'' eikä voida esim. adoptoida. Muutenkin moni hällä väliä miettii oikeasti sitä lastenhoitoa, ajatellaan vaan ''pitäähän mun ja mun ihanan poicciksen nyt yhdistää voimamme ja hankkia rakkauden hedelmä!!'' Ei ajatella yhtään maapalloa ja sitä millaseen maailmaan se lapsi joutuu. Maapallo on aivan hajalla tästä väenpaljoudesta, ei tänne SOVI NÄIN PALJON IHMISIÄ. Ei riitä ruoka, ei työt, ei yhtikäs mikään! Moni lapseton olisi ehkä hankkinut lapsen, mutta järkisyistä päätti kuitenkin toisin.
Ja joku vielä kehtaa sanoa lapsettomia itsekkäiksi. Huh!
Mä koen että olen tosi epäitsekäs, kahden lapsen äitinä, kun olen luopunut vapaudestani, vapaa-ajan käytöstäni, kropastani, säästöistäni, hyvin nukutuista öistäni, matkailusta... Paljon iloakin noista kahdesta tytöstäni saan ja rakastan heitä niin hirvittävän paljon, mutta kyllä on rehellisesti myönnettävä että välillä mietin kuinka kiva ois joskus viikonloppunakin olla vaan ja NUKKUA. Tai lähteä miehen kanssa ulos syömään? :) Tai lähteä ex tempore viikoksi etelään... Lastenhoitoapua ei saada mistään eli nämä tulee toteutumaa sitten ehkä 15 vuoden päästä? :)
Sä olet nimenomaan itsekäs, koska huolehdit sun jälkikasvusta, yrität varmistaa omien geenien selviytymisen.
Epäitsekkyyttä ei ole omien geenien tunkeminen maailmaan väkisin, et ymmärrä mitä epäitsekkyys/altruismi on, jos luulet sen olevan lisääntymistä.
Ei näissä jotenkaan ole enää sitä samaa paatosta kuin aiemmin. Uutuudenviehätys mennyt.
Ne lapset tarvitsevat kehon tullakseen tähän maailmaan kehittymään ja hoitamaan asioitaan. Todennäköisesti itsekin tarvitset, kun olet tämän maailman jälleen kerran jättänyt etkä ehkä vielä ole valmis maan koulusta. Siellä sitä sitten toivotaan, että joku ottaisi vastaan, että joku tarjoaisi edes kehon ja joku sen kodin, jossa kasvaa, että voisi kehittyä sieluna, oppia, kohdata tiettyjä asioita ja ihmisiä, hoitaa hommansa, omat erityiset asiansa niin, että jonain päivänä sitä sitten valmistuisi. Kyllä se vaan harmittaisi, jos olisi kova hinku tähän maaiilman, että pääsisi taas kehityksessään eteenpäin eikä kukaan halua ottaa vastaan. Pakkoko se sitten on syntyä sinne, missä ihmiset tekee paljon lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset tarvitsevat kehon tullakseen tähän maailmaan kehittymään ja hoitamaan asioitaan. Todennäköisesti itsekin tarvitset, kun olet tämän maailman jälleen kerran jättänyt etkä ehkä vielä ole valmis maan koulusta. Siellä sitä sitten toivotaan, että joku ottaisi vastaan, että joku tarjoaisi edes kehon ja joku sen kodin, jossa kasvaa, että voisi kehittyä sieluna, oppia, kohdata tiettyjä asioita ja ihmisiä, hoitaa hommansa, omat erityiset asiansa niin, että jonain päivänä sitä sitten valmistuisi. Kyllä se vaan harmittaisi, jos olisi kova hinku tähän maaiilman, että pääsisi taas kehityksessään eteenpäin eikä kukaan halua ottaa vastaan. Pakkoko se sitten on syntyä sinne, missä ihmiset tekee paljon lapsia?
Mormonit uskoo näin, ja on sen takia megabreedereita.
Mäkin ihailen nykyään veloja :D
Tää vela-meininki kasvaa kasvamistaan, hyvä juttu.
Eräs kotiäiti-bloggaaja julisti että hänen mielestään lapset kuuluisi tehdä pelkästään itsekkäistä syistä. Niin taitaa ollakin. Eikös lapsia yleensä haluta että olisi jotain hoivattavaa, olisi se oma jälkeläinen, geeniperimä siirretty eteenpäin, uusi ihminen maailmassa joka pitää vanhempiansa maailman tärkeimpinä, joku huolehtimassa vanhuudenpäivinä ja tekemässä lapsenlapsia yms?
Itse olisin kovasti halunnut lapsia koska aina tuntui että niin se elämä vaan menee. Nyt kuitenkin tuntuu että parempi niille lapsille jäädä syntymättä. Luonnonvarat loppuu, kotimaan talous kuralla, turvallisuus mennyt, ihmiset ilkeitä. Ei jaksaisi kantaa huolta vielä lastenkin tulevaisuudesta.
Minusta äitiys on ollut tosi hauskaa.
Toivottavasti ainakin kaikki tekevät valinnan lapsia vs. ei lapsia itsekkäästä syystä. Se on niin iso juttu, että olisi hullua tehdä se mistään epäitsekkäästä syystä. Paitsi tietysti, jos ei voi huolehtia lapsesta niin on oikein jättää lapset tekemättä, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ihailen nykyään veloja :D
Tää vela-meininki kasvaa kasvamistaan, hyvä juttu.
Mäki ihailen, ku oon teini-ikäne, niinku lähes kaikki AV:n velat. Iik! Mitäs me teini-ikäiset vapaaehtoisesti lapsettomat!
Hei, jo tokalla sivulla! Kyllä tästä vielä kunnon vihainen 50 sivun provoketju saadaan! Aika vähällä panostuksella, ap!
Mä hankkisin yhden (1) lapsen jos suunniteltu sektio olis itsestäänselvyys ja lapsiperheiden leikkaukset vähän kohtuullisempia.
Mutta koska näin ei ole, olen päätynyt itsekin velaksi. Adoptio on käynyt mielessä.
Siinäpä vasta kysymys, en todellakaan keksi yhtäkään vastausta tai itsekkyys?