Miten liikunnanopettaja voi tulla vaatia luistimien ostoa?
Poikamme on ysillä ja hänellä ei ole sopivia luistimia eikä hän vapaa-ajalla luistele. Opettaja tosiaan väittää että meidän pitäisi ostaa luistimet nyt viimeistä vuotta varten.
Lisäksi sanoo että voi lainata kaverilta tai sukulaisilta.
Helppohan se on noin sanoa mutta niitä ei välttämättä ole sellaisia jolta nyt voi lainata.
Sekä kaverilta lainaamisessa on se että tuossa iässä ollaan niin erikokoisia. Toinen voi olla 160 senttinen ja kenkä 38 kun taas toinen 190 ja kenkä 47.
Ja hyvässä lykyssä kaverit ovat myös samassa paikassa luistelemassa.
Opettaja alkaa uhkailla numeron pudotuksella.
Kommentit (21)
Tee rehtorille valitus, opetuksen tulee olla ilmaista. Saataisiin ennakkotapaus.
Luistimet saattaa olla jo kovasti kortilla urheilukaupoista. Uusia ei saada lisää tälle kaudelle enää.
Opettaja ei voi vaatia. Ota yhteys rehtoriin ja kerro myös uhkauksista laskea numero. Vanhempien taloudellinen tila ei ole asia, jonka opettaja voi halutessaan kostaa lapselle.
No ei mitenkään.
Minä laittaisin asiasta sp rehtorille.
Tuo nyt on sulla joku periaatekysymys. Saat kympillä luistimet kirpparilta tai divarista.
Talvilajit kuuluvat liikunnan opetussuunnitelmaan. Siksi opettajalla on oikeus vaatia, että oppilailla nämä varusteet ovat.
Oma lapseni tosin ei suostunut luistelemaan, joten otti sitten, vanhempiensa luvalla, numeron pudotuksen liikuntaan. Se ei kaatanut meidän maailmaamme.
Opettaja ei voi vaatia teitä ostamaan luistimia eli lapsi saa kyllä numeron vaikka ei luistelisi.
Numero voi alentua, kun ei tule näyttöä luistelusta. Jos olet kouluun yhteydessä ja kerrot, ettet hanki luistimia, niin ainakaan lasta ei rangaista "lusmuilusta" - osa oppilaista kun väittää ettei heillä ole välineitä, kun oikeasti eivät vain halua tehdä jotakin.
En tiedä missä asutte enkä rahatilannetta, mutta vaikea uskoa että taloudellisesti olisi mahdotonta luistimia hankkia: kirppareilta saa ihan pikkurahalla. Teroitus maksoi meillä Kotkassa 8 euroa, ei siis ihan kauheasti.
Toki jos on ihan tiukkaa niin on, sen voi koululle sanoa ja asia on selvä.
En luistellut yläasteella kertaakaan. Opettajalle vain sanoin etten hommaa luistimia koulun takia kun muuten en luistele. Sisäliikuntaa ja punttisalia oli meille jotka emme luistelleet.
Jotain liikunnanopettajan vaatimuksia on turha kuunnella. Anna häviäjän pälätyksen mennä korvista ulos vaan. Maailmassa ei yhtä turhaa ja helppoa ammattia olekaan kuin peruskoulun liikunnanope. Lapsesi tuossa vaiheessa osaa itse jo päättää että pitääkö luistelusta niin paljon että haluaa omat luistimet. Luistelu ei myöskään ole mikään uimiseen verrattava taito ole, jonka osaamista on tärkeä ylläpitää. Jos arvosana laskee luistelun takia, mitä väliä. Se ei vaikuta mihinkään vaikka joku koululiikunnan arvosana olisi 5 tai 10.
Kymmenen vuoden päästä voidaan lukea mm. tällä foorumilla, kuinka nuoret aikuiset valittavat, että he joutuivat häpeämään koulussa, kun vanhemmat eivät ostaneet edes luistimia heille.
Ajatelkaa vanhemmat, miltä lapsesta tuntuu, kun toimitte näin.
Vierailija kirjoitti:
Se ei vaikuta mihinkään vaikka joku koululiikunnan arvosana olisi 5 tai 10.
Ei vaikuta, jos hakee lukioon, vaikuttaa paljonkin, jos hakee amikseen.
Periaatteellisella tasolla tällaiset varustevaatimukset ihmetyttävät minua (kyse ei siis ole siitä, ettenkö hankkisi lapsille luistimia tai onko siihen varaa).
Luistelusta ja hiihdosta on tehty pyhiä lehmiä. Kumpaakin lajia ehditään kokeilla Etelä-Suomessa pari kertaa ja sen vuoksi lapsille kannustetaan ostamaan välineet.
Vastaavasti liikkamaikka voisi kai ilmoittaa, että seuraavalla tunnilla testataan laitesukellusta ja sen jälkeisellä viikolla golfia ja oppilailla tulee olla omat varusteet. Jos erityisvarusteita edellytetään, eikö koululla pitäisi olla lainamahdollisuus (omana kouluaikana esim. pesisräpylät oli koulun puolesta, eikä omaa tarvinnut hankkia)?
Valtaosa ihmisistä olisi selvinnyt tuostakin tilanteesta luistimia ostamatta asiallisella keskustelulla ja ilman 'minua niin väärin kohdellaan -asennetta'.
Jos nyt niitä luistimia ei pysty ostamaan tai ole ketään, jolta lainata (XXL:stä saa alesta 20 eurolla, kirpparilta kympillä) niin ainahan sitä voi liukua uhri-asenteeseen.
Tuossa iässä on poikien jalka jo aikuiskoossa - voi ostaa ikuiset luistimet, mitkä jalassa poika pääsee sitten kenties omiaankin lapsiaan opettemaan luistelemaan. Onko hirveän iso ja periaatteellinen asia?
Hiihtämistä inhoaa meilläkin kaikki, muttei siitä numeroa tehdä peraatteesta ja välineet hankitaan.
Liikunnanopettajat tuntuu olevan aika innokkaita laskemaan liikunnan arvosanaa. Itse olin lukiossa, kun numero laski sen takia, että ei ollut näyttöä suunnistuksesta. Olin poissa melkein kaksi viikkoa influenssan ja siitä seuranneen keuhkoputkentulehduksen takia. Sitten jouduin vielä yhden extra viikon ajan skippaamaan liikkatunnit, koska en ollut parantunut vielä täysin. Näillä viikoilla oli suunnistusta ja opettajan mukaan ei sitten voinut antaa sitä numeroa, minkä muuten olisi antanut. Ei sillä liikunnan arvosanalla toisaalta tee yhtään mitään elämässä, joten eipä hirveästi haitannut.
Ei ole kirpparit sopivia välineitä tulvillaan 8.-luokkalaiselle.
Luistimet meille ostettiin uutena. Nyt on tänä talvena kerran luisteltu, kerran on pakkasta 30 astetta ja nyt on pari viikkoa uintia. Sitten pitäisi olla kerran luistelua, jonka jälkeen hiihtoa.
Pojan jalka on kaavanut hirmuista vauhtia. Sukset ja sauvat saisi minulta (äidiltään), mutta mistä minä sopivat monot löydän? Koko 39/40, SNS-siteeseen sopivat? Uusiin ei ole intoa panostaa, kun sitä hiihtoa ehditään suorittaa kenties kerta - pari.
Ja ensi vuonna on räpylä isompi (tosin silloin saattaa isän mono käydä).
Meillä ei tule käytyä hiihtämässä vapaa-ajalla.
Mikä pakko kaikkien on hiihtää? Saisi edes valita sen ja luistelun väliltä.
Onneksi en ole opettaja. Kaikki ovat niin täynnä oikeuksiaan ja velvollisuutta ei mihinkään. Yäk.
Sen ymmärrän jos on oikeasti todella köyhä. Mutta tähän pitää olla jo vakavasti köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain liikunnanopettajan vaatimuksia on turha kuunnella. Anna häviäjän pälätyksen mennä korvista ulos vaan. Maailmassa ei yhtä turhaa ja helppoa ammattia olekaan kuin peruskoulun liikunnanope. Lapsesi tuossa vaiheessa osaa itse jo päättää että pitääkö luistelusta niin paljon että haluaa omat luistimet. Luistelu ei myöskään ole mikään uimiseen verrattava taito ole, jonka osaamista on tärkeä ylläpitää. Jos arvosana laskee luistelun takia, mitä väliä. Se ei vaikuta mihinkään vaikka joku koululiikunnan arvosana olisi 5 tai 10.
Olen siitä samaa mieltä, että ei liikunnasta saadulla numerolla mitään tee. Lukuaineiden keskiarvo ratkaisee.
MUTTA: Miksi pitää aina viljellä epäsivistynyttä ja epäkunnioittavaa asennetta. Näistäkin tilanteista selviää järkevällä keskustelulla. Otat yhteyttä kouluun ja kysyt, onko heillä jotain tapaa lainata pojallesi luistimia tms. Perustelet fiksusti sen, miksi teidän lapselle ei luistimia hankita.
9-luokkalainen juu pystyy kertomaan mistä pitää tai ei. Moni ei pidä koulunkäynnistä ylipäätäänkään, mutta sitä jo muutaman vuoden päästä katuu. Jos 16v laitetaan siihen asemaan, että ei tarvitse tehdä sitä mitä ei halua niin aika moni asia lähtee menemään huonosti. Ai, ei halua herätä kouluun? No, tietäähän sen itse.
Fiksulla keskustelulla saatte varmasti tilanteen kuntoon. Ja muistakaa, että ei se aina ihan paikkansa pidä mitä lapsesi väittää opettajan sanoneen...
"tulla vaatia", aaargh!
Mutta oikeassa olet, ei voi vaatia. Peruskoulun pitää olla oppilaalle ilmainen. Jos luistelun opetus on olennainen osa liikunnan opetussuunnitelmaa, koulu hankkikoon lainaluistimia. Kirjaa ylös opettajan uhkailut numeron pudotuksesta, ja jos numero tosiaan putoaa, vaadi kirjallinen selvitys arvostelun perusteista.
Mitä jos opettajan syyllistäminen sijaan löytäisit tahtotilan tukemaan lapsesi liikuntaa? Luistimia on kirppikset väärällään ja tosiaan sukulaisilta/tuttavilta voi kysyä myös. Varmasti luistimet järjestyvät jos viitsit aktivoitua asian suhteen.