Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi juuri lapsiperheen pitää olla se reissaava ja sukuloiva osapuoli?
25.01.2016 |
Meillä on 2,5-vuotias ja nelikuinen. Meidän molempien vanhemmat asuvat yli 300 kilometrin päässä meistä, minun vanhemmat vielä aavistuksen pidemmällä. Miehen vanhemmat eivät ole enää työelämässä, omani ovat, mutta lomia kertyy heillekin ihan mukavaa tahtia kun on mahdollisuus tehdä ylitöitä lasten lennettyä pois pesästä. Käydään noilla kotiseuduillamme pari kertaa vuodessa, jos toisen vierailun pystyy yhdistämään joihinkin sukukekkereihin (rippijuhlat, ylppärit, häät, mitä näitä nyt on) niin hyvä, mutta aina se ei ole mahdollista. Aina kun ollaan lähtöä tekemässä niin alkaa jo uudestaan se anelu, että tulkaa pian uudestaan, tulkaa, tulkaa! Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään sitä, miten päätöntä se on, että juuri ne joutuvat reissaamaan, joille se on kaikista hankalinta.
Kun me lähdemme tällä porukalla matkaan, joudumme pitämään ihan vähintään yhden, useimmiten kaksi ruoka-, imetys-, vaipanvaihto- ja vessataukoa. Vähintään + 1 h matka-aikaan. Mukaan on pakko ottaa yhdistelmävaunut, matkasänky, vauvan vuodevaatteet, taaperon tyyny, rintapumppu, liivinsuojia, vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, leluja, vitamiinit, harsoja, tutteja, monta vaihtovaatekertaa, kyllä te tiedätte nämä, jotka olette itse joutuneet lasten kanssa reissaamaan. Siinä missä kahden aikuisen viikonloppukamat mahtuvat keskikokoiseen urheilukassiin, on meillä oikeasti haasteita saada tuo tavaramäärä mahtumaan vaunuineen farmariautoon, vaikka kyse on vain kahden yön reissusta.
Seuraavaan "koska te tulette käymään"-aneluun aion ihan suoraan vastata, että mitä jos te tulisitte vaihteeksi tänne? Kummankaan vanhemmat eivät asu missään isossa maalaistalossa jossa on tilaa vaikka muille jakaa ja jotka ovat sellaisia kulttuuriympäristöjä joiden näkemisellä olisi lapsille jotain erityistä arvoa. Meillä on yksi ylimääräinen huone vuodesohvalla ja se on saman verran kuin molemmissa mummuloissa on tarjota isommalle porukalle.
Tuntuu, että kaikilla samassa elämäntilanteessa olevilla tutuillakin se on nimenomaan niin, että se lapsiperhe kiertää ympäri maata, vaikka heille se on jo tavara-aspektin vuoksi hankalampaa.
Kommentit (140)
Meillä mun äiti asuu 100km eikä tykkää että tullaan niille. Varmaan siks kun kokoajan palvelee muita ja pelkää että hänen mies hermostuu. Aina valittaa että on väsynyt. Meidän lapset vauvaa Lukuunottamatta ottaa joskus yökylään mutta ei koko perhettä mielellään. Tulee aina meille, usein nyt kun poikansa ajaa mutta tämä kun ulkomailla tulee paljon harvemmin. En tiedä mitä sitt käy kun ei pysty itse ajaan, ikää jo nyt 69v...
Miehen vanhemmat asuu 40km päässä eikä tule meille kun synttärinä ja vaan jos joku meidän lapsista pyytää. Ovat n70v myös mutta paljon paremmassa kunnossa kun mun äiti. Aina pyytää kylään ja valittaa jos ei ole lapsia nähnyt. Mutta kun on harrastuksia, miehellä pitkä työpäivä usein ja neljän lapsen kanssa päiväkyläily aika ruljanssi niin olkoot. Kavereitakin kun yritetään nähdä joskus. Mun mielestä niin kauan kun isovanhemmat pystyy kulkemaan itse on heidän asia kulkea. Tietty joskus mennään kylään mutta ei voi olettaa että joka viikko tai edes joka toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein haluaisitte tavata omia lapsianne, kun he ovat aikuisia?
En oleta, että juuri he tulevat aina katsomaan meitä. Me päästään vieraisille lastenkin luokse. Majoitumme aina hotelliin, niin jää oma rauha kaikille. Kyllä päiväsaikaan ehtii olla yhdessä niin paljon, että jokainen voi hoitaa iltapesunsa rauhassa ilman vessajonoa.
Olen kokenut aivan päinvastaista. Minulle on aina sanottu, että minähän voin matkustaa / olla ylitöissä / osallistua kustannuksiin suuremmalla summalla kuin muut osallistujat, koska minulla ei ole lapsia.
Oon NIIIIIN samaa mieltä AP:n kanssa. En kaipaa mitään tavaranpakkausvinkkejä, vaan yksinkertaista vastausta siihen, et miksi isovanhemmat eivät voi tulla kylään kutsusta huolimatta. Miksi AINA meidän pitää mennä? Matkaa on 600km molempiin mummoloihin. Ja jos siis haluan, että lapseni tutustuvat isovanhempiinsa, niin se on MINUN ja puolisoni vastuulla kyyditä lapsia mummolaan. Ja jos joku ihmettelee miksi asutaan näin kaukana isovanhemmista, niin on vaan pakko, koska täällä on töitä!
Toisekseen nää on ihan höpöhöpö puheita nämä "saatte sitten levähtää ruuanlaitosta ja muusta arjesta". Kun mennään minun vanhemmille, niin äitini on kauhean stressaantuneen ja uupuneen oloinen siitä, kun pitää laittaa sapuskaa niin monelle, leipoa, tiskata, siivota, viihdyttää jnejne. Vaikka tarjoutuisin auttamaan, niin apu ei kelpaa ja mitään erikoisuuksia ei todellakaan vaadita!! Kun mennään anopilleni, niin käytännössä MINÄ teen siellä ruuat kaikille, koska appivanhempien ruokailurytmi on niin erilainen lasten kanssa. He siis söisivät myöhemmin ja harvemmin, kuin mitä lapset ovat tottuneet. Ja miksi muuttaisin toimivia rutiineja "lomalla"? Ihan itsemurha varsinkin taaperon ja vauvan kanssa.
Kuulinpa tuossa kavereilta, et heidän sukuun syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, joka asustaa isovanhemmistaan 400 km:n päässä. Isovanhemmat vaativat että tuoreet vanhemmat järjestäisivät ristiäiset isovanhempien paikkakunnalla, koska he eivät viitsi matkustaa niin pitkää matkaa eestaas. Justjoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että syynä on pinttyneet tavat ja mukavuudenhalu. Olen jo isoäiti-ikäinen, vaikkei mulla vielä lapsenlapsia olekaan. Vuosi vuodelta olen tullut haluttomammaksi lähteä minnekään kauemmas, varsinkaan, jos pitäisi yöpyä toisten nurkissa. Lähipiirissäni on perhe, jossa on pieniä lapsia. Lapset heräilevät vielä öisin ja nukkuvat sitten vanhempineen aamulla klo 9-10 asti. Minä taas herään viiden aikaan aamulla ja jos olisin heillä yötä, minun pitäisi lukea tai surffailla kännykällä 4-5 tuntia odotellessani, että isäntäväki herää. Jos taas he yöpyisivät meillä, he nukkuisivat kaikessa rauhassa yläkerrassa ja minä voisin puuhailla omia juttujani alakerrassa, kunnes vieraat heräävät. Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa. Ei tämä toki tarkoita sitä, että olisi oikein, että lapsiperhe on aina se, joka kyläilee. Vastavuoroisuutta pitää tietenkin olla. Mutta ymmärrän näitä isovanhempia, joita ei pitkän matkan takaa oikein huvita tulla toisten nurkkiin. Ja moni isovanhempi, joka siis asuu edelleen samassa paikassa kuin lasten ollessa pieniäkin, varmasti ajattelee lastensa tulevan lapsuudenkotiinsa kotiin, kun taas he menisivät lastensa luokse kylään.
Kyllä oven pitäisi heilua molempiin suuntiin eikä vaan siten, että toinen osapuoli huolehtii sukulaisuussuhteen toimimisesta ja näkee vaivaa. Ihmisillä on omat syynsä muuttaa kauas. Usein opinnot ja työ vievät kauas synnyinseuduilta. Jos lapsiperhe on se, jonka vaaditaan reissaavan, niin mummola voisi huolehtia sitten edes siitä, että heiltä löytyy vauvalle matkasänky ja vaunut/rattaat, vaihtovaatetta lapsenlapsille yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen pähkäillyt! Meillä ei kyläillä koska asutaan Helsingissä ja kukas hullu tänne nyt haluaisi vapaaehtoisesti tulla. Anoppi käy kerran-kaksi vuodessa pari tuntia kerrallaan jos sattuu olemaan menoa täällä päin, pelkästään lasten takia ei koskaan.
Lasten takia käydään 500km päässä kaksi kertaa vuodessa ja sitä voivottelun määrää joka ikinen kerta....
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen pähkäillyt! Meillä ei kyläillä koska asutaan Helsingissä ja kukas hullu tänne nyt haluaisi vapaaehtoisesti tulla. Anoppi käy kerran-kaksi vuodessa pari tuntia kerrallaan jos sattuu olemaan menoa täällä päin, pelkästään lasten takia ei koskaan.
Lasten takia käydään 500km päässä kaksi kertaa vuodessa ja sitä voivottelun määrää joka ikinen kerta....
Aivan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että syynä on pinttyneet tavat ja mukavuudenhalu. Olen jo isoäiti-ikäinen, vaikkei mulla vielä lapsenlapsia olekaan. Vuosi vuodelta olen tullut haluttomammaksi lähteä minnekään kauemmas, varsinkaan, jos pitäisi yöpyä toisten nurkissa. Lähipiirissäni on perhe, jossa on pieniä lapsia. Lapset heräilevät vielä öisin ja nukkuvat sitten vanhempineen aamulla klo 9-10 asti. Minä taas herään viiden aikaan aamulla ja jos olisin heillä yötä, minun pitäisi lukea tai surffailla kännykällä 4-5 tuntia odotellessani, että isäntäväki herää. Jos taas he yöpyisivät meillä, he nukkuisivat kaikessa rauhassa yläkerrassa ja minä voisin puuhailla omia juttujani alakerrassa, kunnes vieraat heräävät. Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa. Ei tämä toki tarkoita sitä, että olisi oikein, että lapsiperhe on aina se, joka kyläilee. Vastavuoroisuutta pitää tietenkin olla. Mutta ymmärrän näitä isovanhempia, joita ei pitkän matkan takaa oikein huvita tulla toisten nurkkiin. Ja moni isovanhempi, joka siis asuu edelleen samassa paikassa kuin lasten ollessa pieniäkin, varmasti ajattelee lastensa tulevan lapsuudenkotiinsa kotiin, kun taas he menisivät lastensa luokse kylään.
Sama juttu, iän myötä olen tullut mukavuudenhaluisemmaksi. Olen aamu-uninen, mutta joudun heräämään samaan aikaan kuin isäntäväki joten olen väsynyt koko päivän. Matkustaminen ja epämukava vierassänky aiheuttavat monen päivän päänsäryn ja selkäkivut. Omassa kodissani minulla on tekemistä ja ajanvietettä, pääsen minne haluan ja miten haluan mutta vieraillessa joudun vain odottaa, odottaa ja odottaa.
Olen 30-vuotias ja lapseton. Jo monta vuotta olen vihannut sitä, että minä matkustan ja minun odotetaan näkevän vaivaa, mutta kukaan sukulaisista ei halua nähdä vaivaa minun takiani.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että syynä on pinttyneet tavat ja mukavuudenhalu. Olen jo isoäiti-ikäinen, vaikkei mulla vielä lapsenlapsia olekaan. Vuosi vuodelta olen tullut haluttomammaksi lähteä minnekään kauemmas, varsinkaan, jos pitäisi yöpyä toisten nurkissa. Lähipiirissäni on perhe, jossa on pieniä lapsia. Lapset heräilevät vielä öisin ja nukkuvat sitten vanhempineen aamulla klo 9-10 asti. Minä taas herään viiden aikaan aamulla ja jos olisin heillä yötä, minun pitäisi lukea tai surffailla kännykällä 4-5 tuntia odotellessani, että isäntäväki herää. Jos taas he yöpyisivät meillä, he nukkuisivat kaikessa rauhassa yläkerrassa ja minä voisin puuhailla omia juttujani alakerrassa, kunnes vieraat heräävät. Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa. Ei tämä toki tarkoita sitä, että olisi oikein, että lapsiperhe on aina se, joka kyläilee. Vastavuoroisuutta pitää tietenkin olla. Mutta ymmärrän näitä isovanhempia, joita ei pitkän matkan takaa oikein huvita tulla toisten nurkkiin. Ja moni isovanhempi, joka siis asuu edelleen samassa paikassa kuin lasten ollessa pieniäkin, varmasti ajattelee lastensa tulevan lapsuudenkotiinsa kotiin, kun taas he menisivät lastensa luokse kylään.
No just! Sanoit että "Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa.". Tämäkö ei sitten päde niihin lapsiperheisiin?
Meillä on jokajouluinen keskustelu joulunviettopaikasta appivanhempien kanssa. Olettavat, että menemme sinne joka vuosi. Olen ehdottanut, että tulisivat välillä meille, mutta "kuka hullu sitä nyt kotoaan jouluksi lähtisi" :-D Nii-in...
Ymmärrän kyllä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on matkustelu ja vieraissa paikoissa yöpyminen (tästäkin on toki poikkeuksia, tiedän ystäväpiirini isovanhemmista monia, jotka voivat kyllä reissailla ulkomaanmatkoja ja golfreissuja sun muita, mutta omien lasten luo matkustaminen on ylivoimaista). Haluaisin vaan sanoa, että ei se aina ole herkkua niille nuoremmillekaan, etenkin jos elävät pikkulapsiaikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että syynä on pinttyneet tavat ja mukavuudenhalu. Olen jo isoäiti-ikäinen, vaikkei mulla vielä lapsenlapsia olekaan. Vuosi vuodelta olen tullut haluttomammaksi lähteä minnekään kauemmas, varsinkaan, jos pitäisi yöpyä toisten nurkissa. Lähipiirissäni on perhe, jossa on pieniä lapsia. Lapset heräilevät vielä öisin ja nukkuvat sitten vanhempineen aamulla klo 9-10 asti. Minä taas herään viiden aikaan aamulla ja jos olisin heillä yötä, minun pitäisi lukea tai surffailla kännykällä 4-5 tuntia odotellessani, että isäntäväki herää. Jos taas he yöpyisivät meillä, he nukkuisivat kaikessa rauhassa yläkerrassa ja minä voisin puuhailla omia juttujani alakerrassa, kunnes vieraat heräävät. Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa. Ei tämä toki tarkoita sitä, että olisi oikein, että lapsiperhe on aina se, joka kyläilee. Vastavuoroisuutta pitää tietenkin olla. Mutta ymmärrän näitä isovanhempia, joita ei pitkän matkan takaa oikein huvita tulla toisten nurkkiin. Ja moni isovanhempi, joka siis asuu edelleen samassa paikassa kuin lasten ollessa pieniäkin, varmasti ajattelee lastensa tulevan lapsuudenkotiinsa kotiin, kun taas he menisivät lastensa luokse kylään.
No just! Sanoit että "Omassa kodissa on paljon mutkattomampaa olla kuin vieraassa paikassa.". Tämäkö ei sitten päde niihin lapsiperheisiin?
Meillä on jokajouluinen keskustelu joulunviettopaikasta appivanhempien kanssa. Olettavat, että menemme sinne joka vuosi. Olen ehdottanut, että tulisivat välillä meille, mutta "kuka hullu sitä nyt kotoaan jouluksi lähtisi" :-D Nii-in...
Ymmärrän kyllä, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on matkustelu ja vieraissa paikoissa yöpyminen (tästäkin on toki poikkeuksia, tiedän ystäväpiirini isovanhemmista monia, jotka voivat kyllä reissailla ulkomaanmatkoja ja golfreissuja sun muita, mutta omien lasten luo matkustaminen on ylivoimaista). Haluaisin vaan sanoa, että ei se aina ole herkkua niille nuoremmillekaan, etenkin jos elävät pikkulapsiaikaa...
Ei, minähän nimenomaan kirjoitin: " Ei tämä toki tarkoita sitä, että olisi oikein, että lapsiperhe on aina se, joka kyläilee. Vastavuoroisuutta pitää tietenkin olla"
Isoäiti-ikäinen kommentoi seuraavaa "..varmasti ajattelee lastensa tulevan lapsuudenkotiinsa kotiin, kun taas he menisivät lastensa luokse kylään."
Tässä taitaa olla se perimmäinen syy, jota yksikään ei tiedosta: auktoriteettiaseman menetys/muutos.
Vanhemmat ovat tottuneet olemaan lapsilleen se joka määräilee ja sanoo missä kaappi seisoo. Jos he kyläilevät lastensa luona, heidän pitäisi asennoitua heihin aikuisina, ja isäntinään/emäntinään, eikä tuo autoriteettiaseman muutos tunnu mukavalta. Heidän tulisi kunnioittaa isäntiensä/emäntiensä tapoja ja tottumuksia, kun taas kotonaan he saisivat olla kuin kotonaan, ja vaatia lapsiperheitä taipumaan omiin mukavuuksiinsa.
Tämä uusi sosiaalinen tilanne lienee niin stressaava, että siihen ei kovinkaan moni tahdo taipua. Kuka sitä nyt haluaisi olla niiden ainoiden ihmisten armoilla joita on pompotellut, määräillyt ja käskyttänyt koko ikänsä? Varsinkin jos viimeiset 10-15 vuotta on saanut elää juuri prikulleen niinkuin itse tahtoo..
Muistelkaapa miltä tuntui muuttaa jonkun kanssa yhteen asumaan. Kyllä siinä hetki meni ennenkuin yhteiset rutiinit hioutuivat sopiviksi... Jotkut ehkä vieläkin taistelevat siitä vessapaperirulla oikeasta suunnasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samassa tilanteessa kirjoittajan kans. Minun ja mieheni vanhemmat molemmat enemmån tai våhemmån elåkkeellå ja ne jotka "joutuu" reissaamaan ollaan me. Asutaan vielå kaiken lisåksi toisessa maassa ja lennot neljålle henkilølle ei aina ole mitåån halpoja. Ja lentoja joudutaan ottamaan ainakin kolme jotta pååståån perille. Ja tuo matkalaukkujen måårå on aika kauhee kun on toppavaatetta ja villaa ja sitå ja tåtå. Helpompi olis kahden aikuisen reissata. Ja kokemuksesta voin sanoa ettå kun perille pååsee niin alkaa voivottelu ettå kun låpset jåttåå tavaroita lattialle tai vaihtaavat mummon tavaroiden paikkaa. Alkaa jo parin påivån jålkeen niin ahdistaa. Meillå kun muutenkin on ihan eri ilmasto kun molempien vanhemmilla niin molemmat pakottaa lapset ulos ja loppu loma ollaankin monesti kipeånå. Nytkin hirvee valitus ettå eikø me nyt voida pååsiåisenå tulla. Voi olla et parempi olla vaikka tøisså pyhåt!!! Tsemppiå kaikille kohtalotovereille.
Junamatkustaminen on ihanan rentouttavaa eli siinä ratkaisu varsinkin isovanhempien parkkeeraus-/ajomatkaongelmiin! Lasten kanssa on tosiaan enemmän kannettavaa, mutta ollaan ainakin yhden lapsen kanssa aina hyvin pärjätty junalla reissaamisestakin. Isovanhemmat voi matkan aikana suhata ravintolavaunusta sumppia ja vetreytellä jalkojaan junan käytävällä. Hinnatkin laski just!
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on muuttanut kauas? Te vai vanhempanne? Jos itse muuttaa kauas, niin onhan se selvä, että joutuu matkustamaan nähdäkseen sukulaisia. Jos te olette se, joka on muuttanut, niin vanhempanne eivät valinneet teille asuinpaikkaa niin kaukaa. Heille olisi varmasti mieleistä, jos asuisitte lähempänä. Teidän itsenne on kannettava valintojenne seuraukset. Siksi te matkustatte.
Hei,
Minä en taas yhtään ole tätä mieltä! Miksi ihmeessä vanhemmat eivät voisi matkustaa tapaamaan sukulaisiaan? Kuka silloin matkustaa jos molemmat muuttaneet? Entäs eronneet perheet?
Minä ratkaisin asian niin, että puhuin, että vanhemmatkin tulisivat meitä tapaamaan. Mieheni vanhemmat vielä työelämässä, mutta käyvät säännöllisesti. Minun vanhempani vanhoja ja raihnaisia, joten me käymme heillä, käymme toki mieheni vanhemmilla. Joulu ollaan kotona ja kutsutaan sukua ja ystäviä kylään. En lähde suomiturneelle jouluna. Puhuimme tästä jo ennen tyttäremme syntymää. Hyvin on sujunut ja kaikki olleet tyytyväisiä.
Hyvää kevättä kaikille,Elina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille "ostakaa mummolaan kaikki tarvittava niin ei tarvitse kuljetella" -vinkkaajille: Oletteko ajatelleet sellaista mahdollisuutta, ettei kyse ole rahan puutteesta tai viitsimisestä vaan siitä, ettei sinne mummolaan SAA jättää mitään ylimääräistä?
Meillä toisessa mummolassa on kaikki mahdollinen valmiina: sängyt, potat, vaipat, syöttötuoli, vaunut yms. Toisesta mummolasta pitää viedä poislähtiessään mukanaan ihan kaikki, yhtään vaippaa tai sukkaa ei saa jättää niinkin suuresta esineestä kuin potasta nyt puhumattakaan! Tilaa olis kyllä, mutta minimalistin kotiin vaan ei kerta kaikkiaan saa jättää mitään ylimääräistä... Mummolassa on yksi 30 l muovilaatikko, jossa saa olla pari muistipeliä ja kyniä ja paperia, mutta se mikä ei tuohon laatikkoon mahdu, ei saa sinne jäädä.
Meillä on lastenlapsille kaikki valmiina. Heidän ei tarvitse tuoda mitään tullessaan. Kaikki löytyy. On vaatteet, lelut, kirjat, hammasharjat, potat, syöttötuolit, oma huone ym. Emme ole muuttaneet pienempään asuntoon lasten lähdettyä maailmalle. Vaan olemme sisustaneet niistä lastenlasten tarpeisiin tilat.
Nyt kun osa on jo kouluikäisiä he tulevat yksinkin mummolaan. He eivät ota mukaan mitään. He tietävät ett kaikki tarvittava löytyy mummolasta kuitenkin. Ostamme alelaareista vaatteet joita he käyttävät samoin kengät. Mummola on niin kuin toinen koti heille. Toimii tosi hyvin.
Valitettavasti kaikki sovanhemmat eivät ole noin lapsiensa perheitä ajattelevia, eivät halua joustaa oman kodin tilan ja siisteyden suhteen. Pihiyskin vaikuttaa, se on yhden sukupolven suoranainen tauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi ap:n pohdintaan vastataan ehdottamalla että "no karsikaa kamoja ja joustakaa rutiineissanne, niin voitte reissata". Entä jos pelkästään se VITUN REISSAAMINEN on ihan saatananpaskahanurista, se autossa könöttäminen 5-6 tuntia suuntaansa tai juna-bussissa kanssamatkustajien ilahduttaminen vauvan unihuudoilla ja niskakakoilla ja 5-vuotiaan tylsyyskohtauksilla! Ihan kuin ap ihan vittuillakseen keksisi syitä matkustamatta jättämiselle, vaikka oikea kysymys oli että "miksi aina oletetan että vauva- ja pikkulapsiperheet reissaavat, eivätkä ne suvun muut (joutilaat ja hyväkuntoiset) aikuiset". Sitä tilannetta ei mikään kamarumban vähentäminen muuta.
Toki voi jättää rattaat kyydistä ja siirtyä Manducaan reissun ajaksi, mutta meillä ei tällä hetkellä muutenkaan käytetän Manducaa ulkona, koska a) perkeleesti toppavaatetta b) kinoksia ja liukasta ja c) meillä on hartiat ja selät jumissa. Toki vauvan voi myös nukuttaa missä tahansa sohvannurkassa tai piironginlaatikossa, ihan turha ottaa mukaan sitä vaunujen koppaa joka on vauvalle tuttu ja johon nukahtaa suht nakkivarmasti ja mikä vielä parempaa: nukkuu todistetusti tuntitolkulla.
Toki voi ottaa vähemmän vaihtovaatetta, mutta esim. meillä sattuu tämä kolmas lapsi olemaan mallia niskakakka, eli joka saatanan kerta sitä lirupaskaa on joka paikassa, pahimmillaan korvantaustoja myöten ja lisäksi on pahin puklu- ja kuolausvaihe menossa, eli pelkästään ihon hyvinvoinnin lisäksi bodya saa vaihtaa monta kertaa, vaikka kuinka on harsot ja kuolalaput käytössä. Lisäksi omat vaatteet menevät terhakkaan tahtiin pesuun ja en nyt ihan niin junttiurpo ole, että lähtisin ns. ihmisten ilmoille sellaisissa pukluvaatteissa, joita kehtaan kuitenkin kotona pitää kun ei oo niin väliä. Kyllähän vauvan vaatteet menevät pieneen tilaan, mutta kun meitä on 5 (viisi) henkeä, niin pelkästään parin päivän vaatteista tulee ketterä pino, vaikka miten vähentäisi.
Toki voi jättää potan tai supistajan kotiin vaikka taaperolla on akuutti kuivaksiharjoittelu menossa ja itkettää lasta pöntöllä tai rikkoa hyvät rutiinit ja antaa lapsen kusta ja paskoa kahta enemmän vaippoja, "kun ollaan kerta täällä mummolassa". Kotona ehtii sitten aloittaa rutiinit alusta.
Toki voi jättää pullot vähemmälle ja ottaa sen normaalin 8 (kahdeksan) pullon sijaan vaikkapa 2 (kaksi) pulloa, onhan siellä mummolassa vauvanhoitoapua niin joutaa hyvin pesemään ja keittämään niitä kahta pulloa yöt päivät läpeensä.
Toki isovanhemmat ja muut majoittavat mielellään hankkivat moottorisänkyjä ja hyvälaatuisia patjoja - siis itselleen. Eihän se nyt haittaa jos yövieraat nukkuvat niillä käytöstä poistetuilla patkoilla tai sohvasängyssä, jota isäntäväki itse ei ole koskaan testannut koska "eihän ne mitään hyviä ole". Toki reissun päällä majoittuessa voi nukkua siellä olkkarissa ja vähän joustaa lasten nukkumaanmenossa sen takia että isovanhemmat haluavat katsoa kuuden, seiskan kasin, ysin, kympin ja yhdentoista uutiset siinä nukkumispaikan vieressä. Kotona ehtii sitten nukkua enemmän, eihän siellä vauvan kanssa muuta olekaan kuin aikaa.
Niin ja eihän muita sukulaisia edes kannata pyytää reissun päälle ja lapsiperheen luo käymään. Kaikkihan tietävät että ns. vieraassa paikassa on ikävä nukkua ja reissun jälkeen on selkä kipeä ja väsyttää.
Vittu.
Kuulostat niin aggressiiviselta, että jos olisin äitis tai anoppisi, en ehkä haluaisi edes tavata sinua. Kaikki ratkaisuehdotukset ap:n ongelmaan liittyen on tyrmätty. Jos jollakulla on pulma, siihen kannattanee etsiä ratkaisua/ratkaisuja. Jos vastaus oli jo lukittu etukäteen, se olisi kannattanut mainita jo ekassa viestissä. Minusta ihmiset antoivat hyviä vinkkejä helpottamaan reissaamista. Tietenkään kenenkään ei ole pakko reissata yhtään mihinkään. Miten ihmeessä tämä aihe on niin tulenarka?
On isovanhempia, jotka syyllistävät lapsiperheen, jos ei ole käyty heidän mittapuullaan tarpeeksi usein. Lapsiperhe taas voi olla hyvin uupunut ja väsynyt ja kokee, etteivät isovanhemmat ole kiinnostuneita heidän jaksamisestaan. He eivät oikeasti jaksa, eivätkä siksi tule. Omassa elämässä riittää niin paljon selvittävää ja ajankäyttöä. Appivanhemmilla ei ole myöskään mitenkään helppoa yöpyä, lapsiperheen etenkään. Siinä on monta mutkaa. Kasvatusperiaatteekin ovat muuttuneet niin paljon. Ennen lapset saivat juosta ilman valvontaa pienestä pitäen siellä täällä, nykyään teidostetaan valvonnan tärkeys. Lasten tapaturmatilastotkin sen kertovat.
Suurta painolastia tulee isovanhemmilta, jotka vierittävät raskaan syyttävän kiven vanhempien harteille kaiken muun kiireen ja väsymyksen päälle. Mitään muuta väsynyt lapsiperhe ei niin paljon tarvitsisi, kuin läheisiään jotka jaksaisivat tulla matkojen takaa heidän luokseen. Olemaan, antamaan voimaa hetkeksi. Tutustumaan lapsiin. Aivan hyvin isovanhemmat voisivat yöpyä hotellissa omillaan ja tavata lapsiperhettä yhteisesti sovittuina aikoina joko lapsiperheen kotona tai muualla. Matkustaminen on raskasta kaikille, mutta lapsiperheessä on useampi henkilö joihin se vaikuttaa moniksi päiviksi eteenpäin voimia vieden. Vaikka olisi jaksettava lasten ja kaiken arjen kanssa. Isovanhemmilla arki on jo rauhoittunut useimmiten, eikä ole vastuulla kasvavia lapsia.
Voi sitä 200-500km.Meillä on toisen mummolaan n. 2500km. Kyllä mä oon valinnut niin että muutin Suomeen joten pidän itsestäänselvyytenä että me menemme edes kesäisin käymää että lapset(6) näkee isovanhemmat niin kauan kun he ovat elossa. Heillä on siellä huonommat palkat mutta onyt kiva kun välillä joku käy (vaikka useimmiten mä maksan liput) On silti halvempi ostaa yhden lentoliput kun raahautua puoli euroopan halki isolla perheellä (viime pari vuotta lennättiin kun ei mahduta edes tila-autoon) Ei pakattu ikinä paljon mitään ylimääräistä mukaan,ihmettelin kun siskoni tulee vanhempiemme luo kylään muutamaksi tunniksi ja auto on aina yliammuttu ...turha tavaramäärä. Meillä meni 8 vuotta reissut via Baltia ha hattua pitää nostaa miten lapset jaksoi.
Mitä minä moitin? Ehkä sitä kun me mentiin lomalle ja siellä medän porukka luulee että nämä risut meillä on ilmaisia koska mä menen vain kotiin perheen kanssa ja käyn tankkaamassa ja heiparalla pojat,nähdään kotimatkalla. Tai kun lennetään vaikka millä Halpalentotarjoukset käyttäen, meitä on 8!
Mutt Suomessa on sama juttu, meitä ei toivotaan kylään ainakaan koko poppoo kun ollaan niin iso klaani- Mutt kukaan muukaan ei tuu kylään (ehkä samoista syistä? Tai koska mä oon muualta ? - ja karu totuus on se nykyään ettei kukaan haluaa mihinkään kaikki on vain facessa jos kysyt kaverilta milloin Kyläiläänin nii katsotaan kalenterista....annetaan olla!
Mulla löytyy aina aikaa kaverillekin vaikka on iso perhe ja osa lapsista harrastaa...Joidenkin vain helppo keksiä tekosyitä, mä järjestän aika heille jotka haluavat nähdä meitä/mua.
Hoidetaan isovanhemmat asuu n.70km päästä ja he tulee ha menee kun huvittaa monesti ilmoittamatta!? En tajua miksei voi puhelinta nosta kun lähdetään meillekin, en odota että he muistaa meidän menoja mutta olisi nyt paljon helpompi kahden ihmisen ottaa ison perheen asioita edes välillä huomioon kuin lähdetään just ja he tulee oviaukossa vastaan eiku takasi ja passaa heitä ja meidän hommat siirtyy. No thanks. Tai kun oot jossain ja soitetaan miksette ole kotona! Hankkikaa elämä Hei, kyll he ovat tervetulleita mutta jonkinlainen terve raja pitäisi olla ja koska kuuden lapsen kanssa tekemistä riittää ja ihanasti tehdään asioita yhdessä, joskus on ihan kiva olla vain viikonloppu yhdessä niin ettei nähdä isovanhemmat toinen kerta jo sillä viikolla.
Perheitä on monenlaista,isovanhemmat ovat aarretta tietenkin mutta heidänkin pitää kunnioittaa oma lapsensa ja sen perheen elämää , ettei voida tupsahtella koko ajan. En tiedä mikä olis sopiva aikaväli nähdä ...tarpeen mukaan kai, ja niin kauan kun joku on elossa pystymme niitä yhteisiä muistoja luoda. Matkustaminen ei ole kellekään ilmaista, riippumatta siitä kumpi muutti toisesta kauemmas, siihenkun voi olla moni syy ( jos ei ollut lapsuudenkylässä/kaupungissa työtä yms.) Jokaisellahan on oikeus kokeilla siipiään ja muistettava myös että on myös juuret johon voi palata☺
Alue: Aihe vapaa
Paras esimerkki on eläkkeellä oleva sukulaiseni, jolla on kakkosasunto ulkomailla ja aina muutaman kuukauden välein reissaa pari tuntia lentokentälle. Asumme melko lähellä lentokenttää, eikä puhettakaan että hän tulisi meille yöksi tai edes kävisi kahvilla mennessä tai tullessa. On yleensä liikkeellä omalla autolla. Aina muistaa soitellessa kertoa milloin on menossa kakkosasunnolle ja milloin minnekin päin Suomea ties millekin juhlaviikoille. Aina päättää puhelun sanoihin "mitenkäs teitä voisi nähdä, milloin tulette käymään, voivoi". Mitä tuohon pitäisi enää sanoa, kun tosiaan käydään useamman kerran vuodessa ja meille saa tulla ihan milloin vain. Viime aikoina olen sanonut, että "täällähän me ollaan, tervetuloa", mutta ihan turhaan. En käsitä.