Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri lapsiperheen pitää olla se reissaava ja sukuloiva osapuoli?
25.01.2016 |
Meillä on 2,5-vuotias ja nelikuinen. Meidän molempien vanhemmat asuvat yli 300 kilometrin päässä meistä, minun vanhemmat vielä aavistuksen pidemmällä. Miehen vanhemmat eivät ole enää työelämässä, omani ovat, mutta lomia kertyy heillekin ihan mukavaa tahtia kun on mahdollisuus tehdä ylitöitä lasten lennettyä pois pesästä. Käydään noilla kotiseuduillamme pari kertaa vuodessa, jos toisen vierailun pystyy yhdistämään joihinkin sukukekkereihin (rippijuhlat, ylppärit, häät, mitä näitä nyt on) niin hyvä, mutta aina se ei ole mahdollista. Aina kun ollaan lähtöä tekemässä niin alkaa jo uudestaan se anelu, että tulkaa pian uudestaan, tulkaa, tulkaa! Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään sitä, miten päätöntä se on, että juuri ne joutuvat reissaamaan, joille se on kaikista hankalinta.
Kun me lähdemme tällä porukalla matkaan, joudumme pitämään ihan vähintään yhden, useimmiten kaksi ruoka-, imetys-, vaipanvaihto- ja vessataukoa. Vähintään + 1 h matka-aikaan. Mukaan on pakko ottaa yhdistelmävaunut, matkasänky, vauvan vuodevaatteet, taaperon tyyny, rintapumppu, liivinsuojia, vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, leluja, vitamiinit, harsoja, tutteja, monta vaihtovaatekertaa, kyllä te tiedätte nämä, jotka olette itse joutuneet lasten kanssa reissaamaan. Siinä missä kahden aikuisen viikonloppukamat mahtuvat keskikokoiseen urheilukassiin, on meillä oikeasti haasteita saada tuo tavaramäärä mahtumaan vaunuineen farmariautoon, vaikka kyse on vain kahden yön reissusta.
Seuraavaan "koska te tulette käymään"-aneluun aion ihan suoraan vastata, että mitä jos te tulisitte vaihteeksi tänne? Kummankaan vanhemmat eivät asu missään isossa maalaistalossa jossa on tilaa vaikka muille jakaa ja jotka ovat sellaisia kulttuuriympäristöjä joiden näkemisellä olisi lapsille jotain erityistä arvoa. Meillä on yksi ylimääräinen huone vuodesohvalla ja se on saman verran kuin molemmissa mummuloissa on tarjota isommalle porukalle.
Tuntuu, että kaikilla samassa elämäntilanteessa olevilla tutuillakin se on nimenomaan niin, että se lapsiperhe kiertää ympäri maata, vaikka heille se on jo tavara-aspektin vuoksi hankalampaa.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaan "koska te tulette käymään"-aneluun aion ihan suoraan vastata, että mitä jos te tulisitte vaihteeksi tänne? Kummankaan vanhemmat eivät asu missään isossa maalaistalossa jossa on tilaa vaikka muille jakaa ja jotka ovat sellaisia kulttuuriympäristöjä joiden näkemisellä olisi lapsille jotain erityistä arvoa. Meillä on yksi ylimääräinen huone vuodesohvalla ja se on saman verran kuin molemmissa mummuloissa on tarjota isommalle porukalle.
Parempi jos esität kutsun jo ennenkuin he aloittavat. Oikeen vuolaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me syödään tuollaisilla automatkoilla hesen autokaistan ruokaa ajaessa. Lapsilla kestää iäisyyden, kun ne räpeltävät niiden hamppareiden, pillimehujen ja ranskalaisten kanssa. Matkasta menee tunti ihan hujahduksessa ja matka etenee koko ajan eikä pitkää ruokailutaukoa tule.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se teille käsittämätöntä, kun olette vielä niin nuoria. Että te ette olekaan vanhempienne maailman napa. Että he eivät olekaan valmiit matkustamaan teidän vuoksenne satoja kilometrejä. Että koko suvun elämä ei pyörikään teidän ympärillänne. Kun aikuistutte, niin opitte, että jokainen elää omaa elämäänsä.
Tästä filosofisesta helmestä palkinnoksi elinkautinen ET-lehtitilaus. Ai että teille tulee jo? No enpä olis mitenkään arvannut.
Vierailija kirjoitti:
Me syödään tuollaisilla automatkoilla hesen autokaistan ruokaa ajaessa. Lapsilla kestää iäisyyden, kun ne räpeltävät niiden hamppareiden, pillimehujen ja ranskalaisten kanssa. Matkasta menee tunti ihan hujahduksessa ja matka etenee koko ajan eikä pitkää ruokailutaukoa tule.
Haluan nähdä teidän auton sen jälkeen, kun 2,5-vuotias on syönyt siellä iäisyyden hesesafkaa... Vaikka auto ei meillä mikään elimenjatke olekaan, niin ei se nyt kuitenkaan ole sekään paikka, jossa puljataan majoneesilla ja pillimehulla ja rasvaisilla ranskalaiskäsillä ympäriinsä.
Käytte kerran vuodessa mummoloissa, kuten mekin.Jos ei tulla vastavierailulle, niin ei voi sitten mitään.Ei vaan jaksa tuota reissurumbaa kun matkaa 700 km.Joulut vietetään kotona, aina. Lämpimät välit on ja soitellaan viikottain. Sanottiin heti alkuun ettei ruveta ruuhkissa ajeleen työviikon jälkeen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sinä tiedät, että vanhemmillenne matkustaminen on helpompaa kuin teille? Tunnut vain olettavan niin, vaikka mitään todellisia perusteita asialle ei ole. Vedät vähän mutkia suoriksi. Teille kaikkia asiat ovat niin kamalan vaikeita. Ja muille asiat ovat helppoja. Ja siksi elämä on epäreilua.
Mietipä asiaa hieman vanhempiesi kannalta myös. Jos se matkustaminen olisi heille niin äärimmäisen helppoa kuin sinä luulet, niin kyllähän he matkustaisivat. Ja koska eivät matkusta, niin se ei selvästikään ole ihan helppoa. Kyllä vanhuudessa on haasteensa. Ei sitä enää jaksa kuten nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Käytte kerran vuodessa mummoloissa, kuten mekin.Jos ei tulla vastavierailulle, niin ei voi sitten mitään.Ei vaan jaksa tuota reissurumbaa kun matkaa 700 km.Joulut vietetään kotona, aina. Lämpimät välit on ja soitellaan viikottain. Sanottiin heti alkuun ettei ruveta ruuhkissa ajeleen työviikon jälkeen..
Riittääkö sinulle tulevaisuudessa, että lapsesi tapaavat sinua kerran vuodessa?
Eikö sinua yhtään harmita, että lapset eivät opi tuntemaan isovanhempiaan?
Entä jos sinua alkaa harmittaa oma päätöksesi, kun vanhempiasi ei enää ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän on anoppi päättänyt muuttaa uuden miehensä kanssa toiselle puolelle suomea. Meille on tulossa päiväkausiksi. Hänellä ei ole ajokorttia ja asumme korvessa. Lisäksi työt, koulut, harrastukset. Ei pärjäisi päivääkään lastenhoitajana.
Ihan sama juttu. Asutaan ulkomailla ja kaydaan seka Suomessa etta miehen kotimaassa kerran vuodessa. Suomessa yleensa kesalla kahden viikon ajan. Kylakutsuja satelee Helsingista Ouluun ja Vaasasta Kuopioon. Ja oikeasti oletetaan, etta ajamme koko loman paikasta toiseen. Enaa en jaksa. Ilmoitan, etta olemme paikassa x kaksi viikkoa, tervetuloa! Harva tulee. Sitten ihmettelevat, kun emme tulleet "pyorahtamaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai sitä itse oli samanlainen, kun lapset olivat pienempiä. Ei siitä ole kuin muutama vuosi aikaa, mutta äkkiä sitä unohtaa. Tulee vain sellainen olo, että kyse on jostain muusta kuin tuosta matkustamisesta. Kenties vanhemmilta saatu huomio, arvostus, rakkaus on jäänyt viime aikoina vähäiseksi. Ja tietenkin yöheräämiset väsyttää ja asiat alkaa ärsyttämään.
Jos vanhemmilla käyminen tuntuu raskaalta, niin kyllä sitä kannattaa miettiä vähän syvällisemmin, että mistä se oikeasti kiikastaa. Kun täällä on nyt vihjeitäkin jaeltu, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Kaikki vihjeet ovat huonoja, toimimattomia, turhia, kun me muut ei ymmärretä. Vaikka me muutkin ollaan matkustelevia lapsiperheitä, niin eihän me voida ymmärtää.
Siitäkö on kyse, etteivät vanhemmat jaa riittävästi ymmärrystä, empatiaa?
Jos kyse on oikeasti siitä reissaamisesta, niin mieti näitä annettua vihjeitä ja kommentteja ihan avoimin mielin. Ne on kaikki kuitenkin kokemuksesta annettu. Jos kyse on oikeasti kuitenkin suhteesta vanhempiin, niin mieti mitä itse haluat siltä suhteelta ja tee sen mukaisia päätöksiä.
Pikkulapsiperheessä ei ole juuri aikaa mietiskelylle. Mutta tsemppiä kuitenkin!
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä tiedät, että vanhemmillenne matkustaminen on helpompaa kuin teille? Tunnut vain olettavan niin, vaikka mitään todellisia perusteita asialle ei ole. Vedät vähän mutkia suoriksi. Teille kaikkia asiat ovat niin kamalan vaikeita. Ja muille asiat ovat helppoja. Ja siksi elämä on epäreilua.
Mietipä asiaa hieman vanhempiesi kannalta myös. Jos se matkustaminen olisi heille niin äärimmäisen helppoa kuin sinä luulet, niin kyllähän he matkustaisivat. Ja koska eivät matkusta, niin se ei selvästikään ole ihan helppoa. Kyllä vanhuudessa on haasteensa. Ei sitä enää jaksa kuten nuorena.
Jos ap:n lapset ovat vauva-ikäisiä, on hyvin todennäköistä että isovanhemmatkin ovat alle 60 v. Toki mukaan mahtuu poikkeuksia, että ne vauvojen isovanhemmat ovat satavuotiaita.
Mun äitini esim. taipuu kyllä vielä 70-vuotiaanakin Tallinaan vähintään kerran kuussa, kerran vuoteen Kaukomaille, kerran vuoteen golflomalle Etelä-Eurooppaan, kaupunkilomille ja eläkeläisten retkille ympäri Suomea.
Mutta kyllä on helevetin vaikeaa lähteä meille 250 km päähän junalla eläkeläisalennuksineen tai omalla autolla, jota kuitenkin ajaa ihan sujuvasti esim. mökille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei ainakaan ole kutsuttu kertaakaan poikani perheeseen kylään ristiäisiä lukuunottamatta. Olen pari kertaa mennyt kutsumatta, soittamalla päivää ennen, ja miniä on näyttänyt niin äkäistä naamaa, etten uskalla enää mennä.
t. yksi isoäiti
Me ei kierretty ja vaan mummo ja mun tädit tuli meille. Kaikki asuvatpääkaupunkiseudulla ja me Tampereella. Halusivat tulla ja kiva kun tulivat.
Meillä kaksi lasta ja ovat jo teinejä. Edelleen. Meille tullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai sitä itse oli samanlainen, kun lapset olivat pienempiä. Ei siitä ole kuin muutama vuosi aikaa, mutta äkkiä sitä unohtaa. Tulee vain sellainen olo, että kyse on jostain muusta kuin tuosta matkustamisesta. Kenties vanhemmilta saatu huomio, arvostus, rakkaus on jäänyt viime aikoina vähäiseksi. Ja tietenkin yöheräämiset väsyttää ja asiat alkaa ärsyttämään.
Jos vanhemmilla käyminen tuntuu raskaalta, niin kyllä sitä kannattaa miettiä vähän syvällisemmin, että mistä se oikeasti kiikastaa. Kun täällä on nyt vihjeitäkin jaeltu, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Kaikki vihjeet ovat huonoja, toimimattomia, turhia, kun me muut ei ymmärretä. Vaikka me muutkin ollaan matkustelevia lapsiperheitä, niin eihän me voida ymmärtää.
Siitäkö on kyse, etteivät vanhemmat jaa riittävästi ymmärrystä, empatiaa?
Jos kyse on oikeasti siitä reissaamisesta, niin mieti näitä annettua vihjeitä ja kommentteja ihan avoimin mielin. Ne on kaikki kuitenkin kokemuksesta annettu. Jos kyse on oikeasti kuitenkin suhteesta vanhempiin, niin mieti mitä itse haluat siltä suhteelta ja tee sen mukaisia päätöksiä.
Pikkulapsiperheessä ei ole juuri aikaa mietiskelylle. Mutta tsemppiä kuitenkin!
Häh? Siis tässähän oli käsittääkseni kyse vastavuoroisuudesta, ei siitä, että kaikki makustaminen olisi liian rasittavaa. Avaushan kuului, että miksi AINA se on se lapsiperhe jonka odotetaan matkustavan, ei koskaan toisin päin. Tai oli sitten vaikka sinkkumies. Onhan se tylsää, että tavatakseen perhettä/sukua/vanhoja kavereita sen yhden porukan tai ihmisen pitää aina lähteä, muut ei tule vaikka kuinka kutsuttaisiin, koska heille se matkustaminen on työlästä, mutta sille lapsiperheelle tai sinkkumiehelle varmaankaan sitten ei ole.
Myös täällä yksi ulkosuomalainen perhe ja ottaa aivoon tuo "tulkaa nyt sitten kesällä käymään!" Jos me käytäisiin jokaikisessä paikassa, ei oltaisi hetkeäkään aloillaan ja lapset eivät ehtisi tapaamaan ollenkaan kavereitaan omalla kotipaikkakunnalla. ja ei, ei todellakaan ole epäselvyyttä siitä, etteikö oltaisi kutsuttu porukkaa meille, kyllä ollaan ihan joka ikinen kesä. Ja kun sitten sinne anoppilaan tai omille vanhemmilleni mennän, niin se ainainen itku että no mikäs kiire teillä nyt jo on lähteä, kun ollaan oltu jo pitkä viikonloppu siellä. Ja he eivät ole mitään ikäloppuja dementikkoja ja asuvat ihan isoissa kaupungeissa, omat vanhempani Helsingissä.
Tässä on myös se hauska puoli, että kun asuttiin Pariisissa, vierailijoita kyllä riitti. Nyt vähän vähemmän seksikkäässä kohteessa ei ole matkailuintoa silleen kauheasti ollutkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä rahtaatte tuollaisen määrän tavaraa mukananne? Mihin tarvitaan matkasänky ja vaunut? Tai kasoittain vaihtovaatteita? Jos olette mummolassa viikonlopun, on ihan turha kantaa matkassa kaikkea tuota. Meillä taaperolle riittää reppu, vauvaa varten on ns. urheilukassi, josta suurin osa on vaippoja. Mummolla on pesukone.
Toiseksi meillä mummo ja pappa ei halua tulla käymään, koska Espoossa ei saa autoa ilmaiseksi mihinkään, vieraspaikkoja ei ole.
Missäpäin Espoota asutte? Täällä Tuomarilassa ja sen läheisyydessä olisi teille tarjolla runsaasti parkkipaikkoja. Myös Leppävaarasta löytyy. Lisäksi tarjoan kadunvarsipysäköintiä.
Vierailija kirjoitti:
Me ei kierretty ja vaan mummo ja mun tädit tuli meille. Kaikki asuvatpääkaupunkiseudulla ja me Tampereella. Halusivat tulla ja kiva kun tulivat.
Meillä kaksi lasta ja ovat jo teinejä. Edelleen. Meille tullaan.
No mitäs alapeukuttamista tässä on, kun meitä ei ikinä edes pyydetty kylään. Toki mummolla käytiin.
Ainahan nuo on halunneet meille tulla. Ehkä se johtuu siitä et asutaan kivassa paikassa ja ei asuta kerrostalossa.
Ei me herran jumala mennä koko viikonlopuksi vain olemaan neljän seinän sisälle kerros- ja rivitaloasuntoihin, vaunut on oltava mukana jotta päästään vähän ulkoilemaankin ja vaikka kaupungille pyörimään. Vaatteita puolestaan on paljon mukana sen vuoksi, että vauvat nyt puklailevat ja niskakakkailevat ja pissailevat vaipan ohi tuon tuostakin, kuten varmasti tiedät. Juuri kuivaksi oppineet puolestaan ovat etenkin vieraassa paikassa aika ujoja ja vahinkoja sattuu vielä kotiakin helpommin - unohtui muuten listata potta, sekin pitää ottaa mukaan. Ei meillä ole lapset pissaisissa vaatteissa tai tuntitolkulla nakuina, jotta saadaan ne pissaiset vaatteet ensin pestyä ja sitten vielä kuiviksikin ilman kuivausrumpua. Matkasängyssä vauva nukkuu, kun 120-senttisellä vuodesohvalla ei todellakaan uskalla ottaa vauvaa väliinkään. Ei tuossa ole mitään turhaa tavaraa, silloin kun esikoinen oli vauva kuljetettiin mukana vielä sitteriäkin, mutta siitä on ollut tilanpuutteen vuoksi pakko luopua, vaikka iloa siitä olisikin. [/quote]
Joo ymmärrän ap tän ärtymyksen ainaisesta reissaamisesta. meillä ollut sama muutaman kaveriperheen kanssa. Ratkaistiin asia vaan viilentämällä välit kun uuten sitä "ei olla pitkään aikaan nähty, tulkaa kymään"-mantraa saa jatkuvasti olla kuuntelemassa. Matka on tosiaan ilmeisesti sinne suuntaan lyhyempi kun tänne meille päin.
Mutta sitä mitä en ymmärrä on tuo järjetön tavaran määrä. kyllähän nyt iän kaiken on ihmiset reissanneet ja matkustaneet ja tälläkin hetkellä varmaan 2/3 maailman lapsiperheistä pärjää koko pikkulapsiajan ilman noita mukavuuksia.
- Vitamiinit? Miksi? Olette reissussa pari pivää. Mitä tarkalleen ottaen arvelet tapahtuvan tai minkä puutostilan iskevän jos lapset jättää vitamiinit parina päivänä ottamatta?
- Potta? Miksi ette vain pyydä isovanhempia hankkimaan pottaa?
- Kasa vaihtovaatteita... Ei se kasa vauvanvaatteita ja taaperon vaatteita nyt kyllä ihan hirveästi vie tilaa.
- Miksi vauva ei voi nukkua vaunuissa/vaunukopassa? Tai miksette jätä matkasänkyä mummolaan ja hanki kotiin toista? tai pyydä mummolaan hankittavaksi tuollaista. Mitä hittoa sitä nyt ees taas joka kerta raahaamaan.
- Taaperon tyyny, luinko oikein? Wtf?
- Miksei pulloja, tutteja, hammasharjaa, leluja, parit vaihtovaatekerrat yms. voi jättää sinne retkitarpeiksi? Hei oikeasti, 20€ kirpparilta saat jo monessa koossa mummolavaatteeksi sopivaa vaatekertaa. Jos nämä vaatteet nyt on kynnyskysymys...
Ei sitä tavaraa nyt loppujen lopuksi niin paljon ole PAKKO ottaa. Ilmankin pärjäisitte aivan mainiosti. Vaihtovaatteet, tutit, pumppu, vaipat, unilelu ja ulkovaatteet. Simppeliä.
Mutta nhan sitten tätä koulukuntoo, jotka opetavat lapset jo alusta pitäen siihen, että aina on viihdykettä, soivaa lelua, tärinäsitteriä, tietyn mallinen lusikka, tietyn värinen pullo, nukkuminen vain tietyissä lakanoissa ja tietyllä tyynyllä... kas kun ei tryffeliuutettua maitoa ja luomukumipuista polkuautoa jos mennäänkin pihalle.
RELAA!!!!!
En suostuisi useampaa kertaa vuodessa reissaamaan satoja kilometrejä yksipuolisesti. Kun olin pieni 70 -luvulla vanhempani tekivät tuota lähes joka viikonloppu. Maailma on muuttunut siitä.
Luen tätä valitusta aivan kummissani. Miksi pitää matkustaa, jos se on vaikeaa ja vain hankaloittaa elämää? Minä en matkusta minnekään, jos en halua. Eivät kutsut mitään päiväkäskyjä ole. Jos vierailen jossain, se johtuu siitä, että haluan, ei velvollisuudesta. En myöskään toivo, että omat vieraani tulevat velvollisuudesta, se on inhottava ajatus.
Kiitos 39 periaatteessa ihan kivasta viestistä, mutta ei tuo meidän ongelmaan kyllä vastannut millään tavalla. Vaikka kuinka olisi toilettilaukut (on!) ja autoon lapsille viihdykettä (on!), niin tottahan matkustaminen on helpompaa kahdelle aikuiselle versus kahdelle aikuiselle ja kahdelle pikkulapselle, joista toinen on vaippaikäinen. Eikä ongelma ole sekään, että raahaisimme "valtavia vaippakasseja kaikkialle", mutta jos ollaan reissussa yli 48 tuntia, niin kyllä niitä vaippoja on oltava vähän enemmän kuin muutama mukana.
Ja juu, pidämme tauot aina samassa paikassa ja juu, lapset viihtyvät autossa kyllä, kun se on heille kaikista varmin unilääke. Eivät nuo mitkään kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että meille matkustaminen on rutkasti rankempaa kuin isovanhemmille, joista toiset ovat jopa molemmat eläkkellä, mutta kaikki silti vielä hyväkuntoisia ja toimeliaita ihmisiä.