Tästä syystä miehet välttävät yh-naisia

Vain nolot säälittävät reppanat hyväksyy toisen rönssit .

Vierailija kirjoitti:

Tutkippas tarkemmin eläinmaailmaa. Äo:n kasvaessa on tähänkin asiaan eri vaihtoehtoja. Valasurokset voivat pitää myös toisen uroksen jälkeläisestä huolta. Nämä yh yleistykset muutenkin ameeban älykkyystasoa. Jos miehellä on tarpeeksi itsetuntoa ei häntä haittaa vaikka naisella on jo lapsia tavatessa, jos lapset ovat ylipäätään ok. Minulla ihana miesystävä ja kaksi ei yhteistä poikalasta. Myöhemmin luultavasti yritetään yhteistä/yhteisiä lapsiakin.

Kivaa häpäisytaktiikkaa. Varmaan ennemminkin huonoitsetuntoiset joutuvat tyytymään yksinhuoltajiin, kun ei ole paukkuja iskeä vähemmän epätoivoisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Ja harvemmin kukaan haluaa elättää ketään "ylimääräisiä".  Yleensä siinä käy niin että kun ottaa yh:n ja muuttaa sen kanssa saman katon alle, niin päätyy maksajaksi sen lasten kuluihin.

Millainen mies päätyy tilanteisiin, joihin ei halua? Tossukka? Lassukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen vähän miksi tämä aloitus piti tehdä. Jos et halua jostain syystä seurustella tietynlaisen naisen kanssa, älä seurustele.

Kyllä kyllä. Keskustelupalstat on ihan turhia kun jokainen voi tehdä ihan niin kuin haluaa. Mitä sitä suotta testaamaan mielipidettää muilla tai ottamaan siihen uusia näköjä kantoja. Pidetään vaan jokainen omat mielipiteemme laput silmillä omana tietona niin ei tarvitse kenenkään ihmetellä kenenkään motiiveja.

Keskustelua: "Olen tavannut kivan naisen, mutta olen itse lapseton ja naisella on kaksi lasta. Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista tilanteista?"

Provoamista: "Eläinmaailmassa on aivan normaalia, että uros ei halua olla tekemisissä toisen uroksen jälkeläisten kanssa. Jos uros sekaantuu naaraaseen, jolla on jo pentuja niin uros todennäköisesti tappaa naaraan jälkeläiset ja siittää hänen kanssaan uudet.

Eli puhtaasti biologiaa, mies ei halua elättää muiden miesten jälkeläisiä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä luulin, että mua on vältelty siksi, ettei mulla ole aikaa tuijotella jotain pihiä, tunteetonta omaneduntavoittelijaa silmiin tuntitolkulla aina kun sitä sattuu huvittamaan, kun on nuo lapsetkin hoidettavana.

Mitä minä just luin? Auttamatta pihi ja tunteeton omaneduntavoittelija, kun tekee omia henkilökohtaisia arvovalintoja omassa elämässään, johon ei kuulu lapset? Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan!

Luuletko sinäkin nyt itsestäsi vähän liikoja ja olevasi joku tavoittelemisen arvoinen palkinto, kun olet jalkasi miehellle levittänyt ja sielä lapsia ulos työntänyt.

En minä kyllä pidä itseäni minkäänlaisena palkintona, ihan ihminen olen. Ja tiedän olevani tavoittelemisen arvoinen useammallekin miehelle, eikä siihen mielestäni paljonkaan liity se, että olen saanut pari lasta. Outo ajattelutapa sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja harvemmin kukaan haluaa elättää ketään "ylimääräisiä".  Yleensä siinä käy niin että kun ottaa yh:n ja muuttaa sen kanssa saman katon alle, niin päätyy maksajaksi sen lasten kuluihin.

Millainen mies päätyy tilanteisiin, joihin ei halua? Tossukka? Lassukka?

kyllä beta tossukka joka ei uskalla laittaa rajoja. Alfat panee naiset paksuiksi ja nämä vässykät sitten elättää. Jos ikinä yhn kanssa niin varmista että biologinen mies maksaa se ei ole isäpuolen tehtävä lapsella on jo isä. Jos ei ole niin sitten äiti maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kauheaa toikin, että pikkutytöt on miehistä kivoja. Yh:na kannattaa tosi tarkkaan katsoa tilanteiden perään, joissa uusi mies jää yksin tyttären kans.

Yhteisen lapsen kanssa ei tietenkään tarvitse katsoa näiden tilanteiden perään? Yhtä helposti se pedofiili raiskaa omankin lapsen. Paljon salakavalampi juttu, mutta ihan sama kenen kanssa pariutuu, niin jollain alle prosentin todennäköisyydellä se mies käyttää lasta hyväkseen, oli oma tai ei. Naiset varmaan yhtä usein, muttei yhtä väkivaltaisesti.

Eihän toi pidä paikkaansa. Jos mies etsii kaunista pikkutyttöä (jolla on se yh-äitikin messissä) niin, on täysin eri tilanne kuin, että lähdetään liikkeelle mies+nainen, ja sitten tulee yhteinen lapsi jne. Jo 9 kk tekee sen, että tunnet miehen, noin suht ainakin.

Sen sijaan joku ihana nettimies, joka valitsee kauniit pikkutytöt, äiti tulee siinä sivussa. Monella biologinen vietti estää omaan lapseen sekaantumisen. Lapsi ei aina kerro mitä on menossa, vallankin jos äiti on onnesta sekaisin.

Onko aiheesta tutkimuksia, vai mutuiletko?

Yök mikä tyyppi.

2 pervoa alapeukkua? Onhan rikostilastoja olemassa. Miten usein tytön raiskaa vieras tai lähiomainen? EI ole normaalia kiinnostua biologisista läheisistään seksuaalisessa mielessä. Mihin tutkimustietoa näin ällöstä tarvittaisiin? Vankeinhoitoon?

Täytyy toivoa, ettei yksikään yh joudu näiden 'uroiden' kanssa tekemisiin. Pitää olla aika kyyninen ja tunteeton mies, ettei tunne mitään empatiaa ensinnäkään yksinhuoltajanaisia ja toiseksi heidän lapsiaan kohtaan. Avaisivat sydämensä niin oppisivat rakastamaan ja nauttimaan elämästä - siinä ei ole mitään väliä sillä kenen siittämiä lapset ovat.

Sanoisin ennemminkin, että yh-naiset välttävät lapsettomia miehiä.

Ei haluta miestä, joka ei ole otollinen toimimaan lasten kanssa.

Epäillään sopeutumista lasten kanssa eloon.

Ja kaikki on vaistoja, mihin se sivistys jäi?

Itse olen huomannut sekä miesten että naisten suhtautuvan nihkeästi lapsia omaaviin kumppaniehdokkaisiin. Omasta mielestäni se on luonnollista, varsinkin jos itsellä ei lapsia ole. Kaikille lapset eivät ole suoranainen este suhteelle, jos muutoin kolahtaa, mutta harvalle ne ovat mikään plussa. Alkuhuumassa, kun ollaan vielä toisilleen suhteellisen vieraita, on jatkuvasti toisen pauloissa. Haluaisi viettää tämän kanssa mahdollisimman paljon aikaa ja tutustua tähän mahdollisimman hyvin. Samanlainen eroottissävytteinen huuma ei tietenkään kohdistu tämän uuden kumppanin lapsiin, vaan nämä lapset ovat vain suhteellisen vieraita lapsia. Tärkeitä toki uudelle kumppanille, mutta itselle suht vieraita, vaikka olisivatkin kivoja ja hauskoja. Ajatus uuden kumppanin vierestä heräämisestä joka aamu saattaa tuntua kutkuttavalta siksi, että voimakas ihastus yhdistää, mutta ajatus arjen jakamisesta näiden melko vieraiden lasten kanssa tuntuu monesta todella hurjalta, vaikka ei olisikaan mikään lastenvihaaja. Toki lapsiin ajan myötä kiintyy, ja moni oppii aikojen saatossa kumppaninsa lapsia rakastamaan, mutta on kuitenkin luonnollista, jos alkuvaiheessa ajatus tuntuu hyvin epäluontevalta. Niin epäluontevalta, että moni ei siihen halua ryhtyä. 

Lapsiperhearki myös sekoittaa "suhteen tavanomaisen kehityskaaren", jonka myötä toiseen kiintyminen on helpompaa. Lapsiperhearki sopii usein vakaaseen ja jo kypsyneeseen suhteeseen, mutta on aika rajua hypätä sellaiseen ilman huumaista suhteen alkuvaihetta, kun haluaisi uutuudenviehätyksen vuoksi peuhata koko ajan kuin kanit ja tuijotella toista sylikkäin silmiin. Spontaanista aamuisesta suihkuseksistä ei tule mitään, kun ennen aikojaan herännyt Nicojemina raapii ovea. Illallakaan ei ole spontaaniudesta ja tunteiden vietäväksi heittäytymisestä tietoakaan - puuhat pitää aikatauluttaa sen mukaan, kun lapset menevät nukkumaan, ja sitten puuhailla hiljaa pimeässä peiton alla, etteivät lapset näe mitään, jos ja kun heräävät johonkin painajaiseen. Kaksi viikonloppua kuussa, kun lapset ovat toisella vanhemmalla, eivät aina riitä pitämään suhdetta mielenkiintoisena.

Yhteisen ajan puute koituu varsin monien orastavien suhteiden turmioksi, johtui ajan puute sitten yksinhuoltajuudesta tai vaikkapa hyvin intensiivisestä harrastuksesta tai työstä. Aikataulutettu, kurinalainen ja joustamaton elämä on omiaan laskemaan toisen kiinnostavuutta omissa silmissä. Sen sijaan yhteiset, hullut ja hauskat kokemukset lähentävät, kuten vaikkapa sopimattoman tiheä viestittely seuraavana päivänä aamuun asti venähtäneen "leffaillan" jälkeen. Toki suhde vaatii aina aika ja huolenpitoa myös vuosienkin kuluttua kiireisen lapsiperhearjen keskellä, mutta syntyäkseen ja vahvistuakseen suhde vaatii alkuvaiheessa yleensä aivan erityistä huomiota ja ajankäyttöä. Kaikilla yksinhuoltajilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta, ja se on varsin ymmärrettävää. En halua syyllistää yksinhuoltajia, että "mitäs et luuhannut enempää potentiaalisen kumppanin kainalossa", koska se ei aina yksinkertaisesti ole mahdollista, ja lapset ovat tottakai etusijalla. Monelle voi olla kuitenkin silmiä avaavaa ajatella asiaa toisenkin näkökulmasta. Siinä ei ole mitään pahaa, jos kumppaniehdokas toivoo suhteen alkuvaiheelta romantiikkaa ja huumaa, todennäköisesti moni yksinhuoltaja olisi itsekin lapsettomana samaa toivonut. Kumppaniehdokas ei ole kypsymätön, lapsellinen ja huonompi ihminen, jos hänellä on tällaisia toivomuksia, vaan hänen toivomuksensa nyt eivät vaan välttämättä sovi yhteen oman elämäntilanteen kanssa. Tämän tosiasian tunnustaminen (suhteella hankalat olosuhteet) voi auttaa hahmottamaan, mitkä ovat mahdollisten tulevien parisuhteiden syntymisen kannalta erityisen haastavia kompastuskiviä, ja mahdollisesti varautumaan niihin. Sen sijaan, mikäli suhteeseen vain halajaa, ei ole hedelmällistä pelkästään hokea "paskat ja itsekkäät miehet eivät ymmärrä, että lapseni menevät aina heidän edelleen". 

Meitä on joka lähtöön ja jokainen suhde on erilainen. Minua kiinnostaa vain tämän miehen ajatusmaailma, jonka kanssa seurustelen. Muut miehet voivat ajatella ihan mitä vaan yh -äideistä.