Äkillinen tietoisuus omasta itsestä, mistä voi johtua?

Eikö tuon pitäisi olla ennemminkin se oletustila? Ja joskus voi olla vähän hukassa, että kukas minä nyt olinkaan...

Ei jumalauta.... taas kerran.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuon pitäisi olla ennemminkin se oletustila? Ja joskus voi olla vähän hukassa, että kukas minä nyt olinkaan...

En varmaan sitten osannut selittää kunnolla :) Siis tietenkin aina tiedän kuka olen. Mutta välillä tulee sellaisia pieniä, inhottavan tuntuisia korostuneen tietoisuuden hetkiä, jotka eivät tunnu ihan normaaleilta. Ehkä tätä ei voi ymmärtää jos ei ole vastaavaa kokenut? Muistan kuulleeni että paniikkikohtauksen yhteydessä voi tuntea jotain vastaavanlaista, mutta en usko kärsiväni sellaisista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta.... taas kerran.

Mitä taas kerran...?

Ap

Välillä avaruusolioiden asentama anustappi liikahtaa semmoiseen asentoon että sen lähettämät taajuudet häiritsevät aivotoimintaa. Ongelma yleensä korjataan seuraavana yönä kun nukut.

Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat, mulla tulee samanlaisia hetkiä joskus. Kuten sanoit, ne on hyvin epämiellyttäviä. Yhtenä hetkenä kaikki on normaalia ja hyvin, ja sitten yhtäkkiä ikään kuin havahtuu, ja olo on sellainen tyhjä ja paha. Semmoisia todellisuus iskee lekalla naamaan hetkiä, vaikka ei se oikeasti ole todellisuutta, koska elämässä on niin paljon muutakin kuin mitä sillä hetkellä tuntuu olevan. Äh, en osaa selittää...

Jep, on samanlaista... Tulee jotenkin oudolla tavalla hyvin tietoiseksi itsestään ja vähän ehkä sellaisen tarkkailijan rooliin. Ja jos on seurassa niin vaivautunut olo ja varsinkin katsekontakti toisiin silloin vaikeaa, jos vaikka joku kahdenkeskinen keskustelu meneillään. En kyllä tiedä mistä johtuu.

Semmoista on todellisuus. Ei minusta mitenkään epämiellyttävää. Meitä on muitaki tilaksi olen alkanut kutsua.

Kaipa jotkut tulee uskoon jossain samankaltaisessa olotilassa, varsinkin jos joku rahastaja sopivaa uskontoa on paikalla tuputtamassa.

Minulle ei tule tuommoisia hetkiä, tai en ainakaan muista. Mutta koen joskus korkeamman tietoisuuden hetkiä muulla tavalla. Ne hetket ovat semmoisia, että yhtäkkiä tulee voimakas tunne, että tämä kaikki ei olekaan pelkkää sattumaa vaan ikään kuin olisin yhteydessä korkeampaan voimaan. Nämä hetket kestävät hyvin vähän aikaa, mutta ovat hyvin voimakkaita ja jälkeenpäin en saa niistä enää kiinni ja kaikki on taas "normaalisti". Tuo voimakas tunne tuntuu silti todellisemmalta kuin perusarki, vaikka onkin aika lennokas tunne.

Mä ajattelen niinä hetkinä, että jos nirri tässä nyt lähtee niin sittenhän lähtee. Pääseepähän tästäkin humpuukista eroon, sitten se siittä yleensä helpottaa.

Sinkkumies

Tiedän tunteen. Voisikohan johtua jostain hetkellisestä aivoverenkierron häiriöstä?

9 jatkaa..

Ehkä minulla on sitten tuommoinen aloituksen kaltainen tila jatkuvasti päällä. Olen nimittäin hyvin tietoinen itsestäni ja ympäristöstäni. Olen myös usein ahdistunut ja jännittynyt. Olen myös hyvin herkkä, joten ehkä se tuo mukanaan suuren tietoisuuden itsestään.

On joskus ollut samanlaista minullakin. Liittyykö herkkyyteen tai stressiin?

Hei, hauska kuulla etten ole yksin asian kanssa :) Olen kyllä aika herkkä minäkin; ahdistun helposti ja tarkkailen ympäristöä aina. Ehkä asia jotenkin liittyy tällaiseen luonteeseen, siis tekee alttiimmaksi saada näitä "kohtauksia".

Ap

Tiedätkö, mulla tulee samanlainen olo, mutta ei itsestäni, vaan miehestäni! Hassua kuulla että jollain on samanlaista.

Tunne saattaa tulla ihan yhtäkkiä kun katson miestä, sellainen "Hei, tuo on mun mieheni. Siis minun oma mies, ollaan joskus tutustuttu ja tässä me asutaan yhdessä. Outoa, että tunnetaan."

Vaikeaa saada sanoiksi sitä tunnetta, mutta ihan samanlainen kuin mitä sinä kuvailit :D

Ainoa ero on, että en koe tuota mitenkään epämiellyttävänä, vaan omituisena tunteena.

Ja ikää on minkä verran? Voipi liittyä normaaliin kasvuun ja kehitykseen tai olla esim persoonan epävakauteen liittyvää oireilua. Ks. Mielenterveystalo.fi

Itselläni liittyy ahdistukseen ja stressiin. Olen herkkä ja kärsin ahdistuneisuudesta. Inhottava olotila. Yleensä itselläni iskee tuolloin lievä paniikkikohtaus.

Olette kaikki psykoosissa, joukkopsykoosissa nimittäin. Tarvitsette 10000mg klotsapiinia perselihakseen välittömästi, ilmoittautukaa lähimmälle psykiatriselle poliklinikalle.

t:psykiatri

Idea on se että kaikella tekemisellä estetään niitä hetkiä jolloin mielessä pyörii että tässäkö tämä, ja että ei mitään järkeä. Sellaiset jotka jää tähän tietoisuuden tilaan masentuu ,eikä heitä voi oikeastaan auttaa vaan pitää toivoa että innostuvat puuhastelemaan jotain tai joku saa heidät kiinnittämään huomion pois totuudesta.  Saa heidät vakuuttuneisi että kannattaa yrittää..yrittää ? miksi ?

6 jatkaa:

Yksi vertaus minkä keksin on se, että silloin kun olen humalassa, mulla tulee joskus sellaisia hetkellisen selvyyden hetkiä. Siis yhtenä hetkenä oon tillintallin, käyn keskusteluja, oon hölmö niinku humalainen nyt on, ja sitten yhtäkkiä vaikka jossain vessassa tulee sellainen hetki, että olen yhtäkkiä oma itseni ja ihan selvä, ja mietin että mitä hittoa oikein teen. Sitten se menee ohi ja juhlat jatkuu... Niin nämä kuvatut on mulle samanlaisia äkillisen selvyyden hetkiä, mutta nämä tulevat silloin, kun on jo valmiiksi selvinpäin. Ja siis eivät tunnu kivoilta, paremminkin masentavilta ja ahdistavilta (mitään pelkoa niihin ei minun kohdallani liity), vaan se on vaan sellainen hetki, jolloin yhtäkkiä tuntee sen miten ohutta kaikki ikään kuin on. Ei tod. mikään hengellinen tai uskonnollinen tila, vaan päinvastoin silloin erityisesti tuntuu siltä että mitään ei ole olemassa tämän näkyvän pinnan alla, ja oma itsekin tuntuu hyvin pieneltä ja pinnalliselta, siltä että itsessä ei myöskään ole mitään paitsi juuri senhetkinen ajatusprosessi.