Muita, jotka eivät pidä vanhuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitämättömyys on ihan yhtä järjetön asia. Lapsia ollaan oltu kaikki. Ei minkään elämänvaiheen ihmisiä tarvitse erityisesti rakastaa, mutta sietää, arvostaa, kunnioittaa tasa-arvoisesti niin kuin kaikkia ihmisiä.

Öh, miksi ihmisessä kaikkia ihmisiä pitäisi sietää, arvostaa ja kunnioittaa saman verran? Eihän kukaan toimi näin. On ihan luonnollista, että joitakin ihmisiä sietää huonommin kuin toisia tai että joku herättää enemmän arvostusta kuin toinen. On tekopyhää väittää muuta. -ap

Joka tapauksessa kaikkia tulee kohdella tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti.

Sinäkö kohtelet yhtä hyvin parasta ystävääsi kuin koulukiusaajaasi? Älä nyt viitsi. Tietenkin ihmiset kohtelevat paremmin sellaisia ihmisiä, joista he pitävät ja joiden kanssa he viettävät mielellään aikaa.

Asiakaspalvelutilanteet ja yleinen kohteliaisuus tuntemattomia kohtaan ovat sitten asiat erikseen. Ne eivät ole samalla lailla luonnollista ja aitoa vuorovaiktusta. -ap

Minä. Tai no, en voi sanoa, ettenkö pitäisi vanhuksista. Tai siis en minä niitä inhoakaan, kaikki omanlaisia persooniansa kuin muutkin ikäryhmät. Mutta jonkin verran vanhusten kanssa työskennelleenä ja alaa opiskelleena (plus oman lähipiirin vanhukset), minun vanhuuskäsitys ja kammo vanhuutta kohtaan on vain kasvanut. Vanhuus itsessään on niin ahdistavaa ja kaikki se, mitä aina yritetään glorifioida vanhuudessa (iän tuoma kokemus, viisaus, sinut itsensä kanssa, lempeys, leppoisat eläkepäivät....), on ihan kuraa. Valetta. Minulle ei rehellisesti sanottuna tule nyt mieleen YHTÄKÄÄN vanhusta, jonka elämää kadehtisin/toivoisin omalle vanhuudelleni. Kaikki on yhtä kärsimystä, se kaikki lähtee salakavalasti pikkuhiljaa liikkeelle eikä helpotu enää missään vaiheessa. Sen lisäksi, että kärsii lukuisista fyysisistä vaivoista, monet vanhukset painivat mielenterveysongelmien kanssa. Monen vanhuksen elämään kuuluu väkivaltaa ja päihteitä. Pieni eläke ja järkyttävät hoitokulut ei mahdollista sitä auvoista eläke-elämää, josta aina kaikki haaveilevat. Täytyy olla tosi terve ja rikas, että pääsee eläkkeelle jäätyään matkustelemaan ja harrastelemaan elämästä nauttien.

Tämän lisäksi olen samaa mieltä kuin ap muista vanhusten piirteistä: monet ovat kärttyisiä, yksinäisiä, toivonsa ja elämänilonsa menettäneitä, kaikista vaivoista valittaminen ja loppuelämän murehtiminen kuuluu jokapäiväiseen arkeen. Mielipiteet ja maailmankuva (jos sellaisia edes enää on) ovat vanhanaikaisia ja harhaisia. Esim.keskustelu poliittisista asioista vanhusten kanssa on todella tyhjänpäiväistä, sillä he eivät enää ole perillä mistään asioista eivätkä pysty ajattelemaan asioita laajemmin. Ja kiinnostus erilaisiin asioihin ja elämään noin yleisesti on hävinnyt. Vanhukset ovat likasia ja epähygienisiä, monien luona on ällöttävä käydä vierailulla. Paikat likasia (koska ei jaksa siivota) ja ruoka vanhentunutta ja surkeaa (pihi eikä jaksa kokata/käydä kaupassa). Pystyykö nykyään enää vanhenemaan arvokkaasti?? Vai onko sellaista edes koskaan ollut?

Älkää ymmärtäkö väärin, kunnioitan kyllä vanhuksia, koska joutuvat käymään sitä raskasta arkea läpi. Eikä ne vaivat ja ongelmat ole tietenkään heidän oma vika. En vain silti millään tavalla viihdy vanhusten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Tai no, en voi sanoa, ettenkö pitäisi vanhuksista. Tai siis en minä niitä inhoakaan, kaikki omanlaisia persooniansa kuin muutkin ikäryhmät. Mutta jonkin verran vanhusten kanssa työskennelleenä ja alaa opiskelleena (plus oman lähipiirin vanhukset), minun vanhuuskäsitys ja kammo vanhuutta kohtaan on vain kasvanut. Vanhuus itsessään on niin ahdistavaa ja kaikki se, mitä aina yritetään glorifioida vanhuudessa (iän tuoma kokemus, viisaus, sinut itsensä kanssa, lempeys, leppoisat eläkepäivät....), on ihan kuraa. Valetta. Minulle ei rehellisesti sanottuna tule nyt mieleen YHTÄKÄÄN vanhusta, jonka elämää kadehtisin/toivoisin omalle vanhuudelleni. Kaikki on yhtä kärsimystä, se kaikki lähtee salakavalasti pikkuhiljaa liikkeelle eikä helpotu enää missään vaiheessa. Sen lisäksi, että kärsii lukuisista fyysisistä vaivoista, monet vanhukset painivat mielenterveysongelmien kanssa. Monen vanhuksen elämään kuuluu väkivaltaa ja päihteitä. Pieni eläke ja järkyttävät hoitokulut ei mahdollista sitä auvoista eläke-elämää, josta aina kaikki haaveilevat. Täytyy olla tosi terve ja rikas, että pääsee eläkkeelle jäätyään matkustelemaan ja harrastelemaan elämästä nauttien.

Tämän lisäksi olen samaa mieltä kuin ap muista vanhusten piirteistä: monet ovat kärttyisiä, yksinäisiä, toivonsa ja elämänilonsa menettäneitä, kaikista vaivoista valittaminen ja loppuelämän murehtiminen kuuluu jokapäiväiseen arkeen. Mielipiteet ja maailmankuva (jos sellaisia edes enää on) ovat vanhanaikaisia ja harhaisia. Esim.keskustelu poliittisista asioista vanhusten kanssa on todella tyhjänpäiväistä, sillä he eivät enää ole perillä mistään asioista eivätkä pysty ajattelemaan asioita laajemmin. Ja kiinnostus erilaisiin asioihin ja elämään noin yleisesti on hävinnyt. Vanhukset ovat likasia ja epähygienisiä, monien luona on ällöttävä käydä vierailulla. Paikat likasia (koska ei jaksa siivota) ja ruoka vanhentunutta ja surkeaa (pihi eikä jaksa kokata/käydä kaupassa). Pystyykö nykyään enää vanhenemaan arvokkaasti?? Vai onko sellaista edes koskaan ollut?

Älkää ymmärtäkö väärin, kunnioitan kyllä vanhuksia, koska joutuvat käymään sitä raskasta arkea läpi. Eikä ne vaivat ja ongelmat ole tietenkään heidän oma vika. En vain silti millään tavalla viihdy vanhusten seurassa.

Erittäin hyvin kirjoitettu. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista pitämättömyys on ihan yhtä järjetön asia. Lapsia ollaan oltu kaikki. Ei minkään elämänvaiheen ihmisiä tarvitse erityisesti rakastaa, mutta sietää, arvostaa, kunnioittaa tasa-arvoisesti niin kuin kaikkia ihmisiä.

Öh, miksi ihmisessä kaikkia ihmisiä pitäisi sietää, arvostaa ja kunnioittaa saman verran? Eihän kukaan toimi näin. On ihan luonnollista, että joitakin ihmisiä sietää huonommin kuin toisia tai että joku herättää enemmän arvostusta kuin toinen. On tekopyhää väittää muuta. -ap

Joka tapauksessa kaikkia tulee kohdella tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti.

Sinäkö kohtelet yhtä hyvin parasta ystävääsi kuin koulukiusaajaasi? Älä nyt viitsi. Tietenkin ihmiset kohtelevat paremmin sellaisia ihmisiä, joista he pitävät ja joiden kanssa he viettävät mielellään aikaa.

Asiakaspalvelutilanteet ja yleinen kohteliaisuus tuntemattomia kohtaan ovat sitten asiat erikseen. Ne eivät ole samalla lailla luonnollista ja aitoa vuorovaiktusta. -ap

Kyllä minä sinuakin kohtelisin ihan hyvin ja arvostavasti, vaikka olenkin hyvin eri mieltä kanssasi :)

Täällä jotkut sanoo, etteivät arvosta tai pidä ihmisistä pelkästään korkean iän perusteella, samaan syssyyn julistavat, etteivät pidä vanhuksista. Iän perusteella siis voi olla pitämättä?

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut sanoo, etteivät arvosta tai pidä ihmisistä pelkästään korkean iän perusteella, samaan syssyyn julistavat, etteivät pidä vanhuksista. Iän perusteella siis voi olla pitämättä?

En minä ole pitämättä vanhuksista heidän ikänsä vaan heidän inhottavien vanhusmaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Jos vanhuksella ei ole mitään näistä ominaisuuksista, hänen seurassaan on varmaankin ihan yhtä mukava olla kuin kenen tahansa (eli se määrittyy muiden asioiden kautta). Mutta kuten sanottu, ne charmantit vanhat herrasmiehet ovat poikkeus, eivät sääntö. -ap

Tässä keskustelussa sekoitetaan nyt vanhuus (elämänvaihe, joka usein tuo tullessaan raihnaisuutta, hitautta ja luonteenpiirteidenkin muuttumista) ja vanhat (pitkään eläneet) ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä. Yksi isovanhempani on elossa. Käyn kylässä kerran vuodessa... Ja sekin on hyvin vastenmielinen hetki. Siellä haisee kuselle, on likaista ja muori jaarittaa samaa vanhaa paskaa vuodesta toiseen.

Kai osaan omiin vanhempiini suhtautua jotenkin toisin sitten kun ovat vanhoja, itse toivon tai edesautan sitä, että minusta ei tule vanhusta.

Pitäisiköhän sinun tai vanhempiesi käydä useammin? Ja siivota/hankkia siivouspalvelua. Jos isoätisi tila(nne) on noin kurja.

Luuletko, että kelpaa?

Kyllähän AP tavallaan on oikeassa. Meitä on vain opetettu kunniottamaan vanhuksia ja on vähän vaikea sanoa,ettei tykkää vanhuksista. Suurimman osan mielestä niin ei saa sanoa,tai sellainen ihminen on ainakin tyhmä tai epäempaattinen.  Itse olen aina pitänyt vanhuksista, mutta kyllähän AP oikeassa on,että  vanhuksetkin ovat vain ihmisiä ja kaikki eivät todellakaan ole mukavia. Ja monesti se pissa jo haisee ja puhtauskin on vähän sinne päin.  Osa hourii samoja vuosikymmeniä vanhoja juttuja jatkuvasti, eihän se mitään mukavaa kuunneltavaa ole  jos niitä jatkuvasti joutuu kuuntelemaan. Sitä ihmettelen eniten,että jotkut veteraanit , vaikka muuten tervejärkisiltä vaikuttavatkin, puhuvat vain ja ainoastaan sotajuttuja vieläkin koko ajan. Se on jo vähän outoa kun sodan loppumisestakin on jo 70 vuotta. Siis ihan aina jutut kääntyy sinne sotaan. Osa munnoista on niin väkivaltaisia,ettei uskalla lähelle mennä.  Ei kai kaikkien tarvii vanhuksistakaan pitää. Eihän jotkut pidä eläimistäkään ja ainakin mitä miehiin tulee( tämän palstan mukaan) ei juuri kukaan pidä lapsistakaan eikä niitä halua.  Aina on ihmisiä jotka ei pidä: 1. lapsista 2. nuorista 3 keski-ikäisistä 4. vanhuksista 5.miehistä 6. naisista. 

Pidän vanhuksista ja teen vanhusten kotihoidossa työtä. Työni kautta olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja osasta heistä on tullut minulle hyvin läheisiäkin. Olen myös pienestä pitäen ollut naapurissa asuvien vanhusten kahvittelukaveri ja auttanut heitä kaikessa missä he apua tarvitsivat mm. kävin kaupassa heidän puolestaan tai lähdin kantamaan kauppakasseja kauppa-autolta, auttanut siivouksessa ja pihatöissä jne. ihan kiitospalkalla.

Et taida ap olla kovin itsevarma ihminen kun vanhuksia pelkäät. Pärjäätkö yleensä ihmisien kanssa? Tutustutko vieraisiin ihmisiin helposti? Keksitkö vieraiden ihmisten kanssa mitään jutun aiheita vai heittäydytkö ihan tuppisuuksi? Eipä se sinun ihmispelkosi tietenkään keneltäkään pois ole, jotkut vain ovat tuollaisia. :)

Voi ap, olet ilmeisen nuori vielä. Oletko täyttänyt vielä edes kahtakymmentä vuotta? Minäkin olin teininä tuollainen samanlainen ehdoton pissis, jolla asiat olivat vielä ihan sekaisin. Vuosien myötä opin erilaisia asioita ja ulkomailla vuosia asuminen toi hyvin paljon lisää kykyä nähdä erilaiset ihmiset yksilöinä, ei vain massana niin kuin sinä lapsellisesti näet.

Vierailija kirjoitti:

Pidän vanhuksista ja teen vanhusten kotihoidossa työtä. Työni kautta olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja osasta heistä on tullut minulle hyvin läheisiäkin. Olen myös pienestä pitäen ollut naapurissa asuvien vanhusten kahvittelukaveri ja auttanut heitä kaikessa missä he apua tarvitsivat mm. kävin kaupassa heidän puolestaan tai lähdin kantamaan kauppakasseja kauppa-autolta, auttanut siivouksessa ja pihatöissä jne. ihan kiitospalkalla.

Et taida ap olla kovin itsevarma ihminen kun vanhuksia pelkäät. Pärjäätkö yleensä ihmisien kanssa? Tutustutko vieraisiin ihmisiin helposti? Keksitkö vieraiden ihmisten kanssa mitään jutun aiheita vai heittäydytkö ihan tuppisuuksi? Eipä se sinun ihmispelkosi tietenkään keneltäkään pois ole, jotkut vain ovat tuollaisia. :)

Mistä sait sellaisen käsityksen, että pelkäisin vanhuksia tai ihmisiä ylipäätään? En vain yleisesti ottaen pidä vanhuksista. 

En usko, että olet oikeasti niin yksinkertainen, että sekoittaisit pelon ja sen, ettei pidä jostakin. Valitettavasti tällöin on tulkittava, että teet tuon sekaannuksen tahallasi. -ap

Vierailija kirjoitti:

Omista vanhemmista ja isovanhemmista on velvollisuus välittää vanhanakin ja käydä kylässä. Monelle vanhukselle ainoa ilon aihe on seurata lastenlasten kuulumisia. Ainahan ne vanhukset puhuvat lapsenlapsistaan (kyllästymisiin asti).

Toivottavasti ap suhtautuu vanhuksiin silti neutraalin asiallisesti arkielämässä, varsinkin jos on asiakaspalvelutyössä. Eivä he voi hitaudelleen mitään. Sananmuodostus saattaa helpostikin takuta.

Ei lapsella sinällään ole velvollisuutta pitää vanhemmistaan huolta. Niin vain yleensä oletetaan. Varsinkin jos lapsi on tyttö, monet olettaa hänen huolehtivan vanhemmistaa, poikien ei niinkään. Mutta vanhempien kuuluu tottakai huolehtia lapsistaan kun ovat ne kerran halunneet ja tehneet. Lapsi ei ole sitä valinnut, ei hänellä ole vastuu velvollisuutta vanhempiinsa nähden. Ja jos vanhemmat ovat olleet yksiä piruja ,ei lasten tarvii heidän kanssaan olla missään tekemisissä.(nyt en puhu omista vanhemmista)

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, olet ilmeisen nuori vielä. Oletko täyttänyt vielä edes kahtakymmentä vuotta? Minäkin olin teininä tuollainen samanlainen ehdoton pissis, jolla asiat olivat vielä ihan sekaisin. Vuosien myötä opin erilaisia asioita ja ulkomailla vuosia asuminen toi hyvin paljon lisää kykyä nähdä erilaiset ihmiset yksilöinä, ei vain massana niin kuin sinä lapsellisesti näet.

Kirjoitit sitten vielä toisen härnäysviestin perään. Miksi sinua haittaa niin paljon, ettei joku pidä vanhuksista? -ap

Vierailija kirjoitti:

Pidän vanhuksista ja teen vanhusten kotihoidossa työtä. Työni kautta olen tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja osasta heistä on tullut minulle hyvin läheisiäkin. Olen myös pienestä pitäen ollut naapurissa asuvien vanhusten kahvittelukaveri ja auttanut heitä kaikessa missä he apua tarvitsivat mm. kävin kaupassa heidän puolestaan tai lähdin kantamaan kauppakasseja kauppa-autolta, auttanut siivouksessa ja pihatöissä jne. ihan kiitospalkalla.

Et taida ap olla kovin itsevarma ihminen kun vanhuksia pelkäät. Pärjäätkö yleensä ihmisien kanssa? Tutustutko vieraisiin ihmisiin helposti? Keksitkö vieraiden ihmisten kanssa mitään jutun aiheita vai heittäydytkö ihan tuppisuuksi? Eipä se sinun ihmispelkosi tietenkään keneltäkään pois ole, jotkut vain ovat tuollaisia. :)

En ole ap, mutta voin sanoa, ettei kyse ole mistään "ihmispelosta". Useimmiten juuri se vanhuus ja vanhukset on niin kaukana kaikesta inhimillisestä ja normaalista ihmisten kanssakäymisestä (ja nuoremman ihmisen omasta todellisuudesta ja arjesta), ettei vain yksinkertaisesti koe oloaan luontevaksi vanhusten seurassa. Eikä ap mielestäni (?)sanonut mitään pelosta, vaan ihan vain siitä, että ei pidä vanhuksista. Sama asia, kuin joku sanoisi, ettei pidä koirista tai lapsista; ei välttämättä pelkää koiria tai lapsia,ja voi olla ihan hyväkin ottamaan kontaktia niiden kanssa, mutta ei silti pidä niistä eikä halua sellaista koskaan itselleen. Sama siis vanhusten kanssa. Ei itseään tarvitse tuputtaa johonkin seuraan, mistä ei pid. Kyllä vanhustenvälttelijä saattaa silti olla tosi sosiaalinen ja pitää muiden ikäistensä seurasta.

Minusta ei voi sanoa, että joku ei pidä vanhuksista. Luulen, että kyse onkin siitä, että ap ei pidä vanhuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, olet ilmeisen nuori vielä. Oletko täyttänyt vielä edes kahtakymmentä vuotta? Minäkin olin teininä tuollainen samanlainen ehdoton pissis, jolla asiat olivat vielä ihan sekaisin. Vuosien myötä opin erilaisia asioita ja ulkomailla vuosia asuminen toi hyvin paljon lisää kykyä nähdä erilaiset ihmiset yksilöinä, ei vain massana niin kuin sinä lapsellisesti näet.

Kirjoitit sitten vielä toisen härnäysviestin perään. Miksi sinua haittaa niin paljon, ettei joku pidä vanhuksista? -ap

Oho, kävikö viestini luontosi päälle? Ihana lapsi olet. :)

Eli AP ja hänen peukuttajansa eivät käynännössä pidä kenestäkään sellaisesta, jotka ovat erilaisia kuin he itse? Tähänhän tämän voi tiivistää. Empatiakyky ei riitä käsittämään, että kun fyysinen ja henkinen suorituskyky rappeutuvat, niin ne omassa elämässä koetut isot asiat ovatt ne, jotka monilla nousevat pintaan. Sota, köyhyys tai sairaus voivat olla sellaisia asioita, jonka traumat voivat tulla esiin vuosikymmenien jäljeenkin. 

Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtaa teidän elämänne olla köyhää ja säälittävää.

Kaikista meistä tulee lopulta vanhuksia, kokonaisen ihmisryhmän karsastaminen ja leimaaminen iän perusteella on lähinnä outoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli AP ja hänen peukuttajansa eivät käynännössä pidä kenestäkään sellaisesta, jotka ovat erilaisia kuin he itse? Tähänhän tämän voi tiivistää. Empatiakyky ei riitä käsittämään, että kun fyysinen ja henkinen suorituskyky rappeutuvat, niin ne omassa elämässä koetut isot asiat ovatt ne, jotka monilla nousevat pintaan. Sota, köyhyys tai sairaus voivat olla sellaisia asioita, jonka traumat voivat tulla esiin vuosikymmenien jäljeenkin. 

Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtaa teidän elämänne olla köyhää ja säälittävää.

Tietenkin pidän monestakin ihmisestä, jotka ovat erilaisia kuin minä itse. Ystäväpiiriini kuuluu eri ikäisiä, eri maalaisia, cis- ja transihmisiä, vammaisia ja vammattomia. Ei se, ettei pidä vanhuksista, tarkoita, ettei pitäisi muista ihmisistä. Nolottaa, että joudun vääntämään sinulle rautalangasta tällaisen itsestäänselvyyden.

Kyse ei ole myöskään siitä, ettenkö käsittäisi, mistä vanhusten vastenmieliset piirteet johtuvat. Harva näistä piirteistä on vanhuksen omaa syytä (vaikka jotkin tietysti ovat). Vaan eipä se, että tiedän piirteiden syyn, tee niistä yhtään sen miellyttävämpiä. Eihän vieraan lapsen kitinästäkään tee mukavampaa se, että tietää parkumisen evolutionaarisen taustan. -ap