Ero lapsiperhearjen haastavuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläisellä on joskus aamupäivätkin vapaita, yövuorojakson jälkeen piiiiitkät vapaat ja lomapäiviäkin kertyy enemmän kuin päivätyössä. Vuorotyössähän nimenomaan lapsia ehtii hoitaa. Mikä ihmeen lapanen ap oikein on, kun antaa ukkonsa päästä kuin koira veräjästä!?

Luitkohan kaikki kommenttini? Ei kyse ole normaalista vuorotyöstä, vaan ajaa taksia. Täällä taksikuskeilla ei ole lomia, voit vaan olla olematta töissä vaikka kaksi viikkoa ilman palkkaa. Vuorot kestävät 12-14h, eikä edes ylityö/pyhäkorvauksia ole. Toki nuo eivät tähän edes kuuluneet, mutta selvennyksenä kuitenkin. Lapanen en myönnä olevani, liian tunnollinen kylläkin.

Ymmärrän sua tosi hyvin. Meillä on kanssa ekat lapset pienellä ikäerolla, ja ajattelin myös eroa juuri arjen kuormittavuuden takia pienemmän ollessa vajaan vuoden. Olin pettynyt mieheen.

Meillä auttoivat keskustelut. Mies vaihtoi työpaikkaa sellaiseen, jossa ei ollut enää matkoja. Lisäksi oma töihinpaluu ja lasten kasvu helpottivat tilannetta vähitellen. Minullakin oli opeteltavaa siinä, että kannan itse vastuun omista lapsistani (hoitaisinhan heidät yksin myös yh:na), ja toisaalta siinä, että otan oman tilani ja lepään myös lasten kanssa (esim.luen sohvalla lehteä tai katson toisinaan itseäni kiinnostavaa tv ohjelmaa).

Omaa vapaa-aikaa minulla ei ole juuri ollut. Tämä onkin isoin haaveeni (esim.päivä yksin). Tällaista "omaa aikaa" ei vain pienten lasten ydinperheessä äideillä juuri ole. Se on vain hyväksyttävä, ja luotettava siihen, että tilanne muuttuu lasten kasvaessa.

jaahas kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eli tilanne on tämä: Haluan erota, koska en jaksa perhe-elämää. Haluan levätä joka toisen viikon tai edes viikonlopun silloin tällöin. Haluan lähteä lomalle ilman lapsia uuden kumppanin kanssa, kun nykyisen kanssa ei onnistu. Mies tekee vuorotyötä, joten tällä hetkellä kuskaan aina lapset hoitoon ja haen hoidosta, olen useimmitenviikonloput lasten kanssa, teen ruuat, pesen pyykit ja siivoan kodin. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Toteuttaneet asian?

Kuulostat ihan entiseltä vaimoltani. Oli ilmeisesti yhtä häkeltynyt lapsiperheen arjesta kuin sinäkin. Erohan siinä tuli. Sääliksi käy miestäsi jos aikomuksesi toteutat, ilmoitus tulee hänelle varmasti puun takaa. Oikea paikka sinulle ja miehellesi olisi parisuhdeneuvonta. Tiesitkö että nykyään kunta on velvollinen tarjoamaan kodinhoitoapua (maksua vastaan) ilman lastensuojelua? Yhteyttä kuntaan ja vaatimaan. Samaten sukulaisille (mummot, papat, naimattomat sisarukset...) ilmoitusta että on akuutti kriisi jaksamisen kanssa ja apua tarvitaan.

Me ei olla saanu apua isovanhemmilta, koska eivät jaksa/ole kotona tms. Ainoastaan siis miehen vanhemmat täällä lähellä. Tuota ulkopuolista lastenhoitoapua täytyy selvittää - kiitos! 10 krt käytiin pariterapiassa, mutta ei ne voi sille mitään että miehen työ on mikä on...

Oon suunnitellut. Mutta mun mies hoitaa jo muutenkin lapsia, joten saisin vain sellaista rauhaa, ettei kukaan nyi mua hihasta eikä minulta odoteta mitään. Kumpikaan ei halua erota-erota, mutta mietitään, toisko tuo mulle kadotettuja voimia takaisin.

Eli oma, erillinen asunto. Joko ostettu tai vuokrattu.

Mll, opiskelija, naapurin teini/mummo/työtön, au pair, kaveri, serkku, joku? Varmasti löytyy joku jakamaan hoitotaakkaa JOS vain sinulta löytyy tahtoa ja viitseliäisyyttä ja sitä rohkeutta myöntää myös ääneen muille, että on raskasta. Älä kieri itsesäälissä. Laita lapset tarhaan, hommaa hoitoapua, mene harrastamaan JA jätä ne lapset miehelle, kun hän ei ole töissä. Kaiken maailman lätkät ja huilit saa jäädä, tee se selväksi.

Alkup. kirjoitti:

jaahas kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eli tilanne on tämä: Haluan erota, koska en jaksa perhe-elämää. Haluan levätä joka toisen viikon tai edes viikonlopun silloin tällöin. Haluan lähteä lomalle ilman lapsia uuden kumppanin kanssa, kun nykyisen kanssa ei onnistu. Mies tekee vuorotyötä, joten tällä hetkellä kuskaan aina lapset hoitoon ja haen hoidosta, olen useimmitenviikonloput lasten kanssa, teen ruuat, pesen pyykit ja siivoan kodin. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Toteuttaneet asian?

Kuulostat ihan entiseltä vaimoltani. Oli ilmeisesti yhtä häkeltynyt lapsiperheen arjesta kuin sinäkin. Erohan siinä tuli. Sääliksi käy miestäsi jos aikomuksesi toteutat, ilmoitus tulee hänelle varmasti puun takaa. Oikea paikka sinulle ja miehellesi olisi parisuhdeneuvonta. Tiesitkö että nykyään kunta on velvollinen tarjoamaan kodinhoitoapua (maksua vastaan) ilman lastensuojelua? Yhteyttä kuntaan ja vaatimaan. Samaten sukulaisille (mummot, papat, naimattomat sisarukset...) ilmoitusta että on akuutti kriisi jaksamisen kanssa ja apua tarvitaan.

Me ei olla saanu apua isovanhemmilta, koska eivät jaksa/ole kotona tms. Ainoastaan siis miehen vanhemmat täällä lähellä. Tuota ulkopuolista lastenhoitoapua täytyy selvittää - kiitos! 10 krt käytiin pariterapiassa, mutta ei ne voi sille mitään että miehen työ on mikä on...

Ehkä kannattaa miehen kanssa keskustella myös ihan alanvaihdosta. Tai/ja siitä, että miehesi jää kotiin lasten kanssa ja sinä palaat töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyöläisellä on joskus aamupäivätkin vapaita, yövuorojakson jälkeen piiiiitkät vapaat ja lomapäiviäkin kertyy enemmän kuin päivätyössä. Vuorotyössähän nimenomaan lapsia ehtii hoitaa. Mikä ihmeen lapanen ap oikein on, kun antaa ukkonsa päästä kuin koira veräjästä!?

Jos ajaa omaa taksia tai vaikka on renkinäkin ja siinä pitää 4 ihmistä elättää, ei ole tuollaista luksusta. Katso kun ei ne ammattiliitot pidä epäsäännöllisiä silpputöitä tekevien puolia.

WraithTodd kirjoitti:

Alkup. kirjoitti:

jaahas kirjoitti:

Väsynyt kirjoitti:

Eli tilanne on tämä: Haluan erota, koska en jaksa perhe-elämää. Haluan levätä joka toisen viikon tai edes viikonlopun silloin tällöin. Haluan lähteä lomalle ilman lapsia uuden kumppanin kanssa, kun nykyisen kanssa ei onnistu. Mies tekee vuorotyötä, joten tällä hetkellä kuskaan aina lapset hoitoon ja haen hoidosta, olen useimmitenviikonloput lasten kanssa, teen ruuat, pesen pyykit ja siivoan kodin. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Toteuttaneet asian?

Kuulostat ihan entiseltä vaimoltani. Oli ilmeisesti yhtä häkeltynyt lapsiperheen arjesta kuin sinäkin. Erohan siinä tuli. Sääliksi käy miestäsi jos aikomuksesi toteutat, ilmoitus tulee hänelle varmasti puun takaa. Oikea paikka sinulle ja miehellesi olisi parisuhdeneuvonta. Tiesitkö että nykyään kunta on velvollinen tarjoamaan kodinhoitoapua (maksua vastaan) ilman lastensuojelua? Yhteyttä kuntaan ja vaatimaan. Samaten sukulaisille (mummot, papat, naimattomat sisarukset...) ilmoitusta että on akuutti kriisi jaksamisen kanssa ja apua tarvitaan.

Me ei olla saanu apua isovanhemmilta, koska eivät jaksa/ole kotona tms. Ainoastaan siis miehen vanhemmat täällä lähellä. Tuota ulkopuolista lastenhoitoapua täytyy selvittää - kiitos! 10 krt käytiin pariterapiassa, mutta ei ne voi sille mitään että miehen työ on mikä on...

Ehkä kannattaa miehen kanssa keskustella myös ihan alanvaihdosta. Tai/ja siitä, että miehesi jää kotiin lasten kanssa ja sinä palaat töihin.

Milleköhän alalle se taksinkuljettaja noin vaan vaihtaa? Kuljetusalalla on joka lajissa vähän vastaava tilanne. Ja harvalla on koulutusta muuhun eli ensin pitäisi opiskella. Millä perhe elää sen aikaa? Niin no, äiti töihin ja lapset hoitoon. Mutta ei se varmaan helpota tilannetta silti iltaisin.

Jos taksirenki jää lasten kanssa kotiin niin siellä on sitten uusi kuljettaja ja paluuta entiseen työpaikkaan tuskin on. Jos ajaa omaa taksia, niin lasten kanssa kotiin jääminen on mahdotonta.

Ap, ero nyt ainakaan ei ole ratkaisu. Miehen pitää ensin jättää se pelaaminen. Tai sitten sovitte, milloin hän harrastaa ja milloin sinä. Ehkä voisit ajatella palaamista töihin ? Ota yhteyttä kunnan perheneuvolaan ja pyydä apua ja neuvoja sieltä!

alkup. kirjoitti:

Ei ole tosiaan provo, kumpa olisikin. Viikonloppuisin mies on töissä, nukkuu väsymystään pois tai on peleissä, pelaa siis jääkiekkoa lisäksi. Ajattelen niin, että hänen olisi pakko ottaa lapset viikonloppuisin ja ehkä hän sitten järjestäisi työt niin, ettei olisi joka toinen vkloppu töissä. Ei tullut vuorotyö yllätyksenä, mutta kyllä tuli yllätyksenä että sain kaksi lasta, joista ensimmäinen on aina ollut hankala, nukkunut huonosti, koliikki jne. ja toinen melkein kaikelle allerginen... Tuli myös yllätyksenä omien voimavarojen vähyys ja se, miten kovasti kaipaan omaa aikaa ja rauhaa. Rakastan kyllä lapsiani,

mutta...

Mikä pakko miehesi olisi ottaa heidät joka toinen viikonloppu? Entä jos vaan ei ota, ei tule , ei ilmaannu hakemaan?

Olet varmaan kuullut näistä tapauksista.

Laita nyt mies siinä lujille, että miettii yhdessä sinun kanssasi mistä ja mitä apua.

Minä otin juuri eron ja arki keveni huomattavasti. Yksi huollettava vähemmän eikä jatkuvaa ärtymystä siitä että toinen ei hoida asioita joista on sovittu.

Saan vapaa-aikaa välillä, ennen sitä ei ollut lainkaan. Nukun joskus kokonaisia öitä, lapsetkin voi paremmin kun äiti voi paremmi .

Mies ei voi pelata, jos sen hinta on se, että sinä uuvut.

Minä minä minä. Et mieti lapsia ollenkaan. Ero katsos koskettaa myös lapsia. Lapsesi voi muuttua sulle " hirviöiksi" sen takia kun hajoitit perheen.

Entä jos mies ei hoidakaan lapsia joka toinen viikonloppu?

Oma arkeni on yh äitinä HUOMATTAVASTI rankempaa, kuin ydinperhe aikoina.

Entä jos lapsesi alkavat oireilemaa, vaikka masennuksen takia. Ylpeänä minä minä ihmisenä sitten käytät lapsiasi lasten psykiatrian polilla.

Näköalattomuutta havaittavissa. Ap olet keksinyt sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät auta sinua löytämään tasapainoa perhe-elämän ja itsesi välillä. Tarvitset omaa aikaa ja vapaata lastenhoidosta. Olisiko taloudellinen tilanteesi parempi eron jälkeen? Menisit töihin, sossustako rahat? Entä jos mies vaatii lapset kirjoille luoksensa ja sinä olet elatusvelvollinen, onko rahaa?

Mun arvaus on, että sulla on nyt enemmän rahaa ja resursseja hankkia itsellesi omaa aikaa kuin eron jälkeen. Tiesitkö, että osa isistä jättää lastenhoidon kokonaan ex-vaimolle? Paat nyt vaan tuulemaan, alat huolehtia itsestäsi. Sinä olet siitä vastuussa. Hae tukea, hakekaa apua. Yksi vinkki: lastenhoitajan / päivähoidon lisäksi voisit kysyä tuttavapiiristäsi, onko joku heistä lähdössä matkalle ja tarvitsisi tai ottaisi kotivahdin?

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä. Et mieti lapsia ollenkaan. Ero katsos koskettaa myös lapsia. Lapsesi voi muuttua sulle " hirviöiksi" sen takia kun hajoitit perheen.

Entä jos mies ei hoidakaan lapsia joka toinen viikonloppu?

Oma arkeni on yh äitinä HUOMATTAVASTI rankempaa, kuin ydinperhe aikoina.

Entä jos lapsesi alkavat oireilemaa, vaikka masennuksen takia. Ylpeänä minä minä ihmisenä sitten käytät lapsiasi lasten psykiatrian polilla.

Kyllä kuulkaas jaksava äiti on lapsille iso voimanlähde. Masennus voi tulla joka tapauksessa ja monille tulee. Ei lapsista tule hirviöitä, mutta helpompi heitäkin tukea kasvussa kun voi itse hyvin.

Ei ydinperhe ole mikään tavoite jos vanhemmat voivat siinä huonosti.

Jos aloittaja ottaa eron, mies ei todennäköisesti halua tavata lapsiaan enää lainkaan eli aloittaja joutuu ojasta allikkoon. Hän saa omaa aika vain jos itse kieltäytyy ottamasta lapsiaan luokseen eikö hae huoltajuutta lainkaan. Mieskään ei sitä halua, joten onpa kiva lapsille kun heitä ei halua kukaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä. Et mieti lapsia ollenkaan. Ero katsos koskettaa myös lapsia. Lapsesi voi muuttua sulle " hirviöiksi" sen takia kun hajoitit perheen.

Entä jos mies ei hoidakaan lapsia joka toinen viikonloppu?

Oma arkeni on yh äitinä HUOMATTAVASTI rankempaa, kuin ydinperhe aikoina.

Entä jos lapsesi alkavat oireilemaa, vaikka masennuksen takia. Ylpeänä minä minä ihmisenä sitten käytät lapsiasi lasten psykiatrian polilla.

Kyllä kuulkaas jaksava äiti on lapsille iso voimanlähde. Masennus voi tulla joka tapauksessa ja monille tulee. Ei lapsista tule hirviöitä, mutta helpompi heitäkin tukea kasvussa kun voi itse hyvin.

Ei ydinperhe ole mikään tavoite jos vanhemmat voivat siinä huonosti.

Vanhempien ero on lapsille kriisi, josta toipumiseen menee tavanoamisesti muutama vuosi. Osa lapsista tarvitsisi ammattiapua. Tietysti myös vanhemmille ero on kriisi. En tunne lapsiperheiden eroja, joissa jollakin ei ollut pallo hukassa ja surua päättyneestä perheestä ja menetetystä, oletetusta tulevasta. Myös ap:n mies voi eron myötä joutua niin pahasti solmuun, että lapset kärsivät siitä. Ja sitä syyllisyyttä ja vastuuta sitten saakin kantaa eroava vanhempi.

Ymmärrän sinua ap. Kyllä mieskin on valinnoillaan vastuussa muun perheen jaksamisesta. Jos miehesi ei kanna korttaan kekoon perhe-elämän pyörityksessä, otat eron. Todennäköisesti eron jälkeen kuitenkin ottaisi lapset luokseen vähintään joka 2. viikonloppu ja saisit levätä. Sinun jaksamisesi on nyt tärkeintä koska olet perheen "vetonaula". Joten ajattelet tietenkin omaa jaksamistasi ensin! Kokemusta on. Parempi erota kuin palaa lopullisesti piippuun. Meillä mies VALITSI jatkuvan työssäolon(olisi saanut työn 8-16 samalla palkalla) silloin, kun meillä oli 2 kpl alle 3v mukulaa jotka olivat hereillä vuorotellen, ja minä väsyin ja masennuin täysin. Erohan siitä tuli, kunnioitus tuohon ihmiseen kärsi liikaa koska jätti meidät tiukan paikan tullen pulaan totaalisesti. En ole katunut päivääkään. Positiivista oli se, että lapset eivät paljoakaan kärsineet erosta, sillä eihän isänsä ollut aikaisemminkaan ollut juuri arjessa läsnä. Mitä pienempi lapsi on eron sattuessa, sitä vähemmän hoksaa muutosta surra.

Hei ap!

Minunkin mieheni ajaa taksia. Ei omaa, vaan toimii vakituisena renkinä taksi-isännälleen.

Vuorot ovat juuri tuollaisia klo 6-16 ja klo 6-6 (kyllä, 24h).

Jokaisen yövuoron jälkeen on vähintään se yksi vapaapäivä, joka tosiaan menee aika pitkälti univelkojen pois nukkumiseen.

Yleensä vapaita on kuitenkin kaksi, ja toisena vapaapäivänään mies HALUAA olla lasten kanssa. Samoin noiden klo 6-16 vuorojen jälkeen illat ehtii puuhastella niin lasten kuin omien harrastustensa parissa.

Vapaapäiviä on maksimissaan neljä peräkkäin ollut, ja pidempiä lomia varten pitää hommata toinen kuski tuuraamaan. Ne lomat/vapaapäivät on kuitenkin palkattomia.

Minusta kuulostaa siis, ettei ap:n miehellä ole kyse ehtimisestä vaan siitä ettei sitä kiinnosta. Eikä sitä kiinnosta eron jälkeenkään eli et pääsee vapaata viettämään eron siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä otin juuri eron ja arki keveni huomattavasti. Yksi huollettava vähemmän eikä jatkuvaa ärtymystä siitä että toinen ei hoida asioita joista on sovittu.

Saan vapaa-aikaa välillä, ennen sitä ei ollut lainkaan. Nukun joskus kokonaisia öitä, lapsetkin voi paremmin kun äiti voi paremmi .

Sama minulla, vaikka edelleen hoidankin lapseni 24/7. Nyt kun elämässä on vain oma aikataulu, eikä turhaan luota toiseen aikuiseen, joka ei sitten kuitenkaan tee eikä ota vastuuta mistään, minun elämäni on stressittömämpää.