Ero lapsiperhearjen haastavuuden takia?

Tuliko aivan yllätyksenä, että lapset työllistävät syntymänsä jälkeen vuosia? 

Rakastatko lapsiasi? Saisinko adoptoida heidät?

Väsynyt kirjoitti:

Eli tilanne on tämä: Haluan erota, koska en jaksa perhe-elämää. Haluan levätä joka toisen viikon tai edes viikonlopun silloin tällöin. Haluan lähteä lomalle ilman lapsia uuden kumppanin kanssa, kun nykyisen kanssa ei onnistu. Mies tekee vuorotyötä, joten tällä hetkellä kuskaan aina lapset hoitoon ja haen hoidosta, olen useimmitenviikonloput lasten kanssa, teen ruuat, pesen pyykit ja siivoan kodin. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Toteuttaneet asian?

Jos mies ei tee mitään niin tuskin ottaa lapsia jatkossakaan vuoroviikoin. Jos mies on vuorotyössä miten ei välillä hae tai vie lapsia? Kyllä vuorotyöläisetkin kerkeää siivoamamaan, pyykkäämään, laittamaan ruokaa. Jos mies ei "kerkeä" niin ei kerkeä jatkossakaan...

No ehkä ap:lle tuli yllätyksenä se että kaiken joutuu tekemään yksin vaikka lapsilla on isäkin.Ei se että lapset työllistävät .Mitä järkeä on miehessä joka ei sitoudu perhe-elämään tai siis mitä järkeä yrittää tommosen kans.Eroa.

Sääliksi käy lapsia, ei kiinnosta äitiä eikä isää.

-3

Siitäkö se helpottuu, että jäät esim. totaali-yh:ksi? Oi tyhmyyden määrää.

Missä mies on viikonloput? Hommaa itsellesi matka joka toiseksi viikonlopuksi.

Tässä provossa on aineksia

Vierailija kirjoitti:

No ehkä ap:lle tuli yllätyksenä se että kaiken joutuu tekemään yksin vaikka lapsilla on isäkin.Ei se että lapset työllistävät .Mitä järkeä on miehessä joka ei sitoudu perhe-elämään tai siis mitä järkeä yrittää tommosen kans.Eroa.

Niin, mies varmaan silkkaa ilkeyttään otti vuorotyön heti kun lapset tuli tehtyä.

Miten vuorotyöläinen pystyisi pitämään lapsia joka toisen viikon, jos nyt ei pysty edes viemään tarhaan tai hakemaan sieltä? Eroa jos oot onneton, mutta ei se varmaan sun työtaakkaasi vähennä.

Häh viestit häviävät? Eikä ollut asiatonta...

No miten se mies muuttuu osallistuvaksi, kun erotaan?

Että voit ap unohtaa nuo haaveet omasta ajasta. Jos mies tekee vuorotyötä, ei hän voi lapsia joka toinen viikko tai edes joka toinen viikonloppu pitää. Eikä varmaan haluakaan, jos ei kerran nytkään kiinnosta.

Kyllä mullakin synkimmissä väsymyksen syövereissä on käynyt mielessä että erotaan niin saisi joskus nukkua ja olla rauhassa. Meillä on haastava esikoinen joka rassaa joka kantilta joka käänteessä ja siihen päälle kaksi vuosia huonosti nukkunutta pienempää. Eli ihan perussettiä eikä tullut yllätyksenä, mutta silti olen ollut niin totaalisen puhki ja kypsynyt että tosissani olen ajatellut että minä voisin muuttaa vaikka pienimmän kanssa pois niin ei ainakaan tarvitsisi tapella vanhimman kanssa koko ajan ja heräilläkin pitäisi vain 4 eikä 8 kertaa yössä.

Mutta niin sitä on sitkuteltu ja helpommaksi käy koko ajan. En tiedä mitä miehen mielessä on liikkunut, minä olen meillä se joka enemmän vuodattaa näitä tuntemuksia.

Siis mies ei tee säännöllistä vuorotyötä vaan on lähes aina töissä... Ajaa taksia. Eka lapsi on suunniteltu ja yhden kanssa jaksaisinkin paremmin. Toinen on ns. vahinko kun kondomi ei ollut riittävä ehkäisy imetyksen ohella (ei ollut kk alkaneet vielä). Lapsilla 1v3kk ikäeroa, vanhempi nyt 3,5v.

Tuntuu, että elämä on ohi.

Vuorotyöläisellä on joskus aamupäivätkin vapaita, yövuorojakson jälkeen piiiiitkät vapaat ja lomapäiviäkin kertyy enemmän kuin päivätyössä. Vuorotyössähän nimenomaan lapsia ehtii hoitaa. Mikä ihmeen lapanen ap oikein on, kun antaa ukkonsa päästä kuin koira veräjästä!?

Meillä ollaan molemmat vuorotöissä ja olenkin miehelle sanonut jotta jos eri tulee niin se on viikko-viikko systeemi tai lapset adoptioon.

Ei ole tosiaan provo, kumpa olisikin. Viikonloppuisin mies on töissä, nukkuu väsymystään pois tai on peleissä, pelaa siis jääkiekkoa lisäksi. Ajattelen niin, että hänen olisi pakko ottaa lapset viikonloppuisin ja ehkä hän sitten järjestäisi työt niin, ettei olisi joka toinen vkloppu töissä. Ei tullut vuorotyö yllätyksenä, mutta kyllä tuli yllätyksenä että sain kaksi lasta, joista ensimmäinen on aina ollut hankala, nukkunut huonosti, koliikki jne. ja toinen melkein kaikelle allerginen... Tuli myös yllätyksenä omien voimavarojen vähyys ja se, miten kovasti kaipaan omaa aikaa ja rauhaa. Rakastan kyllä lapsiani, mutta...

Se elämä palaa taas. Itselläni on lapset tuolla ikäerolla ja voi kun voisin tulla pääsi sisään näyttämään, miten lyhyt aika se oikeasti on, kun elämä on tuollaista kuin sulla nyt. Se on muutama hassu vuosi. Tuo on juuri raskainta - tai kiireisintä - aikaa, kun kaksi tuon ikäistä.

Eikä aika ole kullannut muistojani. Minulla on pieni lapsi nytkin, saimme siis lisää, kun ne ekat raskaat olivat vähän kasvaneet. Erona on se, että nyt en kärsi, koska tiedän, että tämä aika on hetki vaan. Heräilykin loppuu kohta, esikoisen vaativuus ei omalla tavallaan ehkä ikinä. Tiedän, koska itsellänikin vaativa esikoinen.

Älä ihmeessä tuon takia eroa.

Lapsiperhe-arjen raskaus voi hyvinkin tulla yllätyksenä, ei siinä ole mitään hävettävää! Nyt keskustelemaan sen miehen kanssa ajankäytöstä, myöskin lapset voi hyvinkin viedä sinne mummolaan hoitoon välillä että saatte joskus yhdessä levähtää ja olla keskenään.

Itsellänikin joskus arki tuntuu pelkältä kujanjuoksulta ja suorittamiselta myös. Oikein odotan, että lapset tulisivat teini-ikään ja saisin vihdoin hengähtää. Ruuhkavuodet ovat nimensä arvoisia.

Väsynyt kirjoitti:

Eli tilanne on tämä: Haluan erota, koska en jaksa perhe-elämää. Haluan levätä joka toisen viikon tai edes viikonlopun silloin tällöin. Haluan lähteä lomalle ilman lapsia uuden kumppanin kanssa, kun nykyisen kanssa ei onnistu. Mies tekee vuorotyötä, joten tällä hetkellä kuskaan aina lapset hoitoon ja haen hoidosta, olen useimmitenviikonloput lasten kanssa, teen ruuat, pesen pyykit ja siivoan kodin. Onko muita, jotka ovat samassa tilanteessa? Toteuttaneet asian?

Kuulostat ihan entiseltä vaimoltani. Oli ilmeisesti yhtä häkeltynyt lapsiperheen arjesta kuin sinäkin. Erohan siinä tuli. Sääliksi käy miestäsi jos aikomuksesi toteutat, ilmoitus tulee hänelle varmasti puun takaa. Oikea paikka sinulle ja miehellesi olisi parisuhdeneuvonta. Tiesitkö että nykyään kunta on velvollinen tarjoamaan kodinhoitoapua (maksua vastaan) ilman lastensuojelua? Yhteyttä kuntaan ja vaatimaan. Samaten sukulaisille (mummot, papat, naimattomat sisarukset...) ilmoitusta että on akuutti kriisi jaksamisen kanssa ja apua tarvitaan.