Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kaunis nainen olla yksinäinen?
23.01.2016 |
Olen tässä miettinyt, että voiko kaunis nainen todella joutua olemaan pitkään yksinäinen.
Yksinäisyydellä tarkoitan tässä nimenomaan oikeaa yksinäisyyttä, jossa hän viettää lähes kaiken aikansa yksin eikä hänellä myöskään ole parisuhdetta tai edes satunnaisia yhden_yön-seksisuhteita.
(Jos hän on töissä/opiskelee, hän ei voi tietenkään olla kokoajan täysin yksin, mutta tällöin hänen sosiaalinen kanssakäymisensä rajoittuu välttämättömimpään. Tällöinkään hänellä ei siis ole työ- opiskelu-paikassaan varsinaisia ystäviä, joiden kanssa kaveerata kahvi- luento- yms. -tauoilla.)
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tiedoksi: joku luentokaveri tai kahviseura työpaikan taukohuoneessa ei todellakaan ole mikään ihmissuhde.
Tarkoitat siis kokemusta yksinäisyydestä, etkä sitä, että tämä henkilö viettää aikansa yksin? Vastaus: kyllä voi. Vaikka nainen olisikin kaunis, niin ei se tarkoita, että häntä tultaisiin hakemaan kotoa tai hän jotenkin väistämättä päätyisi sosiaalisiin kanssakäymisiin. Ulkonäkö ei ole merkittävin tekijä, vaan ihmisen oma toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Esim. mt-ongelmat voivat aiheuttaa tuollaista elämää.
Yksinäisyyttä voi olla ilman mt-ongelmiakin. Syvällisten, vapaa-aikaan ulottuvien ihmissuhteiden hankkiminen ei Suomessa ole mitenkään helppoa, jos ei jo valmiiksi ole piireissä. Ja niistä voi aina joutua ulos. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin kaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään voi! Niinkuin ei rumatkaan voi koskaan olla seurallisia ja suosittuja. Missä laatikossa oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Esim. mt-ongelmat voivat aiheuttaa tuollaista elämää.
Yksinäisyyttä voi olla ilman mt-ongelmiakin. Syvällisten, vapaa-aikaan ulottuvien ihmissuhteiden hankkiminen ei Suomessa ole mitenkään helppoa, jos ei jo valmiiksi ole piireissä. Ja niistä voi aina joutua ulos. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin kaveruus.
Onko jollain oikeasti tätä ongelmaa vielä yläasteen jälkeen? Mitkä ihmeen piirit? Ehkä pikkupaikkakuntien ongelma? Itse koen olevani introvertti ja joskus suorastaan epäsosiaalinen, en edes mikään ystävällisyyden huipentuma, mutta kaikesta huolimatta olen aina onnistunut saamaan hyviä ystäviä. Monet pysyneet elämässä yli kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta.
Parisuhde on jo monimutkaisempi juttu koska siihen vaaditaan muutakin kuin henkinen yhteenkuuluvuus.
En ole koskaan tavannut yksinäistä ja kaunista naista. Ovat aina jotenkin puheliaita, mukavia ja hyväitsetuntoisia. Uskoisin silti, että ainakin kaksi tai kolme kaunista ja yksinäistä naista Suomessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kauniimpi, ja tarkoitan nyt melkein sellaista ylimaallista kauneutta, sitä yksinäisempi. Kun tarpeeksi kauas erkanee siitä ns. massasta niin ylhäinen yksinäisyys kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut yksinäistä ja kaunista naista. Ovat aina jotenkin puheliaita, mukavia ja hyväitsetuntoisia. Uskoisin silti, että ainakin kaksi tai kolme kaunista ja yksinäistä naista Suomessa on.
Ihan kuin pinnallinen sosiaalisuus ja todellinen psyko-fyysinen yksinäisyys olisivat jotenkin toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
T: molemmat löytyy (töissä avoin ja ulospäinsuuntautunut, mutta yhtään vapaa-ajan kaveria ei ole ollut vuosiin)
Olen ap kuvailemasi nainen.
45v, vuosia sitten eronnut kolmen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huokaus. Kauneus on katsojan silmässä, eli jonkun mielestä kaunis ihminen ei toisen silmään ole lainkaan viehättävä. Toisekseen, ei se ulkonäkö tosiaan vaikuta siihen, kuinka "suosittu" on, vaan se, millaiset sosiaaliset taidot ovat. Kyllä se ns. kaunis nainenkin jää yksin, jos ei osaa tulla normaalisti ihmisten kanssa toimeen.
no voi hemmetti..tottakai voi olla!ei se ulkonäkö niin hirveesti korreloi suosion kanssa!
Miten ulkonäkö muka liittyy siihen onko seuraa vai ei?:D hölmö kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Esim. mt-ongelmat voivat aiheuttaa tuollaista elämää.
Yksinäisyyttä voi olla ilman mt-ongelmiakin. Syvällisten, vapaa-aikaan ulottuvien ihmissuhteiden hankkiminen ei Suomessa ole mitenkään helppoa, jos ei jo valmiiksi ole piireissä. Ja niistä voi aina joutua ulos. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin kaveruus.
Onko jollain oikeasti tätä ongelmaa vielä yläasteen jälkeen? Mitkä ihmeen piirit? Ehkä pikkupaikkakuntien ongelma? Itse koen olevani introvertti ja joskus suorastaan epäsosiaalinen, en edes mikään ystävällisyyden huipentuma, mutta kaikesta huolimatta olen aina onnistunut saamaan hyviä ystäviä. Monet pysyneet elämässä yli kymmenen, jopa kaksikymmentä vuotta.
Parisuhde on jo monimutkaisempi juttu koska siihen vaaditaan muutakin kuin henkinen yhteenkuuluvuus.
Kaveruuteen ei tosiaan riitä pelkkä henkinen yhteenkuuluvuus. Itse asiassa sitä ei tarvita välttämättä ollenkaan.
Ja kyllä vaan tarvitaan taustalle sosiaaliset verkostot jo valmiiksi, jos uusia kavereita haluaa saada. Ei ole mikään pikkupaikkakuntien ilmiö...
ulkonäöllä tai muiden arvioilla siitä ei ole tekemistä sen asian kanssa että onko kavereita tai kumppania. Ap elää nettipurkissa, jossa kaikki toimii mustavalkosesti. Ap on selkeästi kadottanut todellisuudentajunsa tai sitten tämä on trolli
Ap on ehkä koululainen? Ei ulkonäkö ja ystävyyssuhteet liity aikuisilla toisiinsa.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monta kertaa tästäkin aiheesta pitää "keskustella"? Sulle on tuhat ja yksi vastausta jo annettu.