Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin edellyttää kumppaniehdokkaalta tirttyä tulo- tai varallisuustasoa?
23.01.2016 |
Omasta mielestäni ei ja ihmettelen tällaisen asian moralisointia. Ihmiset kautta aikain ovat ottaneet aseman ja varallisuuden huomioon kumppaninvalinnassa. Jopa siinä määrin, että Englannin yläluokassa mies saattoi kosiessaan luetella omaisuutensa ja tulonsa, jotta kosittavan isä ja kosittava voivat tehdä järkevän päätöksen.
Ihminen etsii paitsi kumppania itselleen, myös äitiä/isää lapsilleen. Lasten kasvattamisessa resursseilla on suuri merkitys. Varakkaiden lapset saavat parempaa terveydenhoitoa, heidän on helpompi kouluttautua, he voivat harrastaa enemmän kehittäviä harrastuksia, he voivat matkustamalla laajentaa maailmankuvaansa jne. Varakkaan lapsi saa paremmat lähtökohdat elämään. Onko väärin toivoa sitä?
Kun itse etsin tyttöystävää, edellytin että tyttö on vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja on ammatissa tai opiskelee ammattiin, jossa on mahdollisuudet vähintään keskitason tuloihin. Täytän toki itsekin nämä kriteerit. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ok että rikkaana minulla on oikeus edellyttää itselleni avointa suhdetta? Sopimusasia, mielestäni. Vaimon paikka on kotiäitinä.
Totta kai. Ja joko löydät tai et löydä kriteerejäsi vastaavan henkilön, joka ryhtyy kanssasi suhteeseen. Onneksi mulla lompakon pullistelu ei ole puskenut pissaa nousemaan aivoihin ja sydänkin on vielä paikalkaan.
Urheilullinen saa haluta urheilullisen puolison, älykäs älykkään, musiikinrakastaja toisen samanlaisen... mutta jos varakas haluaa että kumppani on varakkuuden suhteen samalla "tasolla", niin siloin on pissaa päässä? Miksi näin?
Jos olet urheilullinen, otat epäsporttisen sillä ehdolla, että saat avoimen suhteen? Normaalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten tapahtuu, kun on löydetty varallisuusnäkökulmasta katsoen sopiva kumppani, lyöty hynttyyt yhteen, ehkä hankittu lapsiakin ja - tadaa - kumppani jää työttömäksi, tekee konkurssin, sairastuu tms. ja köyhtyy. Uutta kehiin?
Lue viestini perhetaustan merkityksestä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta varakkaammat ovat lähtökohtaisesti paremmassa tilanteessa kestämään mainitsemasi vastoinkäymiset kuin köyhät.
Köyhien taloushan voi romahtaa täydellisesti esim. sairauden myötä. Varakas pari pystyy paremmin panostamaan lasten kasvatukseen tuollaisessakin tilanteessa ja jos perhetausta on keskiluokkainen, isovanhemmat pystyvät myös auttamaan paremmin.
No tässäpä kerroit yhden kriteerin lisää siihen kumppanin valintaan, nimittäin että "pappa betalar". Ei ole mitenkään kiveen hakattua, että varakkaat appivanhemmat olisivat rahaa tyrkyttämässä, kannattaa siis selvittää asia jo etukäteen. Ja aika varakas saa se kumppanikin olla jos oletat että esim. elinikäisen työkyvyttömyyden iskiessä varallisuutta löytyy niin paljon että haluamasi elintaso on mahdollista pitää koko loppuelämän.
Siinä ei ole mitään väärää mutta sitten kun kumppania ei löydykään niin ei kannata itkeä yksinäisyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten tapahtuu, kun on löydetty varallisuusnäkökulmasta katsoen sopiva kumppani, lyöty hynttyyt yhteen, ehkä hankittu lapsiakin ja - tadaa - kumppani jää työttömäksi, tekee konkurssin, sairastuu tms. ja köyhtyy. Uutta kehiin?
Lue viestini perhetaustan merkityksestä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta varakkaammat ovat lähtökohtaisesti paremmassa tilanteessa kestämään mainitsemasi vastoinkäymiset kuin köyhät.
Köyhien taloushan voi romahtaa täydellisesti esim. sairauden myötä. Varakas pari pystyy paremmin panostamaan lasten kasvatukseen tuollaisessakin tilanteessa ja jos perhetausta on keskiluokkainen, isovanhemmat pystyvät myös auttamaan paremmin.
No tässäpä kerroit yhden kriteerin lisää siihen kumppanin valintaan, nimittäin että "pappa betalar". Ei ole mitenkään kiveen hakattua, että varakkaat appivanhemmat olisivat rahaa tyrkyttämässä, kannattaa siis selvittää asia jo etukäteen. Ja aika varakas saa se kumppanikin olla jos oletat että esim. elinikäisen työkyvyttömyyden iskiessä varallisuutta löytyy niin paljon että haluamasi elintaso on mahdollista pitää koko loppuelämän.
Yleensä isovanhemmat haluavat lastenlastensa parasta. Olen varma, että sekä omat että vaimoni vanhemmat auttaisivat vaimoani lasten kasvatuksessa parhaansa mukaan, jos sattuisin vaikkapa kuolemaan. Elintasosta tässä ei omalla kohdallani ole kysymys, vaan lasten mahdollisuuksista elämässään.
En tiedä onko se väärin, mutta aika pinnallistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksena ihan kiva, että mies tienaisi saman, mitä minäkin.. mutta käytännössä aika hankalaa. Yhden sellaisen miehen kanssa tapailin, joka tienasi suurinpiirtein puolet vähemmän ja hänkin on hyvätuloinen :)
Mulle on oikeasti ihan sama kumppanin tuloille tai tulottomuudelle, voin kyllä elättää hänetkin, eikä tunnu missään. Nykyinen tienaa alle neljänneksen mun tuloista, mut ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se väärin, mutta aika pinnallistahan se on.
Pinnallisempaa kuin ulkonäön, koulutuksen, älykkyyden, samojen elämänarvojen tai urheilullisuuden edellyttäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni ei ja ihmettelen tällaisen asian moralisointia. Ihmiset kautta aikain ovat ottaneet aseman ja varallisuuden huomioon kumppaninvalinnassa. Jopa siinä määrin, että Englannin yläluokassa mies saattoi kosiessaan luetella omaisuutensa ja tulonsa, jotta kosittavan isä ja kosittava voivat tehdä järkevän päätöksen.
Ihminen etsii paitsi kumppania itselleen, myös äitiä/isää lapsilleen. Lasten kasvattamisessa resursseilla on suuri merkitys. Varakkaiden lapset saavat parempaa terveydenhoitoa, heidän on helpompi kouluttautua, he voivat harrastaa enemmän kehittäviä harrastuksia, he voivat matkustamalla laajentaa maailmankuvaansa jne. Varakkaan lapsi saa paremmat lähtökohdat elämään. Onko väärin toivoa sitä?
Kun itse etsin tyttöystävää, edellytin että tyttö on vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja on ammatissa tai opiskelee ammattiin, jossa on mahdollisuudet vähintään keskitason tuloihin. Täytän toki itsekin nämä kriteerit. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää.
Tirtty tulo tai varallisuustason vaatimien on aina paikallaan.
Voi myös vaatia tiettyä tulo- tai varallisuustasoa, jos vaatija on fiksu ja osaa suomenkielen ja oikeinkirjoituksen.
Nuorena minäkin etsin miestä, joka olisi noilla kriteerillä samalla tasolla kuin minä. Heidän kanssaan ei ollut koskaan kemiaa. Lopulta tapasin köyhän ja vähemmän koulutetun miehen ja se kolahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni ei ja ihmettelen tällaisen asian moralisointia. Ihmiset kautta aikain ovat ottaneet aseman ja varallisuuden huomioon kumppaninvalinnassa. Jopa siinä määrin, että Englannin yläluokassa mies saattoi kosiessaan luetella omaisuutensa ja tulonsa, jotta kosittavan isä ja kosittava voivat tehdä järkevän päätöksen.
Ihminen etsii paitsi kumppania itselleen, myös äitiä/isää lapsilleen. Lasten kasvattamisessa resursseilla on suuri merkitys. Varakkaiden lapset saavat parempaa terveydenhoitoa, heidän on helpompi kouluttautua, he voivat harrastaa enemmän kehittäviä harrastuksia, he voivat matkustamalla laajentaa maailmankuvaansa jne. Varakkaan lapsi saa paremmat lähtökohdat elämään. Onko väärin toivoa sitä?
Kun itse etsin tyttöystävää, edellytin että tyttö on vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja on ammatissa tai opiskelee ammattiin, jossa on mahdollisuudet vähintään keskitason tuloihin. Täytän toki itsekin nämä kriteerit. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää.
Tirtty tulo tai varallisuustason vaatimien on aina paikallaan.
Voi myös vaatia tiettyä tulo- tai varallisuustasoa, jos vaatija on fiksu ja osaa suomenkielen ja oikeinkirjoituksen.
Suomen kieli on sanaliitto ja kirjoitetaan erikseen.
Ap, sä voit vaatia tiettyä varakkudellista tasoa, johon sulla itselläsi on rahkeet. Jos et itse ole varakas, johtotehtävissä, hyvännäköinen ja mukava, niin parhaisiin naisiin sulla ei oo itselläsi varaa :)
Tietenkin itse päätät, kenen kanssa seurustelet / menet naimisiin / hankit lapsia. Naisen rahallisen statuksen selvittäminen ei aina käy muutamassa viikossa....
Terv. varakkaan miehen nainut, vierestä saa katsella miehen mälläämistä rahoillaan itselleen ja lapsilleen. Ostaisi joskus minullekin jotain :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä olisi ollut mukavaa jos miehelläni olisi ollut yhtä hyvä tai mielellään vaikka parempikin palkka kuin minulla, sillä hänellä oli aika kallis maku, ja rahankäytöstä tuli usein ärsytystä ja kitkaa yhteisessä elämässä. Mutta en kyllä koe että olisin koskaan ollut sellaisessa tilanteessa että voisin valita, rakastunko rikkaaseen vai köyhään, ihan yhtä vähän kuin mulla on ollut edessäni vaikka kaksi yhtä hyvää miestä joista sitten valitsen, haluanko tumman vai vaalean.
On joo maailmassa mukavia ihmisiä, mutta ei mun maailmassani niin paljon NIIN mukavia ole että ihan yhtenään tapaisin miehiä joihin oikeasti rakastun. Jos aloittajalla on niin mikäs siinä. Ei musta ole tosiaan yhtään eri asia "pinnallisuuden" kannalta haluta pariutua rikkaan kuin vaikka hoikan kanssa.
No ei kai ole, mutta kurjaa, jos tuo on ns. tärkein peruste kumppanin valinnalle. Ajattelen omaa tilannettani. Olen siis työkyvyttömyyseläkkeellä ja vaikeavammainen. Yritän löytää edes jotain osa-aikatyötä, mutta se on hankalaa, kun työtä jota pystyisin tekemään on tarjolla olemattoman vähän. Olen mukava ja sosiaalinen ihminen, joten toivon, ettei kumppanin löytymiselle ole esteenä mun alhaiset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ok että rikkaana minulla on oikeus edellyttää itselleni avointa suhdetta? Sopimusasia, mielestäni. Vaimon paikka on kotiäitinä.
Totta kai. Ja joko löydät tai et löydä kriteerejäsi vastaavan henkilön, joka ryhtyy kanssasi suhteeseen. Onneksi mulla lompakon pullistelu ei ole puskenut pissaa nousemaan aivoihin ja sydänkin on vielä paikalkaan.
Urheilullinen saa haluta urheilullisen puolison, älykäs älykkään, musiikinrakastaja toisen samanlaisen... mutta jos varakas haluaa että kumppani on varakkuuden suhteen samalla "tasolla", niin siloin on pissaa päässä? Miksi näin?
Jos olet urheilullinen, otat epäsporttisen sillä ehdolla, että saat avoimen suhteen? Normaalia?
Mistä ihmeestä tällaisen keksit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni ei ja ihmettelen tällaisen asian moralisointia. Ihmiset kautta aikain ovat ottaneet aseman ja varallisuuden huomioon kumppaninvalinnassa. Jopa siinä määrin, että Englannin yläluokassa mies saattoi kosiessaan luetella omaisuutensa ja tulonsa, jotta kosittavan isä ja kosittava voivat tehdä järkevän päätöksen.
Ihminen etsii paitsi kumppania itselleen, myös äitiä/isää lapsilleen. Lasten kasvattamisessa resursseilla on suuri merkitys. Varakkaiden lapset saavat parempaa terveydenhoitoa, heidän on helpompi kouluttautua, he voivat harrastaa enemmän kehittäviä harrastuksia, he voivat matkustamalla laajentaa maailmankuvaansa jne. Varakkaan lapsi saa paremmat lähtökohdat elämään. Onko väärin toivoa sitä?
Kun itse etsin tyttöystävää, edellytin että tyttö on vähintään keskiluokkaisesta perheestä ja on ammatissa tai opiskelee ammattiin, jossa on mahdollisuudet vähintään keskitason tuloihin. Täytän toki itsekin nämä kriteerit. Mielestäni tässä ei ole mitään väärää.
Tirtty tulo tai varallisuustason vaatimien on aina paikallaan.
Voi myös vaatia tiettyä tulo- tai varallisuustasoa, jos vaatija on fiksu ja osaa suomenkielen ja oikeinkirjoituksen.
Toisaalta kaikki suomenruotsalaiset ei osaa täydellistä suomea, mutta rahaa saattaa löytyä.
Niin paljon, että mitä?