Lue keskustelun säännöt.
Mikä mulla on? Jatkuvasti pelkään että sekoan, saan skitsofrenian jne.
23.01.2016 |
Sitten taas välillä olo on ihan normaali ja hyvä, huokaisen helpotuksesta, tunnen pystyväni vaikka mihin. Sama voi alkaa uudestaan sitten taas joskus tunnin päästä taas. Tunnen itseni ihan epänormaaliksi, ja että kaikki huomaa miten viallinen olen! Lisäksi mulla on tosi vaikea olla yhteydessä toisiin, vaikka tiedän että pitäisi... en esimerkiksi soita lapsen kaverin vanhemmille vaan lapsi soittaa itse kaverille, ne varmaan ihmettelee. Sitten mulla on taas huono omatunto.
Kommentit (9)
Mä veikkaan että jos sekoat ja saat skitsofrenian, niin et sitä kyllä itse huomaa... joten ole huoleti vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oireinen häiriö?
Luulen että pelko sairastumisesta ajaa sinua tähän tilaan. Jos kuulet lääkäriltä/terapeutilta että akuuttia hätää ei ole, voi olla että olosi paranee. Lääkäriin tai yksityiselle terapeutille siis.
Varmaan joku paniikki- tai ahdistuneisuushäiriö on. Ehkä mun pitäisi alkaa syödä SSRI-lääkkeitä? Olen niin kauan yrittänyt välttää, mulle on suositeltu kyllä... En millään haluaisi koukuttavia myrkkyjä, jotka vaikuttaa seksuaalisuuteen. Mut eihän tästä elämästä näinkään oikein mitään tule. Mun pitäisi kai myöntää tilanne. Joka kerta vaan kun on olo että "ai, olenkin ok!" niin ajattelen todella, että en mä mitään aloita, pärjään ilman. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa lähteminenkin on vaikeaa, vitkastelen ja tarkistan asiat moneen kertaan ja sitten myöhästyn. Mun isosisko on vähän samanlainen. Ehkä meillä on tätä suvussa. ap
Itseä auttaa, kun keskityn siihen tarkistettavaan asiaa. Sanoo vaikka ääneen, ettei levy ole päällä. Suuri syy tässä tarkistelupakossa on jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö, on elämässä jotain ongelmia ja käsittelemättömiä tunteita, joista ei saa oikein kiinni tai ei osaa tehdä asioille mitään, Jonkinlaista itsetutkiskelua yritän tehdä ja tarkistan kyllä paikat ulos tai nukkumaan mennessä, mutta yritän pitää tuon tarkistelun jotenkin aisoissa ettei se kehity neuroosiksi, niin että yöllä pitää lähteä uudestaan tarkistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla saman tyylisiä ajatuksia, ollut n. 2 vuoden ajan. Ne alkoivat kun sain muutaman kerran paniikkikohtauksen....olojen päälle sattuessa, ajattelen vain että en oo vielä tähänkään mennessä seonnut joten tuskin nytkään. Ja että jos vaikka sekoaisin tai olisin harhainen, en siihen itse pysty kuitenkaan vaikuttaamaan. Saan nykyään tosi helpolla itseni rauhotettua pelkädtään psyykkaamalla itseni näin. Olen myös sanonut miehelleni ja äidilleni näistä ajatuksistani, se auttoi myös kun saa sanottua sen ääneen. Koita tietoisesti psyykata itseäsi ja jos ei toimi niin sitten kehottaisin myös menemään lääkäriin...mutta jos tilanne ei ole paha, pystyt vielä itse vaikuttamaan. Tsemppiä :)
Mulle on aika ok käydä vaikka kauppakeskuksessa tai matkustaa bussilla, en pelkää kaikkea koko ajan. Mutta kavereita ja tuttuja vältän. ap