Hei te muut Velat!

Vela on friikki. Apua saa psykiatrilta

Mulla ei ole kukaan muu edes ihmetellyt, mutta se äiti. Äiti vieläkin, seitsenkymppisenä ja kun minä olen 41, ITKEE ihan kirjaimellisesti sitä kuinka häntä kadehdittaa naapurien ja sukulaisten asema ihan vain siksi, kun niillä on lastenlapsia. Minä julma nainen olen evännyt häneltä tämän elämän viimeisten vuosien täyttymyksen. Kyllä se minuakin sydämestä ottaa nähdä hänen kärsimyksensä, mutta toki en ole alkanut silti lasta tekemään vain siksi että äiti haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kukaan muu edes ihmetellyt, mutta se äiti. Äiti vieläkin, seitsenkymppisenä ja kun minä olen 41, ITKEE ihan kirjaimellisesti sitä kuinka häntä kadehdittaa naapurien ja sukulaisten asema ihan vain siksi, kun niillä on lastenlapsia. Minä julma nainen olen evännyt häneltä tämän elämän viimeisten vuosien täyttymyksen. Kyllä se minuakin sydämestä ottaa nähdä hänen kärsimyksensä, mutta toki en ole alkanut silti lasta tekemään vain siksi että äiti haluaisi. 

Kamala tilanne :( Tosin velana sinulle on onneksi selvä se asia, että täällä eletään kuitenkin loppujen lopuksi vain itseä varten.

Pysyypä ura ja kroppa kuosissa. Itse kadun ja en kadu oma synnytystä. Onneksi sain elämän takas, kun lapsi lähti exälleen.

Olen vela ja vegaani. Monien mielestä siis friikki. Nämä valinnat on vaan niin päivänselviä itselleni. Siinäpä oudoksuu.

Velat on pelkureita.

Minä olen hieman kateellinen teille joilla kyse on oikeasti valinnasta. Mä en ole tähänikään ( olen mies 35+v.) löytänyt itselleni vielä sopivaa kumppania, jonka kanssa edes miettiä ja harkita haluammeko lapsia vai emme. Voi siis olla, että kohtalo sanelee sen saanko jälkikasvua vai en. Sen verta olen, -no hyvä on - itsekäs, että ihan ketä tahansa en osaa kuvitella kumppaniksi, jonka kanssa haluaisin lapsia, kun enhän halua muutenkaan jakaa elämäänikään kenen tahansa kanssa. en myönnä, että odottaisin kumppaniltani liikoja, koska en itsekään täytä täydellisen kumppanin ominaisuuksia, mutta kuitenkin odotan enemmän ja vähemmän, "sitä jotain", onko sillä edes nimeä mitä, - en tiedä.      

Vierailija kirjoitti:

Velat on pelkureita.

Musta tää kommentti jotenkin tiivistää koko asian. Terv. onnellinen vela

Ikävää, että moni vela joutuu kohtaamaan noin paljon ihmettelyä/utelua/painostustakin päätöksensä johdosta. Itseäni ei voisi vähempää liikuttaa, jos joku päättää vapaaehtoisesti olla hankkimatta lapsia, se on silloin hyvä päätös, kun se on perusteltu ja henkilö on itse siihen tyytyväinen. Mutta se hitusen ihmetyttää, että miksi te velat pyöritte vauva-foorumilla? :D Jos ei lisääntyminen/perhe-elämä ole teidän juttu, niin miten olette tänne päätyneet? Tosin joo, keskustellaanhan täällä kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta silti. Ja ei, ei haittaa minua, kyllähän tänne kaikki mahtuu, pohdin vaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että moni vela joutuu kohtaamaan noin paljon ihmettelyä/utelua/painostustakin päätöksensä johdosta. Itseäni ei voisi vähempää liikuttaa, jos joku päättää vapaaehtoisesti olla hankkimatta lapsia, se on silloin hyvä päätös, kun se on perusteltu ja henkilö on itse siihen tyytyväinen. Mutta se hitusen ihmetyttää, että miksi te velat pyöritte vauva-foorumilla? :D Jos ei lisääntyminen/perhe-elämä ole teidän juttu, niin miten olette tänne päätyneet? Tosin joo, keskustellaanhan täällä kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta silti. Ja ei, ei haittaa minua, kyllähän tänne kaikki mahtuu, pohdin vaan. :)

Koska tää paikka nyt vaan on yksi suosituimmista suomalaisista keskustelupalstoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hieman kateellinen teille joilla kyse on oikeasti valinnasta. Mä en ole tähänikään ( olen mies 35+v.) löytänyt itselleni vielä sopivaa kumppania, jonka kanssa edes miettiä ja harkita haluammeko lapsia vai emme. Voi siis olla, että kohtalo sanelee sen saanko jälkikasvua vai en. Sen verta olen, -no hyvä on - itsekäs, että ihan ketä tahansa en osaa kuvitella kumppaniksi, jonka kanssa haluaisin lapsia, kun enhän halua muutenkaan jakaa elämäänikään kenen tahansa kanssa. en myönnä, että odottaisin kumppaniltani liikoja, koska en itsekään täytä täydellisen kumppanin ominaisuuksia, mutta kuitenkin odotan enemmän ja vähemmän, "sitä jotain", onko sillä edes nimeä mitä, - en tiedä.      

Niin no, en minäkään varsinaisesti valinnut. Olin sellainen, että nuorena pidin itsestäänselvänä, että varmaan menen naimisiin ja saan lapsia, niinhän ne useimmat. Ei siihen mitään erityistä hinkua ollut, mutta ajattelin että niin vaan käy. Seurustelin jokusen kerran, mutta ne jutut loppuivat aina muutaman vuoden jälkeen. Sitten totesin, että viihdyn oikeastaan aika hiton hyvin yksin, ja jossain 35 vuoden paikkeilla lopetin kokonaan miesseuran etsimisen. Vähän ennen 40 ikää tuli vielä kova äkillinen vauvakuume keski-iän kriisin takia, mutta onneksi olin jo niin rupsahtanut etten mitään miestä löytänyt, ja olen nyt vapaa sinkku siis :D 

t. 2

Mielestäni velat ovat harkitsevaisia ja rohkeita oman tien kulkijoita. Kyllä minua surettaa ja säälittää nämä lukuisat kertomukset riidoista, eroista ja yksinhuoltajuudesta. Minkälaisia pelkureita ne on, jotka hommaa lapsia, ja luikkivat vastuuta sitten vasta karkuun, huom.isät monesti, kuten täälläkin keskustelufoorumissa voi todeta.

Velat ovat keskimääräisesti älykkäämpiä ja paremmin koulutettuja kuin valtaväestö. Monelle lapsiperheen äidille voi olla kova paikka, että ystävä saa olla vapaa ja kehittää uraansa ja käyttää rahansa itseensä. Siksi tuollaista passiivisagressiivista vähättelyä saattaa ilmetä hyvinkin pitkään.

En ymmärrä  miksi jotkut jaksaa olla niin vihaisia veloille. Se että moni jättää lapset tekemättä tarkoittaa vain sitä että sinun lapsillasi on vähän paremmat olosuhteet tulevaisuudessa kun luonnonvaroja ei riitä kaikille jne. Ei kaikki ihmiset vain voi lisääntyä loputtomasti, maapallo ei kestä ja avaruuteenkaan ei voi muuttaa.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton.

Minulta alettiin kysyä lapsista jo kun olin 19v ja kihlautunut. Olen pienestä asti sanonut etten halua lapsia ja aina asiaa on suvussani kyseenalaistettu. "joskus haluat" "kun löydät hyvän miehen niin alat haluamaan lapsia"

Sukujuhlissa yksi etäinen sukulainen tuli kyselemään lapsista ja kun ilmoitin että ei ole tulossa niin tämä nainen aloitti kyseenalaistamisen ja kääntyi mieheni puoleen ja alkoi kyselemään tältä että mitä mieltä mieheni on tästä asiasta. Siis oikeasti hei, kyllä me olemme asiasta puhuneet ja me molemmat olemme lapsettomuuden kannalla. Tämä asia loukkasi minua aika lailla, ihan kuin minä muka olisin tämän yksin päättänyt enkä olisi kihlatun kanssa mitään asiasta puhunut.

Mä en kestä tota "mutku pikkulapsiaiks menee nopeasti ohi" -argumenttia. Mä nimenomaan tykkään vauvoista ja taaperoista, se koululais- ja teiniarki on se syy, jonka takia mä en halua lapsia.

"Pikkulapsiaika kestää niin vähän aikaa, ei se lopullista ole se vapauden menettäminen"

0-2 vuotta ei voi jättää yksin hetkeksikään

2-4 vuotta voi jättää yksin noin 1-5min

4-6 vuotta voi jättää yksin noin 30min-1h

6-8 vuotta voi jättää yksin noin 1-3h

8-12 vuotta voi jättää yksin noin 3-6h

12-14 vuotta voi jättää yksin noin 6-24h

14-17 vuotta voi jättää yksin noin 1-2 päivää

18- vuotta pärjännee jo omillaan...

Olen aina ollut ulkona kaapista ja avoin asiasta, joten tällaista ihmettelyn aaltoa ei tullut. Mies on samanlainen. Ei kannata niin kovasti välittää muiden mielipiteistä. Sinähän se oman elämäsi herra olet.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kukaan muu edes ihmetellyt, mutta se äiti. Äiti vieläkin, seitsenkymppisenä ja kun minä olen 41, ITKEE ihan kirjaimellisesti sitä kuinka häntä kadehdittaa naapurien ja sukulaisten asema ihan vain siksi, kun niillä on lastenlapsia. Minä julma nainen olen evännyt häneltä tämän elämän viimeisten vuosien täyttymyksen. Kyllä se minuakin sydämestä ottaa nähdä hänen kärsimyksensä, mutta toki en ole alkanut silti lasta tekemään vain siksi että äiti haluaisi. 

Eikö äiti ole siis tehnyt kuin yhden lapsen, sinut? Tsot tsot. Pata kattilaa soimaa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, että moni vela joutuu kohtaamaan noin paljon ihmettelyä/utelua/painostustakin päätöksensä johdosta. Itseäni ei voisi vähempää liikuttaa, jos joku päättää vapaaehtoisesti olla hankkimatta lapsia, se on silloin hyvä päätös, kun se on perusteltu ja henkilö on itse siihen tyytyväinen. Mutta se hitusen ihmetyttää, että miksi te velat pyöritte vauva-foorumilla? :D Jos ei lisääntyminen/perhe-elämä ole teidän juttu, niin miten olette tänne päätyneet? Tosin joo, keskustellaanhan täällä kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta silti. Ja ei, ei haittaa minua, kyllähän tänne kaikki mahtuu, pohdin vaan. :)

Yksi Suomen suosituimmista keskustelufoorumeista, haloo. Täällähän on paljon porukkaa ja aiheet laidasta laitaan. Itse eksyin tänne yli 10 vuotta sitten kun sisarus puski lapsensa maailmaan ja mietin hetken, että pitäiskö minunkin.