Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei te muut Velat!
22.01.2016 |
Kuinka kauan on odotettavissa "kaapista tulon" jälkeen ihmettelyä valinnasta? Äitini hyväksyi asian aika lailla välittömästi (oli ehkä jo aavistellut asiaa kauan) mutta ystävät, kaverit ja tuttavat eivät vaan pysty muitta mutkitta asiaa nielemään.
"Ootko nyt ihan varma?"
"Ei sitä rankkaa vauva-aikaa kestä kuin pieni hetki."
"Mitä sä sitten meinaat elämälläsi tehdä?"
"Ei kannata koskaan sanoa ei koskaan."
"Ootko aatellu, mitä sitten tapahtuu kun oot vanhempi?"
"Lapsista on niin paljon iloa."
"Ei kannata olla noin jyrkkä minkään asian suhteen."
"Mä en voisi kuvitellakaan enää elämää ilman lapsia."
"Eiks toi oo aika itsekästä?"
"Meinaatsä vaan pyöriä baareissa lopun ikäsi?" (huom. en pyöri nytkään)
"Sä et tiiä mitä sä menetät."
"Eikö sua pelota, että susta ei jää mitään jäljelle kun joskus kuolet?" (öö..)
"Kyllä säkin vielä mieles muutat, tosi moni sanoo tolleen ja tekee kuitenkin jossain vaiheessa muksuja."
"Onhan sulla vielä aikaa, ei kannata tässä kohtaa päättää vielä noin isoja asioita." (olen 33-vuotias)
Erityisesti miespuolisten kavereitteni on ollut todella hankala ymmärtää tätä asiaa. Kuvittelin, että homma menisi juuri toisinpäin ja että naiset eivät minua ymmärtäisi. Onneksi äitini ymmärtää ja osaa jopa olla iloinen puolestani.
Kommentit (34)
Itse myös olen aina ollut sitä mieltä etten omia lapsia halua monestakin syystä. Niin tuttua tuo että "kyllä se mieli vielä muuttuu" tai "kadut myöhemmin"...
Tykkään kyllä lapsista kovasti ja sen vuoksi hakeuduin alalle jossa saa työskennellä lasten parissa.
Onneksi miehelläni kuitenkin on lapsia, ne ovat aivan ihania, sopivan ikäisiä ja tuovat arkeemme paljon iloa. Eivät kuitenkaan aina ole meillä vaan puoliksi äidillään..mutta olen todella onnellisessa asemassa. Lapset ottivat minut heti tavattuamme niin hienosti vastaan. En voisi pyytää enempää.
Täällä palstalla vierailen silloin tällöin ja luen paljon aiheesta, koska haluan olla varma päätöksestäni. Välillä miettinyt että mitä jos kuitenkin yrittäisi joskus, mutta aina kallistunut enemmän siihen suuntaan että näin on parasta omassa tapauksessani. Arvostan kyllä kaikkia äitejä jotka jaksavat kasvattaa niin ihania lapsia. Tavallaan oma olisi kiva mutta kuitenkin uskon tekeväni vain palveluksen jos en lisäänny :D en usko että olisin kovin hyvä äiti, lapset ansaitsevat parempaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon yhteen kommenttiin, että miksi velat täällä viestailee koska Vauva palsta. Olen itse teini ikäinen poika. Kröhöm.
Miehen mummu ihmetteli että milloin me teemme lapsia. Kun sanoin että meille riittää meidän karvaiset lapsemme (koira ja 2 kissaa) niin hirveä paapatus kuinka lapset ja lapsenlapset ovat vanhuuden turva. Minulta paloi hermot ja sanoin takaisin ettei esim.minun sisaruksista kukaan 100% varmana huolehdi vanhemmistamme ja ei kukaan pidä niihin edes yhteyttä enää. Ja typerin syy ikinä hommata lapsia vanhuudenturvaksi... ehkä joskus teemme lapsia ehkä emme. Vielä en ole valmis siihen huolehtimiseen ja ehdottomaan rakkauteen ja elämän muutokseen mitä lapset tuo.
miks sua kiinnostaa muiden mielipiteet. sanot vaa et vihaat lapsia ja thats it. toimi samantein
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni velat ovat harkitsevaisia ja rohkeita oman tien kulkijoita. Kyllä minua surettaa ja säälittää nämä lukuisat kertomukset riidoista, eroista ja yksinhuoltajuudesta. Minkälaisia pelkureita ne on, jotka hommaa lapsia, ja luikkivat vastuuta sitten vasta karkuun, huom.isät monesti, kuten täälläkin keskustelufoorumissa voi todeta.
Mielestäni velat ovat ihan yhtä rohkeita ja hyviä ihmisiä, kuin lapselliset. Turha nosta heitä ylemmäs tai laittaa sädekehää. Idiootteja ovat ne, jotka tuomitsevat toisten valinnat.
T.vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden asian haluisin ainakin omalta osaltani oikaista. Vaikka olenkin vela, en missään nimessä vihaa lapsia. Pidän paljonkin. En vain halua synnyttää omia koska on muita tulevaisuuden suunnitelmia. Ja toimin mielelläni lapsenvahtina ystävieni lapsille. Tunnen monta väsynyttä äitiä jotka tarvitsevat omaa aikaa ja sitä on ilo tarjota heille. Voin vain kuvitella kuinka rankkaa pikkulapsiperheessä voi toisinaan olla vähillä yöunilla ja lapsen sairasteluiden kanssa. Silti he jaksavat hienosti. Itse en pystyisi kovin hyvä äiti olemaan mutta sitäkin parempi lapsenvahti kuitenkin. Annan mielelläni apua muille mutta omia lapsia en ikävä kun halua, olen kyllä kovasti odottanut milloin vauvakuume tulee mut ei tule ei millään. Mutta edelleen painotan että se ei tarkoita että lapsia vihaisin. Ei. Tykkään. Mutta omia en tahdo ja olen onnellinen valinnastani.
Huvittava kyllä tuo kommentti vauvapalstalla pyörimisestä. Se tulee eteen joka kerta, kun joku mainitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden. Varmaan jokainen suomalainen tietää, ettei vauva.fi tarkoita mitään äitien lapsiaiheista keskustelupalstaa, vaan suosittua höpöhöpöyleispalstaa, jossa käy sakkia teineistä eläkeläisiin. Tätä palstaa siteerataan ja kommentoidaan mediassa niin usein, että moni tulee uteliaisuuttaan lukemaan. Ja jos googlaa mitä tahansa aihetta, ekan kolmen osuman joukossa on takuulla tämä palsta. 99% palstan aiheista käsittelee sellaisia aiheita, joihin voi vastata kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä ihmettelyä riittää. Mutta olen päättänyt etten muiden mieliksi lasta hanki. En ymmärrä miten se on keneltäkään pois jos en halua omia lapsia. Iloitsisivat omistaan. Itse en jaksa enää selitellä, jos se on jollekin ylitsepääsemätön asia niin sitten on. Mutta vihoviimeinen asia on muiden mieliksi lasta yrittää jotta vaan kuuluisi porukkaan. Kai olen sitten huonompi ihminen kuin muut, mutta mieluummin niin kuin että muiden painostuksesta joutuisin elämään asian kanssa joka itseäni ahdistaa. Siis ei se lapsi vaan se vastuullinen kasvatustyö ja jatkuva huoli ym...ei vaan ole mun juttu. Harmi. Vielä ei olisi myöhäistä mieltä muuttaa mutta en vaan mitenkään näe itseäni äitinä. En halua ja piste. Liikaa ei saa miettiä mitä muut ajattelee. Jos saisinkin lapsen niin sitten varmaan arvostelua riittäisi miten huono äiti on jne. Aina ei voi kaikkia miellyttää mutta tämä on minun elämäni eikä kenenkään muun.
En ole kokenut tarvetta huudella asiasta ympäriinsä. Äiti on eniten valittanut asiasta kun tuli kerrottua mieheni vasektomiasta kun ei jaksanut kuunnella sitä lapsijankkausta. Ketään muuta ei ole asia kiinnostanut tuon taivaallistakaan ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut niin lapsivihamielinen (kyllä, olen stereotypiavela joka ei voi sietää lapsia), ettei kukaan minut tunteva ole ikinä ihmetellyt. Ei 15, eikä nyt 35 vuotiaana. Ehkä ihmettelyjä kohtaavat enemmän nämä velat, jotka kuitenkin tykkäävät lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut niin lapsivihamielinen (kyllä, olen stereotypiavela joka ei voi sietää lapsia), ettei kukaan minut tunteva ole ikinä ihmetellyt. Ei 15, eikä nyt 35 vuotiaana. Ehkä ihmettelyjä kohtaavat enemmän nämä velat, jotka kuitenkin tykkäävät lapsista?
Riippuu enemmän varmaan suvusta luulisin?
Tai sitten omasta persoonasta.
Mäkin olen kuullut kaikenlaista typeryyttä mm. mut leikanneelta lääkäriltä siitä miten se on mies, joka päättää lapsiasiat (??), kun siis ilmoitin, että on ihan ok, jos kohtu joudutaan leikkauksessa poistamaan.
Samoin jotain typeriä kommentteja (lähinnä miehiltä) siitä miten joku tähtisilmäinen prinssi (???) saa mieleni muuttumaan. Miehet on ehdottomasti tyhmempiä ja törpömpiä kommentoimaan, ainakin mun kokemuksen mukaan.
Ja olen siis naimisissa velamiehen kanssa, mutta kai se on epämies noiden tuon tyyppisten mielestä, kun se ei halua miljoonaa lasta oikealle ja vasemmalle...
Oma suku on ollut mulla aina ollut ok mun juttujen kanssa, olen jo pikkulapsena ilmoittanut etten halua olla mikään äiti, ikinä, ei niitä oikeastaan jaksa edes enää kiinnostaa, luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole ihmetellyt. Olin tosin kolmenkymmenen, kun sanoin tästä kellekään ulkopuolisille.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton.
Minulta alettiin kysyä lapsista jo kun olin 19v ja kihlautunut. Olen pienestä asti sanonut etten halua lapsia ja aina asiaa on suvussani kyseenalaistettu. "joskus haluat" "kun löydät hyvän miehen niin alat haluamaan lapsia"
Sukujuhlissa yksi etäinen sukulainen tuli kyselemään lapsista ja kun ilmoitin että ei ole tulossa niin tämä nainen aloitti kyseenalaistamisen ja kääntyi mieheni puoleen ja alkoi kyselemään tältä että mitä mieltä mieheni on tästä asiasta. Siis oikeasti hei, kyllä me olemme asiasta puhuneet ja me molemmat olemme lapsettomuuden kannalla. Tämä asia loukkasi minua aika lailla, ihan kuin minä muka olisin tämän yksin päättänyt enkä olisi kihlatun kanssa mitään asiasta puhunut.
Kuule ei ole ollenkaan itsestään selvää että puhutaan elämänkumppanin kanssa tuo asia kunnolla. Oikein hyvä että sinä olet sen tehnyt, niin ptääkin ja hyvin varhaisessa vaiheessa kun alkaa tapailla / seurustella. Ja kyllä mieltään saa muuttaa , mutta sekin on kerrottava kumppanilleen heti kun mielenmuutos alkaa tuntua todelliselta.
Olen nimittäin nähnyt muutaman eron ja pari onnetonta parisuhdetta, jossa ydinkysymys on ollut juuri tämä lapsen hankintakysymys. Ja vielä niin että toinen on joko vedättänyt ( kyllä parin vuoden päästä haluan ja taas parin vuoden ja taas parin vuoden mutta ei vielä jne) tai sitten yhdessä puhuttu että ei hankita lapsia ja yhtäkkiä miehellä on toinen jonka takia jättää ja nopeaan tahtiin pari lasta.
Täytenä yllätyksenä vaimolle. Yhdessä tapauksessa vaimokin oli alkanut vähän pehmetä lasten hankinnan suuntaan mutta mies meni ja teki toisen kanssa.
Eli puhukaa kunnolla, älkää tyytykö vihjailemaan tai vaihtamaan puheen aihetta tms.
Alue: Aihe vapaa
siis mitä juuri luin?? että 4 vuotiaan voi jättää yksin, ilman valvontaa, puoleksi tai jopa tunniksi sinun mielestä?että vaikka päiväkodissa hoitajat lähtis vaikka kahville ja jättäis tuon ikäiset pihalle yksin? mietippä uudeellee. 4 vuotiasta ei todellakaa voi jättää yksin hetkeksikään,ei edes 5 vuotiasta, eskarilainen eli 6vuotias ja 7v. ekaluokalainen ja siitä eteenpäin voi ehkä olla esim.kotona tai ulkona tuon aikaa mitä kirjoitit yksin, muttei mikään 4 vuotias, huomaa kyllä että on lapsettoman kommentti.