Lue keskustelun säännöt.
En tuntenut suhteen alussa intohimoa mieheeni
huoleton äiti kunnes
22.01.2016 |
Nyt olen muuttunut. En siis aikaisemmin välittänyt koko seksistä ja sanoin sen kyllä miehelleni. Minua oikeastaan ällöttää nyt, kun ajattelenkin, että hän on voinutkin olla kanssani, vaikka seksi oli minulle pakkopullaa.
Nyt olen tosiaan kuitenkin erään tapauksen ansiosta muuttunut ja haluan seksiä. Mutta ongelmana on, että haluaisin sellaista seksiä, joka tuntuisi minustakin joltain. Mieheni kanssa seksi on tylsää, toki vajaat kaksi vuotta sitten aluksi kun sain haluni niin se jaksoi innostaa (oli edes vähän uutta mulle), mutta mieheni ei ole minusta seksuaalisella tavalla kovinkaan kiinnostava.
Isoin ongelmani ovat syyllisyydentunteet, jotka tästä omasta muuttumisestani, johon en koskaan uskonut, tulevat. Miten selviytyä syyllisyydestä, että haluan rikkoa perheeni ja erota tai suunnata omaan elämään miehestäni. Ei varmaan ikinä ja mitenkään.
Kommentit (7)
Seksi alkaa kiinnostamaan, kun mies osaa antaa naiselle orgasmin. Muutenhan se on naiselle vain läheisyyttä, jota saa ilman hankalia asentoja, hikeä ja outoja ääniäkin.
Löysin vasta vanhempana miehen, jonka kanssa haluan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se sai mut haluamaan, että muurini läpi pääsi joku, jonka uskoin kykenevän minua rakastaa. Näin siis itseni rakastetussa valossa.
Ap
Miksi olette alkaneet seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät ole olleet seksuaalisesti kiinnostavia, intohimo on puuttunut? Kyllä minäkin olen pitänyt monesta miehestä ja arvostanut, mutta kun he eivät ole seksuaalisesti kiinnostaneet, niin olemme tulleet ystäviksi. Minulla on edelleen useita miespuolisia ystäviä. Mutta kyllä seksi ja intohimo on tärkeitä, onhan kyse parisuhteesta. Kyllä mä aviomieheeni tunsin heti suurta himoa, ja mentiin sänkyyn tapaamisiltana ( tai aamuyöstä). Ja vaikka ei enää samaa intensiteettiä ole, niin silti haluan miestäni, 25 v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette alkaneet seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät ole olleet seksuaalisesti kiinnostavia, intohimo on puuttunut? Kyllä minäkin olen pitänyt monesta miehestä ja arvostanut, mutta kun he eivät ole seksuaalisesti kiinnostaneet, niin olemme tulleet ystäviksi. Minulla on edelleen useita miespuolisia ystäviä. Mutta kyllä seksi ja intohimo on tärkeitä, onhan kyse parisuhteesta. Kyllä mä aviomieheeni tunsin heti suurta himoa, ja mentiin sänkyyn tapaamisiltana ( tai aamuyöstä). Ja vaikka ei enää samaa intensiteettiä ole, niin silti haluan miestäni, 25 v jälkeen.
Voi, luitko aloitusta ollenkaan? Kun koitin tuoda sen aivan selvästi esille, miksi tilanne on mikä on. Vaikeaa se on enää enemmän rautalangasta sitä vääntää, kun aina on joku, joka ei vaan lue kunnolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette alkaneet seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät ole olleet seksuaalisesti kiinnostavia, intohimo on puuttunut? Kyllä minäkin olen pitänyt monesta miehestä ja arvostanut, mutta kun he eivät ole seksuaalisesti kiinnostaneet, niin olemme tulleet ystäviksi. Minulla on edelleen useita miespuolisia ystäviä. Mutta kyllä seksi ja intohimo on tärkeitä, onhan kyse parisuhteesta. Kyllä mä aviomieheeni tunsin heti suurta himoa, ja mentiin sänkyyn tapaamisiltana ( tai aamuyöstä). Ja vaikka ei enää samaa intensiteettiä ole, niin silti haluan miestäni, 25 v jälkeen.
Voi, luitko aloitusta ollenkaan? Kun koitin tuoda sen aivan selvästi esille, miksi tilanne on mikä on. Vaikeaa se on enää enemmän rautalangasta sitä vääntää, kun aina on joku, joka ei vaan lue kunnolla.
Ap
Samaa mieltä kuin 4, mikä ihme siinä on että jos ei jostain ole seksuaalisesti kiinnostunut, niin yhteen vaan pitää mennä, eihän siitä ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä, onneton elämä molemmilla. Elämä on liian lyhyt sellaiseen typerään pakkopullaseksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette alkaneet seurustelemaan miesten kanssa, jotka eivät ole olleet seksuaalisesti kiinnostavia, intohimo on puuttunut? Kyllä minäkin olen pitänyt monesta miehestä ja arvostanut, mutta kun he eivät ole seksuaalisesti kiinnostaneet, niin olemme tulleet ystäviksi. Minulla on edelleen useita miespuolisia ystäviä. Mutta kyllä seksi ja intohimo on tärkeitä, onhan kyse parisuhteesta. Kyllä mä aviomieheeni tunsin heti suurta himoa, ja mentiin sänkyyn tapaamisiltana ( tai aamuyöstä). Ja vaikka ei enää samaa intensiteettiä ole, niin silti haluan miestäni, 25 v jälkeen.
Voi, luitko aloitusta ollenkaan? Kun koitin tuoda sen aivan selvästi esille, miksi tilanne on mikä on. Vaikeaa se on enää enemmän rautalangasta sitä vääntää, kun aina on joku, joka ei vaan lue kunnolla.
ApSamaa mieltä kuin 4, mikä ihme siinä on että jos ei jostain ole seksuaalisesti kiinnostunut, niin yhteen vaan pitää mennä, eihän siitä ole kummallekaan osapuolelle mitään hyötyä, onneton elämä molemmilla. Elämä on liian lyhyt sellaiseen typerään pakkopullaseksiin.
No ja toinen lukutaidoton. Koska en pitänyt seksistä ollenkaan! Se ei ole kuule ainoa syy haluta SEURUSTELLA ja RAKASTAA ja PARISUHDETTA toi seksi. Voisit sinäkin avartaa pikkuisen ajatusmaailmaasi, vaikka itse nyt satutkin haluamaan vauvasta saakka tietenkin.
Ap
Mikä tapahtuma sai sut jälleen haluamaan? Minulla ihan sama lähtötilanne. Eli en ole koskaan tuntenut seksuaalisesti suurta vetoa mieheeni. Aloin seurustella hänen kanssaan koska hän on hyvä tyyppi: mukava, hauska, kivannäköinen, kohteli minua hyvin. Seksi on aina ollut pakkopullaa, ja nyt synnytysten jälkeen jäänyt kokonaan. Tuntuu ahdistavalta, kun tietää, että siihen on nyt vaan pakko ryhtyä. En halua tällaista seksitöntä suhdetta itselleni enkä miehelle. Kuitenkin seksin myötä katoaa läheisyyttä ja rakkautta. Toisaalta kahden pienen lapsen äitinä hellyyskiintiöni on täynnä. Kun kahta lasta hellii, ei edes kaipaa mieheltä mitään. Niin surullista kun se onkin.
En halua muitakaan miehiä tällä hetkellä, enkä siis halua erota. A-seksuaali en kai voi olla, sillä nuorempana halusin kyllä seksiä. Miehet vain olivat täysin vääriä. Täysiä kusipäitä, ei valmiita sitoutumaan. Yksi mies oli tavallaan sellainen "the one that got away". Kaikin puolin unelmieni mies, fyysisesti ja henkisesti. Mutta hän ei loppupeleissä ollut minusta tarpeeksi kiinnostunut. Eli tavallaan en kadu sitä, että lähdin mieheni matkaan. On hyvin todennäköistä, että olisin jäänyt yksin. Nyt sain hyvän kumppanin ja perheen, jota aina olen halunnut.