Väsynyt nainen kertoo: minun ja mieheni työpäivä

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Linkkiä? Muuten ei tapahtunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Mutta ei-lapsiperheillä ei tällaista ongelmaa ole, kun ei tarvitse marttyyriytyä. Ja moni unohtaa sen tosiasian, joka ennen lasten hankkimista on nähtävillä, että ei miehiä kotileikki nappaa.

Mitä mies sanoo kun keskustelette asiasta? Miten perutelee leväperäisyyttään?

Miksei mies käy kaupassa töiden jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Minä

- kello soi klo 6

- käyn suihkussa, syön aamupalan

- järjestelen kodin nopeasti kuntoon

- herätän koululaisen ja katson, että pesee hampaat ja aloittaa aamupalan

- lähden töihin klo 7.15

- syön lounaaksi kaurapuuroa ja appelsiinin

- töiden jälkeen käyn ruokaostoksilla

- tulen kotiin bussilla klo 17.30

-laitan ruuan

- siivoan keittiön

- vien puhtaat pyykkipinot kaappeihin

-kyselen lasten kuulumiset

- kuulustelen kokeisiin

- klo 19.30 istahdan hetkeksi

- kuulustelen läksyjä

- menen nukkumaan

Mies

- herää 7.45

- syö aamupalan ja kävelee 10 min työhuoneelleen

- käy lounaalla ravintolassa

- kotona 16.15

- surffailee tietokoneella

- lähtee harrastukseen

- tulee harrastuksesta, syö

- avaa telkkarin ja katsoo loppuillan sarjoja.

- menee nukkumaan

Kumma juttu! Väsyttää!

Sitä saa mitä tilaa!

Ihme lapanen sinäkin olet! Miksi olet opettanut ukkosi tuollaiseksi?

Vai tuliko sullekin yllätyksenä hups vaan, että ei sitä miestä kiinnostakaan olla perheenisä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kuulusteletko aina lasten läksyt? Vaikuttaa vähän erikoiselta.

Minä

- kello soi klo 5

- puen, pesen hampaat ja lähden töihin autolla

- lounaaksi syön edellisen päivän päivällisen jämät

- tulen kotiin klo 17

- istun ruokapöytään ja alan syömään, juttelen lasten ja miehen kanssa, luen sanomalehden

- menen pötköttämään sohvalle läppärin kanssa, hoidan pari työjuttua ja lueskelen lehtiä netistä ja roikun Facebookissa ja vauvapalstalla

- havahdun ja menen pakkaamaan ylijääneen päivällisen purkkiin seuraavan päivän evääksi

- pelaan afrikantähteä lapsen kanssa

- syön jätskiä iltapalaksi

- menen suihkuun ja nukkumaan

Mies

- herää klo 7

-herättää nuoremman lapsen ja laittaa sille aamupalan

- lähtee viemään vanhempaa lasta kouluun 7:30

- palaa kotiin ja vie nuoremman lapsen kouluun

-tulee kotiin ja syö aamupalan ja lukee lehden

-tekee lumityöt

-käy tekemässä lumityöt mun mummolla

-lämmittää mummon takan ja vie puita sisään

-tulee kotiin ja pilkkoo puita

-lämmittää takkaa

-siivoo keittiön aamupalan jäljiltä

-tyhjentää tiskikoneen

-täyttää tiskikoneen

-laittaa pesukoneen päälle

-niputtaa pyykit

-käy ruokakaupassa

-hakee nuoremman lapsen koulusta

-ripustaa pyykit kuivamaan

-laittaa lapselle välipalaa

-auttaa lasta läksyissä

-kuulustelee kokeisiin

-käy hakemassa vanhemman lapsen koulusta

-tekee päivällisen

-syö päivällistä

-siivoo ruokapöydän

-vie lapsia harrastuksiin

-hakee harrastuksista

-laittaa iltapalan

-käskyttää reppujen pakkaukset ja iltatoimet

-menee sohvalle ja katselee telkkaria

-menee nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kummallista spekulointia. Et voi tietää, miten aloittajan mies toimisi vaimon sairastuttua, oska et tiedä hänestä kirjaimellisesti mitään! Ei se, että pilaa elämänsä lapsia hankkimalla, tarkoita, etteikö seisoisi puolisonsa vierellä vakavan sairauden hetkellä.

Jos ei halua hoitaa lapsia tarvittaessa yksin, ei lapsia pidä hankkia. Niin yksinkertaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Mutta ei-lapsiperheillä ei tällaista ongelmaa ole, kun ei tarvitse marttyyriytyä. Ja moni unohtaa sen tosiasian, joka ennen lasten hankkimista on nähtävillä, että ei miehiä kotileikki nappaa.

Miehiä ei kotileikki nappaa? Salli mun nauraa. Meillä on kolme lasta, ja kaikkien kohdalla mies sai ylipuhuttua minut. Itse olisin voinut elää elämäni lapsettomanakin tai yhden lapsen äitinä. Toki yhtään lastani en kadu ja olen jälkikäteen tyytyväinen elämäämme näin. 

Meillä suunnilleen samoin, mutta olen ajatellut  niin, että olen ilmaiseksi asuva yksinhuoltaja, en edes odota mieheltä mitään apua tai kiinnostusta omiin lapsiinsa. Harmi, että mieheni keksii kaikenlaisia lomavirityksiä eli kun olen sopinut vanhempieni kanssa, että menen lasten kanssa mummolaan hiihtolomalla 3 päiväksi, niin mies keksii, että juuri silloin hänellä on hyvä päivä mennä lasten kanssa laskettelemaan. Nimenomaan sen mummolakäynnin keskimmäisenä päivänä, ei missään nimessä mummolakäynnin jälkeen, jolloin lapsilla on vielä lomaa ja minä menen töihin. Kun en siihen suostu (jää koko mummola menemättä) niin miehen  mielestä hän ei saa ikinä olla lasten kanssa niin kuin tahtoo, aina minä määrään ajankohdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kummallista spekulointia. Et voi tietää, miten aloittajan mies toimisi vaimon sairastuttua, oska et tiedä hänestä kirjaimellisesti mitään! Ei se, että pilaa elämänsä lapsia hankkimalla, tarkoita, etteikö seisoisi puolisonsa vierellä vakavan sairauden hetkellä.

Jos ei halua hoitaa lapsia tarvittaessa yksin, ei lapsia pidä hankkia. Niin yksinkertaista se on.

Pariskunnat hankkivat lapset yleensä yhdessä, jotta voisivat hoitaa niitä yhdessä. Aloittajan viestistä voi vain lukea, että toinen käyttää aikansa itsekkäästi omien mielihalujensa mukaan, toinen perheen yhteiseksi hyväksi. Itsekäs ihminen on yleensä itsekäs eri elämäntilanteissa, hänen toimiaan ohjaa itsekkyys. Siksi puhutaan itsekkyydestä luonteenpiirteenä. 

Lapseton ihminen voi olla itsekäs tai epäitsekäs. Mutta jos lapsia hankkii, niistä kuuluu myös kantaa vastuu. Joka vastuustaan laistaa, on itsekäs tai hänessä on jotain muuta vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kummallista spekulointia. Et voi tietää, miten aloittajan mies toimisi vaimon sairastuttua, oska et tiedä hänestä kirjaimellisesti mitään! Ei se, että pilaa elämänsä lapsia hankkimalla, tarkoita, etteikö seisoisi puolisonsa vierellä vakavan sairauden hetkellä.

Jos ei halua hoitaa lapsia tarvittaessa yksin, ei lapsia pidä hankkia. Niin yksinkertaista se on.

Pariskunnat hankkivat lapset yleensä yhdessä, jotta voisivat hoitaa niitä yhdessä. Aloittajan viestistä voi vain lukea, että toinen käyttää aikansa itsekkäästi omien mielihalujensa mukaan, toinen perheen yhteiseksi hyväksi. Itsekäs ihminen on yleensä itsekäs eri elämäntilanteissa, hänen toimiaan ohjaa itsekkyys. Siksi puhutaan itsekkyydestä luonteenpiirteenä. 

Lapseton ihminen voi olla itsekäs tai epäitsekäs. Mutta jos lapsia hankkii, niistä kuuluu myös kantaa vastuu. Joka vastuustaan laistaa, on itsekäs tai hänessä on jotain muuta vialla.

Jälleen täysin perusteetonta spekulointia. Usein lapset ovat naisen oma projekti, johon miestä ei alun jälkeen juuri tarvita. Yhtä hyvin voi kyseessä olla tilanne, jossa miehen panosta ei tarvita eikä arvosteta, kaikki on naisen mielestä väärin, ja koko suhde on vain varjo entisestään. Eipä sellaiseen suhteeseen tee edes mieli panostaa.

Lasten hankinta huonontaa parisuhdetta melkein aina. Tämä on faktaa.

Jos molemmat käy töissä, miten nainen on silloin lompakkoloinen? Miten toisten on niin vaikea tajuta, että vaikka omistaa munat, ei ole oikeutettu täysihoitolaan?

Minä, marttyyri... Ettet vaan ole niitä naisia, jotka eivät anna miehen hoitaa asioita? Kun se kuitenki laittais vääränlaiset vaatteet lapselle ja pyyhkis pöydän huolimattomasti.

Sinä mahdollistat miehes mukavan elämän. Eikä se asia muutu vauvapalstalle kirjoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kummallista spekulointia. Et voi tietää, miten aloittajan mies toimisi vaimon sairastuttua, oska et tiedä hänestä kirjaimellisesti mitään! Ei se, että pilaa elämänsä lapsia hankkimalla, tarkoita, etteikö seisoisi puolisonsa vierellä vakavan sairauden hetkellä.

Jos ei halua hoitaa lapsia tarvittaessa yksin, ei lapsia pidä hankkia. Niin yksinkertaista se on.

Pariskunnat hankkivat lapset yleensä yhdessä, jotta voisivat hoitaa niitä yhdessä. Aloittajan viestistä voi vain lukea, että toinen käyttää aikansa itsekkäästi omien mielihalujensa mukaan, toinen perheen yhteiseksi hyväksi. Itsekäs ihminen on yleensä itsekäs eri elämäntilanteissa, hänen toimiaan ohjaa itsekkyys. Siksi puhutaan itsekkyydestä luonteenpiirteenä. 

Lapseton ihminen voi olla itsekäs tai epäitsekäs. Mutta jos lapsia hankkii, niistä kuuluu myös kantaa vastuu. Joka vastuustaan laistaa, on itsekäs tai hänessä on jotain muuta vialla.

Jälleen täysin perusteetonta spekulointia. Usein lapset ovat naisen oma projekti, johon miestä ei alun jälkeen juuri tarvita. Yhtä hyvin voi kyseessä olla tilanne, jossa miehen panosta ei tarvita eikä arvosteta, kaikki on naisen mielestä väärin, ja koko suhde on vain varjo entisestään. Eipä sellaiseen suhteeseen tee edes mieli panostaa.

Lasten hankinta huonontaa parisuhdetta melkein aina. Tämä on faktaa.

On ihan ihmislajin evoluution kannalta paras, että tällaiset eivät pääse lisääntymään. Onneksi suurin osa miehistä ei ole tällaisia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pakottanut sinua ryhtymään äidiksi.

Sisälukutaito / logiikka ei taida olla sun vahvin ominaisuutesi. Ongelma ei ole äitiys, on paljon lapsiperheitä joissa asiat eivät mene näin. 

Niin onkin. Mutta asiat menevät noin, koska on hankittu lapsia. Jos aloittaja ja miehensä eläisivät kaksin, he olisivat todennäköisesti edelleen oikein onnellisia. Miksi pitää hankkia lapsia pilaamaan hyvä suhde?

Jos toinen puolisoista on itsekäs lusmu, se voi näkyä myös muissa tilanteissa kuin silloin kun on lapsia ja erityisesti rankimmat pikkulapsivuodet, esim. silloin kun toinen sairastuu tai tulee jokin isompi vastoinkäyminen. Ei ole mitenkään harvinaista, että esim. rintasyöpään sairastunut nainen jätetään. Ja o varmasti naisia jotka jättävät sairastuneen miehensä. Eli suurin ongelma tässä on toisen puolison itsekkyys. 

Kummallista spekulointia. Et voi tietää, miten aloittajan mies toimisi vaimon sairastuttua, oska et tiedä hänestä kirjaimellisesti mitään! Ei se, että pilaa elämänsä lapsia hankkimalla, tarkoita, etteikö seisoisi puolisonsa vierellä vakavan sairauden hetkellä.

Jos ei halua hoitaa lapsia tarvittaessa yksin, ei lapsia pidä hankkia. Niin yksinkertaista se on.

Pariskunnat hankkivat lapset yleensä yhdessä, jotta voisivat hoitaa niitä yhdessä. Aloittajan viestistä voi vain lukea, että toinen käyttää aikansa itsekkäästi omien mielihalujensa mukaan, toinen perheen yhteiseksi hyväksi. Itsekäs ihminen on yleensä itsekäs eri elämäntilanteissa, hänen toimiaan ohjaa itsekkyys. Siksi puhutaan itsekkyydestä luonteenpiirteenä. 

Lapseton ihminen voi olla itsekäs tai epäitsekäs. Mutta jos lapsia hankkii, niistä kuuluu myös kantaa vastuu. Joka vastuustaan laistaa, on itsekäs tai hänessä on jotain muuta vialla.

Jälleen täysin perusteetonta spekulointia. Usein lapset ovat naisen oma projekti, johon miestä ei alun jälkeen juuri tarvita. Yhtä hyvin voi kyseessä olla tilanne, jossa miehen panosta ei tarvita eikä arvosteta, kaikki on naisen mielestä väärin, ja koko suhde on vain varjo entisestään. Eipä sellaiseen suhteeseen tee edes mieli panostaa.

Lasten hankinta huonontaa parisuhdetta melkein aina. Tämä on faktaa.

On ihan ihmislajin evoluution kannalta paras, että tällaiset eivät pääse lisääntymään. Onneksi suurin osa miehistä ei ole tällaisia...

Niin, emme tiedä, onko aloittajan mies tällainen vai ei. Voimme vain spekuloida. Oleellista on huomata, että samojen faktjen takana voi olla monta selitystä.