Lue keskustelun säännöt.
9v tyttö ei syö millään aamupalaa
19.01.2016 |
Tyttäreni on pienikokoinen ja -ruokainen, on aina ollut ja saa ollakin. En tuputa syömään liikoja, mutta olemme miehen kanssa sitä mieltä, että aamiaista olisi syötävä ennen koulua. Lounas on siellä vasta klo 11.30.
Osaako ravintoihmiset sanoa mikä olisi vähäinen, mutta riittävä määrä aamiaista lapselle? Se on tietysti yksilöllistä, mutta olen sitä mieltä, että yksi haukkaus leipää ja yksi kurkkusiivu ei riitä. Tai puolikas porkkana.
Mikään ei maistu, ei leipä, ei murot, ei puuro, ei hedelmät, ei vihannekset.
Äitiä vähän ahdistaa :)
Tyttö täyttää kohta 9v. 8v tarkastuksessa oli 119cm ja 20kg, nykyisiä mittoja en tiedä tarkemmin.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
No, ap.n lapsellakin oli nimenomaan ongelmana se, että lapsi syö sitten koulun jälkeen/illasta aivan liikaa. Siksi mielestäni olisikin tarpeen syödä se aamupala.
Jos täälläkin on näitä jotka sanovat etteivät syö aamupalaa niin syöttekö sitten työpäivänjälkeen kaiken mahdollisen? Jos ette niin teillä ei ole sitä ongelmaa mikä ap.n lapsella.
Ap tässä, huomautuksena vaan että ei tuo ole se meidän ongelma. Ei lapsi syö koulun jälkeen / illastakaan paljoa. Iltapalaa ei yleensä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kenelläkään konsteja siihen m a h d o t t o m a n h i t a a s e e n syömiseen? Muu perhe syö lautasellisen ruokaa kymmenessä minuutissa, mutta tytön kanssa pöydässä pitää roikkua helposti vaikka yli tunti. Eikä sittenkään ruoka ole syötynä, vaikka otti ihan vähän.
En tiedä onko sekin joku ilmiö sitten, mutta muistan, että jossain koulun lomakkeessa kysyttiin muun muassa lapsen syömisen hitaudesta. Se oli muistaakseni sellainen värikartoitus, että mihin väriryhmään lapsen luonne kuuluu.
AP
Vierailija kirjoitti:
No, ap.n lapsellakin oli nimenomaan ongelmana se, että lapsi syö sitten koulun jälkeen/illasta aivan liikaa. Siksi mielestäni olisikin tarpeen syödä se aamupala.
Jos täälläkin on näitä jotka sanovat etteivät syö aamupalaa niin syöttekö sitten työpäivänjälkeen kaiken mahdollisen? Jos ette niin teillä ei ole sitä ongelmaa mikä ap.n lapsella.
Missä tämä tieto kerrotaan? Näin oli ap:n aloitusvietissä:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on pienikokoinen ja -ruokainen, on aina ollut ja saa ollakin. En tuputa syömään liikoja, mutta olemme miehen kanssa sitä mieltä, että aamiaista olisi syötävä ennen koulua. Lounas on siellä vasta klo 11.30.
Osaako ravintoihmiset sanoa mikä olisi vähäinen, mutta riittävä määrä aamiaista lapselle? Se on tietysti yksilöllistä, mutta olen sitä mieltä, että yksi haukkaus leipää ja yksi kurkkusiivu ei riitä. Tai puolikas porkkana.
Mikään ei maistu, ei leipä, ei murot, ei puuro, ei hedelmät, ei vihannekset.
Äitiä vähän ahdistaa :)Tyttö täyttää kohta 9v. 8v tarkastuksessa oli 119cm ja 20kg, nykyisiä mittoja en tiedä tarkemmin.
Myöhemmmässä viestissä kerrottiin, että pikkuvelikin syö isompia annoksia.
Itsekään en pystynyt syömään aamupalaa, ennen kuin vasta joskus 17v. Meinasi aina tulla laatat, jos yritti sulloa leipää tms. Ehkä joku jogurtti voisi olla hyvä?
Vierailija kirjoitti:
No, ap.n lapsellakin oli nimenomaan ongelmana se, että lapsi syö sitten koulun jälkeen/illasta aivan liikaa. Siksi mielestäni olisikin tarpeen syödä se aamupala.
Jos täälläkin on näitä jotka sanovat etteivät syö aamupalaa niin syöttekö sitten työpäivänjälkeen kaiken mahdollisen? Jos ette niin teillä ei ole sitä ongelmaa mikä ap.n lapsella.
Missä sanotaa, että lapsi syö aivan liikaa? En tällaista näe, joten siteeraapa viesti. Aloitusvietissä ap sanoo, että lapsi syö liian vähän, ja myöhemmässä viestissä näin:
Iltapalaa en vaadi tyttöä syömään, saa ottaa juuri sen mitä haluaa tai ei mitään. Yleensä ei ota mitään, korkeintaan desin maitoa.
Koululounaasta en tiedä, mutta kotona lounaalla ja päivällisellä tyttö saa ottaa oman annoksensa, ja ottaa aina vähän. Tämä on ihan ok, kunhan syö pikkuisen. 2v pikkuveli vetelee monta kertaa suurempia annoksia :)
Toinen asia on tytön ruokailun JÄRJETÖN hitaus. Aivan käsittämätöntä miten jollekin syöminen voi olla niin vaikea asia. Herkut kyllä maistuisi!
AP+6
Ei ole mitään mainintaa ahminasta.
Ja edelleen: älä kuvittele, että aamiaista syömättömät ovat jotain ongelmakimppuja. Ne, jotka eivät kykene edes nousemaan ylös kuin jättiaamiaiselle, eivät todella tunnu tajuavan, että kaikille se aamiainen ei todellakaan ole tarpeen. Miksi ihmeessä olisi? Ja miksi ihmeessä ahmisin jonain muuna kellonaikana? Kun edelleenkään se aamiaisen mussuttajien tapa ei ole mikään ainoa oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina jättänyt aamupalani syömättä ja niin teen vieläkin. Aamuisin vaan juon vettä tai kahvia. Aamulla ei tosiaankaan mene yksinkertaisesti mikään alas. Uskon että tytöstäsi kasvaa silti ihan normaalipainoinen tyllerö :)
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ap.n lapsellakin oli nimenomaan ongelmana se, että lapsi syö sitten koulun jälkeen/illasta aivan liikaa. Siksi mielestäni olisikin tarpeen syödä se aamupala.
Jos täälläkin on näitä jotka sanovat etteivät syö aamupalaa niin syöttekö sitten työpäivänjälkeen kaiken mahdollisen? Jos ette niin teillä ei ole sitä ongelmaa mikä ap.n lapsella.
Ap tässä, huomautuksena vaan että ei tuo ole se meidän ongelma. Ei lapsi syö koulun jälkeen / illastakaan paljoa. Iltapalaa ei yleensä ollenkaan.
Viestin 35 kirjoittajalla vähän lukutaito hukassa ja panee varmuuden vuoksi omiaan. Ihmettelin, missä tuollaista oli väitetty. -44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veisin lääkärille jos mun tyttö söisi noin vähän. Ettei olisi alkavaa syömishäiriötä?
Sinällään ymmärrän, meidän perheessä ei kukaan niin piittaa aamupalasta/välipaloista. Lounas, päivällinen ja iltapala menee. 6vuotias tyttömme on 122cm ja 25kg.
En osaa oikein uskoa alkavaan syömishäiriöön, sillä tyttö on ollut aina tuollainen. Ihan rintamaidolta alkaen. Hänelle riitti pari hätäistä imaisua, enempää ei huolinut vaikka kuinka tarjosi. Olin kateellinen tissitakiaisista ja myöhemmin niistä vauvoista, jotka aukoivat tasaiseen tahtiin suuta ammolleen syöttötuolissa :)
Tyttö on myös ollut syntymästään saakka pieni ja siro, niin pituuden kuin painonkin suhteen. Että silläkin ruokaa varmaan menee luonnollisesti vähemmän kuin kookkaammilla ikätovereilla.
No, näillä mennään :) Tänään taas vaan huoli jaksamisesta nosti päätään, kun tyttö lähti jälleen kerran kouluun syömättä.
AP
Meillä myös lapsi kieltäytyi jo tarhaikäisenä aamulla kotona syömästä, ei vaan maistunut, onneksi sitten tarhassa oli aamupala jota söi ja kouluun otti evääksi hedelmän. Nyt on 22 eikä vieläkään syö aamupalaa. On sanonut että tekee fyysisesti pahaa koettaa aamulla saada jotain alas heti herättyä ja vasta parin tunnin kuluttua maistuu ja käy ostamassa jostain kahvilasta yliopistolta leivän ja teetä jos on liian aikaista mennä syömään lounasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veisin lääkärille jos mun tyttö söisi noin vähän. Ettei olisi alkavaa syömishäiriötä?
Sinällään ymmärrän, meidän perheessä ei kukaan niin piittaa aamupalasta/välipaloista. Lounas, päivällinen ja iltapala menee. 6vuotias tyttömme on 122cm ja 25kg.
Meillä 7.v ekaluokkalainen poika, hän muistaakseni viimeisimmän mittauksen mukaan 129cm ja paino 30,1kg, ei syö aamupalaa ja koulussaki vähän, enimmäksee leipää, mutta kotona syö normaalisti. paino huitelee kuulemma terkkarin mukaan niillä rajoilla, ettei jo olisi pituutee nähden liikaa että ainakaa aliravittu ei ole. on täysin sopusuhtaisen näköinen ja liikkuu paljon päivittäin, joten ei pääse lihoomaa. en kyllä itsekää syö aamupalaa, kahvia kyllä juon, syön vasta jossai 12 aikoihin lounaan töissä. ylipainoa ei ole. meillä ainoastaa mies syö aamulla vähä jotain.
No täällähän on yllättävän paljon niitä, jotka eivät syö aamuisin mitään! Helpottaa hieman ahdistustani :)
Siltikin - ajatus koulussa klo 10 nälissään tärisevästä ja yökkäilevästä lapsesta on kamala :( Hän ei ole kyllä kuin yhden ainoan kerran sanonut, että koulussa tuli paha olo kun oli nälkä. Että kaipa tuo sitten itse tietää parhaiten.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan elämäni aikana en ole saanut mitään "pakottamatta" alas ensimmäiseen kahteen tuntiin heräämisestä. Varsinkin pureksittavan ruoan kanssa on ollut hankalaa. Nälän tunne iskee korkeintaan neljännellä tunnilla. Lapsena olin pitkään kasvukäyrän mukaan alipainoinen, ja vielä kun inhosin kouluruokaa, niin lounaankin syöminen oli närppimistä. Muutenkin olen aina ollut todella hidas syöjä ja lähes aina viimeisenä ruokapöydässä. No, tästä huolimatta olennykyjään ihan normi "keski-ikäinen ja keskipainoinen" nainen. Mutta aamiaiseksi teen yhä vain smoothieta tai juon tujauksen mehukeittoa / juotavaa jugurttia. Viikonloppuisin saatan kyllä herätä jo kuudelta ja silti syödä vasta puolilta päivin brunssityyppisesti.
Mitään hyvää ei tule pakottamalla tai hoputtamalla, se on varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on yllättävän paljon niitä, jotka eivät syö aamuisin mitään! Helpottaa hieman ahdistustani :)
Siltikin - ajatus koulussa klo 10 nälissään tärisevästä ja yökkäilevästä lapsesta on kamala :( Hän ei ole kyllä kuin yhden ainoan kerran sanonut, että koulussa tuli paha olo kun oli nälkä. Että kaipa tuo sitten itse tietää parhaiten.
AP
Olet ap asian ytimessä: suuri osa lasten ruokapulmista tuntuisikin olevan lähinnä vanhemman tunnereaktio eikä mikään varsinainen "ongelma". (Huom. En nyt tietenkään halua väheksyä syömishäiriöjuttuja!). Itsellä on paljon tuttuja, jotka ovat aivan hysteerisesti reagoineet lapsen kranttuun tai vähäiseen syömiseen. Joku (sinällään ymmärrettävä) oman lapsen eloonjäämisen turvaamisreaktio siinä varmaan menee päälle, muttta hassua sitä on kyllä sivusta seurata :O Ja kaikkien lapsista on kasvanut ihan tavallisia teinejä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällähän on yllättävän paljon niitä, jotka eivät syö aamuisin mitään! Helpottaa hieman ahdistustani :)
Siltikin - ajatus koulussa klo 10 nälissään tärisevästä ja yökkäilevästä lapsesta on kamala :( Hän ei ole kyllä kuin yhden ainoan kerran sanonut, että koulussa tuli paha olo kun oli nälkä. Että kaipa tuo sitten itse tietää parhaiten.
AP
Olet ap asian ytimessä: suuri osa lasten ruokapulmista tuntuisikin olevan lähinnä vanhemman tunnereaktio eikä mikään varsinainen "ongelma". (Huom. En nyt tietenkään halua väheksyä syömishäiriöjuttuja!). Itsellä on paljon tuttuja, jotka ovat aivan hysteerisesti reagoineet lapsen kranttuun tai vähäiseen syömiseen. Joku (sinällään ymmärrettävä) oman lapsen eloonjäämisen turvaamisreaktio siinä varmaan menee päälle, muttta hassua sitä on kyllä sivusta seurata :O Ja kaikkien lapsista on kasvanut ihan tavallisia teinejä...
Minä en ole ikinä syönyt aamupalaa, hirveän nirso kun olin en syönyt edes lounasta koulussa mutta silti minusta on tullut terve ja hoikka/normaalipainoinen aikuinen. Ärsyttää kun ihmiset esittää täysin absurdeja väitteitä perustuen johonkin naistenlehtien ravitsemusterapeuttien neuvoihin. Ei, minä en syö kerralla kuin hevonen vaikka joku päivä saatan syödä ensimmäisen kerran klo 18 vaikka olisin herännyt kahdeksalta aamulla.
Olen aina ollut nirso, äiti ei ole tehnyt asiasta numeroa eikä ruokaa ole pakotettu syömään (äiti ollut lapsena nirso ja hänellä on traumoja pakkosyöttämisestä) ja niin vain nykyään olen oppinut syömään vaikka mitä ja ruokaan on terve suhtautuminen. Älytöntä miten huolissaan minusta, urheilevasta normaalipainoisesta lapsesta oltiin koulussa kun söin vain leipää ja salaattia. Opettajat soitteli kotiin ja vahtivat jatkuvasti ruokalassa. Olisko kannattanut huolehtia myös siitä luokan läskistä joka veti 35 lihapullaa kertaistumalla...
Ei se lapsi nälkään kuole!
Itse en ala-asteella syönyt koskaan aamupalaa. Vanhemmat pakotti aina, joten piiootin sen tai syötin salaa koiralle :D piilot löydettiin myöhemmin..
Mutta niin nykyään opiskelen yliopistossa, enkä vieläkään syö aamupalaa. Usein otan hedelmän ja vettä mukaan ensimmäiselle luennolle ja syön sitten kunnolla ruokalassa. Jos ei maistu, niin ei kannata pakottaa. Itselleni tuli aina paha olo, jos pakotettiin syömään. Veden juontia kannattaa toki kokeilla, mitä tuolla jo ehdotettiinkin.
En tunne aamunkoittoilmiötä, täytyy käydä guuglaamassa.
AP