Huonoimmat syyt hankkia lapsia?

Pidetään lasten saantia saavutuksena. Kun on jätetty koulut kesken, ei olla saatu pidettyä työpaikkaa eikä edes kiinnostuttu tekemään töitä. Ei ole muutakaan tavoittelemista elämässä, niin tehdään sitten lapsia! Ja todennäköisesti näissä tapauksissa lapsista huolehtii joku muu/huostaanotetaan, kun ei jaksa/kiinnosta kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskonto tmv. kieltää ehkäisyn. Ihan sama haluaako niitä lapsia vai ei, mutta ehkäistä ei saa...

Kaikista älyttömintä on se, että jos jumala ei hyväksy ehkäisyä, niin kuitenkin hedelmöityshoidot on hyvä juttu, eli luojan työtä saa sittenkin peukaloida, jos se johtaa siihen, että niitä lapsia tulee.

Tulin vastaamaan, että se, joka pakenee työelämää. Tunnen yhden, viisi lasta on nyt. Ei olla juurikaan tekemisissä, joten en tiedä, odottaako kuudetta vai "joutuuko" loppuviimein menemään töihin. Lasten ikäero on 2-3 vuotta jokaisella. On ollut työelämästä pois yli 10 vuotta jo.

Lapsilisien takia tai sen takia, että pääsisi nuorisokodista pois. Nuoruudessani tuli nähtyä noitakin tapauksia.

Minusta huonoimmat syyt ovat: Kun kaikki muutkin ja se vaan kuuluu asiaan. Ettei vanhana ole yksin.

En tiä, mutta kaverini kertoi tehneensä lapsen koska halusi nähdä miltä se mini-me näyttää ja päästä nimeämään sen jo ala-asteella päättämillään nimillä. Ikää oli 19 ja luonne tyhmähkö, että saattoipa hyvinkin olla todellinen syy, vaikka vitsiltä ensin kuullostikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkiudutaan raskaaksi vain sen takia, että pelätään miehen jättävän muuten. Voi jeesus...

 Lapsihan pelastaa jo pahasti rakoilemassa olleen suhteenkin! :D

Jep! :D Tai se että ollaan jo erottu, mutta hankkiudutaan raskaaksi, että kyseisen miehen saisi takaisin. Eräälle kaverilleni tehtiin näin.

Vierailija kirjoitti:

Hankkiudutaan raskaaksi vain sen takia, että pelätään miehen jättävän muuten. Voi jeesus...

Tämä! Kuka haluaa olla suhteessa jossa mies on vain velvollisuudentunnosta? Myös silkasta tyhmyydestä johtuva ehkäisyn kanssa töpeksiminen saa karvani pystyyn. Voi lapsiparkaa, jos vanhempien älykkyysosamäärä ei riitä edes pillereiden käyttöön.

"Enemmän se on sitä, että koska on kypsä vanhemmaksi. Ensin täytyy osata kantaa vastuu itsestään. Lapsi ei saa olla mikään pakoreitti oman elämän ongelmista. Yleensä kannattaisi odottaa... Ensin hyvä työpaikka ja luotettava parisuhde. Puoliso pitää tuntea myös pahoina päivinä ja että onko hän riittävän kypsä vanhemmaksi. Alkuhuuman kannattaa odottaa laskeutuvan, koska asiat muuttuvat sen jälkeen. Aina saa lukea, kuinka itsekkäästi ihmiset juoksee omien himojensa perässä, vaikka lapsiakin on jo siunaantunut. Niin monesti tuntuu siltä, että lapset saavat lapsia. Mutta ehkä se elämä on sellaista."

Hyvin tiivistetty, mutta toisaalta ei liene ihme, että yhä useampi ei ehkä koskaan saa lapsia. Esimerkiksi sen hyvän työpaikan odottaminen saattaa viedä pidempään, kuin mitä vanhemmalle ikäpolvelle, jotka eivät saata ymmärtää, miten yliopistosta valsitunut voi olla työttömäksi, kun on ns. korkeasti koulutettu.  

Suhteen alkuhuuman tietysti kannattaa antaa odottaa. Mutta mistä sitä uraan panostaneena ja siihen (ns.) hyvään työpaikkaan tähdänneenä, sitten yks-kaks taiot sen kypsän puolison, joka haluaa lapsia juuri sinun kanssasi ja jonka kanssa voisi pikakelauksena kokea tarpeeksi niin hyviä kuin huonoja päiviä. - Ei me kaikki onnistuta löytämään itslle mieluista kumppania, vaikkei mitään suurempaa puutetta olisikaan sen paremmin meissä kuin kohtaamissamme mahdollisissa kumppani ehdokkaissa. (Et toki väittänytkään, että olisi).   - Saatan kuulua itse vielä itsekin heihin joista sanotaan, että juoksee oman intohimonsa perässä. Yrittänen kohtuullistaa ja priorisoida, mutta jotain on tehtävä, että saa elämisen myös niiden lasten elämisen maksettua varovaisestia rvioiden ainakin seuraavat parikymmentä vuotta..   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkiudutaan raskaaksi vain sen takia, että pelätään miehen jättävän muuten. Voi jeesus...

 Lapsihan pelastaa jo pahasti rakoilemassa olleen suhteenkin! :D

Jep! :D Tai se että ollaan jo erottu, mutta hankkiudutaan raskaaksi, että kyseisen miehen saisi takaisin. Eräälle kaverilleni tehtiin näin.

Minäkin tiedän tällaisen tapauksen pohjois-pohjanmaalta. Jotenkin ei yhtään yllätä, että tuo mies on uskoton.

"Tämä! Kuka haluaa olla suhteessa jossa mies on vain velvollisuudentunnosta? Myös silkasta tyhmyydestä johtuva ehkäisyn kanssa töpeksiminen saa karvani pystyyn. Voi lapsiparkaa, jos vanhempien älykkyysosamäärä ei riitä edes pillereiden käyttöön." - Olen omasta nais -tuttava piiristäni kuullut useamman kuin yhden sanovan, että oikeastaan heille riittäsi pelkkä lapsi riittäisi, eivätkä oikeastaan tarvitse miestä  /naista,  ts. toista vanhempaa siihen kolmanneksi. Toisinsanoen olisivat ilomielin yksinhuoltajia kuin vastaisivat lapsesta kumppaninsa kanssa yhdessä. Usein moni nyökyttelee myöntyvästi kyllä, kyllä me ymmärtänemme mitä nainen tarkoittaa. Mutta auta armias, jos joku mies kertoo, että han haavelee eiävänsä laps(i)en kanssa yhdessä, eivätkä oikeastaan haluaisi siihen rinnalle lainkaan, ketään toista aikusita / vanhepaa...    

Vierailija kirjoitti:

"Tämä! Kuka haluaa olla suhteessa jossa mies on vain velvollisuudentunnosta? Myös silkasta tyhmyydestä johtuva ehkäisyn kanssa töpeksiminen saa karvani pystyyn. Voi lapsiparkaa, jos vanhempien älykkyysosamäärä ei riitä edes pillereiden käyttöön." - Olen omasta nais -tuttava piiristäni kuullut useamman kuin yhden sanovan, että oikeastaan heille riittäsi pelkkä lapsi riittäisi, eivätkä oikeastaan tarvitse miestä  /naista,  ts. toista vanhempaa siihen kolmanneksi. Toisinsanoen olisivat ilomielin yksinhuoltajia kuin vastaisivat lapsesta kumppaninsa kanssa yhdessä. Usein moni nyökyttelee myöntyvästi kyllä, kyllä me ymmärtänemme mitä nainen tarkoittaa. Mutta auta armias, jos joku mies kertoo, että han haavelee eiävänsä laps(i)en kanssa yhdessä, eivätkä oikeastaan haluaisi siihen rinnalle lainkaan, ketään toista aikusita / vanhepaa...    

Opettele lainaamaan, eikä oikolukukaan taitaisi olla pahitteeksi.

Halutaan "huomiota". Raskaana ollessa pääsee olemaan huomion keskipiste mahan kanssa ja mahan taputtelijoita ja onnittelijoita riittää. Ja sitten kun on se suloinen käärö sylissä niin huomion määrä eikun tuplaantuu. Eräs sukulaiseni hankkiutui raskaaksi aika paskaan taloudelliseen tilanteeseen, ei käy ainakaan omaan järkeeni että miten semmoisessa tilanteessa voi lapsia tehdä, en oikein vahinkoonkaan jaksa uskoa. Ilmeisesti yhteiskunnan tuilla meinaavat elellä. Tämä tapaus on ollut muutenkin aina kova hakemaan huomiota mitä ihmeellisimmillä konsteilla (luulen että jotain alemmuuden komplekseja lapsuudesta ja isä-suhteesta). Voi elämä niitä Facebookin raskauspäivityksiä joka helvetin neuvolakäynnistä ja voi että kun se "etevin toukka rakkauskäärö masuasukki" duunaa milloin mitäkin ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

"Enemmän se on sitä, että koska on kypsä vanhemmaksi. Ensin täytyy osata kantaa vastuu itsestään. Lapsi ei saa olla mikään pakoreitti oman elämän ongelmista. Yleensä kannattaisi odottaa... Ensin hyvä työpaikka ja luotettava parisuhde. Puoliso pitää tuntea myös pahoina päivinä ja että onko hän riittävän kypsä vanhemmaksi. Alkuhuuman kannattaa odottaa laskeutuvan, koska asiat muuttuvat sen jälkeen. Aina saa lukea, kuinka itsekkäästi ihmiset juoksee omien himojensa perässä, vaikka lapsiakin on jo siunaantunut. Niin monesti tuntuu siltä, että lapset saavat lapsia. Mutta ehkä se elämä on sellaista."

Hyvin tiivistetty, mutta toisaalta ei liene ihme, että yhä useampi ei ehkä koskaan saa lapsia. Esimerkiksi sen hyvän työpaikan odottaminen saattaa viedä pidempään, kuin mitä vanhemmalle ikäpolvelle, jotka eivät saata ymmärtää, miten yliopistosta valsitunut voi olla työttömäksi, kun on ns. korkeasti koulutettu.  

Suhteen alkuhuuman tietysti kannattaa antaa odottaa. Mutta mistä sitä uraan panostaneena ja siihen (ns.) hyvään työpaikkaan tähdänneenä, sitten yks-kaks taiot sen kypsän puolison, joka haluaa lapsia juuri sinun kanssasi ja jonka kanssa voisi pikakelauksena kokea tarpeeksi niin hyviä kuin huonoja päiviä. - Ei me kaikki onnistuta löytämään itslle mieluista kumppania, vaikkei mitään suurempaa puutetta olisikaan sen paremmin meissä kuin kohtaamissamme mahdollisissa kumppani ehdokkaissa. (Et toki väittänytkään, että olisi).   - Saatan kuulua itse vielä itsekin heihin joista sanotaan, että juoksee oman intohimonsa perässä. Yrittänen kohtuullistaa ja priorisoida, mutta jotain on tehtävä, että saa elämisen myös niiden lasten elämisen maksettua varovaisestia rvioiden ainakin seuraavat parikymmentä vuotta..   

 

Niin, ei elämä aina mene niin kuin toivoo. Ikäkin tulee vastaan jossain vaiheessa, jolloin on liian myöhäistä lasten teolle. Jos ei löydä sopivaa puolisoa (ajoissa), kannattaako niitä lapsia sitten väsätä sellaisen kanssa, jota ei haluaisi puolisoksi. Ehkä, jos pystyy elämään saman katon alla tai pystyy elättämään lapset yksinhuoltajana... mutta jos ei pysty vaan joutuisi turvaamaan suoraan tukien varaan. Onko se ihan pakko niitä lapsia hankkia sitten ollenkaan. Itse en aio siihen tilanteeseen joutua.

Äitini oli aikoinaan itsekäs, kun halusi lapsen pelkän vauvakuumeen takia. Isäksi päätyi mäntti, joka ei ole elämääni osallistunut. Elämä on ollut vaikeaa köyhyyden ja suppean tukiverkoston takia. Ajauduin huonoille teille ja tein tyhmiä valintoja, paitsi etten koskaan jättänyt ehkäisyä. Olen onneksi päässyt huonoista tavoista eroon ja petrannut paljon. "Kadehdin" hyvällä tavalla niitä hyviä perheitä, joissa molemmat vanhemmat on läsnä ja liitot kestävät. He ovat pystyneet myös rahallisesti kustantamaan kaikenlaista lapsilleen, kuten ajokortin, ovat avittaneet vuokrissa, lainojen maksamisessa. Opintolainaa ei ole lasten tarvinnut ottaa jne. Elämä tuntuu olevan niin helppoa heille. Mutta tyydyn osaani... ei sitä muutakaan voi. Virheitä en toista.

"Se vain kuuluu elämään"

"Ei yhtä lasta edes huomaisi, ei vaikuta mitenkään elämään"

"Mies jättää muuten sut ennen pitkää kun kahdestaan on niin tylsää, kyllä sekin alkaa vielä haluamaan lapsia"

Nämä tulleet vanhemmiltani. No, mikä tahansa syy oikeastaan jos lapsia ei vain halua. Vanhuudenturva naurettavin kaikista, olen aika varma, että jos pelaan korttini oikein, niin siellä riittää vierailijoita joka tapauksessa, ihan läheisistä sukulaislapsista ystäviin. Jos edes sinne saakka selviän.

Äitini mielestä minun tulisi vielä kahden pojan jälkeen "hankkia" (!) tyttö, joka hoitaisi minut, kun olen vanha...