Introvertti tai ujo - mitä eroa noilla käsitteillä on?

Vierailija kirjoitti:

Introvertiudessa on paljon hyviä puolia vaikka sitä ei länsimaisessa kulttuurissa arvosteta. Suosittelen Susan Cain:in kirjaa "Hiljaiset : Introverttien manifesti".

Minusta tuo kirja oli hieman ärsyttävä ja epäjohdonmukainen. Toisaalta joo puolustetaan introverttejä, mutta jatkuvasti samaistetaan ujous ja introverttiys, vaikka yhdessä kohtaa todetaankin ettei ne ole sama asia. Silti koko ajan viitataan siihen tyyppiin, joka ennen julkista esiintymistä käy vessassa itkemässä ja vapisemassa jännityksestä - ujo on sellainen, ei introvertti ilman ujoutta...

Ja mikä pahinta, Susan Cainin introverttiyden ylistys menee pilalle viimeistään siinä vaiheessa, kun loppuosassa kirjaa keskitytään lähinnä antamaan vinkkejä miten introvertti voi teeskennellä olevansa ekstrovertti. Käy vaikka vessassa itkemässä kun ahdistaa, mutta hitto vie, näyttele ihmisille olevasi ekstro, älä paljasta noloa introverttiyttäsi. Hyh ja pyh. Minä ainakin olen avoimesti introvertti, ja jos jollain on sen kanssa ongelmia, niin se on heidän ongelmansa, ei minun.

Minä olen ujo introvertti enkä halua parantua enkä muuttua toisenlaiseksi. Moni muu tuntuu haluavan muuttaa tai parantaa minut.

Itse olen tyytyväinen elämääni ja viihdyn itseni kanssa.

Introverttiyttä on se että kaipaan omaa rauhaa. Ujoutta on se että jännitän vieraiden ihmisten tapaamista enkä uskalla juurikaan puhua missään isommissa palavereissa.