Introvertti tai ujo - mitä eroa noilla käsitteillä on?

Introvertti ei välttämättä ole ujo, mutta ujo on aina introvertti.

No, esim. minä olen äärimmäinen introvertti mutta en yhtään ujo. Introverttiys tarkoittaa oman tilan ja yksinäisyyden kaipuuta, sitä että saa yksinäisyydestä voimaa ja taas kuluttaa sitä sosiaalisissa tilanteissa (jopa mukavissa sellaisissa). Ujous taas tarkoittaa sitä että kun haluaisi olla sosiaalinen, niin jännittää, ja joutuu ehkä vähän tarkkailemaan sivusta ennen kuin uskaltaa tutustua muihin tai kommentoida tilaisuudessa. 

Meikäläinen on käytännössä erakko, lukuun ottamatta sitä että töissä käyn, koska olen niin äärimmäinen introvertti että en kaipaa lainkaan toisten seuraa. Mutta ujo en todellakaan ole, vaan silloin kun on pakko kohdata ihmisiä, olen jopa sellainen ärsyttävä päällepuhuva räpättäjä.

Introvertti ei välitä toisten ihmisten seurasta vaan on mieluummin yksin. Ujo ihminen välittää, mutta ei uskalla olla oma itsensä isossa porukassa.

Intorverttiä ei vaan kiinnosta seura, ujoa voi kiinnostaakin mutta ei uskalla

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ei välttämättä ole ujo, mutta ujo on aina introvertti.

Ei todellakaan ole näin, valitettavasti. On paljon ekstrovertteja ujoja, jotka kärsivät paljon ujoudestaan juuri siksi, että kun he ekstroverttiytensä takia kaipaisivat paljon sosiaalisuutta, mutta ujous estää sen. Introvertti ujo kärsii ujoudestaan yleensä paljon vähemmän, jos lainkaan.

Paremminkin, mitä yhteistä niillä on? Ujo jännittää sosiaalisissa tilanteissa. Introverttius on aivan eri asia.

Mä olen introvertti, mietin ja pohdin asiat paremmin rauhassa itsekseni. Häiriinnyn hälinässä. Ujo en ole pätkääkään. Avaisko tää?

Ujo haluaisi parantua ja periaatteessa parantuminen on mahdollista. Introverttiys on pysyvää, kuten vaikka asperger

Vierailija kirjoitti:

Ujo haluaisi parantua ja periaatteessa parantuminen on mahdollista. Introverttiys on pysyvää, kuten vaikka asperger

Ei kaikki ujot muuten halua "parantua". Moni ujo hyväksyy ujouden yhtenä piirteenään eikä pidä sitä minkäänlaisena ongelmana josta pitäisi parantua. 

Ja vaikka introverttiyttä voi siinä mielessä rinnastaa aspergeriin että se on yhtä lailla pysyvää, niin vähän arveluttava rinnastus on, siinä mielessä kun introverttiys kuitenkin on ihan normaali ominaisuus eikä mikään poikkeama tai sairaus. Kolmasosa ihmisistä on introverttejä tutkimusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ujo haluaisi parantua ja periaatteessa parantuminen on mahdollista. Introverttiys on pysyvää, kuten vaikka asperger

Miksi ekstroverttiys olisi mikään normi, jota pitäisi tavoitella?

Introvertti ei käsittääkseni erityisesti nauti muiden ihmisten seurasta, vaan saa energiansa yksin tai perheen kanssa oleskelelusta. Introvertti voi kuitenkin olla sosiaalisesti taitava ja hänellä voi olla laajakin sosiaalinen verkosto, vaikka kanssakäyminen väsyttää.

Ujot ovat varmaankin monesti introverttejä, mutta mielestäni ujouteen liittyy myös jonkinlainen "lukkoon meneminen" (etenkin vieraiden) ihmisten kanssa. Siis että jännittää tilanteita, ei uskalla juurikaan puhua jne.

Myös sosiaalisuus/ekstroverttius ja sosiaaliset taidot ovat eri asia.

Hyvin selkeytätte ajatuksiani. Itse olen ujo ja introvertti, mutta en niin vahvasti kuin moni muu. Ja olen iän myötä oppinut pääsemään ujouden yli niissä tilanteissa, missä se on tarpeen. Halusin nyt päästä aiheen juurille, etten ajattelisi niin subjektiivisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ei välttämättä ole ujo, mutta ujo on aina introvertti.

Ei pidä paikkansa. Itse olen ujohko ekstrovertti.

Kerran vastaavassa ujo vs. introvertti -keskustelussa tämä aika hyvin avautui puhelinsoittojen yhteydessä. Ujo ilahtuu, jos kaveri soittaa, mutta saattaa arastella soittaa kaverille vaikka olisi asiaakin. Introvertti häiriintyy, jos kaveri soittaa, mutta ei arastele soittaa kaverille, jos on asiaa. Näin kärjistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujo haluaisi parantua ja periaatteessa parantuminen on mahdollista. Introverttiys on pysyvää, kuten vaikka asperger

Miksi ekstroverttiys olisi mikään normi, jota pitäisi tavoitella?

Niinpä! Minä olen introvertti ja haluankin olla. En ole itse ujo, mutta ujot eivät minusta tarvitse mitään parantumista, ennemminkin rasittavat "ulospäinsuuntautuneet" ekstrovertit voisivat mennä johonkin terapiaan...

Ujo voi olla hyvinkin kiinnostunut ihmisten seurasta ja haluta paljon sosiaalisuutta. Oma ujous saattaa hankaloittaa esim. juuri porukassa olemista. Introvertti taas voi viihtyä paljon itsekseen, eikä koe niin paljoa mielenkiintoa ihmissuhteisiin. Eikä hänelle välttämättä ole mikään ongelma viettää aikaa isossa kaveriporukassa. Ujo voi jäädä kotiin, jos ei ole tarpeeksi itsevarma olo tavata ihmisiä hetkellä. Introvertti voi jäädä kotiin, koska häntä ei tarpeeksi kiinnosta tavata muita ihmisiä. Introvertti ja ujo voi jäädä kotiin koska häntä ei kiinnosta, eikä hän myöskään kokisi oloaan rennoksi.

Kyllä introverttikin yleensä nauttii muiden seurasta ja kaipaa ihmiskontakteja mutta sopivassa määrin esim. läheiset ystävät, oma perhe ja merkitykselliset keskustelut kahden kesken tai pienessä ystäväporukassa. Introvertti ei yleensä välitä tyhjänpäiväisestä höpöttelystä tai isoista ihmismassoista ja kaipaa myös omaa rauhaa. Tiivistetysti voisi sanoa että yksinäisyys lataa introvertin akkuja ja toisten seura lataa eksovertteja. Ujous on sosiaalista estyneisyyttä ja voi ilmetä kellä vaan. Itse olen introvertti mutta en ole ujo.

Eikös introvertteihin liitetä, myös älykkyys ja pohdiskeleminen. Siis introvertti ei ole pelkänstään ujon tavoin täysin negatiivinen ja vastenmielinen ominaisuus.

Ujosta tulee mieleen positiivisesti lähinnä se lumikin seitsemän kääpiö hieman suloinenkin Ujo kääpiö.

Mies voi olla hyvin introvertti ja samalla ihan miehekäs, mutta ujot miehet on kuvottavia neitejä, en voisi katsoa sellaista edes yhden illan juttuna.

Kerran kyllä netissä mies antoi ihan ok vaikutelman, taisi kyllä mainita ujoudestaan, en vain älynnyt että se tarkoittaa sitä kun menille treffeille ravintolaan syömään, että se ei saanut sanaa suustaan edes minulle saati tarjoilijalle. Taisi sanoa vain ottavansa samaa kuin minä.

Hyvin harva introvertti on erakkoluonne. Introverteilla on rikas sisäinen maailma ja he ovat usein syvällisiä pohdiskelijoita. Introvertille riittää yksikin hyvä ystävä jonka kanssa jakaa näitä ajatuksia, samoin oma perhe voi olla todella tärkeä ja rakas (niin kun tietysti ekstroventillekin).

Introvertiudessa on paljon hyviä puolia vaikka sitä ei länsimaisessa kulttuurissa arvosteta. Suosittelen Susan Cain:in kirjaa "Hiljaiset : Introverttien manifesti".