Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minulla on yksi lapsi ja ihana elämä

Vierailija
18.01.2016 |

Meillä on yksi lapsi ja elämä hänen kanssaan on todella helppoa ja mukavaa. Teimme lapsen aika nuorina ja olemme sitten opiskelleet sekä olleet työelämässä. Haluaisin kuitenkin todennäköisesti kaksi lasta, mutta pelkään, että se hankaloittaisi elämäämme PALJON. Tästä syystä toivon isoa ikäeroa lapsille. Toisen lapsen aika olisi todennäköisesti esikoisen ollessa 7-8 vuotias. Millaisia kokemuksia teillä on tuollaisesta ikäerosta? Emme siis toivo toisesta lapsesta esikoiselle kaveria. Nyt on ollut ihanaa, kun olemme voineet täysillä olla esikoisen kanssa ja antaa hänelle paljon huomiota, käydä paljon matkoilla ja tapahtumissa, jne. Myös talouden kannalta yksi lapsi on ollut hyvä ratkaisu, mutta todennäköisesti kaksikin menisi.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
18.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että pitäisikö lapset tehdä pienellä ikäerolla, koska en missään nimessä halua lapsia pienellä ikäerolla. Teen lapsia rakkaudesta ja haluan, että jokainen lapsi on lapsuudessaan se vauva, joka saa paljon huomiota eikä esikoisen tarvitse itsenäistyä liian aikaisin. Minä vain uskon, että on tämän ainokaiseni etu, että hän saa olla ainoa lapsi nämä vauva- ja leikki-ikäisenä olovuodet. Hän voi niin hyvin ja on onnellinen lapsi, oikein kukoistaa. ap

Niin, että sinun mielestä kaikki pienellä ikäerolla tehdyt lapset ovat sorrettuja he eivät ole saaneet huomiota? Melkoista potaskaa taas sinun kirjoittelu.

Niin ja toisille (esimerkiksi meille) se pieni ikäero sopi hyvin. Toki vauva-aika oli melkoista hässäkkää, mutta nyt lapsemme ovat kuin paita ja peppu, ja vanhempien näkökulmasta elämä on erittäin helppoa. Tuttavillamme on kolme lasta melko suurilla ikäeroilla ja siellä on melkoista taistelua monesta asiasta lasten välillä.

Eivät tietenkään, mutta en halua itse lapsia pienellä ikäerolla. Tosiaan se huomio, aika ja rakkaus, jota nyt voimme osoittaa esikoisellemme, on tosi ihanaa. Olen aina hyvällä tuulella enkä melkein koskaan väsynyt. Minulla on omaa aikaa ja jaksan tehdä esikoisen kanssa kaikkea, käydä viikoittain tapahtumissa ja reissata. Jos minulla olisi myös pieni vauva, ei se olisi kivaa esikoiselle eikä minulle. Ja kun en oman kokemukseni mukaan tosiaan usko, että sisarus olisi mikään ainutlaatuinen kaveri lapselle myöhemminkään (vaikka olen hyvissä väleissä oman sisarukseni kanssa). Ole sinä onnellinen niiden monien pienten lastesi kanssa, sehän on vain kiva sinulle, jos näin on. ap

No et voi tietää sellaisesta mitä sinulla ei ole.

Useamman kanssa voi myös käydä tapahtumissa ja touhuta..miksiköhän kummassa naapurin yksilapsisesta perheestä tupataan aina se ainokainen meidän mukaan joka paikkaan että sillä olisi seuraa esim. hoplopissa tai huvipuistossa?

Toisekseen jos esikoisensa tekee 25 vuotiaana ei tässä ihan hirveitä aikoja ole aikaa odotella.

Vierailija
22/23 |
18.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä ei nyt ole kysymys siitä, että pitäisikö lapset tehdä pienellä ikäerolla, koska en missään nimessä halua lapsia pienellä ikäerolla. Teen lapsia rakkaudesta ja haluan, että jokainen lapsi on lapsuudessaan se vauva, joka saa paljon huomiota eikä esikoisen tarvitse itsenäistyä liian aikaisin. Minä vain uskon, että on tämän ainokaiseni etu, että hän saa olla ainoa lapsi nämä vauva- ja leikki-ikäisenä olovuodet. Hän voi niin hyvin ja on onnellinen lapsi, oikein kukoistaa. ap

Niin, että sinun mielestä kaikki pienellä ikäerolla tehdyt lapset ovat sorrettuja he eivät ole saaneet huomiota? Melkoista potaskaa taas sinun kirjoittelu.

Niin ja toisille (esimerkiksi meille) se pieni ikäero sopi hyvin. Toki vauva-aika oli melkoista hässäkkää, mutta nyt lapsemme ovat kuin paita ja peppu, ja vanhempien näkökulmasta elämä on erittäin helppoa. Tuttavillamme on kolme lasta melko suurilla ikäeroilla ja siellä on melkoista taistelua monesta asiasta lasten välillä.

Eivät tietenkään, mutta en halua itse lapsia pienellä ikäerolla. Tosiaan se huomio, aika ja rakkaus, jota nyt voimme osoittaa esikoisellemme, on tosi ihanaa. Olen aina hyvällä tuulella enkä melkein koskaan väsynyt. Minulla on omaa aikaa ja jaksan tehdä esikoisen kanssa kaikkea, käydä viikoittain tapahtumissa ja reissata. Jos minulla olisi myös pieni vauva, ei se olisi kivaa esikoiselle eikä minulle. Ja kun en oman kokemukseni mukaan tosiaan usko, että sisarus olisi mikään ainutlaatuinen kaveri lapselle myöhemminkään (vaikka olen hyvissä väleissä oman sisarukseni kanssa). Ole sinä onnellinen niiden monien pienten lastesi kanssa, sehän on vain kiva sinulle, jos näin on. ap

No et voi tietää sellaisesta mitä sinulla ei ole.

Useamman kanssa voi myös käydä tapahtumissa ja touhuta..miksiköhän kummassa naapurin yksilapsisesta perheestä tupataan aina se ainokainen meidän mukaan joka paikkaan että sillä olisi seuraa esim. hoplopissa tai huvipuistossa?

Toisekseen jos esikoisensa tekee 25 vuotiaana ei tässä ihan hirveitä aikoja ole aikaa odotella.

Ensinnäkään en ole saanut esikoistani 25-vuotiaana. Sinä ilmeisesti olet? Esikoiseni on paljon vanhempi kuin kaksivuotias. Puhuin vain omasta puolestani, itse en jaksaisi missään tapauksessa yhtä hyvin tai edes puoliksi niin hyvin kahden tai useamman pienellä ikäerolla olevan lapsen kanssa. Lisäksi olen tehnyt uraa ja töitä tässä lapsensaannin ohella.  ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
13.07.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä enemmän sitä parempi.