Lue keskustelun säännöt.
Ihana sisustusratkaisu, joka käytännösson osottautunut huonoksi
Meillä portaikossa lamput seinässä jokaisella portaalla (siis siinä alhaalla). Kivan näköinen muuten mutta ne myös paljastaa kaiken pölyn ja pienetkin roskat. Pitäisi joka päivä imuroida, että näyttäisi hyvälle.
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tumma matto ja kultainen noutaja.
koirarodut kirjoitetaan yhteen
Totta. Ja lauseissa käytetään isoja kirjaimia ja välimerkkejä.
Ei lauseissa, vaan virkkeissä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä menee osin aiheen vierestä, sillä en ole ihania asumisratkaisujani päässyt vielä kokeilemaan. Mutta jokuhan voi valaista, jos nämä eivät ole käytännöllisiä.
Tykkäisin hieman sokkeloisesta asunnosta, jossa ei yhdestä aulasta pääsisi kaikkialle vaan pitäisi mennä perimmäiseen huoneeseen toisten huoneiden läpi. En pidä kuitenkaan ahtaista ja hämäristä tiloista, kodikkaista sopukoista kylläkin. Yhtä suurta avaraa tilaa kammoksun, varsinkin jos seinä on auki yläkertaan saakka ja lasia, se on kolkkoa eikä kodikasta ollenkaan.
Mielestäni pitää osata myös luopua jostain, eikä yrittää mahduttaa taloonsa kaikkea mahdollista. Tuolla etuovessa ne yritelmät on just kauheimpia kohteita, kun on yritetty toteuttaa kaikki mahdollinen rajallisella budjetilla.
Lattioiden haluaisin olevan lankkua. Parkettia en ole koskaan kokenut omakseni, enkä pidä tekomateriaaleista. Korkki on tietysti yksi mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta en tiedä, voiko sitä hioa yhtä monta kertaa kuin lankkua, tuskin.
Unelmakodissani tekstiileihin on myös panostettu. Nykykodit ilman verhoja ja verhokiskoja ovat kammottavia, en ymmärrä sellaista ollenkaan. Tekstiilejä vaihtamalla voi muunnella tilan tunnelmaa ja vaimentavat meteliä.
Saunan on oltava puusauna, mutta kooltaan ja lauteiltaan aivan tavallinen. En kaipaa mitään kotkotuksia, torniksi verkon sisälle kasattuja kiuaskiviä tai mustaksi värjättyä synkkää saunaa.
Jos jotain ekstraa ja luksusta saisi toivoa, niin minulla se olisi erillinen kirjastohuone kirjoilleni ja erillinen takkahuone, oikein vanhaan kunnon kasarimalliin siis takkahuone, josta pääsee sekä ulos että pukuhuoneeseen. Pukuhuoneessakin olisi kiva olla jotain luksusta, vaikka se olisikin yhdistetty pukkari ja kodinhoitohuone. Rottinkiset nojatuolit, pieni viileäkaappi juomille, kunnon peili ja meikkaustaso, tiililattia ja tarpeeksi turvallisia syvennyksiä tuikuille tai juomalaseille.
Pölyhuiskat vain levittelevät pölyä ympäriinsä. Olivatpa miten staattisia oleinaan. Ja minne ne pölyt puistelee kerrostalossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset rysän näköiset sisustusviritelmät. Liekkö jotain boho-tyyliä tai jotain muuta vastaavaa. Tosin ei ne minusta edes ole hienoja, mutta mies on niitä meille kantanut mielissään. Ihan zaatanasta: kerää kaiken pölyn ja roskan, hankala siivota ja kaikenlisäksi ovat epäkäytännöllisiä.
Mitä taas mieheni vihaa: sisustustyynyjä. En tajua miksi, nehän ovat käytännöllisiä. Niillä saa nopeasti sohvan ulkonäköä ja värimaailmaa muutettua ja itse käytän niitä päivittäin sohvalla löhöessä samalla kun luen kirjaa tai katson telkkaria. Mies taas viikottain kiroaa niitä ja piilottaa jonnekin sohvan sisälle kun ne on muka tiellä. Kenen tiellä? Siinähän ne sohvalla on, tai jos lattialle putoaa niin helpompi se on takaisin sohvalle nostaa kuin piilottaa kaappiin. Olen ottanut sen periaatteen että kun niitä joskus "häviää" (eli mies lyö roskiin), ostan tuplasti sen mitä katosi. Eikä niitä oikeasti meillä ole niin paljon että sohvaa ei alta näkisi: nyt on jopa 4.
Onkohan miehesi Tuikkukuppimies? Hän vihaa sohvatyynyjä tuikkukuppien lisäksi.
Tuikkukuppimies, hauska nimitys. En sitten tiedä onko kyseessä joku hahmo (kuten esim ikis, jennihullu tai vessaharjatäti) vaiko kenties ihmistyypin kuvailu.
Mies ei todellakaan pidä myöskään niistä tuikkukupeista. Jouluna antaa olla, mutta muuten ne kyllä katoaa alta aikayksikön. Viherkasveista joskus myös valittaa, mutta tietää rajan menevän siinä, että mun kasveihin ei ilman lupaa kosketa. Niitä se ei uskalla hävittää edes puolikuolleina :D.
Jaksan itse ihmetellä että miten ihminen, joka tuntuu inhoavan kaikkea "epäkäytännöllistä" ja tiellä olevaa sisustustavaraa, tuo silti kotiin innosta soikeana jostain järviruokoista tai risuista kyhätyn hemmetin ruman "koriste"lampun, kerta toisensa jälkeen.Miehillä pitää olla omaa tilaa autotalli tai muu, jossa voi olla ilman naisten 'hömpötyksiä', joihin kuuluu kukat, tyynyt, lyhdyt, verhot, pöytäliinat, suuri osa astioista ym. asiat, jotka tekee asunnosta kodin.
Kun saavat olla siellä autotallissa tms. niin sitten pysyy kodin tavarat kohdillaan.
Kunhan naiset muistaa pysyä pois sieltä tallista, ainakaan ei pidä 'siivota' mitään aarteita pois, vaikka kuinka tarpeeton ja turha kapine kyseessä olisi.Eikä saa sotkea 'järjestystä', eivät muutoin löydä mitään....ei kyllä muutoinkaan. Monesti on pitänyt ostaa jokin, joka on jo , mutta kun ei löydä.
Totta, koti on useimmiten naisten laittama, eli naisten mieleinen ja heidän tarpeisiinsa, myös esteettisiin, suunniteltu. Miehille ei sitten olekaan mitään omaa tilaa, jossa voivat "värkätä" omia juttujaan.
Ok-taloissa autotalleista tulee usein sellaisia, mutta kerrostaloissa sellaiseen tarkoitettua tilaa harvemmin on. Monet miehet haluaisivat ainakin kokeilla nikkarointia ja tavaroiden korjaamista, tai tehdä ylipäätään jotain "omia juttujaan", mutta siihen ei ole tilaa.
Koti on usein naisen laittama, koska jonkunhan se pitää tehdä. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se olisi miehen mielen mukainen. Mä oon se, joka vastaa meillä sisustamisesta, mutta kysyn kaiken aina mieheltä myös: onko tää susta hyvä, kumpi näistä otetaan, mitä mieltä oot tästä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee osin aiheen vierestä, sillä en ole ihania asumisratkaisujani päässyt vielä kokeilemaan. Mutta jokuhan voi valaista, jos nämä eivät ole käytännöllisiä.
Tykkäisin hieman sokkeloisesta asunnosta, jossa ei yhdestä aulasta pääsisi kaikkialle vaan pitäisi mennä perimmäiseen huoneeseen toisten huoneiden läpi. En pidä kuitenkaan ahtaista ja hämäristä tiloista, kodikkaista sopukoista kylläkin. Yhtä suurta avaraa tilaa kammoksun, varsinkin jos seinä on auki yläkertaan saakka ja lasia, se on kolkkoa eikä kodikasta ollenkaan.
Mielestäni pitää osata myös luopua jostain, eikä yrittää mahduttaa taloonsa kaikkea mahdollista. Tuolla etuovessa ne yritelmät on just kauheimpia kohteita, kun on yritetty toteuttaa kaikki mahdollinen rajallisella budjetilla.
Lattioiden haluaisin olevan lankkua. Parkettia en ole koskaan kokenut omakseni, enkä pidä tekomateriaaleista. Korkki on tietysti yksi mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta en tiedä, voiko sitä hioa yhtä monta kertaa kuin lankkua, tuskin.
Unelmakodissani tekstiileihin on myös panostettu. Nykykodit ilman verhoja ja verhokiskoja ovat kammottavia, en ymmärrä sellaista ollenkaan. Tekstiilejä vaihtamalla voi muunnella tilan tunnelmaa ja vaimentavat meteliä.
Saunan on oltava puusauna, mutta kooltaan ja lauteiltaan aivan tavallinen. En kaipaa mitään kotkotuksia, torniksi verkon sisälle kasattuja kiuaskiviä tai mustaksi värjättyä synkkää saunaa.
Jos jotain ekstraa ja luksusta saisi toivoa, niin minulla se olisi erillinen kirjastohuone kirjoilleni ja erillinen takkahuone, oikein vanhaan kunnon kasarimalliin siis takkahuone, josta pääsee sekä ulos että pukuhuoneeseen. Pukuhuoneessakin olisi kiva olla jotain luksusta, vaikka se olisikin yhdistetty pukkari ja kodinhoitohuone. Rottinkiset nojatuolit, pieni viileäkaappi juomille, kunnon peili ja meikkaustaso, tiililattia ja tarpeeksi turvallisia syvennyksiä tuikuille tai juomalaseille.
Minua kauhistuttaa ajatus läpikulkuhuoneista. Ah miten ihanaa olisi kun lapsoset ramppasivat eestaas vanhempien makuuhuoneen läpi matkalla vessaan , keittiöön tai ihan mihin vaan. Sama toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä MÄ oon se nikkaroija: sahaan poraan sorvaan veistän ompelen virkkaan neulon piirrän maalaan... Mies inhoaa ”sotkua” vaikka mun työkalut on siististi työkaluvaunussa jne. Mies lukee ja kirjottaa ja kirjoja on järjettömästi kaikkialla... ja kiukuttelee mun ”sotkusta”. Koska minäkin luen, kirjoitankin jonkin verran, koti on kaukana minimalismistisesta, vaikka se viehättäisikin. En voi roudata kirjoja mäkeen, en työkalujani tai materiaalejani. BOHOa sanoo aikuinen tytär, joka on vieläkin sotkuisempi omillaan: saarnataan sille petaamisesta...
Mutta. Koti on meille koti, ei vieraidenviihdytysmesta. Kyllä nekin vaan kummasti meidän himassa viihtyy ja jotkut kohteliaisuuttaan äityy kehumaan jopa tyylikkääksi 🤪
Multivärkkäri kirjoitti:
Meillä MÄ oon se nikkaroija: sahaan poraan sorvaan veistän ompelen virkkaan neulon piirrän maalaan... Mies inhoaa ”sotkua” vaikka mun työkalut on siististi työkaluvaunussa jne. Mies lukee ja kirjottaa ja kirjoja on järjettömästi kaikkialla... ja kiukuttelee mun ”sotkusta”. Koska minäkin luen, kirjoitankin jonkin verran, koti on kaukana minimalismistisesta, vaikka se viehättäisikin. En voi roudata kirjoja mäkeen, en työkalujani tai materiaalejani. BOHOa sanoo aikuinen tytär, joka on vieläkin sotkuisempi omillaan: saarnataan sille petaamisesta...
Mutta. Koti on meille koti, ei vieraidenviihdytysmesta. Kyllä nekin vaan kummasti meidän himassa viihtyy ja jotkut kohteliaisuuttaan äityy kehumaan jopa tyylikkääksi 🤪
Tän siis piti olla vastine kommentille ” Miehillä pitää olla omaa tilaa”...
KAIKILLA pitäis olla omaa tilaa, eikä niin että joku laittaa ja toiset yrittää olla koskematta ja sopeutua... 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on tulossa walk-in closet eli vaatehuone makkarin yhteyteen. Joku kirjoitti, että kerää paljon pölyä. En haluaisi kaapistoja sinne, mitä suosittelette? tiheää siivoamista?
Silitä vaatteet ennen kuin viikkaat ne hyllylle tai ripustat tangolle. Meillä pölyä on kertynyt vain lattian nurkkiin jos ei ole imuroitu. Silitetyt vaatteet vievät myös vähemmän tilaa ja tekevät nätimmän pinon. Kannellinen laatikko silittämättömille vaatteille niin eivät loju vuorena nurkissa.
Juu, loppuu samalla vapaa-aika, perheessä kuusi henkeä, yhtä saata. Nan silittämistä olisi elämä.
Siis kuljetteko ryppyisissä vaatteissa? Joskushan nekin on silitettävä. Vai oletteko niitä, jotka eivät ikinä suunnittele ja valmistele mitään etukäteen ja aina valittaa kiirettä ja mikään ei ole ikinä valmis tai kohdillaan?
No siis en.
Työaikana silitin farkut ja tietty paitapuserot, mutta vaatteita on kymmenittäin jotka eivät silitystä kaipaa. Esim kotiasuina käyttämäni polvipituiset Marimekon tunikamekot siliävät kun kuivumaan laittaessa lyö kunnolla auki. Ja kun oikein mietin, niin enpä ole farkkujakaan vuosiin silittänyt. Ei taida joustava kangas edes tykätä silityksestä. Pesun jälkeen aukilyönti ja henkariin kuivumaan. Neuleet, lenkkivaatteet jne. eivät silitystä kaipaa kun ne kuivattaa henkarilla kunnolla oiottua.
🤗Mikä ihmeen aukilyönti?
En ole tuo jolta kysyit, mutta minä ainakin ymmärsin sen tarkoittavan sitä että ravistetaan vaate suoraksi. Ihan kuvaava sana.
Minä varmaan käytin sanaa aukilyönti, ravistaminen ei mielestäni oikein kuvaa sitä mitä pyykille teen. Lakanatkin ”paukautan” viikattuna lujasti ”auki”, aikasemmin silitin lakanat mutta nykyään selkäni ei kestä silitysasentoa lainkaan.
Minäkin "lyön auki" ne tekstiilit mitä ei kuivuriin voi laittaa ja kuivataan siis telineessä.
"Auki lyöminen" on enemmän kuin ravistelua.
Yksi (tai pari) napakka isku ilmaan vaatteella ja sitten kuivumaan.Kovin moni täällä tuskin myöskään vetää lakanoita, kun tuo auki lyöminenkin on kummallisuus 😉
Me vedetään miehen kanssa lakanat. Se on meistä kivaa! Ja ennen kaikkea se on kivaa meidän koirasta, jonka pitää aina tulla siihen lakanan alle kieppumaan ja hängsläämään.
Samoin se tykkää aina olla paikalla, kun vaihdetaan petivaatteita. Se on siitä jotenkin hauskaa leikkiä kai, yrittää koko ajan olla siinä mukana riehumassa.
Multivärkkäri kirjoitti:
Multivärkkäri kirjoitti:
Meillä MÄ oon se nikkaroija: sahaan poraan sorvaan veistän ompelen virkkaan neulon piirrän maalaan... Mies inhoaa ”sotkua” vaikka mun työkalut on siististi työkaluvaunussa jne. Mies lukee ja kirjottaa ja kirjoja on järjettömästi kaikkialla... ja kiukuttelee mun ”sotkusta”. Koska minäkin luen, kirjoitankin jonkin verran, koti on kaukana minimalismistisesta, vaikka se viehättäisikin. En voi roudata kirjoja mäkeen, en työkalujani tai materiaalejani. BOHOa sanoo aikuinen tytär, joka on vieläkin sotkuisempi omillaan: saarnataan sille petaamisesta...
Mutta. Koti on meille koti, ei vieraidenviihdytysmesta. Kyllä nekin vaan kummasti meidän himassa viihtyy ja jotkut kohteliaisuuttaan äityy kehumaan jopa tyylikkääksi 🤪Tän siis piti olla vastine kommentille ” Miehillä pitää olla omaa tilaa”...
KAIKILLA pitäis olla omaa tilaa, eikä niin että joku laittaa ja toiset yrittää olla koskematta ja sopeutua... 😬
No siis kyllä! Jos miehillä on oikeus omiin autotallin kokoisiin harrastushuoneisiin, niin kyllä se nainenkin ansaitsee oman tilan ja harrastushuoneen. Ja ei, keittiö ja kodinhoitohuone eivät ole naisten "omaa tilaa". Minä ainakin olisin erittäin onnellinen jos saisin oman huoneen ompelujutuilleni, niin että ne voisi jättää tarvittaessa levälleen. Ainakin meillä kotona on sisustettu niin, että molempien mielipidettä kuunnellaan ja molempien harrastuksille yritetään saada järjestettyä edes jonkinlainen tila. Niin toimivat normaalissa tasa-arvoisessa parisuhteessa elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisessä asunnossa oli lavuaari jotain semmoista kumimaista aineta, eikä posliinia. Siihen tarttu kaikki lika ja sitä piti kokoajan hangata. Kauhistun kuin ammeostoksilla näin, että siitä oli tehty ammeitakin. Siinä sitä vasta ois hinkkaamista.
Tuttu oli au pairina perheessä jonka ihana maalaisromanttinen keittiö muutettiin moderniksi valkoiseksi hirvitykseksi. Sinne tuli tiskiallas just tota ihmeainetta, ja vielä silleen että se oli kulmikas! Ja kulmikkaaseen pohjaan jäi vettä joka piti pyyhkeellä kuivata. Eli tosi käytännöllinen :D
Samat tyypit myös vaihtoivat ihanan vaaleanharmaan lautalattian valkoiseen sikakalliiseen epoksiin johon sitten jäi metallisista tuolinjaloista ruostetahroja joita kaverini joutui siivoamaan lähes päivittäin.
Minäkin "lyön auki" ne tekstiilit mitä ei kuivuriin voi laittaa ja kuivataan siis telineessä.
"Auki lyöminen" on enemmän kuin ravistelua.
Yksi (tai pari) napakka isku ilmaan vaatteella ja sitten kuivumaan.Kovin moni täällä tuskin myöskään vetää lakanoita, kun tuo auki lyöminenkin on kummallisuus 😉
Lakanoita olen laulattanut, mutta vetämisestä en ole kuullutkaan, mikä funktio tällä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin "lyön auki" ne tekstiilit mitä ei kuivuriin voi laittaa ja kuivataan siis telineessä.
"Auki lyöminen" on enemmän kuin ravistelua.
Yksi (tai pari) napakka isku ilmaan vaatteella ja sitten kuivumaan.Kovin moni täällä tuskin myöskään vetää lakanoita, kun tuo auki lyöminenkin on kummallisuus 😉
Lakanoita olen laulattanut, mutta vetämisestä en ole kuullutkaan, mikä funktio tällä on?
Lakanat saa vedettyä suoriksi ja taiteltua pitkittäin mankelointia varten, jonka jälkeen lakanat saa rullattua/viikattua/taiteltua kaappiin. Googlaamalla saattaa löytyä tietoa ja jopa kuvamateriaalia tästäkin hommasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lattiaan upotetut kivet tähän tyyliin:
https://i.pinimg.com/originals/06/7e/3b/067e3bc3289eae633be8b600164c891…
Niistä on todella hankala siivota pölyjä kun imuri imaisee kivet ja rätti levittää pölyt joka rakoon...
Herranpieksut! Ei kai k e n e l l ä k ä ä n ole tuollaisia kotona.
Toivottavasti ei, mutta kivan näköinen silti. :)
Suomessa aina hosutaan sen imurin kanssa. Pölyhuiskalla kivistäkin selviää helpolla.
Ei ole ollenkaan hankala siivota; pujottaa vaan sukkahousut tms. ohuen kankaan imurin varteen ja imuroi; kivet tai mitkään pienet (esim. lasten legot) ei mene imuriin. Kannattaa vielä säätää imurin teho melko pienelle. Siinä sit vaan möyhii kivet ja legolaatikot imurin putkella ja avot!
https://d3ls91xgksobn.cloudfront.net/5120x,q90/etuovimedia/images/prope…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa näistä luetelluista ja paljon peukkuja saaneista jutuista on sellaisia, mitä en itse allekirjoita.
Korkeakiiltoiset kaapistot on mielestäni helpompi pitää puhtaana kuin mattapintaiset. Toki korkeakiiltoisessa vesiroiske näkyy helpommin, mutta sen saa myös putsattua helposti eikä mitään pinty. Meillä oli vanhassa keittiössä mattapintaiset kaapit ja niitä vasta sai hangata. Voi olla että korkeakiiltoiset ei ole nyt niin muodikkaita kun 10v sitten, mutta näyttää omaan silmääni ihan kivalta vieläkin.
Keittiössä meillä on musta kiiltävä kivitaso ja siinä kyllä näkyy jokainen murunen. Mutta sama juttu, helppo puhdistaa eikä mitään pinty! Täytyy kyllä myöntää, että tason pyyhinnästä on tullut rutiini ja teen sen päivittäin. Silti mielestäni kivempi, kun vanhan keittiön taso johon pinttyi tahroja.
Keittiön lattiamateriaaliksi suosittelen vinyyliä. Helppo pitää puhtaana, mutta on pehmeä ja lämmin jalkojen alla. Vanhassa keittiössä laattalattia, ei ollut toimiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotibaarit. Olen jo pari päässyt purkamaan sisään muuttaessa.
Mitä järkeä? Eihän sellainen edes helpota juopottelua.
Mihin muuhun tuo olisi sitten tarkoitettu? Noihin ei pahimmillaan ole edes rakennettu sähköpistorasiaa johon jääkaapin voisi kytkeä. Baaritiski vaatisi myös viemäröinnit, vesipisteen ja tiskausmahdollisuuden. Ihmiset ilmeisesti haluavat kutsua tuttujaan dokaamaan omaan piikkiinsä. Vai onko sellaisen tarkoitus olla pelkästään olutkulttuuriin liittyvien "keräily"esineiden jemmaaminen?
Voin vaan kuvitella monenko kotibaarin somisteena on rento "Bar is open!" -taulu.
Mikä ihme ajatus noissa on taustalla? Tuntuuko se jotenkin ylelliseltä kun voi kävellä baaritiskin taakse ja kaataa itselleen juotavaa? Tokihan siinä on monella nuorella ajatus esitellä miten paljon on tullut matkusteltua (tuliaispullojen määrä). Joku pikkurouva voi myös rakentaessaan kuvitella miehen sitten tekevän kauniita sateenvarjollisia drinkkejä sillä välin kun itse lojuu divaanilla. En tiedä, kertokaa se oikea syy.
Mun yhdessä vaihtariperheessä oli uima-altaan vieressä pieni mökki, jossa oli baari. Me katottiin usein siellä perheen isän kanssa formuloita ja poltettiin tupakkaa. Isä joi yleensä olutta, minä bitter lemonia pienestä tölkistä. Varmaan perheeni isä katsoi siellä myös usein muuta urheilua. Tää on mulle jotenkin superlämmin muisto!
Se oli sen miehen omaa tilaa, jota täälläkin pitäisi olla kaikille miehille. Ok-taloissa on mahdollista, mutta entä kerrostaloissa asuvat miehet....mitä he puuhaavat noin yleensäkin, kun ei siellä voi mitään tehdä. Tuskin ne kotityöt pitkään jaksaa kiinostaa vaikka osaltaan tekisikin. Entä se aika niiden kotitöiden jälkeen, pitääkö aina lähteä jonnekin, salille, lenkille, kaljoille....vai miten se aika kuluu.
Ai vain miehille? Ja jos puuhastelua kaipaa, kyllä se kerrostalokämppäkin siivota pitää säännöllisesti ja varmana se mies jotain vaatteitakin ainakin ulos lähtiessään tarvii, joita voisi silloin tälläin pestä. Ja syömätät ei kukana meistä prjää kovin pitkään. Eiköhän se olisi paras että ne kiinnostaa, kun niitä asioita tarvitsee kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Osa näistä luetelluista ja paljon peukkuja saaneista jutuista on sellaisia, mitä en itse allekirjoita.
Korkeakiiltoiset kaapistot on mielestäni helpompi pitää puhtaana kuin mattapintaiset. Toki korkeakiiltoisessa vesiroiske näkyy helpommin, mutta sen saa myös putsattua helposti eikä mitään pinty. Meillä oli vanhassa keittiössä mattapintaiset kaapit ja niitä vasta sai hangata. Voi olla että korkeakiiltoiset ei ole nyt niin muodikkaita kun 10v sitten, mutta näyttää omaan silmääni ihan kivalta vieläkin.
Keittiössä meillä on musta kiiltävä kivitaso ja siinä kyllä näkyy jokainen murunen. Mutta sama juttu, helppo puhdistaa eikä mitään pinty! Täytyy kyllä myöntää, että tason pyyhinnästä on tullut rutiini ja teen sen päivittäin. Silti mielestäni kivempi, kun vanhan keittiön taso johon pinttyi tahroja.
Keittiön lattiamateriaaliksi suosittelen vinyyliä. Helppo pitää puhtaana, mutta on pehmeä ja lämmin jalkojen alla. Vanhassa keittiössä laattalattia, ei ollut toimiva.
Meillä oli musta kiiltävä kivitaso, ja jotta se myös oli kiiltävä ja hyvännäköinen oli se pyyhittävä kuivalla vielä erikseen, rätillä pyyhkimisen jälkeen. Muuten siihen kuivui sellaiset harmahtavat pyyhintäjäljet jotka ainakin minun silmääni pistivät. Ja kyllä, kaikenlaiset mikrokuituliinat ym nihkeäpyyhintöineen testattiin.
Vierailija kirjoitti:
Pölyhuiskat vain levittelevät pölyä ympäriinsä. Olivatpa miten staattisia oleinaan. Ja minne ne pölyt puistelee kerrostalossa?
Itse olen ratkaissut tämän niinkin uudella keksinnöllä kuin pölynimuri! Pyyhin huiskalla kaikki hankalat paikat, sohvien alta ja kaappien päältä ja imuroin huiskasta pölyt pois. Tämän teen tosin rivitaloasunnossa, hehheh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon eteisen puute. Siis, että varsinaista eteistä ei ole, vaan ulko-ovesta astutaan suoraan sisälle "asuintilaan". Kura, hiekka, lumi, se kaikki jää vierailta siihen ja näkyy siis olkkariin suoraan. Oma väki kulkee kodinhoitohuoneen kautta.
Kaupungeissa tehdään jatkuvasti näitä 24-30 m2 kokoisia sinkkukämppiä, joissa on vain ulko-ovi, ei toista sisäovea. Perustelu on kuulemma se, että sitä sisäovea ei muka saa tulipalon sattuessa auki alipaineen takia. No eihän sen sisäoven tarvitsisi ilmatiivis ollakaan jotta alipaine pääsisi vaikuttamaan, mutta alkovissa nukkuen olisi varmasti mukavampaa, ettei kaikki äänet kuulu selvästi rappukäytävästä vain yhden oven takaa.
En tuollaiseen yhden oven asuntoon pystyisi muuttamaan juuri siksi, että tuntuisi kuin nukkuisin rappukäytävässä. Isommassa asunnossa, jossa olisi erillinen ovellinen makkari, voisin asua, mutta mitä ihmettä miesten päässä liikkuu, kun suunnitellaan noin pieniä asuntoja joissa on yksi ainoa oleskelutila ja keittonurkkaus, ja sitten käytävään vain se yksinkertainen ulko-ovi?
Tätä asuntotyyppiä voi kuvailla sanoin alkovi-ulko-ovi 😀
Lauteet ei puuta vaan jotain laattoja :( näyttää ihanalta kylpylältä toki mutta yikes...
Ei ole ollenkaan hankala siivota; pujottaa vaan sukkahousut tms. ohuen kankaan imurin varteen ja imuroi; kivet tai mitkään pienet (esim. lasten legot) ei mene imuriin. Kannattaa vielä säätää imurin teho melko pienelle. Siinä sit vaan möyhii kivet ja legolaatikot imurin putkella ja avot!