Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuo väsynyt vaimo-ketjun ap, oivalsin eilen jotain.
17.01.2016 |
Moikka kaikki,
Olen siis tuon väsynyt vaimo-ketjun ap. Tulin katsomaan, onko aloittamani keskustelu vielä hengissä ja pääsisin lukemaan teidän kokemuksianne. Suu loksahti auki, kun löysin yli tuhat peukkua. Oikeasti aika järkyttävää. Tajusin, että mä en ihan oikeasti ole yksin näiden tunteideni kanssa, en ole ainoa jolla on toivoton olo.Luin tekstini uudelleen ja sekin vaivasi. Valtavasti kirjoitusvirheitä, suttuista tekstiä, nimikin meni väärin. Olin kyllä todella tunnekuohussa.. Nyt ketju on lukittu syystä jota en tiedä, ilmeisesti täällä ei saa mainita nimiä ketjuissa, rikoin jotain palstan sääntöä vastaan (?). Viestejä on niin paljon, etten millään kerkeä lukemaan niitä mutta aion todellakin.
Halusin vain tulla kertomaan tänne, että perjantaina oikeasti itkin väsymykstä ja pahasta olosta ennen nukkumaanmenoa. Se on todella harvinaista, en yleensä "itke tunteitani." Lauantaina sitten pidettiin tyttöjen kanssa sairaspäivää ja meillä oli tyttöjen kurjasta olosta huolimatta todella mukavaa. Oli kivaa ja rentoa, käytiin jopa mäkkärin luukulla ja pienempi oli onnensa kukkuloilla. Tuleekohan sitä koskaan enää riemuitsemaan niin puhtaasti mistään kun tyttöni oli siitä purilaisesta :D Lapset on kyllä niin rakkaita.
Kuitenkin niin.. Tähän tilanteeseen palaten.
Olen kokenut syvää uupumusta n. vuoden. Sitä ennenkin tietysti, mutta erityisesti tänä syksynä asia on jotenkin konkretisoitunut. Tuntuu, että teen aina, menen aina, suoritan aina. Hoidan, järjestän, korjaan, siivoan. Työ ei lopu ikinä eikä tilanne parane ikinä. Miehellä on ollut töissä rankempaa tänä syksynä, mutta hänellä on silti useana päivänä lyhyemmät työajat kuin minulla. Meillä on hyvin erillainen työnkuva ja koulutus (minä korkeammin koulutettu) ja välillä tuntuu, että hän väheksyy jopa työtäni. Mies valittaa hyvin usein väsymystä töistä päästyään. Tämä näkyy esim. siinä, että tekee harvemmin kuin minä ruoat koko perheelle kotiin päästyään. Ja vaikka tekisi, tiedän kaaoksen olevan vastassa kun pääsen kotiin. Jostain syystä onnistuu sotkemaan ihan tolkuttoman paljon, jättäen kaiken levälleen ihan kaapinovista lähtien kun itse kokkaa.Kuitenkin huomattavasti useammin se on minun työni käydä töiden jälkeen kaupassa ja tehdä ruoka, vaikka menisikin pidempään. Tällöin mies vaan antaa lapsille hirveästi välipalaa pitääkseen heidät käynnissä mun tuloa odotellessa. Homma ei siis mene niin, että me sovittaisiin kokkausvuorot ja tilanne pyörisi sen mukaan. Yritettiin sitä, mies valitti niin paljon, etten jaksanut. Useimmiten mies vaan ilmoittaa viestillä, että tänään kokkaan hän kokkaa, muina päivinä se on itsestään selvyytenä minun osani.
Se on aina selkeästi palvelus. Iso palvelus, josta pitää kiittää ja tehdä numero. Mies myös selkeästi vaatii kiitosta ruoast, saatttaa kysellä ärsyttävän lapsellisella tavalla onko hyvää ja ei todellakaan ikinä putsaisi jälkiään, koska on niin hirveän uupunut.
Tässä ei nyt ole kyse pelkästään tosta kokkaamisesta, vaan koko kuvasta. Tavallaan homma menee niin, että minä olen se ns. itsestään selvä kokkaaja. Se pääkokkaaja ja pääsiivoaja ja ja päälastenhoitaja ja pääkodinhoitaja ja sitten miehen tehdessä satunnaisia kotitöitä hän tekee minulle "palveluksen" koska "osallistuu."
Tuntuu, että olen äiti, jolle mieheni sitten suorittaa näitä asioita välillä kiukutellen ja koko ajan kehuja odottaen. Vaikka hän itse syö ja elää perheessämme, on silti vastuu minulla näiden asioiden pyörimisestä. Imuroiminen saattaa olla niin iso numero, että oikeasti voisi luulla miehen odottavan viikkorahaa palkkioksi (vaikka siis minä olisin hoitanut KAIKEN muun koko päivän ajan. Teen muutenkin leijonanosan kaikesta siivoamisesta.). Hänellä itsellään ei tunnu olevan mitään paloa hypätä avukseni tähän rooliin. Olen yrittänyt keskustella, homma pyörii täydellistä kehää, useimmiten keskutelun jälkeen mulla on pahempi olo kuin ennen sitä. Hommat menee aina, siis AINA samaa kaavaa. Tässä on ne pääpiirteittäin, yrittää asiaa lähestyä miltä kantilta tahansa:
-.sullahan toi homma pyörii niin hyvin, sä oot parempi tässä ja tässä (ilmeisesti esim. pyykkikoneen täyttämisessä tai kaatuneen maitolasin siivoamisessa voi olla isoja tasoeroja. Tämä oli mulle uutta ennenkuin mieheni tapasin) niin hoida sä tää, sulta sujuu niin hyvin toi (lisää kotityö tähän) ja suunnittelu, etten viitstinyt tunkea väliin sotkemaanja blaa blaa (eli siis kehumalla tehtävien sysimistä minulle.)
-Mies laiskottelemalla ja hutaisemalla työntää tehtävät minulle. Siis tekee tahalleen niin puolitiehen, että tietää mun tulevan perässä ja hoitavan loppuun koska se asia on vaan pakko tehdä. Joskus en jaksa edes pyytää jonkun tehtävän tekemistä, vaikka sitä imurointia, kun tiedän, että makuuhuone on täynnä villakoiria senkin jälkeen (esim. sängyn alta ei yksinkertaisesti voi siirtää paria matkalaukkua, että sen oikeasti voisi imuroida, liinavaatteita ei voi vaan tunkea valtavassa, viikkaamattomassa kasassa sinne kaappiin jos haluaa ottaa seuraavalla kerralla vetämättä kaikkea alas). Tästä puhuttaessa mies on pari kertaa myöntänyt tekevänsä niin tarkoituksella. Usein kuitenkin näistä asioista puhuessa syyttää minua nipottamisesta, liian tarkan jäljen vaatimisesta eli juuri siitä "täydellisyyden tavoittelusta". Omituista on se, että pystyy tähän täydellisyyteen tarvittaessa. Esim. jos pyydän silittämään jonkun työvaatteeni aamulla hänen vaatteidensa mukana, tulee minun vaatteeni lähes alkuperäisessä kunnossa takaisin, hänen työvaatteensa ovat moitteettomat. Eli usein teen sen uudestaan itse.
-Tai sitten on kolmas ja tuntuu, että yleisin vaihtoehto, eli jättää vaan tekemättä.
Jättää vaan pukematta, jättää vaan pesemättä, jättää vaan sopimatta. Jos odotan miehen sopivan lapselle ajan johonkin palveluun, odotan loppuelämäni. Pyykit on vaan helppo ja mukava jättää viikkokausiksi pyörimään ja kasaantumaan. Asia tai tavara jonka on luvannut hoitaa jaa vaan pyörimään määrittelemättömäksi ajaksi. Jos huomautan asiasta, nalkutan. En anna hänen tehdä omalla tavallaan. Ilmeisesti esim. se, että kasaa pyykkikoriin kuukauden ajan petivaatteita, muttei vain yksinkertaisesti pese niitä on omalla tavalla hoitamista. Mulle on vaan helpompi ottaa itse se puhelin käteen ja tehdä asia. On kuitenkin oikeasti surullista, miten tiedän, etten voi luottaa miehen sanaan. Hän kyllä sanoo joojoo. Toi joojookin loukkaa mua. Mies on taas teini, joka huutaa törpölle mutsilleen et joojoo ihan kohta. Mut mä vaan oon se äiti, eikä murrosikä tule ikinä menemään ohi.
-kaiken tämän taustalla on se, että kotitöistä puhuessa mies aina tuo esiin sen, kuinka minun pitäisi olla "kiitollinen", että mulla on se osallistuva aviomies. Miten "se ei oo mikään itsestään selvyys, että mä kokkaan ja teen tätä ja tuota", miten hänen lapsuudenkodissaan ja miehen kavereiden kotona asiat on ihan toisin ja hän on selkeästi tekevin ja osallistuvin koko porukasta. Just tuota kiitosta ja ihailua kaipaa kovasti työstään (erona artikkeliin, että osaa kyllä vaatia. Itse kokee sen olevan niin, että puurtaa ilman kiitosta). Musta tuntuu helvetin vaikealta antaa sitä kiitosta, kun mulle kiitosta ei tarjoilla. Kukaan ei kiitä siitä, että hei kiitti kun pidät koko meidän perheen pystyssä. Muutenkin tuntuu, että mies vähän naureskelee tai vähättelee tekemääni työtä. Tai, että liiottellen.
Sitten kun mies tuli viikolla keskeyttämään mun hampaiden pesun ja näyttämään sitä väestöliiton parisuhdeterapeutin artikkelia, naama vakavana ja ääni asiallisena, tuntui että voisin oikeasti huutaa ääneen. En huutanut kylläkään, osasin sano vaan typerästi, että "oikeasti, oletko tossisasi?". Siinä oli kaikki ne mitä mies kokee saavansa, eli vähättelyä, en "anna tehdä omalla tavallaan", nipotan ja vaadin täydellisyyksiä, olen kireä jne.
Oon miettinyt nyt tän viikonlopun asiaa. Olen yrittänyt ajatella asiaa miehen kannalta, asettua hänen rooliinsa, nähdä oman käytökseni hänen silmillään. Onko ongelman ydin sitten kuitenkin minussa? Onko kodin rauhan ja miehen hyvän mielen avain kuitenkin minun asenteeni? Ratkeaisiko kaikki tämä, jos vain muuttaisin asennettani? Pitäisikö minun vaan joustaa ja sinnitellä? Pitäisikö mun vaan hyväksyä, että naiset nyt vaan hoitaa kodin ja sukupuolierot eivät muutu, vaikka tienaisinkin enemmän kuin mieheni? Että naisille nyt kotityöt vaan on mukavempia ja helpompia tehdä syystä x, ja se näkyy esim siinä, miten yh-isät kärsii kokee kaikista perhemuodoista itsensä tyytymättömimpinä tai miksi yksin jäävät miesvanhukset ovat niin kädettömiä ja hukassa.
Asiaa siis pohdiskelin ja päädyin eilen siihen päätökseen, että jos annan itselleni ja meille kaksi vuotta aikaa muuttua. Jos tilanne ei muutu eikä oloni helpotu, otan avioeron.
Yksi syy siihen, miksi koen niin oli se, kuinka mukava ja helppo olo mulla oli esim. eilen kun oltiin vaan kolmistaan. Toinen oli se, miten ehdottoman pitelemättä mies hyppäsi siihen kaltoinkohdellun ja kärsivän aviomiehen osaan. Hän ei sanonut edes, että mitä mieltä olet tästä, katsos tätä jne. Vaan aloitti keskustelun: "Tässä ois vähän näist mitä mä oon aina sanonu, mitä mieltä oot?" Mä näin oikeasti punasta, kun ajattelin asiaa.
Mä en tiedä. Olen umpikujassa. Ajattelin, että alan pitämään listaa tekemästäni ja miehen tekemästä. Ehkä, jos sen näkee selkeästi silmiensä alla niin asia jotenkin konkretisoituisi ja kirkastuisi hänelle.
Anteeksi superpitkä avautuminen. Mies on pian tulossa kotiin ja ei yhtään huvittaisi edes nähdä häntä. Katsotaan miten asia etenee. Kaksi asiaa kuitenkin tiedän. Ensimmäinen on se, että teen nyt kahta työtä. En tule jaksamaan tätä loputtomiin. Mennään oikeasti mun kapasiteetin rajoilla.
Toinen on se, että hyvä ystäväni sanoi avioliitostaan näin: "Me ollaan joukkue, joka tähtää yhdessä voittoon. Me ei olla kilpailussa keskenämme, vaan toistemme suurimmat tukijat."
Tulin surulliseksi, koska en koe yhtään noin. Koen, että olen juuri se äitihahmo joka hoitaa pesuettaan. Nyt pitää mennä, sori jos on liian pitkä viesti. Luen mielelläni teidän kokemuksianne, saattaa vastailu vaan kestää kun pääsen vaihtelevasti.
Kommentit (395)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ap:n itsesäälissä rypemistä eli en tiedä millaista keskustelua ovat asiasta käyneet, mutta veikkaan ettei kovin kummoista. Mikä siinä kommunikoissa on niin vaikeaa. Ja nuo et yhtäkkiä läväytetään erot silmille tsi koeajat (josta toinen ei edes tiedä??) on tosi paskamaisia temppuja. Siinä vetästään matto jalkojen alta. Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Ei täällä vaan sille miehelle.
Miten puhut, kun toinen kokee nalkutukseksi ja arvosteluksi kaiken, mikä ei ole kehua ja ylistystä, ja alkaa suoranaisen arjen haitanteon murjottamalla, osoittamalla mieltä ja kiukuttelemalla myös lapsille. Jo valmiiksi loppuun väsyneenä sellaiseen ei vain riitä enää jaksaminen.
Minäkin läksin tuollaisen "miehen" luota. Ap olisi voinut puhua minun näppikseltäni.
Munki ex harjoitti tota haitantekoa, jos ei vain kehuttu ja hymyilty (vaikeaa on kehua vapaa-ajat omissa menoissaan tai tietokoneella viettävää sivusuhteilevaa miestä). Lapset saivat osansa ja ero pelotti, sillä en voinut luottaa siihen, että kohtelisi lapsia asiallisesti hänen luonaan. Lopulta miehen käytös muuttui todella vihamieliseksi ja pelottavaksi, joten erolle ei ollut enää vaihtoehtoa. Ihanaa, että on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
No ei ihme, jos joudut riitaan miehesi kanssa tuolla asenteella. En mäkään sua kestäisi, mutta olenkin nainen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Joo, tähän tehtävänjakoon ei mies osallistunut lainkaan. Lapset hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä amatöörit ovat päättäneet, että Heli Vaaranen ei voi olla oikeassa.
Syykin on selvä:
- Tehnyt nuorena mallintöitä
- Saanut miesten suosioon
- Patriarkaati salajuoni (naisvihan muiluttamana)
Tässä tärkeimmät.
Ai niin. Yks unohtu. Yhden mamman kokemus on relevantimpi, kuin tuhansista pareista tehdyt havainnot.
Ai yksi mamma vaan...
Edelleenkin kiinnostaisi, mistä nämä tuhannet parit tulevat ja millä luvilla heidän tietojaan on tutkiskeltu?
Jos parit ovat antaneet kirjallisen luvan, että esim. toinen terapeutti voi tarkastella ja/tai konsultoida
Ja uskot, että kymmenettuhannet väestöliiton parisuhdeterapiassa käyneet parit ovat tällaisen luvan antaneet (tuskin kaikki parit kuitenkaan tulevat vastaanotolle miesten vähättelyn takia, eli joukon täytyy olla suurempi kuin tuo "tuhannet") ja että väestöliitolla on resursseja irrottaa vähintään kaksi terapeuttia per pari tähän terapointiin?
Eiköhän se liioittelu ja yleistäminen nyt tule jostakin ihan muualta kuin "mammoilta" tällä kertaa.
Ja sinä et usko Helin puheita.
Kuka ja mitä kukin "uskoo.
Sinä uskot omiasi ja minä omiani, eikö niin.
PS. En usko, että jokainen pari tuon luvan antoi, enkä oikein tarkkaan tiedä pariterapian salassapitokäytäntöjä. Sotepuolen paremmin ammatistani johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Tai ettei mamma uuvu räsymaton hapsujen suoristamisiin ja lattialistojen kiillottamisiin.
Ja kun mies ei näitä tärkeitä asioita koe tärkeiksi on hän vapaamatkustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Joo, tähän tehtävänjakoon ei mies osallistunut lainkaan. Lapset hommiin.
Eipä tuossa mainittu muuta työnjakoa vaan niitä töitä joista voi luopua kokonaan tai siirtää lapsille. Kyllä varmaan väsyttää, jos on trendikäs kokovalkoinen sisustus sohvineen, joiden päällisiä pitää pestä viikoittain, tuikkukippoja ja muita koristeasetelmia pöylyttymässä, tyynyjä ja peitteitä järjesteltävänä, kukkia ja kasveja hoidettavana, matto keittiön pöydän alla jne. Lakanat ja pyyhkeet on pakko mankeloida, kaikki vaatteet ja pöytäliinat sun muut on ihan pakko silittää, juhla-astiasto tarjoiluastioineen aina kun tulee vieraita, tai on joku pyhä, mutta sitä eivät saa muut pestä jne. Tottakai näin voi tehdä mutta kyseesä on jo kodinhoito harrastuksena, eikä mitkään pakolliset kotityöt. Ja jos harrastaa kodinhoitoa ja sisustusta, niin sen jumpan voi jättää silloin pois. Etenkin kun on koira ja lapset, joiden kanssa saa ihan ilmaista hyötyliikuntaa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Joo, tähän tehtävänjakoon ei mies osallistunut lainkaan. Lapset hommiin.
Eipä tuossa mainittu muuta työnjakoa vaan niitä töitä joista voi luopua kokonaan tai siirtää lapsille. Kyllä varmaan väsyttää, jos on trendikäs kokovalkoinen sisustus sohvineen, joiden päällisiä pitää pestä viikoittain, tuikkukippoja ja muita koristeasetelmia pöylyttymässä, tyynyjä ja peitteitä järjesteltävänä, kukkia ja kasveja hoidettavana, matto keittiön pöydän alla jne. Lakanat ja pyyhkeet on pakko mankeloida, kaikki vaatteet ja pöytäliinat sun muut on ihan pakko silittää, juhla-astiasto tarjoiluastioineen aina kun tulee vieraita, tai on joku pyhä, mutta sitä eivät saa muut pestä jne. Tottakai näin voi tehdä mutta kyseesä on jo kodinhoito harrastuksena, eikä mitkään pakolliset kotityöt. Ja jos harrastaa kodinhoitoa ja sisustusta, niin sen jumpan voi jättää silloin pois. Etenkin kun on koira ja lapset, joiden kanssa saa ihan ilmaista hyötyliikuntaa joka päivä.
Juurikin täydellisyyteen pyrkivän naisen prioriteetteja ja jota miesparan tulee pönkittää tarkkojen ohjeiden mukaan, jos osaa.
Juoskaa äijät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Joo, tähän tehtävänjakoon ei mies osallistunut lainkaan. Lapset hommiin.
Eipä tuossa mainittu muuta työnjakoa vaan niitä töitä joista voi luopua kokonaan tai siirtää lapsille. Kyllä varmaan väsyttää, jos on trendikäs kokovalkoinen sisustus sohvineen, joiden päällisiä pitää pestä viikoittain, tuikkukippoja ja muita koristeasetelmia pöylyttymässä, tyynyjä ja peitteitä järjesteltävänä, kukkia ja kasveja hoidettavana, matto keittiön pöydän alla jne. Lakanat ja pyyhkeet on pakko mankeloida, kaikki vaatteet ja pöytäliinat sun muut on ihan pakko silittää, juhla-astiasto tarjoiluastioineen aina kun tulee vieraita, tai on joku pyhä, mutta sitä eivät saa muut pestä jne. Tottakai näin voi tehdä mutta kyseesä on jo kodinhoito harrastuksena, eikä mitkään pakolliset kotityöt. Ja jos harrastaa kodinhoitoa ja sisustusta, niin sen jumpan voi jättää silloin pois. Etenkin kun on koira ja lapset, joiden kanssa saa ihan ilmaista hyötyliikuntaa joka päivä.
Kertomasi kaltaisia koteja varmaan on. Mutta naiset jotka uupuvat projektipäällikkyyteen tuskin murehtivat tuikkukipoista ja koristeasetelmista. Väheksyntää tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Niin. Mitä vaan, jotta mies ei joudu eväänsä väräyttämään. Se on tärkeintä.
Joo, tähän tehtävänjakoon ei mies osallistunut lainkaan. Lapset hommiin.
Eipä tuossa mainittu muuta työnjakoa vaan niitä töitä joista voi luopua kokonaan tai siirtää lapsille. Kyllä varmaan väsyttää, jos on trendikäs kokovalkoinen sisustus sohvineen, joiden päällisiä pitää pestä viikoittain, tuikkukippoja ja muita koristeasetelmia pöylyttymässä, tyynyjä ja peitteitä järjesteltävänä, kukkia ja kasveja hoidettavana, matto keittiön pöydän alla jne. Lakanat ja pyyhkeet on pakko mankeloida, kaikki vaatteet ja pöytäliinat sun muut on ihan pakko silittää, juhla-astiasto tarjoiluastioineen aina kun tulee vieraita, tai on joku pyhä, mutta sitä eivät saa muut pestä jne. Tottakai näin voi tehdä mutta kyseesä on jo kodinhoito harrastuksena, eikä mitkään pakolliset kotityöt. Ja jos harrastaa kodinhoitoa ja sisustusta, niin sen jumpan voi jättää silloin pois. Etenkin kun on koira ja lapset, joiden kanssa saa ihan ilmaista hyötyliikuntaa joka päivä.
Kertomasi kaltaisia koteja varmaan on. Mutta naiset jotka uupuvat projektipäällikkyyteen tuskin murehtivat tuikkukipoista ja koristeasetelmista. Väheksyntää tämäkin.
Täällä moni nainen puhuu miehistään eli omasta elämästään ja kokemuksistaan. Minä puhun isosiskostani, joka ei näytä lainkaan ymmärtävän ettei voi saada kaikkea yhtäaikaa. Resurssit eivät vaan riitä. Ensimmäisen, rauhallisen lapsen kanssa kaikki vielä ok, mutta toinen ja kolmaskin... vieläkään ei ymmärrä ottaa edes mattoa pois keittiön pöydän alta vaan konttaa sitä putsaamassa joka jumalan päivä ja samalla itkee likaisia ikkunoita ja ties mitä epäolennaista. Loppuunhan tuo palaa ja ihan pian, ellei lopeta. Tai sitten se mies lähtee. Minä, sivullisena olen jo ihan valmis keräämään koriste-esineet ja juhla-astiat lukolliseen varastoon ja heittämään avaimen kaivoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vielä tuikkukippoja.... Meillä ei kumpikaan puunaa paikkoja tai vaadi täydellisyyttä, mutta mies alittaa mielestäni silti kaikki rimat kotitöiden suhteen. Olen lukemattomia kertoja sanonut että (silloin harvoin kuin se nostaa pyykit kuivumaan), pyykkejä ei vaan voi runnoa pyykkitelineelle sotkuisiksi mytyiksi. Jos mä laitan t-paidat pyykkitelineelle siististi kuivumaan, lapset voi ottaa siitä paidan liikkatunnille suoraan. Miehen jäljiltä kaikki on pakko silittää koska oikeesti sen näköisenä ei voi normaali ihminen mennä mihinkään mitä ne vekkiset mytyt kuivuessaan tuottaa. Silti ei mee perille että minä joudun höyrysilittämään vaatteita sen takia että herra ei suostu sitä pientä vaivaa nähdä että vaatteet kuivataan ees jotenkin suorassa. Tai jos ukko etsii mun kukkarosta kuitin, se ottaa laukun ja kukkaron kaapista ja jättää laukun keittiön tasolle, samoin laukusta ulos kaivetun kukkaron, kuitit jää levälleen keittiön tasolle mut hei, pääasia että mies löysi etsimänsä ja se siitä, kaikki voi toki vaan jättää siihen lojumaan! En KÄSITÄ miten aikuinen ihminen voi toimia näin. Miehen työhuone kotona on sellainen läävä ettei siellä ole imuroitu viiteen vuoteen. Ei voi koska ei ole milliäkään tilaa jossa ei olisi jokin tavara, roska, pakkausjäte, kirja, lehti, työkalu. Ja tämä työssään hyvin pärjäävältä valkokaulustyöntekijältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Missä kohtaa tuossa sanottiin, ettei mies tekisi yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.
Suursiivous ammattilaisilta vähintään kahdesti vuodessa ja se jumalattoman kallis harrastus pois, joka syö perheen yhdessäoloaikaa muiden kustannuksella. Oli sitten pojan jääkiekko, tyttären ratsastus (oma hevonen), iskän moottoripyörä tai äidin sisustusharrastus, johon koko muu perhe joutuu osallistumaan halusi tai ei. Eineksiin ei kerran viikossa kukaan kuole, mutta pipot voisivat olla löysemmällä, varsinkin jos ostatte sormin syötäviä ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestissäsi ap ei ole kyllä järkeä. Sanoit, että kolmistaan lasten kesken oli mukavaa ja helppoa. Tämähän selvästi osoittaa, että ihan itse päässäsi kehittelet tästä suuren ongelman. Koska jos ilman miestä pystyit selviytymään päivästä ilman ongelmia, niin mitä miehen lisäpanostus auttaisi? Ja se jos eroaisit, joutuisit tekemään vieläkin enemmän työtä kotona, sillä ilmeisesti miehesi tällä hetkellä tekee ainakin hiukan joskus jotakin.
En ole ap, mutta meillä ainakin lapsen isä lähinnä aiheutti lisää siivottavaa, vei kaiken tilan tavaroillaan, vei kaiken henkisen itlan jatkuvalla meuhkaamisellaan ja vei rahat viinaan. Todella paljon helpompaa ilman yhtä ylimääräistä "aikuista".
Ja anna kun arvaan, mies aivan "yllättäen" muutui tuollaiseksi? Oli alkoholinkäytön suhteen aina järkevä ja muutenkin rauhallinen ihminen, etkä koskaan ikinä milloinkaan nähnyt mitään tulevaan viittaavaa?
No en nähnyt! En kai minäkään niin idiootti ole, että ihan vapaaehtoisesti olisin tuollaisen ottanut. Viinanjuonti nyt on aika tavallista silloin, kun ollaan seurusteluvaiheessa yhdessä viihteellä, mutta tuo mies oli usein selvin päin autolla liikkeellä viikonloppuisinkin. Huijausta, sanoisin nyt.
Toiseksi aiheuttaa lisää siivottavaa, mutta sitähän minä en tiennyt, kun kehui aimmin nuorena olleensa hyvinkin ahkera siivoamaan jossakin paikassa, ja kyllähän armeijan käynyt mies on oppinut tavaransa pitämään järjestyksessä ... ja hänen työnsäkin on ollut sellaista, että on pitänyt ylläpitää kohtuullista siisteyttä ja järjestystä.
Vasta myöhemmin minulle on selvinnyt, että hänen kotinsa siisteys olikin äitinsä ja sisarten aikaansaannosta, ja minun olisi sitten pitänyt jatkaa samaa miehen vaatteitten silittämistä, lumenpuhdistusta auton päältä ym. sen kaltaista huoltoa.
Autosta tulikin mieleen, että mies alan ammattilaisena ne kyllä huoltaa ja korjaa, mutta jos esimerkiksi katsastus unohtuu, se on minun syytäni. Samoin jos ei ole lämmin aamulla, jos rengas on päässyt liian tyhjäksi jne, mutta kun kaikki on kunnossa, se on miehen ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Olen hirveän hämmästynyt siitä "antaa miehen tehdä omalla tyylillään"-keskustelusta, mitä sekä sinun keskustelusi että se "lopetan mieheni vähättelyn heti kun..."-ketju herättivät. Sellainen toimii lapsettomissa parisuhteissa kyllä, kun molemmat voivat kantaa vastuun omista asioistaan ja toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät vahingoita tilanteeseen osattomia. Sitten kun syntyy lapsia, ei se "omalla tyylillä"-ajattelu enää toimikaan kaikkien asioiden kohdalla.
Jos miehen "oma tyyli" syöttää lapsia on tarjota niille vaahtosammuttimen mittaisille pakastenugetteja ja ranskalaisia, niin ei jumalauta vaan käy, jos se toistuu jatkuvasti. Tai jos miehen oma tyyli on sitä, että lapset menevät päiväkotiin likaisissa ja liian pienissä vaatteissa, niin ei käy! Jos omalla tyylillä tekeminen tarkoittaa sitä, että antibioottikuurit jäävät kesken, kolmivuotias itkee painajaisiaan viikkotolkulla kun iskä omalla tyylillään hoiti homman niin, että muksu katsoo vierestä kun iskä pelaa zombintappopeliä ja koti on niin paskainen että se on terveydelle haitallista, niin se nyt ei vaan sovi. Omalla tyylillä voi pukea vaaleanpunaisen paidan kanssa tummanpunaiset housut tai aloittaa imuroinnin makkarista eteisen sijaan, mutta oma tyyli ei saa aiheuttaa lapselle vahinkoa.
Suomi on pullollaan oikeasti hyviä isejä, joilta hommat hoituvat. Silti väitän niin yksityishenkilönä kuin sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisena, että huomattavasti useammin ne suuremman vastuun kantajat ovat äitejä kuin isejä, eikä se suurempi vastuu ole mitään ehdoin tahdoin otettua nipotusta, vaan oikeasti välttämättömiä asioita hyvinvoinnin kannalta, jotka nyt vaan pitää ottaa huomioon.
Erittäin hyvä kommentti, KIITOS! Puit sanoiksi ne ajatukset, joista minun on ollut vaikea puhua miehelleni ilman "riidanhakuista valittamista" (miehen mielipide keskusteluyrityksiini). Konkreettisten esimerkkien kautta asia ehkä lähtee avautumaan. Yritän tänä iltana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo just näin. Kotisiivoojaan rahaa, lasten harrastuksista (eli tulevaisuudesta ja kehittymisestä) pitää nipistää ja eineksiä syöttää, ettei mies vaan vahingossakaan joudu tekemään jotain. Toisin sanoen, miehen laiskuuden kustannuksella alennetaan elintasoa. Tää on just sitä lässynläätä, mitä joku aikasempi tarjoili tuolla. Hänellä oli ideana, että asennoituu yksihuoltajaksi ja kaikki miehen tekemä ripsaus on plussaa.
Voiko miestä enempää sylivauvaksi alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista vähentää niitä kotitöitä, jos kerran ei kaikkea jaksa hoitaa. Lasten ollessa pieniä, jättää vaikka ikkunanpesut pois, pistää varastoon pölyä keräävät torkkuhuovat, koristetyynyt ja muut koriste-esineet ja ylipäänsä kaikki mikä ei ole pakollista jokapäiväiseen elämään. Viikossa yksi einespäivä. Kotisiivooja silloin tällöin, jos on varaa, kerran kuussakin on jo iso apu. Yksinkertainen ja simppeli vaatevarasto, etenkin lapsille. Kaikkea ei tarvitse silittää tai mankeloida. Työvaatteet ainoastaan, jos asema sitä vaatii, muu on turhaa työtä. Riittävästi säilytystiloja ja naulakoita. Isommat lapset osallistumaan kodin töihin. Ei harrastuksia joka päivä, tai sitten sellaisia että voi hoitaa itsenäisesti kulkemisensa sekä varusteensa. Kyllä se kouluikäinen osaa itsekin viedä luistimensa teroitettavaksi, jos osaa ostaa kaupasta karkkinsakin. Enemmän vastuuta lapsille omista asioista, jos läksyjä ei tee, niin kärsiköön ihan itse nahoissaan, vaikka viikkorahan
tai peliajan tms. menetyksenä. Vanhemmat lapset voivat hoitaa nuorempien kokeisiin kuulustelun, hyvää kertausta heillekin. Pienten kanssa voivat leikkiä isommat sisarukset muutenkin, ei se yhdessäolo ole mikään kotityö josta pitää maksaa, vaan perheenjäsenen velvollisuus.Suursiivous ammattilaisilta vähintään kahdesti vuodessa ja se jumalattoman kallis harrastus pois, joka syö perheen yhdessäoloaikaa muiden kustannuksella. Oli sitten pojan jääkiekko, tyttären ratsastus (oma hevonen), iskän moottoripyörä tai äidin sisustusharrastus, johon koko muu perhe joutuu osallistumaan halusi tai ei. Eineksiin ei kerran viikossa kukaan kuole, mutta pipot voisivat olla löysemmällä, varsinkin jos ostatte sormin syötäviä ruokia.
Joo o. Ensinnäkin, jääkiekko ei ole jumalattoman kallista. Sen sijaan se on todella kehittävää, urheilullista ja elinikäisiä kavereita synnyttävää aktiviteettia, johon todellakin kannattaa satsata. Sitä ei voi todellakaan verrata johonkin aikuisen miehen lelumopoihin tai järjettömän kalliisiin sisustuskrääsään.
Samoin toi tyttären oma hevonen on niin eliittiä, että ehkä 0,5% Suomen tytöistä pätee. Ratsastus on sitten ilman omaa heppaa aika yleinen ja hyvä harrastus.
Jos tarkoitat sitä, että koko perheellä olisi vastaavat olot, se meinaisi perheen väistämättä kuuluvan todella hyvätuloisiin, jota nyt on aika harva.
Mä en kyllä toisaalta lainkaan kykene ymmärtämään, mikä pointtisi oli.
Lasten harrastukset (kuten tuo ratsastus ja jääkiekko) on yksiä parhaita asioita, mihin voi rahaansa laittaa. Jos sä et kykene näkemään niiden arvoa, ei ne voida vääntää tästä. Myöskin hyvä ravinto on elintärkeää. Kukaan ei ole kuollut kerran viikossa nugetteihin ja ranuihin, mutta en ymmärrä, miksi hitossa niin pitäisi olla.
Pointtisi on siis se, että harrastuksia pitää vähentää ja kaksi kertaa vuodessa maksettu siivous. Miten se liittyy mitenkään apn aloitukseen tai siihen, miksei miehet osallistu?
Alue: Aihe vapaa
Ja uskot, että kymmenettuhannet väestöliiton parisuhdeterapiassa käyneet parit ovat tällaisen luvan antaneet (tuskin kaikki parit kuitenkaan tulevat vastaanotolle miesten vähättelyn takia, eli joukon täytyy olla suurempi kuin tuo "tuhannet") ja että väestöliitolla on resursseja irrottaa vähintään kaksi terapeuttia per pari tähän terapointiin?
Eiköhän se liioittelu ja yleistäminen nyt tule jostakin ihan muualta kuin "mammoilta" tällä kertaa.