Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa?

Saat mitalin :)

Ei se kaikille ole yhtä helppoa. Esim. aineenvaihdunta on ihmisillä erilainen. Itse olen normaalipainoinen, mutta kyllä pitää vähän katsoa mitä syö. Olen 49v. Tyttäreni on ihan riuku 170cm/45kg. Jos minä söisin yhtä paljon suklaata kuin hän, painaisin varmaan 100kg.

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Mistä hyvästä? En koe tekeväni mitään erityistä. Tämän vuoksi juuri ihmettelenkin, miksi joillekin tämä tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta!

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaikille ole yhtä helppoa. Esim. aineenvaihdunta on ihmisillä erilainen. Itse olen normaalipainoinen, mutta kyllä pitää vähän katsoa mitä syö. Olen 49v. Tyttäreni on ihan riuku 170cm/45kg. Jos minä söisin yhtä paljon suklaata kuin hän, painaisin varmaan 100kg.

Kyllähän minäkin katson mitä syön, siinähän se juttu juuri piileekin. Varmasti olisin myös ylipainoinen jos herkuttelisin mielihalujeni mukaan päivittäin. Mutta kun tämän tiedostaa, niin osaa pysyä erossa herkuista. Siksi tämä ei mitään rakettitiedettä olekaan :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.

Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Hyvin surullista, että normaalipainoisuus ja hoikkuus ovat nykyään mitalin arvoisia suorituksia.

Tästä minä olen samaa mieltä. T. nro2

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Hyvin surullista, että normaalipainoisuus ja hoikkuus ovat nykyään mitalin arvoisia suorituksia.

Ei ehkä mitalin arvoisia, mutta hyvinvointia tukevia kuitenkin. Muistan miltä oloni tuntui raskausaikoina, polviin sattui kun käveli pidempään, ei jaksanut kävellä samaa vauhtia ja matkoja, kun painolastia oli 20kg enemmän. Voin sanoa myös rehellisesti, että on kivaa kun vaatteet istuvat hyvin päällä ja mikään ei kiristä ja kurista. 

Ap

Mies vastaa vaimon puolesta: Siksi, että vaikka rouva käy "jumpassa" ja syö "terveellisesti", löytyy joka paikasta piilotettuja karkkipapereita, ostoskuitissa näkyy pullaa tms., Prisman yhteydessä oleva Hese kerryttää S-bonusta, joka näkyy jne. jne. Kumma kun vaimo vain lihoo terveellisestä syömisestä ja jumpasta huolimatta.... Se on varmaan ne painavat ja isot luut, jotka estää laihtumisen!

Minäkin olen nelikymppinen. Minäkin painan saman verran kuin 17-vuotiaana. Minäkin olen lihonut raskauksissani aina parikymmentä kiloa ja laihtunut ne kilot vauvavuoden aikana. Minäkin herkuttelen välllä.

Mutta arvaas mitä. Minä pystyn keksimään lukuisia syitä, miksi painonhallinta voi olla joillekin ihmisille hankalaa ja jopa ymmärtämään niitä syitä.

Ymmärrystä sulle!

Vierailija kirjoitti:

Mies vastaa vaimon puolesta: Siksi, että vaikka rouva käy "jumpassa" ja syö "terveellisesti", löytyy joka paikasta piilotettuja karkkipapereita, ostoskuitissa näkyy pullaa tms., Prisman yhteydessä oleva Hese kerryttää S-bonusta, joka näkyy jne. jne. Kumma kun vaimo vain lihoo terveellisestä syömisestä ja jumpasta huolimatta.... Se on varmaan ne painavat ja isot luut, jotka estää laihtumisen!

No mitäs sinä mies olet mieltä tästä vaimon lihomisesta? Haittaako yhtään, että vaimo pikkuhiljaa pyöristyy, vai onko vaimo yhtä ihana ja haluttava, vaikka paino nouseekin?

Vierailija kirjoitti:

Mies vastaa vaimon puolesta: Siksi, että vaikka rouva käy "jumpassa" ja syö "terveellisesti", löytyy joka paikasta piilotettuja karkkipapereita, ostoskuitissa näkyy pullaa tms., Prisman yhteydessä oleva Hese kerryttää S-bonusta, joka näkyy jne. jne. Kumma kun vaimo vain lihoo terveellisestä syömisestä ja jumpasta huolimatta.... Se on varmaan ne painavat ja isot luut, jotka estää laihtumisen!

Tätä muuten ihmettelen. Itselläni on ystävä, joka piilottelee suklaapapereita mieheltään. Meinaako se, että jos mies ei tiedä, se on sama kuin sitä ei olisi syöty ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nelikymppinen. Minäkin painan saman verran kuin 17-vuotiaana. Minäkin olen lihonut raskauksissani aina parikymmentä kiloa ja laihtunut ne kilot vauvavuoden aikana. Minäkin herkuttelen välllä.

Mutta arvaas mitä. Minä pystyn keksimään lukuisia syitä, miksi painonhallinta voi olla joillekin ihmisille hankalaa ja jopa ymmärtämään niitä syitä.

Ymmärrystä sulle!

Kerro toki meillekin!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nelikymppinen. Minäkin painan saman verran kuin 17-vuotiaana. Minäkin olen lihonut raskauksissani aina parikymmentä kiloa ja laihtunut ne kilot vauvavuoden aikana. Minäkin herkuttelen välllä.

Mutta arvaas mitä. Minä pystyn keksimään lukuisia syitä, miksi painonhallinta voi olla joillekin ihmisille hankalaa ja jopa ymmärtämään niitä syitä.

Ymmärrystä sulle!

Kyllä ymmärrän, että esim. sydänsuruissa ja masentuneena voi ruoka ja herkut olla se ainoa "positiivinen" juttu. Mutta tuskin kaikki ylipainoiset ovat onnettomia?

Ap

Koska en ole koskaan ollut normaalipainoinen. Minut lihotettiin jo lapsena. Pullukasta lapsesta kasvoi ensin pullukka teini ja samaa rataa pullukaksi aikuiseksi. Nimim. koko elämä yläkäyrällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.

Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa! Jos me kaikki oltais yhtä fiksuja niin eihän tässä maailmassa olis ongelmia! Ku kaikkihan on niin helppoa! Se on vaan katsos itsestä kiinni! Vähä itsekuria ja päättäväisyyttä hei! Ei olis lihavia, ei juoppoja, ei nistejä, ei köyhiä, olisi vaan hyvin käyttäytyviä ja hyvin kasvatettuja lapsia, kun kaikki on vaan itsestä kiinni! Mikä tätä maailmaa vaivaa? Kaikkien pitäis olla yhtä Hyviä Ihmisiä ku ap, sinä ja minä! Ni ei ois ongelmia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat mitalin :)

Mistä hyvästä? En koe tekeväni mitään erityistä. Tämän vuoksi juuri ihmettelenkin, miksi joillekin tämä tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta!

Urpo

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten normaalipainossa/hoikkana pysyminen voi olla joillekin niin vaikeaa? Ja tämä ei siis nyt sitten koske niitä, jotka ovat sairauden vuoksi ylipainoisia.

Ei se painon pitäminen kurissa ole mitään rakettitiedettä! Itse en ole koskaan millään dieteillä ollut, syön 1-2 lämmintä ruokaa päivässä (ihan normaalia perusruokaa), aamuisin puuroa tai 2 palaa leipää, välipalaksi hedelmän/jogurtin ja illalla ehkä jotain pientä (ei aina). Herkuttelen kerran tai kaksi viikossa ja "roskaruokaa" syön 1-2 krt kuussa. Paino on pysynyt samana 17-vuotiaasta lähtien, nyt olen 42v. Arkiliikunnan lisäksi harrastan vaihtelevasti liikuntaa, tällä hetkellä 2krt viikossa. Raskausaikoina paino nousi molemmilla kerroilla melkein 20kg, joka suli pois (nesteitä?), vuoden sisällä synnytyksistä.

En voi vaan ymmärtää, mikä siinä painon pitämisen kurissa on niin vaikeaa. Kyllähän nyt kaikki sen ymmärtävät, että jos mättää sipsiä, karkkia, limuja päivittäin naamaan ja makaa sohvalla niin lihoo.

T: nainen 173cm/59kg

Ihmetyttääkö muutkin elämän ilmiöt yhtä paljon?

Miten ihmeessä joku ryyppää itseltään jatkuvasti tajun kankaalle, kun mulla eiole mitään ongelmaa antaa viinojen olla viinakaapissa? Tai miksei jotkut lopeta röökaamista, kun sehän on niin kovin helppoa, ei vaan osta sitä.

Vitsit mä oon nero, kun mä keksin tällaisia muitakin niin kovasti auttavia älynväläyksiä ja olen niin paljon parempi ihminen sen myötä.

Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa! Jos me kaikki oltais yhtä fiksuja niin eihän tässä maailmassa olis ongelmia! Ku kaikkihan on niin helppoa! Se on vaan katsos itsestä kiinni! Vähä itsekuria ja päättäväisyyttä hei! Ei olis lihavia, ei juoppoja, ei nistejä, ei köyhiä, olisi vaan hyvin käyttäytyviä ja hyvin kasvatettuja lapsia, kun kaikki on vaan itsestä kiinni! Mikä tätä maailmaa vaivaa? Kaikkien pitäis olla yhtä Hyviä Ihmisiä ku ap, sinä ja minä! Ni ei ois ongelmia!

Aloitin tämän ketjun ihan siitä syystä, kun näin tammikuussa pukkaa joka tuutista jos jonkinmoisia vinkkejä painonhallintaan. Kuntosalit ja jumpat ovat tupatentäynnä ihmisiä, jotka ovat aloittamassa uutta terveeistä elämää. Naiset voivottelevat pukuhuoneissa läskiensä ja makkaroidensa määrää, jne. Hirveästi aikaa, energiaa ja panostusta siihen, mikä voitaisiin saavuttaa ihan vain normaalilla elämällä ja ruokatavoilla. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syön muuten tosi hyvin, mutta kaiken pilaa paha suklaa-addiktio. Se on mulle kuin heroiini. En pääse siitä millään keinolla irti. Ja kokeiltu on eri keinoja vuosikausien ajan. Vaikka muuten söisi erinomaisesti, niin päivän aikana tasaiseen tahtiin vedetty suklaalevy pitää huolen että kalorit menee yli kulutuksen aina.

Mitä olet kokeillut?

Samalla voisi kysyä 

miksi joillekin yliopistoon pääseminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin tv:n katsomisen vähentäminen on niin vaikeaa?

miksi joillekin säästäminen on niin vaikeaa?

Me ihmiset ollaan erilaisia ja se miten hallitsemme elämäämme on aika yksilöllistä. Joku voi myös onnistuneesti päästä yliopistoon ja opiskella kurinalaisesti mutta samalla painaa 100 kg. Se itsehillintä vaihtelee elämän eri osa-alueilla. Joku taas voi painaa 50 kg ja tuhlata joka kuukausi koko tilinsä.