Lue keskustelun säännöt.
Juon pari siideriä kakkosasunnossani. Yksiössä :) ihanaa, ei perhehulinaa vaan saa olla yksin. Hankkikaa tekin väsyneet perheenäidit kakkosasunto
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies koskaan ihmettele, missä ne sun "vuokratulot" on? Kyllä meillä jaetaan KAIKKI. Siis asiat. Olisin mielestäni aika hirveä, jos tekisin jotain tuollaista mieheni selän takana. En haluaisi jäädä kiinni siitä. Ikinä. Tietty mun on helppo sanoa, kun mies hyväksyy tämmöisenkin mukisematta. Mutta suunnilleen varmaan eroaisin, jos ei hyväksyis. Mies sais tapella (=asua) lasten kanssa.
Olen aikuinen nainen, tuloni ovat omani. Miehellä ei ole mitään tietoa siitä, mitä tienaan tai mihin laitan rahani enkä minä kysele mieheni rahojen perään. Minulla on vuokratuloja 2 muusta asunnosta, joten voin varsin hyvin rupatella siitä, millaisia vuokralaisia minulla on, missä pitää rempata jne.
Enkä ymmärrä, mistä ihmeestä jäisin kiinni? Siitäkö, että nukun yksin omassa sängyssäni tai käyn kaikessa rauhassa lukemassa hyvän kirjan? Ei se ole mieheltä pois, lapset on jo siinä iässä, että osaavat ottaa jääkaapista ruokaa ja pestä itse hampaansa.
En minäkään kysele mieheltä, mitä se tekee mökillä, kun lähtee sinne yksinään. Kalastaa ainakin, koska kantaa saaliin kotiin, mutta muuten se on hänen ihan omaa aikaansa, josta en utele.
Jos se käy vieraissa, se on sen oma asia. Se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalta. Sama toisinpäin. Siksi asuntoni on vain minun ja vain omaan aikaan, ei ole tarvetta olla miehelle ilkeä vaan tarve olla minä itse.
No en vain ymmärrä, miksei mies voi kertoa mitä teki mökillä tai sä et vois avoimesti hakea tuota omaa aikaasi. Sellaiset ihmiset, jotka rajoittavat meitä pitäisi mieluummin karsia pois elämästä sen sijaan, että joutuu itse salailemaan mitään. Miten jollain saa olla sellaista valtaa meihin, että alamme salailla asioita? Ymmärrän, ettei kylillä kuuluteta tämmöisestä, mutta minusta tuntuisi aivan helvetin pahalta jos läheisin ihmiseni eli mies ei hyväksyisi minun tarvettani omaan aikaan. Se ois vitun paska sitten.
Missä kohtaa kerrotaan, että salailen? Sitä en kerro, että olen omassa asunnossa (sekö se on jutun ydin, nainen ei saa käyttää omaisuuuttaan miten tahtoo), mutta kyllä mies joka kerta saa etukäteen tietää, että olen poissa kotoa päivän tai viikonlopun. Enkä minä ole kiinnostunut siitä, mitä mies teki mökillä. Minusta olisi äärettömän kahlehtivaa ryhtyä tivaamaan toiselta, että mitä teit ja mitä näit. Juuri sellainenhan rajoittaa toista!
Minä nautin äärettömästi viikonlopusta kaupungissa, kavereitten tapaamisesta, teatterissakäymisestä, kävelystä yksin puistossa. Tuntuisi todella pahalta, jos jokaisesta teostaan olisi tilivelvollinen miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehen oma asia käydä vieraissa? Käytätte siis avo/avioliitossa säännöllisesti kondomia?
En omista miestäni! En voi olla 100% varma, että hän ei kävisi vieraissa, kukaan ei voi olla! Siksi minusta on vain tervettä ajatella, että se on mahdollista, vaikka en sitä toivo. En mene miehen kanssa mökille valvomaan, että sinne ei tule ketään muuta. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Siksi on miehen oma asia, meneekö hän mökille vai käykö vieraissa. En pysty estämään, jos mies haluaa minua pettää. Se loukkaisi. Silti ymmärrän, että mieskin haluaa omaa aikaa.
...ja samaa luottamusta ja rehellisyyttä noudatat itse kun pidät salapaikkaa? Eikö olisi rehellisempää ja suhteen jatkon kannalta parempi kertoa tuosta, silti voisit mennä sinne yksin. Käyttäytymisesi on hieman lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan se äijä ja mukulat hankkia, että saa sitten paeta niitä kakkosasuntoonsa silloin tällöin. Koska muuten elämä ei olisi tarpeeksi vittumaista... Antoisaa perhe-elämää sinulle, ap.
Pöh, ap:llahan on ihannetilanne. Hän voi nauttia sekä perhe-elämästä että halutessaan yksin olosta.
Kyllä tässä on jo käynyt selväksi, että voi nauttia yksin olosta, mutta ei perhe-elämästä. Surullista.
Mä en tiedä, oonko HSP vai mikä, mutta olisin halunnut tällaista järjestelyä jo ihan alusta saakka. Mutta kun mies ei sitä ymmärtänyt, niin uskoin olevani outo ja hautasin ajatukseni. Vaikka mun rahoilla se ois hommattu.
Miehen ois pitänyt tukea mua, että kyllä kultaseni, kyllä se tarvitaan sinulle se oma kaksio. Joko talon yhteyteen tai erillisesti. En ymmärrä, miksi mä heti hautaan ideani, jos toinen ei liputa niille! :( Ja tarpeenikin. Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että kaikki kärsitään, kun minusta on tullut ameeba, kun omaa rauhaa ei ole.
Joopajoo1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan se äijä ja mukulat hankkia, että saa sitten paeta niitä kakkosasuntoonsa silloin tällöin. Koska muuten elämä ei olisi tarpeeksi vittumaista... Antoisaa perhe-elämää sinulle, ap.
Pöh, ap:llahan on ihannetilanne. Hän voi nauttia sekä perhe-elämästä että halutessaan yksin olosta.
Kyllä tässä on jo käynyt selväksi, että voi nauttia yksin olosta, mutta ei perhe-elämästä. Surullista.
Jos kykenee nauttimaan ladattuaan akkuja ja on akkujen latausasunto, niin ei sen tarvitse olla ollenkaan surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miehen oma asia käydä vieraissa? Käytätte siis avo/avioliitossa säännöllisesti kondomia?
En omista miestäni! En voi olla 100% varma, että hän ei kävisi vieraissa, kukaan ei voi olla! Siksi minusta on vain tervettä ajatella, että se on mahdollista, vaikka en sitä toivo. En mene miehen kanssa mökille valvomaan, että sinne ei tule ketään muuta. Sitä kutsutaan luottamukseksi. Siksi on miehen oma asia, meneekö hän mökille vai käykö vieraissa. En pysty estämään, jos mies haluaa minua pettää. Se loukkaisi. Silti ymmärrän, että mieskin haluaa omaa aikaa.
...ja samaa luottamusta ja rehellisyyttä noudatat itse kun pidät salapaikkaa? Eikö olisi rehellisempää ja suhteen jatkon kannalta parempi kertoa tuosta, silti voisit mennä sinne yksin. Käyttäytymisesi on hieman lapsellista.
Kyllä, en vie vieraita miehiä "oman ajan kotiini". Sitä kutsutaan uskollisuudeksi.
Miehelle ei koidu kuluja toisesta kodistani, se ei haittaa miehen elämää, hän ei joudu ongelmiin sen takia, joten kerro, miksi siitä pitää kertoa miehelle? Hän tietää, että omistan asunnon ko. kaupungissa, joten mikä liitossamme muuttuisi? Paitsi tietty se, mitä joku jo kysyi eli miten usein mies on siellä mukana ja vastasin, että ei koskaan. Koska siinä se juju on: asunto on minun ja vain minun, miehellä ei ole sinne mitään asiaa ihan samalla tavalla kuin minä en koskaan käy miehen mökillä.
Minulle tämä on täydellinen ratkaisu! Saan kaikki parisuhteen edut ja minulla on mahdollisuus koska tahansa viettää aikaani asunnossa, jossa kaikki ratkaisut on mietitty vain minun kannaltani. On paljon helpompi suostua kotona kompromisseihin, kun tietää, että itseään saa toteuttaa omassa asunnossa.
Mulla on kolme kakkosasuntoa. Yksi niistä tosin on vuokrattu toistaiseksi -sopimuksella ja toinen, isompi määräaikaisesti ensi kesään saakka. Lisäksi talviasuttava järvenrantahuvila, joka on käytössäni milloin vain. Harmillista kyllä että nuo kaikki sijaitsevat eri mantereella kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomihan on täynnä tyhjiä asuntoja eli jos ei tarvitse olla Helsingin keskustassa niin halvalla pääsee, meillä kun lapset muutti pois kotoa myimme omakotitalon ja mökin ja ostimme kaksion ja pienet studiot Espanjasta ja Floridasta.
Täytyy sanoa että naapurusto on hyvinkin skandinaavista mihan olemmissa paikoissa, paljon on suomalaisia, ja ruotsalaisia ja norjalaisia, suomella ja ruotsilla pärjää ihan hyvin.
Joopajoo1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan se äijä ja mukulat hankkia, että saa sitten paeta niitä kakkosasuntoonsa silloin tällöin. Koska muuten elämä ei olisi tarpeeksi vittumaista... Antoisaa perhe-elämää sinulle, ap.
Pöh, ap:llahan on ihannetilanne. Hän voi nauttia sekä perhe-elämästä että halutessaan yksin olosta.
Kyllä tässä on jo käynyt selväksi, että voi nauttia yksin olosta, mutta ei perhe-elämästä. Surullista.
Näin on. Absoluuttiset totuudet löytyvät av:ltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies koskaan ihmettele, missä ne sun "vuokratulot" on? Kyllä meillä jaetaan KAIKKI. Siis asiat. Olisin mielestäni aika hirveä, jos tekisin jotain tuollaista mieheni selän takana. En haluaisi jäädä kiinni siitä. Ikinä. Tietty mun on helppo sanoa, kun mies hyväksyy tämmöisenkin mukisematta. Mutta suunnilleen varmaan eroaisin, jos ei hyväksyis. Mies sais tapella (=asua) lasten kanssa.
Olen aikuinen nainen, tuloni ovat omani. Miehellä ei ole mitään tietoa siitä, mitä tienaan tai mihin laitan rahani enkä minä kysele mieheni rahojen perään. Minulla on vuokratuloja 2 muusta asunnosta, joten voin varsin hyvin rupatella siitä, millaisia vuokralaisia minulla on, missä pitää rempata jne.
Enkä ymmärrä, mistä ihmeestä jäisin kiinni? Siitäkö, että nukun yksin omassa sängyssäni tai käyn kaikessa rauhassa lukemassa hyvän kirjan? Ei se ole mieheltä pois, lapset on jo siinä iässä, että osaavat ottaa jääkaapista ruokaa ja pestä itse hampaansa.
En minäkään kysele mieheltä, mitä se tekee mökillä, kun lähtee sinne yksinään. Kalastaa ainakin, koska kantaa saaliin kotiin, mutta muuten se on hänen ihan omaa aikaansa, josta en utele.
Jos se käy vieraissa, se on sen oma asia. Se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalta. Sama toisinpäin. Siksi asuntoni on vain minun ja vain omaan aikaan, ei ole tarvetta olla miehelle ilkeä vaan tarve olla minä itse.
No en vain ymmärrä, miksei mies voi kertoa mitä teki mökillä tai sä et vois avoimesti hakea tuota omaa aikaasi. Sellaiset ihmiset, jotka rajoittavat meitä pitäisi mieluummin karsia pois elämästä sen sijaan, että joutuu itse salailemaan mitään. Miten jollain saa olla sellaista valtaa meihin, että alamme salailla asioita? Ymmärrän, ettei kylillä kuuluteta tämmöisestä, mutta minusta tuntuisi aivan helvetin pahalta jos läheisin ihmiseni eli mies ei hyväksyisi minun tarvettani omaan aikaan. Se ois vitun paska sitten.
Missä kohtaa kerrotaan, että salailen? Sitä en kerro, että olen omassa asunnossa (sekö se on jutun ydin, nainen ei saa käyttää omaisuuuttaan miten tahtoo), mutta kyllä mies joka kerta saa etukäteen tietää, että olen poissa kotoa päivän tai viikonlopun. Enkä minä ole kiinnostunut siitä, mitä mies teki mökillä. Minusta olisi äärettömän kahlehtivaa ryhtyä tivaamaan toiselta, että mitä teit ja mitä näit. Juuri sellainenhan rajoittaa toista!
Minä nautin äärettömästi viikonlopusta kaupungissa, kavereitten tapaamisesta, teatterissakäymisestä, kävelystä yksin puistossa. Tuntuisi todella pahalta, jos jokaisesta teostaan olisi tilivelvollinen miehelle.
No siis miehesi ei edes tiedä, missä sä olet. Sä sentään tiedät, missä miehesi on. Mun kumppani ei kyllä viettäis aikaansa vaan "jossain" kertomatta mulle missä on. Ja mun on voitava sopia sinne vaikka käyminen kun hän on siellä, ellei hän erikseen sano, että tarttee viikonlopun aivan yksin. Jos mulla ois oma asunto se olisi todellakin vain hengähdystä varten, ei minkään salaisen elämän viettämistä varten. Mä voin olla mun kumppanille läpinäkyvä kuin vesi hanasta, mutta mä vain tarviin omaa rauhaa. Mä haluan mun miehen tietävän senkin. Miten hän muuten voi tuntea minut?
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan se äijä ja mukulat hankkia, että saa sitten paeta niitä kakkosasuntoonsa silloin tällöin. Koska muuten elämä ei olisi tarpeeksi vittumaista... Antoisaa perhe-elämää sinulle, ap.
Pöh, ap:llahan on ihannetilanne. Hän voi nauttia sekä perhe-elämästä että halutessaan yksin olosta.
Kyllä tässä on jo käynyt selväksi, että voi nauttia yksin olosta, mutta ei perhe-elämästä. Surullista.
Näin on. Absoluuttiset totuudet löytyvät av:ltä.
No kyllä nämä mun mielestä vähän siihen viittaa. Minusta mieskin kuuluu perheeseen, ainakin kun asuu samassa taloudessa..
" Saman katon alla en vain kestä, halutaan niin eri asioita enkä kai sit osaa sanoa mitä mä haluan ja kärsin." "Mäkin oon väärän miehen kanssa, tosin epäilen, onko oikeampaakaan olemassakaan. En edes itse tiedä mitä haluan, joten ei kai mua kukaan voi ymmärtääkään. Mun mies on hyvä, mutta väärä. Lasten tarpeet menee aina mun edelle. En kestä sitä enää. Minusta vanhempien pitäisi olla se yksikkö, ei isä ja lapset (tai äiti ja lapset). Jos miestä kerran kiinnostavat lapset minua enemmän, niin olkoot keskenään. En katsele sitä vaan enää 24/7, koska siinä ahdistaa tällä hetkellä minua kaikki."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helpompikin tapa. Minulla ei ole ykkösasunnossa miestä eikä lapsia, saan korkata lonkeron milloin vain. Kippis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies koskaan ihmettele, missä ne sun "vuokratulot" on? Kyllä meillä jaetaan KAIKKI. Siis asiat. Olisin mielestäni aika hirveä, jos tekisin jotain tuollaista mieheni selän takana. En haluaisi jäädä kiinni siitä. Ikinä. Tietty mun on helppo sanoa, kun mies hyväksyy tämmöisenkin mukisematta. Mutta suunnilleen varmaan eroaisin, jos ei hyväksyis. Mies sais tapella (=asua) lasten kanssa.
Olen aikuinen nainen, tuloni ovat omani. Miehellä ei ole mitään tietoa siitä, mitä tienaan tai mihin laitan rahani enkä minä kysele mieheni rahojen perään. Minulla on vuokratuloja 2 muusta asunnosta, joten voin varsin hyvin rupatella siitä, millaisia vuokralaisia minulla on, missä pitää rempata jne.
Enkä ymmärrä, mistä ihmeestä jäisin kiinni? Siitäkö, että nukun yksin omassa sängyssäni tai käyn kaikessa rauhassa lukemassa hyvän kirjan? Ei se ole mieheltä pois, lapset on jo siinä iässä, että osaavat ottaa jääkaapista ruokaa ja pestä itse hampaansa.
En minäkään kysele mieheltä, mitä se tekee mökillä, kun lähtee sinne yksinään. Kalastaa ainakin, koska kantaa saaliin kotiin, mutta muuten se on hänen ihan omaa aikaansa, josta en utele.
Jos se käy vieraissa, se on sen oma asia. Se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalta. Sama toisinpäin. Siksi asuntoni on vain minun ja vain omaan aikaan, ei ole tarvetta olla miehelle ilkeä vaan tarve olla minä itse.
No en vain ymmärrä, miksei mies voi kertoa mitä teki mökillä tai sä et vois avoimesti hakea tuota omaa aikaasi. Sellaiset ihmiset, jotka rajoittavat meitä pitäisi mieluummin karsia pois elämästä sen sijaan, että joutuu itse salailemaan mitään. Miten jollain saa olla sellaista valtaa meihin, että alamme salailla asioita? Ymmärrän, ettei kylillä kuuluteta tämmöisestä, mutta minusta tuntuisi aivan helvetin pahalta jos läheisin ihmiseni eli mies ei hyväksyisi minun tarvettani omaan aikaan. Se ois vitun paska sitten.
Missä kohtaa kerrotaan, että salailen? Sitä en kerro, että olen omassa asunnossa (sekö se on jutun ydin, nainen ei saa käyttää omaisuuuttaan miten tahtoo), mutta kyllä mies joka kerta saa etukäteen tietää, että olen poissa kotoa päivän tai viikonlopun. Enkä minä ole kiinnostunut siitä, mitä mies teki mökillä. Minusta olisi äärettömän kahlehtivaa ryhtyä tivaamaan toiselta, että mitä teit ja mitä näit. Juuri sellainenhan rajoittaa toista!
Minä nautin äärettömästi viikonlopusta kaupungissa, kavereitten tapaamisesta, teatterissakäymisestä, kävelystä yksin puistossa. Tuntuisi todella pahalta, jos jokaisesta teostaan olisi tilivelvollinen miehelle.
No siis miehesi ei edes tiedä, missä sä olet. Sä sentään tiedät, missä miehesi on. Mun kumppani ei kyllä viettäis aikaansa vaan "jossain" kertomatta mulle missä on. Ja mun on voitava sopia sinne vaikka käyminen kun hän on siellä, ellei hän erikseen sano, että tarttee viikonlopun aivan yksin. Jos mulla ois oma asunto se olisi todellakin vain hengähdystä varten, ei minkään salaisen elämän viettämistä varten. Mä voin olla mun kumppanille läpinäkyvä kuin vesi hanasta, mutta mä vain tarviin omaa rauhaa. Mä haluan mun miehen tietävän senkin. Miten hän muuten voi tuntea minut?
Miksi sä haluat rajoittaa miehesi elämää? Olisi kamalaa, jos kertoisin meneväni Turkuun ja mies lähtisi kyttäämään perään, mitä siellä teen, soittelisi ja sopisi tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies koskaan ihmettele, missä ne sun "vuokratulot" on? Kyllä meillä jaetaan KAIKKI. Siis asiat. Olisin mielestäni aika hirveä, jos tekisin jotain tuollaista mieheni selän takana. En haluaisi jäädä kiinni siitä. Ikinä. Tietty mun on helppo sanoa, kun mies hyväksyy tämmöisenkin mukisematta. Mutta suunnilleen varmaan eroaisin, jos ei hyväksyis. Mies sais tapella (=asua) lasten kanssa.
Olen aikuinen nainen, tuloni ovat omani. Miehellä ei ole mitään tietoa siitä, mitä tienaan tai mihin laitan rahani enkä minä kysele mieheni rahojen perään. Minulla on vuokratuloja 2 muusta asunnosta, joten voin varsin hyvin rupatella siitä, millaisia vuokralaisia minulla on, missä pitää rempata jne.
Enkä ymmärrä, mistä ihmeestä jäisin kiinni? Siitäkö, että nukun yksin omassa sängyssäni tai käyn kaikessa rauhassa lukemassa hyvän kirjan? Ei se ole mieheltä pois, lapset on jo siinä iässä, että osaavat ottaa jääkaapista ruokaa ja pestä itse hampaansa.
En minäkään kysele mieheltä, mitä se tekee mökillä, kun lähtee sinne yksinään. Kalastaa ainakin, koska kantaa saaliin kotiin, mutta muuten se on hänen ihan omaa aikaansa, josta en utele.
Jos se käy vieraissa, se on sen oma asia. Se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalta. Sama toisinpäin. Siksi asuntoni on vain minun ja vain omaan aikaan, ei ole tarvetta olla miehelle ilkeä vaan tarve olla minä itse.
No en vain ymmärrä, miksei mies voi kertoa mitä teki mökillä tai sä et vois avoimesti hakea tuota omaa aikaasi. Sellaiset ihmiset, jotka rajoittavat meitä pitäisi mieluummin karsia pois elämästä sen sijaan, että joutuu itse salailemaan mitään. Miten jollain saa olla sellaista valtaa meihin, että alamme salailla asioita? Ymmärrän, ettei kylillä kuuluteta tämmöisestä, mutta minusta tuntuisi aivan helvetin pahalta jos läheisin ihmiseni eli mies ei hyväksyisi minun tarvettani omaan aikaan. Se ois vitun paska sitten.
Missä kohtaa kerrotaan, että salailen? Sitä en kerro, että olen omassa asunnossa (sekö se on jutun ydin, nainen ei saa käyttää omaisuuuttaan miten tahtoo), mutta kyllä mies joka kerta saa etukäteen tietää, että olen poissa kotoa päivän tai viikonlopun. Enkä minä ole kiinnostunut siitä, mitä mies teki mökillä. Minusta olisi äärettömän kahlehtivaa ryhtyä tivaamaan toiselta, että mitä teit ja mitä näit. Juuri sellainenhan rajoittaa toista!
Minä nautin äärettömästi viikonlopusta kaupungissa, kavereitten tapaamisesta, teatterissakäymisestä, kävelystä yksin puistossa. Tuntuisi todella pahalta, jos jokaisesta teostaan olisi tilivelvollinen miehelle.
No siis miehesi ei edes tiedä, missä sä olet. Sä sentään tiedät, missä miehesi on. Mun kumppani ei kyllä viettäis aikaansa vaan "jossain" kertomatta mulle missä on. Ja mun on voitava sopia sinne vaikka käyminen kun hän on siellä, ellei hän erikseen sano, että tarttee viikonlopun aivan yksin. Jos mulla ois oma asunto se olisi todellakin vain hengähdystä varten, ei minkään salaisen elämän viettämistä varten. Mä voin olla mun kumppanille läpinäkyvä kuin vesi hanasta, mutta mä vain tarviin omaa rauhaa. Mä haluan mun miehen tietävän senkin. Miten hän muuten voi tuntea minut?
Miksi sä haluat rajoittaa miehesi elämää? Olisi kamalaa, jos kertoisin meneväni Turkuun ja mies lähtisi kyttäämään perään, mitä siellä teen, soittelisi ja sopisi tapaamista.
En mä mielestäni rajoita. Sanoinhan, että sekin, etten saisi "lupaa" mennä on ok, jos mies niin erikseen haluaa. Mutta siitä pitäisi kyllä sopia kanssani. En ala oletuksena ottaa olevani miehen elämässä niin vähäpätöinen henkilö, että mun sopii ymmärtää olla poissa tietyistä asioista.
Mutta en koe rajoittavani, haluan, että mies on sitoutunut minuun. Ja hän onkin. Koskaan meillä ei ole ollut riitaa tämmöisistä. Mies on vielä enemmän me-henkinen kuin minä.
Eri asia jos mulla ois uusi liitto aikuisuudessa, jossa toisella joku mökki, jonne ei mulla oiskaan mitään asiaa ja mieskin ois enemmän seksi- ja hauskanpito- kuin elämänkumppani. Silloin vois kummallakin olla omatkin elämät. Nyt ei voi olla, kun ollaan tosissaan yhdistetty meidän elämät. Vaikka ei olla ees naimisissa kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? Miten kaukana perheestä asuntosi on? Tietävätkö työkaverisi tuosta? Ovatko avoimesti kateellisia?
Oikeesti. Ja eivät tiedä. Ei mun mieskään periaatteessa tiedä. Tietää et vietän yöni muualla mut ei tiedä et missä tää asunto on. Tai siis tietää kaupungin, että missä, mutta ei tiedä missä siellä. Aiko tulla joskus käymään mut ei ole vielä käynyt :)
Siis oikeastiko sulla on joku salainen kakkosasunto, johon karkaat ryyppäämään?
Huh, eipä kuulosta kovin normaalilta.
Miksi et voi juoda kotona vai lähteekö mopo niin pahasti aina käsistä, ettei voi olla silloin tuttujen seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko? Miten kaukana perheestä asuntosi on? Tietävätkö työkaverisi tuosta? Ovatko avoimesti kateellisia?
Oikeesti. Ja eivät tiedä. Ei mun mieskään periaatteessa tiedä. Tietää et vietän yöni muualla mut ei tiedä et missä tää asunto on. Tai siis tietää kaupungin, että missä, mutta ei tiedä missä siellä. Aiko tulla joskus käymään mut ei ole vielä käynyt :)
Siis oikeastiko sulla on joku salainen kakkosasunto, johon karkaat ryyppäämään?
Huh, eipä kuulosta kovin normaalilta.
Miksi et voi juoda kotona vai lähteekö mopo niin pahasti aina käsistä, ettei voi olla silloin tuttujen seurassa?
"Ehkäpä" se pointti tuossa ei ole noi siiderit! Mutta ethän sä tajua.
Siideriä tietsikan edessä, vauvapalstaa lukien... Ei minun käsitykseni vapaasta onellisesta yksinolosta. Itse katselen näitä tylsistyneenä pitkän työviikonlopun välissä kun en muutakaan jaksa...
Vierailija kirjoitti:
Siideriä tietsikan edessä, vauvapalstaa lukien... Ei minun käsitykseni vapaasta onellisesta yksinolosta. Itse katselen näitä tylsistyneenä pitkän työviikonlopun välissä kun en muutakaan jaksa...
Niin tai sohvalla tv auki ja palsta mobiilissa. Noin ainakin itse olisin työviikon jälkeen :) Omaksi elämäksi riittäisi monelle perheelliselle se, ettei joku koko ajan nyi hihasta.
No on lapsista iloakin, eikä vain pelkkää harmia. Vaikutat silti vähän katkeralta, aivan kuin jotakin puuttuisi?