Lue keskustelun säännöt.
Aion omistaa elämäni matkusteluille, seikkailuille ja maailman näkemiselle
15.01.2016 |
Olen nyt 24v, olen hyvin seikkailunhaluinen, enkä ole päässyt juurikaan lapsuudessani näkemään maailmaa Tallinnaa pidemmälle. Nyt olen päättänyt omistaa elämäni maailmassa kiertelylle, haluan nähdä eri kulttuureja ja sen, millaista elämä on maapallon toisella puolella. En halua missään nimessä juuttua kotiin, ja olen päättänyt jättää lapsetkin hankkimatta. Mieheni on kanssani hyvin samoilla linjoilla, erittäin seikkailunhaluinen matkustelija- luonne. Kumpikaan meistä ei kaipaa perhe-elämää.
Kommentit (50)
Mulla oli naapureina maailmaa kierrellyt pariskunta, joka oli palannut Suomeen ja saanut yhden lapsen. Perheen isä sanoi, että ei se maailma loppujen lopuksi niin ihmeellinen ole. Sitä olen itsekin ihmetellyt, että erilaisia kulttuureja, ruokia jne mutta ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia joka puolella. Veikkaan että matkustuksen viehätys on monelle siinä, että saa luoda itseään uudestaan koko ajan, kun on paikoissa joissa kenelläkään ei ole itsestä ennakkokäsityksiä. Ja tietenkin varsinkin ekstrovertit saavat elämyksiä myös niistä ulkoisista muutoksista. Itse en ole koskaan paljon mihinkään päässyt, mutta koetan toteuttaa itseäni rohkeasti, vaikka paikallaan olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, miten perheelliset aina arvostelee toisen tien valitseneita ihmisiä. Siis ettehän te perheelliset oikeasti tiedä siitä toisentyyppisestä elämästä yhtikäs mitään. Mikä ihmeen tarve on aina arvostella toisia? Te tiedätte mitä on perhe-elämä, mutta ette tiedä mitään siitä millaista on elää täysin toisenlaista elämää. Katkeruus paistaa aina läpi. Perheelliset arvostelee niin paljon lapsettomia, että tosiaankin vaikuttavat onnettomilta.. :( lapsettomat harvemmin arvostelevat perheellisten elämää.? aivan, koska eivät ole katkeria vaan onnellisia! Siitä onkin tutkimuksia miten lapsettomat ovat onnellisempia ja vela nainen katuu erittäin harvoin lapsettomuuspäätöstään- miehistä en tiedä.
Elin 40 vuotta lapsetonta elämää. Ehdin ja näin kaikenlaista. Voin sanoa, että nyt en vaihtaisi tätä elämää lapsen kanssa mihinkään. Tämä on ihan erilaisensa seikkailu kuin mikään aiempi!
Joten mielestäni voin puhua molemmista näkökulmista. Mutta kukin tekee kuin itselle parhaiten sopii.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko ap, että matkustaminen on joku elämän tehtävä, paljon reissaava joku ihailun kohde ja päällesi sataa glooriaa sekä elämänviisautta?? Ei. Kuvitelmasi on turha.
Oikeastaan se on turhaa, vaivalloista ja sen paremmaksi ihmiseksi et muutu.
t. 10 vuotta ulkomailla asunut, nyt Suomen maaseudulla ihanassa rauhassa perheen ja lapsien kanssa
Elämäsi kuulostaa minun painajaiseltani. Ihmiset ovat erilaisia, lähinnä kiinnosti keskustella asiallisesti ihmisten kanssa, mutta eipä siitä taas mitään täällä tullut. En tietääkseni haukkunut missään välissä perheellisten elämää, kommentoijat keskenään aloittivat tämän lapset vs. lapsettomuus taistelun. On se kumma miten herkkä asia toisten lapsettomuus on perheellisille.
-ap
Minusta huvittavaa on se, kun ihmiset palaa jostain Intiasta tai Kiinasta ja valittaa, kun Suomessa on niin tavallista ja jo lentokentällä oli vaan tavallisen näköisiä ihmisiä joka puolella.
Maailman mittakaavassa 5 miljoonaa suomalaista ja Suomi kulttuureineen ja kielineen on paljon eksoottisempi kuin miljardin ihmisen maat. Miten tämä jää nonadeilta huomaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko ap, että matkustaminen on joku elämän tehtävä, paljon reissaava joku ihailun kohde ja päällesi sataa glooriaa sekä elämänviisautta?? Ei. Kuvitelmasi on turha.
Oikeastaan se on turhaa, vaivalloista ja sen paremmaksi ihmiseksi et muutu.
t. 10 vuotta ulkomailla asunut, nyt Suomen maaseudulla ihanassa rauhassa perheen ja lapsien kanssa
Elämäsi kuulostaa minun painajaiseltani. Ihmiset ovat erilaisia, lähinnä kiinnosti keskustella asiallisesti ihmisten kanssa, mutta eipä siitä taas mitään täällä tullut. En tietääkseni haukkunut missään välissä perheellisten elämää, kommentoijat keskenään aloittivat tämän lapset vs. lapsettomuus taistelun. On se kumma miten herkkä asia toisten lapsettomuus on perheellisille.
-ap
Mielestäni en nyt korostanut mitenkään lapsia viestissäni, itse asiassa laitoin sanan: lapsien vasta viime tingassa viestiini.
Ydin viestissäni oli, että kuvitelmasi matkustamisesta ja kulkemisesta on jotenkin unelmien hakemista. Mjaa, voihan se olla, mutta lopuksi olet melko sama ihminen loppuikäsi.
Minun painajainen; tykkään asua rauhallisella maaseudulla, täällä pääsee heti luontoon, vuodenajat ovat kauniita ja perheessä riittää minulle 1+3 parasta ystävää ja 2+1 eläinystävää. Mukavaa touhuilla kaikkea yhdessä. Kaukana painajaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, miten perheelliset aina arvostelee toisen tien valitseneita ihmisiä. Siis ettehän te perheelliset oikeasti tiedä siitä toisentyyppisestä elämästä yhtikäs mitään. Mikä ihmeen tarve on aina arvostella toisia? Te tiedätte mitä on perhe-elämä, mutta ette tiedä mitään siitä millaista on elää täysin toisenlaista elämää. Katkeruus paistaa aina läpi. Perheelliset arvostelee niin paljon lapsettomia, että tosiaankin vaikuttavat onnettomilta.. :( lapsettomat harvemmin arvostelevat perheellisten elämää.? aivan, koska eivät ole katkeria vaan onnellisia! Siitä onkin tutkimuksia miten lapsettomat ovat onnellisempia ja vela nainen katuu erittäin harvoin lapsettomuuspäätöstään- miehistä en tiedä.
Elin 40 vuotta lapsetonta elämää. Ehdin ja näin kaikenlaista. Voin sanoa, että nyt en vaihtaisi tätä elämää lapsen kanssa mihinkään. Tämä on ihan erilaisensa seikkailu kuin mikään aiempi!
Joten mielestäni voin puhua molemmista näkökulmista. Mutta kukin tekee kuin itselle parhaiten sopii.
Näin on. Meitä on monta, jotka ovat sitä matkustelua, reissaamista ja ulkomailla asumista jo pitkään harrastaneet, mutta nyt asettuneet elämään perheen ja lapsien kanssa. Minne kukin.
Kumpikohan ap nyt puhuu kokemuksen äänellä molemmista elämäntavoista ja kuka teoriasta?
Ihanaa, että nuorena on seikkailunhalua ja elämänjanoa, niin kuuluu ollakin, kamalaa, jos olisi jo pystyyn kuollut. Minä 45v myös matkustin ja ymmärrän kaipuusi. Hankin myös perheen, koska tunsin vahvaa halua kokea myös sen. Koen, että pohjimmiltani etsin maailmalta itseäni, mutta en etsi enää, tärkeimmät asiani ovat nyt lähellä. Edelleen on hienoa myös matkustaa. Jokainen löytää onnen omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista miten erilaisesti asiat voi kokea. Minä halusin tuon ikäisenä (muutama vuosi sitten) olla lähellä perhettäni, niin että pystyin tapaamaan äitiä päivittäin. Olin ikävän tietoinen ja surullinen siitä ettei mikään ole varmaa eikä pysyvää ja siksi ajatus jossain kaukana olemisesta tuntui pahalta, ei vapaalta tai seikkailulta. En vieläkään osaa haluta matkustella, se voisi kyllä olla mukavaa ja antoisaa jos olisin erilainen ihminen.
Onhan se matkustelu nyt lapsen kanssa vaikeampaa. Meillä 4 v. Eikä todella viihdy muualla kuin huvipuistossa uimassa tms.. Kävely jossain kaupungilla juu ei ku jalat muka väsyy. Eli kaupunkilomat on poissuljettu ainakin muutamaksi vuodeksi.. Yritetään sitten etsiä rantakohteita jotka ei olis niin tavallisia..
Katsos, kun perheelliset ihmiset ovat joskus olleet lapsettomia. Perheellisissä ihmisissä on myös varakkaiden perheiden lapsia, joilla on aina ollut varaa matkustaa. Ei tarvitse säästää matkustelua sinne 30+ ikään, kun sitä on tehnyt koko elämänsä ja tekee.