miksette muka "jaksa"?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi jaksaa? Kun ihminen on hoitanut kotinsa ja lapsensa ja kotityöt ja lemmikin, niin minkä ihmeen vuoksi pitäisi vielä juosta viipottaa siellä ja täällä? Kenen takia? Mitä hyötyä siitä on?

Oisko vaikka ihan siksi että saisi rahaa eikä elettäisi sossutuilla?:)

Vierailija kirjoitti:

Hienoa ap. Olet täydellinen ihminen.

Minäkin jaksoin silloin kun olin vielä terve. Sitten tuli ms-tauti ja fatiikki. Piti jäädä eläkkeelle.

Onneksi en sentään ollut ap:n kaltainen ääliö terveenä ollessani. Olin vain tyytyväinen työstäni ja iloinen siitä että minulla oli mahdollisuus myös suorittaa jatko-opintoja työn ohessa.

Väitinkö olevani täydellinen? Huomaa, että olet sairas kun alat heti nimittelee...

Kun lapset herättelevät öisin (kuka pissahädän, kuka painajaisen jne. vuoksi) jo kahdeksatta vuotta, alkavat voimat olla aika vähissä. Suoritan yliopistossa uutta tutkintoa, teen osapäivätyötä samalla ja huolehdin pääosin kodinhoidosta (mies matkustaa työssään paljon). Unettomuuskierre on niin paha, että usein valvon vaan koko yön odottaen herätyskellon soittoa. Että jaksuja tässä nyt toivotaan ;) tai että edes kerran saisi nukkua vaikka 8 h putkeen.

Väärin; jaksan kyllä, mutten halua. Elämä kun on valintoja ja minä saan valita elää juuri minulke sopivan mukavaa elämää.

Ap siis vertaa perheellisen ja perheettömän naisen elämää keskenään? Miksi?

2

Samaa ihmettelen minäkin, joka olen aina väsynyt. Mulla on pintapuolisesti asiat hyvin. Helppo, mukava työ, kaunis, lähes velaton koti, ihana perhe ja ystäviä jne. Mutta silti musta tuntuu, että oon AINA töissä. Työaika on toimistotyöaika, joten ei todellakaan mitenkään rankkaa sinällään. Tuntuu vaan, että ihan liikaa ihminen joutuu viettään aikaa elämästään työpaikalla, kun ois parempaakin tekemistä. Viime aikoina se on alkanut ärsyttää.

Mä arvostan vapaa-aikaa niin paljon, että mua on alkanut ahdistaa tämä arkinen aherrus. Voisin kyllä hypätä pois oravanpyörästä, mutta sitten mulla ei ois varaa tehdä niitä asioita, joita nyt on. Toisaalta nyt ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisin tehdä, koska olen töissä. Vi**umainen kehä.

Myönnän, että oma väsymykseni on omasta päästä kiinni. Olen ollut työelämässä täyspäiväisesti parikymppisestä saakka. Lähes kymmenen vuotta meni opiskellessa työn ohessa. Okei, mä sain hyvän työpaikan ja koulutuksen. Ja paljon siihen päälle. Mutta ois paljon helpompaa olla virkeä, jos vois ottaa vaikkapa välivuoden ja virkavapaata. Mutta kaikesta on tehty niin helvetin vaikeaa kiitos päättäjien. Että pyöritäpä tätä pyörää sitten vaan.

En ymmärrä miksi yksilöistä halutaan repiä irti kaikki mehut ja saada vähemmän. Miten päättäjätkään ei tajua, että mahdollistamalla työntekijöiden panostusta myös vapaa-aikaan (koska sijaisiahan olisi tässä työttömien unelmamaassa aina saatavilla eli työnantaja ei jäisi ilman työpanosta) työn laatu ja panostus myös työhön kasvaisi. Samalla myös kulutus kasvaisi ja yrittäjyys kannattaisi. Nyt vaan nipistetään kaikesta ja ihmetellään, kun tavallinen työntekijä ei osta palveluita. No vi**u kun ei ehdi, kun on aina töissä.