miksette muka "jaksa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus vie voimat. Kun olet siivonnut toisten niin paskaisia asuntoja, että oksennat 2-3*krt päivässä sen takia ja siivoat n 10h, voin kertoa että sohva on mun paraskaveri iltaisin!! Vaikka siinä istuessa pelaankin lasten kanssa.

Naisena ja useamman kerran raskaana olleena täytyy muistuttaa et raskaus ei ole sairaus. Aina joku vetää sen raskauskortin esiin, kyllä muuten mut...Sinäkin olet 100 varmasti ihan yhtä laiska ja sairas olit sitten raskaana tai et.

Ahaa, että oikein laiska! Teen 10h päiviä, illat kotona lasten kanssa/ siivoten, viikonloput siivoankin kotona. Joka päivä teen ruuan jne. Mutta voihan mua laiskaksi kutsua jos sille tuntuu!

Niin ja tää on mun 5 raskaus, korkea ikäkin tekee jo osansa...

Miksi pitäisi jaksaa? Kun ihminen on hoitanut kotinsa ja lapsensa ja kotityöt ja lemmikin, niin minkä ihmeen vuoksi pitäisi vielä juosta viipottaa siellä ja täällä? Kenen takia? Mitä hyötyä siitä on?

Ei tunnu olevan nyt voimia. Välillä yritän liikkua ja tehdä kotona kahvakuula jumppaa etten ihan rapistu, mutta muulle ylimääräiselle ei ole voimia. Koulu, 2h päivässä ajoa, lapsen toimintaterapioiden sovittelua kalenteriin ja kyytiin järkkäämistä toisesta kaupungista käsin. Kotona tehtäviä kouluun liittyviä projekteja. Omalle harrastukselle yritän etsiä aikaa, on mun henkireikä. Lääkäri soitti kolposkopiaan ja labraan ja ajatukset on ihan sekaisin ja yöunet meni. Sitten meni talviliukkailla vielä autokin.. Välillä koitan ystäviä tavata mutta nyt on joutunut sanomaan että jos toiste, kun ei ole nyt virtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus vie voimat. Kun olet siivonnut toisten niin paskaisia asuntoja, että oksennat 2-3*krt päivässä sen takia ja siivoat n 10h, voin kertoa että sohva on mun paraskaveri iltaisin!! Vaikka siinä istuessa pelaankin lasten kanssa.

Naisena ja useamman kerran raskaana olleena täytyy muistuttaa et raskaus ei ole sairaus. Aina joku vetää sen raskauskortin esiin, kyllä muuten mut...Sinäkin olet 100 varmasti ihan yhtä laiska ja sairas olit sitten raskaana tai et.

Sitten sinun pitäisi tietää että jokainen raskaus on erilainen. Etkä voi mitenkään tietää millaisia vaivoja odottajalla on.

Työkaveri urheilullinen 29v odottaa esikoistaan syntyväksi maaliskuun alussa. Marraskuusta lähtien liitoskivut olleet pahat ja kävelee juurinsen mikä pakko. Pitäisikö minun sanoa hänelle että mene sinne maratonille niinkuin ennenkin. Raskaus ei ole sairaus.

Niin jaksat vielä, kun olet nuori. Kummasti se jaksaminen hiipuu, kun ikää tulee lisää. Äiti 50v.

Onneksi minulla on sellainen työ, että voin viettää vapaat viikonloput ja nauttia elämästä! Kannatti opiskella nuorena...

Mä jaksan mut en haluu

En vaan jaksa. Työni on istumatyötä it-alalla, mutta olen henkisesti niin uupunut päivän jälkeen, että en pysty muuhun kuin istumaan sohvalla ja tuijottamaan seinää. Joskus jaksan vähän nettisurffailla, mutta en muuta. TV:n katsominenkaan ei onnistu, koska mieli on niin uupunut ettei jaksa seurata yksinkertaisintenkaan ohjelmien juonia.

Minu lapseni ymmärsi jo alle kouluikäisenä, mitä se jaksaminen kotitöissä tarkoittaa. Emme jaksa siksi, kun sitä samaa jatkuu päivästä toiseen, eikä siivous lopu koskaan siivoamalla, eikä ruuanlaitto laittamalla ruokaa eli tavallaan ei tule valmista.

Fyysinen kunto ja terveys tietenkin vaikuttaa. Jos kunto on huono, ei todellakaan jaksa oikein mitään, eikä varsinkaan masentuneena.

Mitä tässä nyt niin pittäis jaksaa:D nauttii elämästä, hoitaa hommat ja muuten on ko ellun kana:)

Koska olen läski ja rapakuntoinen.

Hullu paljon töitä tekee, viisaa pääsee vähemmällä

No silloin kun ihmiset eli luonnonoloissa laumoissa, työtä tehtiin sen verran, että saatiin porukka ruokittua ja loppuaika loikoiltiin. Usein tämä tarkoitti n. 4h uurastusta päivässä. Sori ettei ole kunnon lähdettä, mutta joku muu voi laittaa lisätietoa, kun en jaksa ;)

Tämä vähintään 8h työpäivä ja sen päälle muu suorittaminen ei ole mikään sellainen, että jokaisen ihmisen on luonnollista se jaksaa.

Itse olin opiskelija vielä vuosi sitten, kävin luennoilla ja kolmena iltana viikossa siivoushommia tekemässä. Toisina päivinä olin niin väsynyt, että oman kämpän siivoamisessa piti oikeasti miettiä, että jos tänään vien matot ulos niin huomenna jaksan imuroida. Yliopistolta tullessa oli pakko nukkua päikkärit ja töihin lähtö lähinnä itketti, kun en millään olisi jaksanut. No väsymykselle löytyikin sitten lopulta syy, syöpä. Ikääkin vasta 23 ja en tupakoi enkä juo kun muutaman lasillisen punaviiniä viikossa, että ei ollut edes omilla elintavoilla aiheutettu sairaus. Joten ap hyvä, aina ei kannata olla niin kärkäs tuomitsemaan, koska väsymyksen taustalla voi olla oikeita ongelmia.

Kyllä sitä silloin 20 vuotiaana jaksoi vaikka 20h /vrk painaa duunia yms. Enää ei jaksa, kun 40 lähestyy. Se on ihan fysiologiaa!!

Joo joo, jaksoin ap:n tahtia vuosia. Nyt lähinnä pohdin, pitäisikö löysätä oikein kunnolla koko loppuelämäksi, kun riittävää palkkiota (rahaa) ei täällä saa, ja mitä varten edes jaksaisi, jos lastakaan ei tule. Ajattelin aina, että teen kaiken perheen takia. Mutta mitä hyötyä rehkiä, kun edutkin vain kaikkoavat.

Kyllä mäkin jaksoin opiskeluaikoina opiskella, käydä töissä, bilettää, liikkua, matkustaa ja kiitää paikasta toiseen. Nyt perheellisenä ihmisenä sitä jaksaa toisin. Jaksan hyvin arjen, mutta toki haluan nauttia ja laiskotellakin. Ei sitä tarvi ylisuoriutua asioista, kun voi ottaa rennosti. Ja pidemmän päälle ylisuorittaminen ei ole hyväksi.

Ihmiset ovat yksilöitä, ja jotkut toimintakyvyltään kestävämpiä kuin toiset. Samalla viivalla kaikki silti ollaan, eikä kyse ole automaattisesti siitä ainaisjankutetusta laiskuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tää on provo, ei kukaan jaksa.

Joo provohan tämä.... miksi ihmeessä olisi? Tätä elämäntyyliä oon nyt puolitoista vuotta vedelly, ja edessä niin kauan kun itse vain tahdon. Ap

Hienoa ap. Olet täydellinen ihminen.

Minäkin jaksoin silloin kun olin vielä terve. Sitten tuli ms-tauti ja fatiikki. Piti jäädä eläkkeelle.

Onneksi en sentään ollut ap:n kaltainen ääliö terveenä ollessani. Olin vain tyytyväinen työstäni ja iloinen siitä että minulla oli mahdollisuus myös suorittaa jatko-opintoja työn ohessa.