Miksei ihmisillä ole " pahan päivän" varalle rahaa säästössä?

on niin pienet tulot, eikä ole saanut keneltäkään yhtään mitään.

Minulla on säästössä 125.000 euroa.

Kotiäitinä olen ollut viimeiset 4v ja pienistä tuloista olen säästänyt.

Terveisin: Yks joka ei kans oo koskaan saanut mitään ja jolla on pienet tulot, mutta jättää kaiken ylimääräisen pois ja laittaa syrjään....

rahoillani hyvinkin omistusasunnon.

Usein täällä kysellään, että miten tulla toimeen 20e:lla loppukuu.



Itse olen lapsuuden kotoa lähtenyt mukana vain henk. koht tavarat, vanhemmiltani en ole koskaan taloudellista apua halunnut.

Kaikki mitä omistan olen työllä hankkinut ja saanut hiukan rahaa säästöönkin. Enkä kertonut tätä ilkeillen.

kaikki menee mitkä tulee, välillä on jopa tilillä rahaa kun on palkkapäivä, usein kyllä tili ammottaa tyhjillään.



eipä jakseta stressata, kunhan on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä, aina sitä pärjää..



nytkin lapsilisiä odotellaan kun tilillä 25¿.. mutta kaapissa ruokaa ja lapset terveitä ja elämä hymyilee.

Olisihan se kivaa säästää mutta rahaa nyt niin vähän ettei oikein mahdollista. Jos esim. televisio hajoaa niin meillä niin vanha että kannattaa ostaa ihan uusi ja sitten varmaan pitäisi vaan jostain Hobby Hallista tai Anttilasta osamaksulla ostaa. Niissähän on kuukausi ennen kuin pitää edes ensimmäistä erää maksaa.



Vuokra-asunnossa asutaan että jos tässä jotain menee rikki niin eiköhän ne saa uudet ilmaiseksi tilalle. Autoa ei ole joten siihen ei mene rahaa. En osaa säästää tuolla tavalla kun ei ole mitään " säästökohdetta" , säästän vain jos tiedän että mihin esim. uusi tietokone tms.



Ja tosiaankaan tässä rahatilanteessa ei ole oikein varaa makuuttaa rahaa tilillä tyhjän panttina.

Tuo jonkun 120 000¿ vai mikä lie ollut ei varmaankaan ollut " pahan päivän varalle" tai sitten täytyy olla törkytuloinen ja ihan idioottityhmä!



Mä olen juuri avaamassa meille " pahan päivän tiliä" jonne tarkoitus tallettaa n. 15 000 ¿. Ja tuo tosiaan sen " pahan päivän varalle" eli jos mies (perheen elättäjä) jää työttömäksi tai kuolee tai jotain yhtä radikaalia rahapulaa hypää naamalle. Summa on noin iso, koska mieheni tulot ovat todella huimat (ei vastaa edes 3 kk nettotuloja...).



Toki rahaa on muutenkin säästössä, mutta se ei ole pahan päivän varalle, päinvastoin :).

En siis ole idioottityhmä, jos tahkosin tuommoisen summan voittoa. Odottelen nyt korkojen nousua ja asuntojen hintojen laskua ennen kuin satsaan seuraavaan kämppään.

ja se taas johtuu siitä että olemme päättäneet kotihoitaa kaksi lastamme kunnes ovat vähintään 2,5-3v ikäsiä. Ja kun on pääkaupunkiseudun asuntolainat y.m niskassa samalla niin siinäpä sulle vastaus,tyydyttikö?

asunto, jonka olen hankkinyt aspilla aikoinaan. Siinäkin on kyllä jonkin verrran lainaa. Nyt kun asumme miehen kanssa yhdessä on asunto vuokralla, ja se on säästössä pahan päivän varoille. Muutaman vuoden kuluttua sehän on myös velaton.

ei enää koska rahat on jo kulutettu juuri niissä pahoissa päivissä...



Olen aina pitänyt jemmarahaa mutta ne on siis kulutettu, vaikka säästeliäästi eletäänkin; ja siis säästämme kaikessa; kännykkäliittymät on kilpailutettu (ja saldorajoitus voimassa) mahdollisimman hyvin, sähköyhtiö kilpailutettu, emme osta mitään kuin ruokaa. Emme matkustele, syö valmis- ja pikaruokaa, emme käy missään mikä on maksullista, emme osta mitään, vuosi sitten ostin itselleni puseron alennuksesta Anttilasta. Ostamme lapselle kirpparilta vaatteita ja kierrätämme tarvikkeita tuttujen kesken.



Perheemme ruokalasku on 250 euroa kk (sisältää vaipat, voiteet ja muut pakolliset ei-ruoka-aineet) ;emme siis osta MITÄÄN ylimääräistä, vain perusruokaa (ei eineksiä, puolieineksiä, herkkuja, turhaa ruokaa) Ostamme ruokaa mahdollisimman paljon tarjouksesta, ja halpispaikoista esim. LIDL. Leivät leivomme itse. Keräämme marjoja ja sieniä pakkaseen joka syksy.



Mietimme todella pitkään ja tarkkaan jos ostamme joskus jotain.



Kaikki eivät ole rikkaita. Meidän tapauksessa esim. mieheni jäi yhtäkkiseltään työttömäksi. Etsii joka päivä arkipäivä töitä (hakee netistä tietoa avoimista työpaikoista, kyselee ammattialansa firmoista ja pistänyt viidakkorummun soimaan laajaan ammattipiiriin jne). Mutta vielä ei ole ainakaan lykästänyt. Ja miehellä 15-vuoden työkokemus, luotettava ja kouluttautunut omaan alaansa.



Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Töitä olisi pitänyt riittää vakavaraisessa yhtiössä, mutta silti näin kävi. Mies itse sai loistavan työtodistuksen, ja hänestä todella pidettiin ja arvostettiin työpaikalla. Oli tunnollinen, ahkera ja ammattitaitoinen. Mutta, kun työt siirrettiin Kiinaan, niin siinä ei voi pieni työntekijä mitään :(



Nyt ei ole Jemmarahaa koska ne ovat menneet laskuihin koska tulomme on niin pienet. Meidän piti mm. korjauttaa autoa (mies tarvii autoa työnhaun takia ja esim. kauppareissuihin, koska asumme maalla ja bussi kulkee kerran päivässä).

Kun mies oli opiskelija ja minä kotiäiti, talous oli todella tiukalla. Mies sai 200 euroa (ja opintolaina joka 3. kk), minä ne reilut 300 euroa + asumistuki ja lapsilisät. Hätäseen tonni kertyi kuussa, ja siitä maksettiin sittne vuokra ja muuta jutut. Eipä siinä mitään hätärahastoa säästelty...hyvä kun ruokaa riitti.



Nyt on jo hiukan eri tilanne.

mutta kun itse opiskelee ja mies on töissä, nin kyllä tuo säästäminen on ongelmallista....just ja just riittäää, eikä aina riitä nuo rahat...jos just jotain yllättävää tulee. Mutta sitä varten on käyttöluotto pelivarana, että jos vaikka pesukone tms menee rikki, tai jokin elintärkeä vempele. Muuten enme vippejä harrasta, ja kyllä tuolla säästössä pikku summa aina pysyy, mutta mies tuppaa aina ottaan jemmasta, jos ei viitsi pakkiautomaatille mennä....eli sinne ne hupenee hiljalleen ;)

meillä on suuri perhe ja olen kotihoidontuella kotona. Se 50 euron säsätäminen pahanpäivän varalle on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska jos perukone hajoaa, siinä ei 50 eurolla tee yhtään mitään.

Meillä on pahan päivän varalle luottokortit, esim. visa, koska siitä menee vuosimaksu joka tapauksessa muutenkin, käytti tai ei ja muita kuluja siitä ei sitten tulekaan.

niin aina oli niin paha päivä, että ei todellakaan jäänyt rahaa säästöön.

Hyvä niin, jos pystyy säästämään. Mutta minua taas surettaa tietyt ihmiset (usein keksi-ikäiset ja vanhemmat), jotka vaan säästävät ja säästävät pahan päivän varalle. Pahaa päivää ei tulekaan, paitsi oma kuolema, ja elämästä nauttiminen jäi kokonaan väliin. Tunnen useita tuollaisia ihmisiä. Kovalla työllä ansaittua rahaa on kuin roskaa, mutta ei raaskita ikinä matkustaa, syödä ravintolassa tai edes lämmittää taloa riittävän lämpimäksi.



Vähän aiheen vierestä meni joo, mutta noinkin voi olla. Harvemmin varmaan kuitenkaan nuorehkoissa lapsiperheissä.

Ollaan molemmat miehen kanssa kokopäivätyössä, kaikki menee asumiseen ja velkoihin, eikä ole edes omaa asuntoa! Mitään ei tosiaankaan jää säästöön. Näin se elämä kuljettaa!!!