Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä lasten kanssa olemisesta tekee niin hirveää?
26.01.2006 |
Meillä on laaja sukulaisten, ystävien ja tuttavien joukko. Kaikenlainen vastavuoroisuus auttamisessa tuntuu toimivan, on remonttia, muuttoa sun muuta. Meillä ei tarvittaisi muuta kuin lastenhoitoapua. Ollaan yritetty vuosikausia, usein aikamoisessa pulassa, saada lastenvahtiapua. Ollaan pyydetty kauniisti, tarjottu rahallista korvausta, kaikenlaisia vastapalveluksia sun muita, ei auta mikään. Samat ihmiset saattavat kuitenkin jatkuvast auttaa toisia asioissa, jotka ovat heille itselleen todella tylsiä ja vastenmielisiä, koska heistä kuuluu auttaa.
Kommentit (10)
Ajatuskin tuntuu ihan kidutukselta. En pidä kuin omista lapsistani ja joistakin alle puolivuotiaista vauvoista, mutta vanhemmat lapset on ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto siitä, että lapset ovat vanhemmilleen tärkeintä maailmassa. Jos jotain kamalaa sattuisi, välit voisivat mennä ikuisiksi ajoiksi ja elämä pilalle yhdeltä sun toiselta.
Tästä syystä en ikimaailmassa alkaisi esim. perhepäivähoitajaksi vaikka kovasti lapsista pidänkin.
Varsinkin lapsettomana pelottavin ajatus maailmassa oli hoitaa jotakin lasta hetken. Silloin ei myöskään oikein osannut jutella lasten kanssa eikä olla muutenkaan, joten se vähä hoitaminen oli henkisesti ihan kamalan rankkaa. Kun ei tiedä, miten lapsi reagoi mihinkin yms. Vieläkin jännittäisi hoitaa sellaisia lapsia, joiden vanhempien tietäisin olevan kasvattajina tiukempia kuin me. Pelottaisi, että antaisin lasten tehdä jotain kiellettyä ja romuttaisin toisen kasvatusperiaatteet ihan täysin! :)
kun ne alkavat huijaamaan hoitajaansa. Muakin on neljävuotias vetänyt nenästä ihan 6-0. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin jos se vieras on oikukas, saa välillä huutokohtauksia, vaatii koko ajan jotain. Jakuvasti pitäis ottaa kantaa että onko ok syödä kukkamultaa tai saako telkkarista katsoa jotain k15 tai tai tai. Minä ensim. inhoan niitä päiviä jolloin työpaikalla pitää hyysätä jotain vierasta ihmistä pari tuntia. Kai se on sama asia. Aikuiset sentään yleensä yrittää käyttäytyä ihmisiksi, mitä ei aina voi sanoa lapsista.
meidän lapset on aina olleet todella rauhallisia, eivätkä saa mitään kiukkukohtauksia, mutta silti edes pari tuntia isovanhemman luona, joka valittaa tekemisen puutetta, ei tule kysymykseen. Kyllä loukkaa, kun kuuntelee juttuja siitä, miten samat isovanhemmat kertova, miten hirveästi aikaa ja vaivaa heillä on mennyt jonkun ystävänsä asioiden hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun sain omani - 10 vuotta sitten - ei ole paljon kiinnostanut muiden lasten hoito.
Alue: Aihe vapaa
Mua hirvittäis vieläkin ottaa jonkun toisen lapsi hoitoon vaikka on jo omakin. Hyvä kysymys muuten... Lasten kanssa vaan on oltava aika intensiivisesti mukana koko ajan, se on henkisesti raskasta.