Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä valuu hukkaan, apua RYHDISTÄYTYMISEEN!
11.01.2016 |
Elämä tuntuu valuvan ihan ohi ja mistään ei tule mitään.
Herään joka aamu sinnikkäästi 8-9 välillä silloin kun en ole töissä (olen taas työtön) ja olen väsynyt oikeastaan koko päivän. Silloin kun olen saanut töitä en tahdo tottua siihen rytmiin mitenkään ja olen hirveän väsynyt koko työpäivän, vaikka miten skarppaisi. Olen nukahtanut rattiinkin useamman kerran. Joskus illalla alan vasta piristyä ja saan puuhailtua ja tehtyä jotain joskus myöhään, helposti saattaa lipsahtaa kolmeenkin saakka. Jos pakotan itseni silti aikaisemmin sänkyyn niin pyörin ja pyörin vain paikallani ja olen aamulla paljon väsyneempi kuin valvottuani pidempään. Vain raskaimpien työpäivien jälkeen saan järkevään aikaan unta. Usein heräilen, näen kauheita painajaisia, en ole varma olenko hereillä vai unessa ja säpsyn pitkin aamuyötä, nukahdan vasta kuuden pintaan ja nukkuisin sen jälkeen kunnolla puoleen päivään, jos ei olisi herätystä. Uni ei virkistä, herätessä olo on useimmiten niin väsynyt, että päätä särkee ja on tuskallista nousta. Olin nukkunut sitten viisi tai kaksitoista tuntia.
En jaksa keskittyä mihinkään, vaikka intoa olisi. Nytkin pyörittelen tuossa superkiinnostavaa pääsykoekirjaa ja tsemppaan itseäni lukemaan ja menestymään elämässä. Haluan menestyä niin paljon, että kipeää tekee. Ei se voi olla niin vaikeaa, jos edes pärjäisi kunnolla. Luen pari sivua kerrallaan ja ajatus harhailee, mitään ei jää mieleen vaikka aihe kiinnostaa ja ajattelen sitä jatkuvasti. Olo on väsyneen levoton.
Kotona on sotkuista, saan joskus pieniä puhteja siivota ja alkuun päästyäni niinä päivinä tuleekin siistiä. Muuten vaikka miten yritän, niin aina jää kesken, viimeistään väsymyksen, jos ei mielenkiinnon puutteen vuoksi. Skarppaan usein, ajattelen että kyllä aikuisen ihmisen pitää jaksaa ja ei saa olla tällainen laiskamato. Harva rakastaa siivousta ja silti useimmat siihen pystyvät, puhumattakaan perheenäideistä työtaakkansa alla. Silloin puuhaan pari tuntia ja väsähdän.
Jumiutun jatkuvasti tekemään turhia tai epäolennaisia asioita. Istun koneella tekemättä oikein mitään. Tahtoisin maalata tai piirtää, mutta en jaksa aloittaa. Pää pursuaa ideoita ja olen luovuutta ja tekemisen halua täynnä, mutta en saa purettua sitä mihinkään. Haaveilen uudesta työpaikasta jatkuvasti, mutta ei ota onnistuaksensa ilman koulutusta. En saa kuitenkaan luettua pääsykokeisiinkaan. Ala on kiinnostava, mutta haluaisin jotain järkevämpää ja kannattavampaa, vaan ei tällaisen nahjukset resurssit riitä, vaikka älyä olisikin. Olen liian väsynyt ja kai sitten laiska.
Pudotin painoa reilusti (olen normaalipainoinen), ulkoilen joka päivä koiran kanssa ainakin neljä kertaa (tulee lähinnä entistä väsyneempi ja nuutuneempi olo siitäkin) ja pidemmän lenkin jälkeen tulen usein nuhaiseksi. Syön terveellisesti ja monipuolisesti, syön vitamiinini ja välttelen punaista lihaa muutamana päivänä viikossa. Hormonitoiminta on iloisen sekaisin, leukapielet kukkii usein finneistä ja karvaa kasvaa väärissä paikoissa. Lihon katsomallakin suklaapatukkaa ja painonpudotus on tuskallisen vaikeaa ja hidasta, samoin painon ylläpito, jatkuva makeanhimo tekee hulluksi. Niskat ovat kipeät jatkuvasti ja jalat eivät kestä seisomista/kävelyä vaan turpoavat ja kipeytyvät rajusti, kovilla alustoilla en voi kävellä ilman kipuja vaan vaikka pidemmällä kauppareissullakin jalat alkaa särkeä. Olen saanut normaaliliikunnasta, jota siis harrastan päivittäin, jatkuvasti (hoitoa vaatineita) rasitusvammoja jalkoihini, eivät vain kestä jostain syystä. Kilpirauhasessa ei pitäisi olla ongelmaa, vitamiininpuutoksia ei tietääkseni löytynyt ja lääkärin mukaan pitäisi vain ryhdistäytyä. Tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriö on ja jotain neurologista vikaa löydetty jo lapsena, mutta ei määritelty sen paremmin.
Tätä on nyt jatkunut viisitoista vuotta ja mikään ei muutu. En jaksa tätä ajan ja elämäni haaskausta enää. Nyt tsemppaatte tätä nahjusta laittamaan elämänsä viimein kuntoon! Haluan siistin kodin ja virkeän mielen, jos ei muuta.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Et tarvitse yliopisto-opintoja (oletan, että puhut niistä kun puhut pääsykokeista). Mikä tahansa koulutus/ammatti loppuun suoritettuna on parempi kuin nykyinen tilanteesi. Eikä sen koulutuksen tarvitse vastata haaveitasi, unelmiasi tai mitä tahansa muuta höttöä päässäsi sitten pyöriikään. Haaveile elämästä, jossa sinulla on oikeasti edes ammatti. On se sitten kiva tai ei, niin siitä voi sitten ottaa seuraavan askeleen kohti sitä "jotain"... jos huvittaa... Mutta askel kerralla. Kunhan vain otat ne askeleet.
Olen suorittanut kaksoistutkinnon, että minulla on kyllä ammatti ja teen alani töitä aina kun niitä vain saa, mutta kouluttauduin huonostityöllistävälle alalle hetken mielijohteesta nuorena. Amis muutenkaan ei ollut yhtään oma juttuni ja omasta alastanikaan en välitä tuon taivaallistakaan, vaikka mielelläni toki töissä olenkin. En ole ollenkaan käytännöllinen ihminen ja varmaan siksi en ole menestynyt tämän paremmin, , vaikka toki tilanne on muutenkin huono. Opiskelin ammattikorkeassa samaa alaa, mutta rahaa meni liikaa ja kun työllistymismahdollisuuksia ei käytännössä ollut, niin lopetin mieheni ehdotuksesta kesken. En muutenkaan kyllä pitänyt siellä opiskelusta ja ajattelin jo silloin, että yliopisto olisi parempi vaihtoehto, mutta mieheni oli silloin sitä mieltä, että parempi olisi vain käydä töissä ja kävinkin, kunnes silloinen työpaikkani meni nurin ja sen jälkeen olen ollut joitakin vuosia tyhjän päällä ja tehnyt töitä aina kun niitä on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä.
En jaksanut edes kunnolla lukea pitkää avausviestiäsi (tai no luin, mutta hypin kappaleita edestakaisin, en siis lukenut niitä järjestyksessä..) ja vastauksia en varsinkaan ja alkoi vain ärsyttää, kun en tämän vertaa jaksa keskittyä.
Tämä on koko ketjun kohokohta :D
Keskittymishäiriöt ovat naisilla alidiagnosoituja. Diagnoosin saaminen voi vaatia lääkärillä ravaamista, mutta sitä voi silti koettaa. Lisäksi: vaikka et olisikaan AD(H)D, hyödyt aivan samoista elämänhallintanikseistä kuin keskittymishäiriöisetkin. Lue alan itseapukirjallisuutta.
Mutta ennen kaikkea: älä piiskaa itseäsi vaan suhtaudu itseesi myötätuntoisesti, niin kuin suhtautuisin parhaan ystäväsi ongelmiin.
Vietätkö paljon aikaa koneella? Mä vietän. Nytkin täällä vauvapalstalla, niin kuin eilen, ja toissapäivänä, ja joka päivä varmaan viimeisen vuoden aikana. Olen hyvin vastaavan kaltaisessa tilanteessa kuin sinä: maleksin kotona "kotivaimoilemassa", vailla mitään oikeaa elämää. Opiskelut avoimessa sujuu laiskanlaisesti, ei millään meinaa saada tehtäviä tehtyä vaikka aihe kiinnostaa. Mäkin haaveilen tekeväni kaikkia ihania luovia juttuja, joihin olen ostanut tarvikkeetkin mutta siveltimeen ei vaan tule tartuttua. Aikaa, rahaa ja kiinnostusta olis. Tää on kyllä ihan ultimaattinen first world problem, kun vaan kyllästyttää itsensä hengiltä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti tilanteeseesi liittyy muitakin seikkoja, mutta kiinnitin huomioni viestisi alkuun. Miksi yrität noudattaa unirytmiä, joka ei sinulle selvästikään sovi?
Itse tein niin myös useita vuosia, olin sitten töissä tai työtön. Kuvittelin, että "kunnon ihmisen" kuuluu herätä tiettyyn aikaan, sitten valvoin yöllä ja päivällä olin väsynyt. Väsymys tuo mukanaan monia ongelmia, ja tuo valvominen saa aikaan tunteen että elämä menee hukkaan. Ja niinhän se meneekin, kun kuluttaa joka vuorokausi useita tunteja vain valveilla makaamiseen mitään tekemättä.
Lopulta tajusin, että luontainen unirytmini on mikä on. Parhaiten voin sekä fyysisesti että psyykkisesti kun menen nukkumaan kolmen-neljän aikaan ja herään 11-12 aikaan. Iltatyön löytäminen pisti elämän aivan uuteen uskoon, oli mahtavaa tehdä töitä kun aivot olivat kirkkaat, ei masentanut eikä vituttanut.
Kun kerran olet työtön, miksi et etsisi sellaista unirytmiä, jota noudattaen tunnet itsesi virkeimmäksi? Iltaihminen ei ole yhtään sen huonompi kuin aamuihminen, ja molemmilla on yhtä paljon tunteja vuorokaudessa käytettävissään.
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääkkeitä thän ovat tunnetusti sellaisia että keskittyminen ja vireystila paranevat, ovat siis stimulantteja. Kuulostaa että mahdollisesti hyötyisit. Kannattaa mennä lääkäriin, ei kuulosta ihan normaalilta jos kuitenkin jaksat koiraa ulkoiluttaa.
Itsellä kyllä menee kuvaillusti unet ketuilleen jos en tee tarpeeksi fyysisesti jotain päivällä ja/tai jos ahdistaa. Sinua ainakin ahdistaa.
Suunnittele itsellesi tavoitteita, ehkä ensin lääkäriin kuitenkin. liikunnallinen, mielekäs päivä, käy lukemassa kirjastossa pääsykokeisiin tms. Tsemppiä!
Nuo stimulantit (mm. amfetamiini on stimulantti ja sitäkin käytetään ADHD:n ja ADD:n hoidossa) vievät helposti yöunet, ja onhan niissä myös riippuvuuspotentiaalia. En turvautuisi ensimmäisenä lääkkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minä.
En jaksanut edes kunnolla lukea pitkää avausviestiäsi (tai no luin, mutta hypin kappaleita edestakaisin, en siis lukenut niitä järjestyksessä..) ja vastauksia en varsinkaan ja alkoi vain ärsyttää, kun en tämän vertaa jaksa keskittyä.
Sielunsisko, (tai veli). Mulla on loputtomasti tietoa add;stä ja itellä dignosoitu, ihan peruskauraa että hyppimällä menee tekstit. On niin paljon sanottavaa mutten jaksa jäsennellä niitä järkevään järjestykseen, että lamaannun ja alisuoritan vain kirjoittamalla vähäisimmän, jos sitäkään.
Aina mietin näitä add- ketjuja, miten ihmiset on kumminkin jaksanut lukea tekstin ja kirjoittaa pitkiä, järkevässä järjestyksessä olevia viestejä. Yleensä joku ammattikin on taskussa, itellä ainoa suoritus on rippikoulu. Elämäni kaava on aloittaminen ja keskeyttäminen, sillon joskus kun jaksan panostaa ja ponnistella pystyn loistaviin suorituksiin, mutta yleensä mietin asiaa liian isona kokonaisuutena ja lamaannun tosiaan täysin. Eskapismi on tuttua näille asioiden pakenemiselle, nytkin hirveesti asioita tehtävänä ja siirrän niitä viikko viikolta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääkkeitä thän ovat tunnetusti sellaisia että keskittyminen ja vireystila paranevat, ovat siis stimulantteja. Kuulostaa että mahdollisesti hyötyisit. Kannattaa mennä lääkäriin, ei kuulosta ihan normaalilta jos kuitenkin jaksat koiraa ulkoiluttaa.
Itsellä kyllä menee kuvaillusti unet ketuilleen jos en tee tarpeeksi fyysisesti jotain päivällä ja/tai jos ahdistaa. Sinua ainakin ahdistaa.
Suunnittele itsellesi tavoitteita, ehkä ensin lääkäriin kuitenkin. liikunnallinen, mielekäs päivä, käy lukemassa kirjastossa pääsykokeisiin tms. Tsemppiä!
Nuo stimulantit (mm. amfetamiini on stimulantti ja sitäkin käytetään ADHD:n ja ADD:n hoidossa) vievät helposti yöunet, ja onhan niissä myös riippuvuuspotentiaalia. En turvautuisi ensimmäisenä lääkkeisiin.
Ensimmäisenä? Aloittaja on kärsinyt ongelmista vuosikausia.
Miksi näitä stimulantteja pelätään? Itse käyttäisin niitä ilman muuta, jos vain saisin reseptin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tilanteeseesi liittyy muitakin seikkoja, mutta kiinnitin huomioni viestisi alkuun. Miksi yrität noudattaa unirytmiä, joka ei sinulle selvästikään sovi?
Mieheni takia. Muuten emme voisi viettää aikaa yhdessä ja mies ei saisi nukuttua. Enkä minä tehtyä mitään kun pitäisi olla hiirenhiljaa miehen nukkuessa. Mies on myös huonouninen ja joutuu heräämään töihin neljän-viiden maissa, usein minun takiani saa untakin liian myöhään. Lisäksi nukun paremmin kun miehenikin on paikalla, saan paljon vähemmän unihalvauksia ja muita vastaavia uniongelmia. Lisäksi oman alani hommiin joutuu heräämään aikaisin ja jos rytmi on sekaisin niin töihin meno on vielä vaikeampaa ja en halua nukahdella enää rattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääkkeitä thän ovat tunnetusti sellaisia että keskittyminen ja vireystila paranevat, ovat siis stimulantteja. Kuulostaa että mahdollisesti hyötyisit. Kannattaa mennä lääkäriin, ei kuulosta ihan normaalilta jos kuitenkin jaksat koiraa ulkoiluttaa.
Itsellä kyllä menee kuvaillusti unet ketuilleen jos en tee tarpeeksi fyysisesti jotain päivällä ja/tai jos ahdistaa. Sinua ainakin ahdistaa.
Suunnittele itsellesi tavoitteita, ehkä ensin lääkäriin kuitenkin. liikunnallinen, mielekäs päivä, käy lukemassa kirjastossa pääsykokeisiin tms. Tsemppiä!
Nuo stimulantit (mm. amfetamiini on stimulantti ja sitäkin käytetään ADHD:n ja ADD:n hoidossa) vievät helposti yöunet, ja onhan niissä myös riippuvuuspotentiaalia. En turvautuisi ensimmäisenä lääkkeisiin.
Ensimmäisenä? Aloittaja on kärsinyt ongelmista vuosikausia.
Miksi näitä stimulantteja pelätään? Itse käyttäisin niitä ilman muuta, jos vain saisin reseptin.
Concerta ei auttanut kuin ekan muutaman viikon ajan ja annosta olisi pitänyt nostaa niin isoksi, että sivuvaikutukset olisivat pilanneet taas elämän. On minulla nytkin tuota lääkettä, mutta ei se vaikuta kuin hieman mielialaan ja saan ehkä niiden voimalla pestyä yhden koneen pyykkiä enemmän tai jotain muuta pientä, vaikka miten tauottaisi ja käyttäisi vain tarpeeseen. Lisäksi saan tuosta hirveitä (värikkäitä) painajaisia ja unihalvauksia entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vaikuta masentuneelta mun mielestä. Vai onko masentuneilla pää täynnä ideoita ja halua tehdä asioita? Mulla oli ihan saman kuuloinen tilanne. Ja lopulta tyroksiinilääkitys auttoi. Oli kuin olisi herännyt henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta masentuneelta mun mielestä. Vai onko masentuneilla pää täynnä ideoita ja halua tehdä asioita? Mulla oli ihan saman kuuloinen tilanne. Ja lopulta tyroksiinilääkitys auttoi. Oli kuin olisi herännyt henkiin.
Ei voi kuin onnea toivottaa jos on käynyt noin hyvin loppupeleissä! En usko, että itsessäni on mitään fyysistä vikaa ja luulotautiseksi en suostu. Veriarvot on kaikki testattu ja pää kuvattu syövän poissulkemiseksi noiden älyttömien neurologisten oireideni takia. Olen siis saanut kouristuskohtauksen pariin kertaan (ilmeisesti erittäin pahan stressin ja jännitystilan takia), silmäni ei käänny toiseen suuntaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persiille potkuja vielä illaksi?
Viimepäivät on väsyttänyt ihan kokoajan, ei tahdo tulla mitään mistään. Istun tietokoneella työpaikkoja katsomassa ja huomaan tuijottavani vain seinää ajattelematta oikein mitään. Olo on kuin valvoneella, vaikka en ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin nyt. Herään aamulla omia aikojani ihan virkeänä, käytän koiran, juon aamuteen ja väsymys iskee ja siinä sitten taas ollaan koko päivä. Ei tästä tunnu tulevan enää mitään, en saa luettua pääsykokeisiin kun on niin vaikeaa painaa mitään mieleen kun vaan väsyttää. Ja särkee päätä ja niskat ovat kokoajan jumissa. Ääh.
Tänään tein lyhyen (½h, liukkaalla ihan tarpeeksi kamala kokemus) juoksulenkin jos piristyisi ja kahta kauheampi uupumus vain seurasi taas. Vedän vitamiineja purkista, yritän syödä fiksusti, käyn ulkona yrittämässä piristyä, tanssin, kuuntelen musiikkia, ties mitä, mutta ei niin ei. Luulisi että pitenevä päiväkin jo alkaisi auttamaan, mutta hullummaksi vain menee. Yritän joka päivä psyykata itseäni olemaan aktiivinen, tekemään, hakemaan töitä, opiskelemaan ja ties mitä MIELEKÄSTÄ ja saankin jotain aikaiseksi, mutta eihän tästä silti tule tällä tahdilla mitään, muutama tunti, jos sitäkään, aktiivista oleilua. En jaksa oikein enää kivojakaan juttuja ja yhteisen kauppareissun jälkeenkin nukahdin autoon. Joku puhui aiemmin masennuksesta ja nyt alkaa tuntua siltä, että se ihan toden teolla alkaa hiipiä päälle kun elämä junnaa niin paikoilleen ja olo on niin tunkkainen ja saamaton aamusta iltaan. Ei tämä voi olla näin hirveän vaikeaa, ei vaan voi olla.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vietätkö paljon aikaa koneella? Mä vietän. Nytkin täällä vauvapalstalla, niin kuin eilen, ja toissapäivänä, ja joka päivä varmaan viimeisen vuoden aikana. Olen hyvin vastaavan kaltaisessa tilanteessa kuin sinä: maleksin kotona "kotivaimoilemassa", vailla mitään oikeaa elämää. Opiskelut avoimessa sujuu laiskanlaisesti, ei millään meinaa saada tehtäviä tehtyä vaikka aihe kiinnostaa. Mäkin haaveilen tekeväni kaikkia ihania luovia juttuja, joihin olen ostanut tarvikkeetkin mutta siveltimeen ei vaan tule tartuttua. Aikaa, rahaa ja kiinnostusta olis. Tää on kyllä ihan ultimaattinen first world problem, kun vaan kyllästyttää itsensä hengiltä....
Hei, täällä toinen aivan samanlainen. Minulla on myös siveltimen ja kaikki. Minulla on yliopistossa opinnot käynnissä suht kiinnostavalla ja ok työllistävälle alalla, lisäksi minulla on aivan upea työ, jota saan tehdä sen verran kuin haluan, se on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Lisäksi minulla on pääsykoekirjat toiseen tutkintoon, johon haluan päästä sisään. Minulla on suuri upouusi talo ihanan ja menestyvän miehen kanssa, joka minua rakastaa. Käyn ulkomailla lomilla kuukausittain. Elän aivan ihmeellistä elämää. Mutta silti, kyllästyn hengiltä kutakuinkin.
Sentään jaksan tehdä ruokaa joka päivä. Siitä onkin tullut minulle suuri ylpeyden aihe. Teen päivittäin useita tuntejakin vaativia ruokia, haudutan itse lihaliemen, leivon sämpylät ja näkkileivät, hillonkin väkerrän aina itse.
Kyse ei ole siitä etten tykkäisi saavuttaa asioita, tykkään kyllä. En vaan saa aikaiseksi tehdä mitään järkevää, siis yhtään mitään!
Tunnistin itseni monesta asiasta (kyllä, minäkään en jaksanut lukea koko aloitusta). Myöhemmässä vaiheessa mainitsit asperger-piirteet. Helpottaisiko, jos tekisit itsellesi melko helposti toteutettavan päiväjärjestyksen? Ei mitään liian vaikeaa alkuun, siitä on sitten hyvä lähteä yhtä asiaa kerralla parantamaan. Minulle rutiinit ovat tärkeitä ja joku painonpudotuksen tyyppinen projekti on helppo, jos on selkeät toimintatavat.
Oletko törmännyt missään sairauteen nimeltä väsymysoireyhtymä, jota taidetaan kutsua myös krooniseksi väsymykseksi? Oireet sopisivat tähän mutta se on kurjaa, että tähän ei taida oikein olla mitään kunnollista lääkitystä. Lääkärin avulla voi kuitenkin alkaa etsiä niitä itselle sopivia keinoja jaksamisen lisäämiseksi.
Ei tuollainen väsymys kuulosta minusta siltä, että siihen pelkkä ryhdistäytyminen auttaisi. Mainitsit senkin, että tunnistat itsestäsi lähes kaikki PCOS -oireet. Lisäksi voi olla kyse kilpirauhasvaivoista. Kallistahan se on, mutta yritä päästä vaikka yksityiselle, jospa saisit apua.
Unirytmin saamisesta kuntoon voisi aloittaa. Eihän se uni käskemällä tule, mutta koita aloittaa rauhoittuminen ajoissa, sulje tietokone ja muut ruudut hyvissä ajoin. Itse olen yökukkuja, ja voisin helposti valvoa vaikka kolmeen, kun illan väsymys alkaa mennä ohi, tuleekin vireyspiikki. Mutta pitemmän päällle ei siitä tulisi mitään, sillä vastaavasti en pysty nukkumaan puolille päivin ja olo olisi lopulta aika hirveä unen puutteen takia.
Alue: Aihe vapaa
Ihan ekaksi. Olet käynyt lääkärissä eikä mitään selkeää ole löytynyt. Ok. Hyväksy se. Lääkärissä ramppaaminen ei sitten auta. Ja jos riittävästi tutkitaan, niin ihan varmasti jotain löytyy. Niin kuin kaikilta.
Terapiaa kokeiltu. Lääkkeitä. Ei apua.
Tiedostat ongelman. Et kuitenkaan tee sillä tiedolla mitään. Mitä siis odotat? Että juuri sinun kohdallesi lankeaa ulkoavaruudesta valo, joka nostaa sinut menestykseen ja voittoon... ai niin, perse penkiin juurtuneena ja mitään tekemättä....
Tiedoksesi. Aika harva saa suuria kiksejä ja nautintoa sen enempää opiskelusta, koiran ulkoilutuksesta, pääsykokoisiin lukemisesta, siivoamisesta tms. Ne tuntuvat mukavilta vasta, kun ne on saanut tehtyä. Tyytyväisyys tehdystä työstä - olet varmaan kuulluut... on se sitten kämpän siivous, loppuun saatetut opinnot jne.
Anteeksi nyt, mutta et kuulosta masentuneelta vaan aika ärsyttävältä. Ja saamattomalta. Saamattomuus sinällään ei ole sairaus, eli ei ulkoistettavissa omasta vastuusta. Kun ei oo kivaa... tekis mieli maalata, mut kun ei oo nyt inspistä....ois kiva olla menestynyt, mut kun en jaksa....mikä mua vaivaa?? Auttaakaa!! Pliis, kertokaan, miten tästä eteenpäin....potkikaa perseelle.... kertokaa valmiksii ajateltuja ajatuksia ja pari kikka vitosta, jolla elämä muuttuu hyväksi ja ihanaksi mitään tekemättä...
Just. Samaa sanon kun lääkäri. Ryhdistäydy. Ihmiset joutuu tekeen suurimman osan elämästään asioita, joita ei nyt niin kauhean kiva ole tehdä. Mutta kun kaikilla ei ole sitä miestä joka jaksaisi/viitsisi elättää. Sitten kun sun miehesi kyllästyy suhun (ja vaikea uskoa, että joku ei kyllästyisi) niin uskon, että löydät kyllä tarvittavan määrän energiaa.
Ymmärrän ja myötätuntoni on masentuneiden tai sairaiden ihmisten puolella, mutta joitakin ihmisiä oikeasti vaivaa helvetinmoinen haahuiluhaaveilu ja kun sen yhdistää laiskuuteen syntyy sitten ap:n kaltaisia.
Ja joo. Itseni kiskaisin vastaavasta pyörästä irti. Hetki vain liian myöhään. Arvaa kuinka paljon harmittaa ne hukkaan heitetyt vuodet, kesken jääneet yliopisto-opinnot ja kariutuntut parisuhde, kun mies löysi "elävämmän"... Nyt elämä ja olo han ok, mutta tiedän, että voisi olla paremminkin.
Et tarvitse yliopisto-opintoja (oletan, että puhut niistä kun puhut pääsykokeista). Mikä tahansa koulutus/ammatti loppuun suoritettuna on parempi kuin nykyinen tilanteesi. Eikä sen koulutuksen tarvitse vastata haaveitasi, unelmiasi tai mitä tahansa muuta höttöä päässäsi sitten pyöriikään. Haaveile elämästä, jossa sinulla on oikeasti edes ammatti. On se sitten kiva tai ei, niin siitä voi sitten ottaa seuraavan askeleen kohti sitä "jotain"... jos huvittaa... Mutta askel kerralla. Kunhan vain otat ne askeleet.