Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä valuu hukkaan, apua RYHDISTÄYTYMISEEN!
11.01.2016 |
Elämä tuntuu valuvan ihan ohi ja mistään ei tule mitään.
Herään joka aamu sinnikkäästi 8-9 välillä silloin kun en ole töissä (olen taas työtön) ja olen väsynyt oikeastaan koko päivän. Silloin kun olen saanut töitä en tahdo tottua siihen rytmiin mitenkään ja olen hirveän väsynyt koko työpäivän, vaikka miten skarppaisi. Olen nukahtanut rattiinkin useamman kerran. Joskus illalla alan vasta piristyä ja saan puuhailtua ja tehtyä jotain joskus myöhään, helposti saattaa lipsahtaa kolmeenkin saakka. Jos pakotan itseni silti aikaisemmin sänkyyn niin pyörin ja pyörin vain paikallani ja olen aamulla paljon väsyneempi kuin valvottuani pidempään. Vain raskaimpien työpäivien jälkeen saan järkevään aikaan unta. Usein heräilen, näen kauheita painajaisia, en ole varma olenko hereillä vai unessa ja säpsyn pitkin aamuyötä, nukahdan vasta kuuden pintaan ja nukkuisin sen jälkeen kunnolla puoleen päivään, jos ei olisi herätystä. Uni ei virkistä, herätessä olo on useimmiten niin väsynyt, että päätä särkee ja on tuskallista nousta. Olin nukkunut sitten viisi tai kaksitoista tuntia.
En jaksa keskittyä mihinkään, vaikka intoa olisi. Nytkin pyörittelen tuossa superkiinnostavaa pääsykoekirjaa ja tsemppaan itseäni lukemaan ja menestymään elämässä. Haluan menestyä niin paljon, että kipeää tekee. Ei se voi olla niin vaikeaa, jos edes pärjäisi kunnolla. Luen pari sivua kerrallaan ja ajatus harhailee, mitään ei jää mieleen vaikka aihe kiinnostaa ja ajattelen sitä jatkuvasti. Olo on väsyneen levoton.
Kotona on sotkuista, saan joskus pieniä puhteja siivota ja alkuun päästyäni niinä päivinä tuleekin siistiä. Muuten vaikka miten yritän, niin aina jää kesken, viimeistään väsymyksen, jos ei mielenkiinnon puutteen vuoksi. Skarppaan usein, ajattelen että kyllä aikuisen ihmisen pitää jaksaa ja ei saa olla tällainen laiskamato. Harva rakastaa siivousta ja silti useimmat siihen pystyvät, puhumattakaan perheenäideistä työtaakkansa alla. Silloin puuhaan pari tuntia ja väsähdän.
Jumiutun jatkuvasti tekemään turhia tai epäolennaisia asioita. Istun koneella tekemättä oikein mitään. Tahtoisin maalata tai piirtää, mutta en jaksa aloittaa. Pää pursuaa ideoita ja olen luovuutta ja tekemisen halua täynnä, mutta en saa purettua sitä mihinkään. Haaveilen uudesta työpaikasta jatkuvasti, mutta ei ota onnistuaksensa ilman koulutusta. En saa kuitenkaan luettua pääsykokeisiinkaan. Ala on kiinnostava, mutta haluaisin jotain järkevämpää ja kannattavampaa, vaan ei tällaisen nahjukset resurssit riitä, vaikka älyä olisikin. Olen liian väsynyt ja kai sitten laiska.
Pudotin painoa reilusti (olen normaalipainoinen), ulkoilen joka päivä koiran kanssa ainakin neljä kertaa (tulee lähinnä entistä väsyneempi ja nuutuneempi olo siitäkin) ja pidemmän lenkin jälkeen tulen usein nuhaiseksi. Syön terveellisesti ja monipuolisesti, syön vitamiinini ja välttelen punaista lihaa muutamana päivänä viikossa. Hormonitoiminta on iloisen sekaisin, leukapielet kukkii usein finneistä ja karvaa kasvaa väärissä paikoissa. Lihon katsomallakin suklaapatukkaa ja painonpudotus on tuskallisen vaikeaa ja hidasta, samoin painon ylläpito, jatkuva makeanhimo tekee hulluksi. Niskat ovat kipeät jatkuvasti ja jalat eivät kestä seisomista/kävelyä vaan turpoavat ja kipeytyvät rajusti, kovilla alustoilla en voi kävellä ilman kipuja vaan vaikka pidemmällä kauppareissullakin jalat alkaa särkeä. Olen saanut normaaliliikunnasta, jota siis harrastan päivittäin, jatkuvasti (hoitoa vaatineita) rasitusvammoja jalkoihini, eivät vain kestä jostain syystä. Kilpirauhasessa ei pitäisi olla ongelmaa, vitamiininpuutoksia ei tietääkseni löytynyt ja lääkärin mukaan pitäisi vain ryhdistäytyä. Tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriö on ja jotain neurologista vikaa löydetty jo lapsena, mutta ei määritelty sen paremmin.
Tätä on nyt jatkunut viisitoista vuotta ja mikään ei muutu. En jaksa tätä ajan ja elämäni haaskausta enää. Nyt tsemppaatte tätä nahjusta laittamaan elämänsä viimein kuntoon! Haluan siistin kodin ja virkeän mielen, jos ei muuta.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietätkö paljon aikaa koneella? Mä vietän. Nytkin täällä vauvapalstalla, niin kuin eilen, ja toissapäivänä, ja joka päivä varmaan viimeisen vuoden aikana. Olen hyvin vastaavan kaltaisessa tilanteessa kuin sinä: maleksin kotona "kotivaimoilemassa", vailla mitään oikeaa elämää. Opiskelut avoimessa sujuu laiskanlaisesti, ei millään meinaa saada tehtäviä tehtyä vaikka aihe kiinnostaa. Mäkin haaveilen tekeväni kaikkia ihania luovia juttuja, joihin olen ostanut tarvikkeetkin mutta siveltimeen ei vaan tule tartuttua. Aikaa, rahaa ja kiinnostusta olis. Tää on kyllä ihan ultimaattinen first world problem, kun vaan kyllästyttää itsensä hengiltä....
Hei, täällä toinen aivan samanlainen. Minulla on myös siveltimen ja kaikki. Minulla on yliopistossa opinnot käynnissä suht kiinnostavalla ja ok työllistävälle alalla, lisäksi minulla on aivan upea työ, jota saan tehdä sen verran kuin haluan, se on kiinnostavaa ja palkitsevaa. Lisäksi minulla on pääsykoekirjat toiseen tutkintoon, johon haluan päästä sisään. Minulla on suuri upouusi talo ihanan ja menestyvän miehen kanssa, joka minua rakastaa. Käyn ulkomailla lomilla kuukausittain. Elän aivan ihmeellistä elämää. Mutta silti, kyllästyn hengiltä kutakuinkin.
Sentään jaksan tehdä ruokaa joka päivä. Siitä onkin tullut minulle suuri ylpeyden aihe. Teen päivittäin useita tuntejakin vaativia ruokia, haudutan itse lihaliemen, leivon sämpylät ja näkkileivät, hillonkin väkerrän aina itse.
Kyse ei ole siitä etten tykkäisi saavuttaa asioita, tykkään kyllä. En vaan saa aikaiseksi tehdä mitään järkevää, siis yhtään mitään!
Ei juma, et voi olla tosissas! Kai toi oli vitsi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen väsymys kuulosta minusta siltä, että siihen pelkkä ryhdistäytyminen auttaisi. Mainitsit senkin, että tunnistat itsestäsi lähes kaikki PCOS -oireet. Lisäksi voi olla kyse kilpirauhasvaivoista. Kallistahan se on, mutta yritä päästä vaikka yksityiselle, jospa saisit apua.
Unirytmin saamisesta kuntoon voisi aloittaa. Eihän se uni käskemällä tule, mutta koita aloittaa rauhoittuminen ajoissa, sulje tietokone ja muut ruudut hyvissä ajoin. Itse olen yökukkuja, ja voisin helposti valvoa vaikka kolmeen, kun illan väsymys alkaa mennä ohi, tuleekin vireyspiikki. Mutta pitemmän päällle ei siitä tulisi mitään, sillä vastaavasti en pysty nukkumaan puolille päivin ja olo olisi lopulta aika hirveä unen puutteen takia.
Juu, on todella massiivinen karvaongelma, keskivartalolihavuutta (jalat ja kädet tikut ja kaikki rasva mahassa), kuukautissekasotkua, aivan järjettömät viikkokausien pms-helvetit, hiukset ovat ohuen lasimaiset ja olemattomat, mielialanheilahteluita, jopa aggressiivisuutta, hikoilen nukkuessani vaikka mies tärisee kylmästä vieressä kolmen peiton alla, aknea on ja niin edelleen. Testosteronitasot on koholla, mutta toisaalta taas kärsin ihan hirveästä limakalvojen kuivuudesta, eli estrogeenia on taas sitten kai vähänlaisesti. Nukun vähän miten sattuu, nyt kyllä pari viikkoa oikein hyvin, mutta viimeyön pyörin taas puolinukuksissa ja samaan aikaan hiessä ja viluissani, pää kipeänä ja olo jotenkin tunkkaisena. Kilppariongelmia ei pitäisi olla ja verikokeiden perusteella ei hormoniongelmillekaan ole tehty mitään ja e-pillerit vain pahensivat tilannetta. Masennuslääkkeisiin en halua koskea pahojen sivuvaikutusten takia.
Tuntuu että nämä oireet vain pahenevat kokoajan ja väsymys on päivä päivältä pahempaa. Elintavat ovat prikulleen ennallaan ja lihoin silti kilon, tuntuu että se on kaikki tullut muutenkin jo todella näyttävään keskivartaloon kaiken huipuksi. Juuri tietenkin silloin kun pitäisi saada eniten aikaiseksi. Tein päiväohjelman jo viimeviikolla, mutta ei siitä tullut oikein mitään järkevää, paha päänsärky lähinnä. Olen kyllä sen voimalla pitänyt nyt kodin siistinä ja kaikki on sinänsä oikein hyvin ja pakotan itseni ulkoilemaan ja liikkumaan vaikka sekin tuntuu nykyään vain kostautuvan, mutta lukeminen on ihan mahdotonta ja siivoaminenkin niin hampaat irvessä haahuilua ja asioiden jatkuvaa unohtelua tokkurassa. Kaikki tapahtuu hidastetusti ja jotenkin ei enää ajatus kulje. Tuntuu niin epätoivoiselta ja pahalta kun halua ja motivaatiota olisi, mutta en saa tätä toimimaan. Maanantaina varaan ajan psykiatrille ja kyselen vaihtoehtoista stimulanttilääkitystä jos edes se vähän auttaisi.
Itselläni on ollut uniongelmia aina. Kokonaan niistä ei tule pääsemään ikinä, mutta säännöllinen elämä auttaa. Joka aamu, myös loma-aikoina, nousen samalla kellon lyömällä. Syön aina samaan aikaan. Televisio tai tietokone menee kiinni kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Välillä tulee sitten niitä öitä että mieleni pyörittää jotain omaa showtaan. Yritän kuitenkin saada edes fyysistä lepoa, jos ei sitä unta sitten kuulukaan. Aina olen yön aikana jossain vaiheessa nukahtanut kuitenkin. Seuraavana yönä sitten uusi yritys.
Työn haku kannattaa nyt ehkä lopettaa. Et selvästikään tarvitse rahaa elääksesi, muutenhan olisit joutunut töihin jo kauan sitten. Korkeakoulutetutkin siivoavat, työskentelevät varastoilla ja kassoilla. Ei siksi että se olisi mielekästä ja inspiroivaa, vaan siksi että on pakko saada rahaa.
Jos haluat jotain oppia, niin kirjoitapa lista kaikista kiinnostavista asioista. Sitten lähdet yksi kerrallaan googlettamaan. Lue joka päivä 1 artikkeli jostain kiinnostavasta aiheesta. Ei pitäisi olla liian hastavaa, olet koneella kuitenkin joka päivä monta tuntia. Pidä myös listaa niistä asioista mistä olet lukenut. Yritä saada vuoden loppuun mennessä 100 kohtaa listaasi.
Listaus voisi toimia muissakin asioissa, esim. kotitöissä. Pyrit tekemään 10 kotihommaa joka päivä.
Älä mieti niin kauheasti sitä oletko väsynyt (me kaikki ollaan...), onko aina kiva fiilis jne. Ei ole. Ei aikuisuus ole kivaa. Ei aikuisena enää tule sellaisia suuria tunnekuohuja mitä lapsena. Aikuisena on ihan pakkokin opetella ennakoimaan asioita ja tilanteita, ei voi vain leijua jossain fiiliksissä, vaan on pakko toimia järjellä. Tai ehkä sinä olet rikas ja sinulla on joku huolehtimassa kaikesta, mistä minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja tuntemuksia.
Opiskelen uutta alaa, mutta en näe itseäni työelämässä.
Kaikki on ollut turhaa. En halua kuolla mutta en näe syytä elääkään. Voisin pakoilla ongelmiani loppuelämäni hyppäämällä aina uudelle kurssille. Tai muuttamalla mieheni työn perässä maihin, missä kielitaito ei riitä työntekoon ja olla kotirouva, joka käy joogassa.
Mene osastohoitoon. Saat levätä ja ruokakin tarjoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene osastohoitoon. Saat levätä ja ruokakin tarjoillaan.
Tai hotelliin täysihoitoon.
Kiitos upittajille, hauskaa että muitakin kiinnostaa :)
En minä halua levätä. Minä haluan nimenomaan saada aikaiseksi ja tehtyä. Olen ihan työelämässä, mutta kun töitä ei ole tarpeeksi (palkka on huono) ja en ole löytänyt mitään muutakaan, joten pitäisi saada uusi koulutus. Ja ihan tosissani haluan opiskella, se on aina ollut mielekästä, mutta kun enää ei pää tunnu toimivan. Ei nämä pätkät työttömänä oikein ole kiva ja miehellekin epäreilua kun olen aina niin rahaton ja ahdistaa hukata aikaa ja elämää.
Kokeilin eilen ja tänään enemmän voimapainotteista treenaamista ja lyhyemmän aikaa (30min todella kovalla rasituksella) ja olo on jotenkin virkeämpi heti ja olen saanut paljon enemmän aikaan. Tähän asti siis olen tehnyt kaikenlaista aerobista treeniä ennemminkin. Josko painokin taas lähtisi laskuun, en ymmärrä miksi turpoan kokoajan kun teen kaiken tasan samoin kuin ennenkin ja aivot on ihan puuroa ja olo niin vetelä ja levoton samaan aikaan. Katsotaan nyt, lihaksia ainakin tulee aina helposti, johtuneeko noista testosteronitasoista, niin näkeepähän nopeasti tuloksiakin jos ei mitään muuta.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuin minä myös. Lahjakkuutta ja älyä riittäisi vaikka mihin, mutta toteutus on vaikeaa kun mieli askartelee uusien ideoiden parissa ja niitä todellakin riittää.
Ap, jos tilannetta on jatkunut jo 15 vuotta, asennemuutos tai sellaisen yrittäminen ei nyt auta. Oletko saanut Kelan tukemaa pitkää terapiaa? Se yhdistettynä masennuslääkitykseen (vain muutaman kuukauden ajan) voisi saada sinut uudelle tielle.
Voimia sinulle ja meille kaikille, jotka kamppailemme tämän ongelman kanssa. Kovin moni, joka ei ole tätä itse kokenut, ei voi sitä ymmärtää.